Sarjakuva-arvostelu: I Kill Giants

4/5 pistettä - fantasia, nuoret - noin 180 sivua - sisältää kaikki julkaistut 7 osaa - kustantanut Image Comics - ilmestynyt 2009 - EI suomennettu - kirjastolaina

I Kill Giants ilmestyi vuonna 2008 seitsemän osan minisarjana. Sarjakuva on saanut varteenotettavaa huomiota ja se nousi ilmestymisvuonnaan ja myöhemmin top sarjakuvien ja minisarjojen listoille. I Kill Giantsia pidetään sopivana varsinkin nuorille, ymmärrettävästi nuoren sankarittarensa johdosta, mutta sitä voi suositella ehdoitta lähes kelle tahansa, sillä vaikka sarjakuva käy nuoren elämänvaiheita läpi, voi jokainen samaistua tarinaan. I Kill Giantsilla on myös kunnia olla yksi harvinaisista tarinoista, kirjoista, elokuvista ja sarjakuvista, jotka ovat koskettaneet minut lähes kyyneliin asti.

Viikkoraportti: 22 - Luovat tehtävät syövät luovaa kirjoittamista

Ensimmäiset ennakkotehtävät on selätetty ja sen mukana tulee inspiraatio kirjoittaa. Tervetuloa takaisin, vanha kuoma, sinua on kaivattu!

Kirja-arvostelu: Steelheart - Brandon Sanderson

4/5 pistettä - young adult, dystopia, toiminta, huumori - noin 400 sivua, noin 12 tuntia äänikirjana - the Reckoners sarja, osa 1 - julkaistu vuonna 2013 - kustantanut Delacorte Press - EI suomennettu - kuunneltu äänikirjana

Brandon Sandersonilta ei ole suomennettu yhtäkään kirjaa, mutta se ei hänen suosiotaan hidasta: Amerikoissa Sanderson on yksi suurimmista fantasian kirjailijoista. Hänen nimensä räjähti kaikkien näkyville viimeistään siinä kohti, kun hänet palkattiin viimeistelemään Robert Jordanin Ajan pyörä fantasiasarja Jordanin kuoltua. Mutta osaa Sanderson omiakin bestsellerkirjoja kirjoittaa, joista muun muassa hänen Mistborn ja the Stormlight Archive sarjat. Stormlight Archivesta on ilmestynyt juuri toinen osa ja jo nyt se on noussut huippusuosioon. Yli tuhat sivuiset eepokset ovat Sandersonin leipätyö ja intohimo, mutta se ei tarkoita, että kevyemmät romaanit olisivat hänelle uutta, onhan hän kirjoittanut Steelheartin lisäksi lastenkirjoja.

Steelheart on kuitenkin Sandersonin ensimmäinen yritys ruuhkaiselle nuorten aikuisten markkinoille. Vaikka lähtökohta on turvallinen nuorten dystopia, on Sanderson selvästi tuonut jotain uutta ja merkittävää.

Kirjoittamisesta: Kirjoittamisen tärkein osa - hahmo

Eli mistä kaikki kirjat on tehty, miten se vaikuttaa kirjoittamiseen ja miten sitä voi hyödyntää kirjoittamisen jälkeen

Ilman hahmoja, ei ole tarinaa eikä siksi kirjaa. Ei edes novellia. Hahmot ovat kaikki kaikessa. Myöhemmin jokin juoni tai kirjan maailma saattaa jäädä kummittelemaan mieleen, mutta sitä useammin ne ovat hahmot, jotka palaavat kerta toisensa jälkeen. He elävät yhä omaa elämäänsä aitoina, kokonaisina ihmisinä. Ja niin heidän pitäisikin, koska maailmat ja juoni on hahmojen luomaa. Hahmot tulevat ensin ja heidän askeleensa jättävät kukoistavan tarinan jälkeensä.

Sarjakuva-arvostelu: Maus I & II - Art Spiegelman

4/5 pistettä - historiallinen, elämänkerta, draama - noin 200 sivua, sisältää osat I ja II - kirjoitettu vuosina 1980-1991 - alkuperäinen nimi Maus: A Survivor's Tale, I: My Father Bleed History, II And Here My Troubles Began -  suomennettu vuosina 1990 ja 1992, koko painos 2003 - kustantanut WSOY - kirjastolaina

Ennen vuotta 1986, Art Spiegelman oli tullut tutuksi lähinnä underground sarjakuvien tekijänä, mutta Maus muutti kaiken. Toisen maailmansodan kauhuja kuvaava teos palkittiin Pulitzer-palkinnolla, joka oli ensimmäinen sarjakuvalle myönnetty palkinto, ja sen myötä se oli myös yksi ensimmäisistä sarjakuvista, jotka saivat akateemista arvostusta. Yhä edelleen Mausia pidetään erittäin suuressa arvossa ja sitä on käytetty muun muassa toista maailmansotaa opettaessa. Vuonna 2005 Art Spiegelman valittiin TIME:n 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon.

Viikkoraportti: 21 - Eteneminen ilman sanoja

Aivotyö ja projektien suunnittelu kuullostaa ajatuksena hyvältä ja sitähän se onkin. Tärkeää pohjatyötä, jonka jälkeen on hyvä aloittaa oikea rakennus. Silti, aina tämän jälkeen olen pettynyt itseeni. Kun oikeita sanoja ei tullut kirjoitettua, niin tulee kysyttyä itseltä: "Etkö oikeasti saanut mitään aikaan?"

Kyllähän sitä monenlaista etenemistä on, joten kyllä, sain aikaan jotain. En ehkä sanamäärällisesti, mutta tarkoitus olisi, että seuraavan kerran kun sormet asetetaan näppäimille, niin tekstiä tulee kahta kauheammin. Joskushan se miettiