tag:blogger.com,1999:blog-3120281734731113554.post1347713712042470938..comments2023-05-15T11:18:14.870+03:00Comments on Kirjailijan Kellarissa: Kirjoittamisesta: Seikkaileva kirjoittajatyyppi ei suunnitteleVille-Markus Nevalainenhttp://www.blogger.com/profile/00326432286662894339noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-3120281734731113554.post-91513611068481271102014-04-29T08:59:09.887+03:002014-04-29T08:59:09.887+03:00Kiehtovaa pohdintaa (ja aina on hyvä kyseenalaista...Kiehtovaa pohdintaa (ja aina on hyvä kyseenalaistaa!). Mielestäni tyylisi kirjoittaa kuulostaa varsin toimivalta - tiedät mihin menet, mutta se ei ole kiveen kirjattua ja voit vielä liikkua tahtomaasi suuntaan.<br /><br />Tietyllä tapaa olet oikeassa siitä, että toisinaan seikkailijat tekevät ylimääräistä työtä. Näin minulla kävi juuri sen romaanikäsikirjoitukseni kanssa, kun lähestyin loppua, minun tuli kirjoittaa se kokonaan uudestaan ja lisätä uudet ideani. (Mutta kuten jo mainitsin, olisin tehnyt sen joka tapauksessa.)<br /><br />Kenties se tietyllä tapaa on sama asia seikkailetko tarinan läpi alkuun mielessäsi vai teetkö sen (paljon hitaammin) konkreettisesti kirjoittaen. Toisaalta taas, kirjoittajana olen sitä mieltä, että se ei ole täysin sama. Se on näitä näennäisesti pieniä eroja, mutta ero siinä mielestäni on. Ja kuten kerroin, mitä enemmän itse kirjoitan, sitä paremmin ja aikaisemmin jo tiedän, mitä teen. Harvemmin siis tulee sellaisia lapsuksia tehtyä, jossa koko tarina pitäisi kirjoittaa uudestaan ja rakaaversion jälkeen teksti vaatisi suurta kursimista. Pois lukien tuo romaani, muut tekstini todella ovat olleet ensimmäinen raakaversio, ei suunnitelma siitä, miten teksti "oikeasti" kirjoitetaan.<br /><br />Niin ja näin, siinä on pieniä eroja, mutta myös samankaltaisuuksia. Kyllähän se prosessia hieman muuttaa miten sen tekee, tai näin sen itse näen.Ville-Markus Nevalainenhttps://www.blogger.com/profile/00326432286662894339noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3120281734731113554.post-46199256610417886522014-04-28T10:49:18.857+03:002014-04-28T10:49:18.857+03:00Hahmo tosiaankin on kaikista tärkein osa, se saa a...Hahmo tosiaankin on kaikista tärkein osa, se saa aikaan juonen. Ei niin, että juoni synnyttää hahmon. Ne eivät synny tyhjiössä vaan toistensa seurauksina. Tästä kirjoitinkin jokin aika sitten: <br /><br />http://kirjailijankellarissa.blogspot.fi/2014/03/kirjoittamisesta-kirjoittamisen-tarkein.html<br /><br />Kuulostaa vahvasti siltä, että suunnitelmasi ovat varsin kattavia, ja mahtavaa jos se toimii sinulle. On tärkeää tietää juuri se, mitä pitää suunnitella ja miksi.Ville-Markus Nevalainenhttps://www.blogger.com/profile/00326432286662894339noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3120281734731113554.post-76646910778432371962014-04-28T09:20:54.287+03:002014-04-28T09:20:54.287+03:00Kyseenalaistan. Kaiken. Varmuuden vuoksi.
Olen en...Kyseenalaistan. Kaiken. Varmuuden vuoksi.<br /><br />Olen enemmän suunnittelevaa kirjoittajatyyppiä. Tarinani lähtevät usein yksinkertaisista oivalluksista, joille rakennan lopun. Sitten kelaan alkuun ja lähden paaluttamaan aluetta. Koen koko tämän prosessin seikkailuna. Hapuilen hahmoja, pohdin, joskus piirränkin heidät, mutten koskaan mieti heidän luonnettaan tai persoonaansa, vain heidän motiiviaan ja tehtäväänsä juonen kannalta. <br /><br />Kun lähden kirjoittamaan, minulla on kartta ja aavistus siitä, mitä tulee tapahtumaan. Voin viljellä vihjeitä petturista matkan varrelle, pystyn rakentamaan hahmon kiinni tarinaan, pakottamaan hänet tilanteisiin, joissa hän on pulassa ja joutuu toimimaan vastoin luonnettaan. Parhaimmat kohdat ovat orastavan ystävyyden tai rakkaussuhteen rakentamiset, kun ne tekee pikkuhiljaa niin, ettei lukija välttämättä aluksi tajua, mihin mennään. Varsinkin siis tapauksissa, joissa ne eivät ole sopivia ja joku sitten kuolee.<br /><br />Kun mietin seikkailijan tapaa rakentaa tarinaansa, hän etenee kuten minäkin, mutta tekee paperille sen, minkä minä olen jo kauan aikaisemmin rakentanut mieleeni. Koska minulla on hyvä muisti, pidän yleensä rakenteet mielessäni, jolloin säästyn kumittamiselta. Mutta siis, minun näkökulmastani seikkailija tekee vain yhden raskaan vaiheen enemmän kuin suunnittelija. Raakaversiohan on kirjoittamisen jälkeen kursittava kokoon ja kirjoitettava puhtaaksi, jolloin raakaversiota voidaan pitää suunnitelmana. <br /><br />Joten onko sittenkään kahta erilaista tapaa rakentaa tarinaa vai vain kaksi erilaista tapaa kirjata se ylös?Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/04229341273183939633noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3120281734731113554.post-85720958403096976472014-04-27T15:08:41.995+03:002014-04-27T15:08:41.995+03:00Siksi ei pidäkään suunnitella pelkkää juonta, vaan...Siksi ei pidäkään suunnitella pelkkää juonta, vaan pitää suunnitella tarkkaan myös hahmoja. Itse suunnittelen aina hahmoja tarkkaan ja mietin jo etukäteen, miten heidän taustansa/luonteensa sopivat juoneen, enkä niin ole koskaan joutunut sellaiseen ongelmaan, että juoni olisi pakottanut hahmon muuttumaan. Sellaisissa tapauksissa juoni taipuu; ei hahmo.<br /><br />Lähetä vain (galaetha88@gmail.com).Luinwen (Heidi)https://www.blogger.com/profile/14146926225247733655noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3120281734731113554.post-28530778347770636522014-04-25T21:37:25.405+03:002014-04-25T21:37:25.405+03:00Lienenkö muotoillut väärin, mutta missään nimessä ...Lienenkö muotoillut väärin, mutta missään nimessä en tarkoita vain seikkailijoiden kykenevän hahmojen kirjoittamiseen. Rehellisiä kun ollaan, niin kaikilla tyyleillä voi onnistua ja onnistutaankin. Tämä on vain käsitys, jonka olen saanut - usein seikkailijoita pidetään siinä parempina (joka ei siis perustu mihinkään faktaan ja jokainen on oma tapauksensa - näin mahdollisimman poliittisesti ilmaistuna).<br /><br />Suunnitellessa voi juurikin käydä noin, että jossain kohti hahmon on muututtava, koska juoni vaatii tätä. Seikkailu antaa vapauden liikkua hahmon vaatimalla tavalla, juoni kulkee hahmon tekojen ja tunteiden mukaan. Suunnitellessa tämä voi unohtua. Kun on suunnitellut oikein tarkan ja yksityiskohtaisen juonen, voi olla, että etääntyy itse hahmoista. Näin nyt vain on käytävä ja hahmo muuttuu.<br /><br />Itse uskoisinkin, että juuri suunnitelman kanssa hahmo voisi yhtäkkiä muuttua täysin erilaiseksi. Mutta myös seikkailessa voi tapahtua, jos yhtäkkiä keksiikin, että tämähän on hyvä käänne. Oletettavampaa kuitenkin on, että tässä kuljetaan aina sulavasti eteenpäin.<br /><br />Siinä olen samaa mieltä, että hahmot tulevat edellä. Tapahtumat vaativat hahmoja, mikään ei tapahdu ilman niitä, joten juuri hahmot onkin oltava kunnollisia - suunniteltuja ja tai matkalla eloon heränneinä.<br /><br />Ja jos sinua kiinnostaa, niin voin mielelläni lähettää sinulle esimerkiksi spostilla joitain tekstejäni.Ville-Markus Nevalainenhttps://www.blogger.com/profile/00326432286662894339noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3120281734731113554.post-9365640326044625082014-04-25T08:46:58.823+03:002014-04-25T08:46:58.823+03:00Se ei pidä paikkaansa, että ainoastaan seikkailija...Se ei pidä paikkaansa, että ainoastaan seikkailija onnistuu kirjoittamaan hyviä hahmoja. Itse asiassa olen enemmän sitä mieltä, että suunnittelija onnistuu tekemään hahmoistaan parempia. Jos on alusta asti tietoinen siitä, millainen mikäkin hahmo on luonteeltaan, hahmo pysyy alusta asti yhtenäisenä. Eikä niin, että hahmo jossain puolivälissä muuttuu luonteeltaan yhtäkkiä aivan erilaiseksi. Juonen suunnittelua tärkeämpää on hahmojen suunnittelu, sillä hahmot ohjaavat paljon sitä, mihin juoni on menossa. Jos hahmot on hyvin suunniteltu etukäteen, se auttaa paljon kirjoittamista.<br /><br />Olisi muuten mielenkiintoista lukea sinulta joskus joku sellainen tarina, jossa olisi monimutkainen juoni. Olen pari novellia sinulta lukenut, mutta en vielä mitään, missä olisi ollut suuria koukkuja. Olisi kiinnostavaa nähdä, millaisia juonikiemuroita ilman suunnittelua voi saada aikaiseksi. :3Luinwen (Heidi)https://www.blogger.com/profile/14146926225247733655noreply@blogger.com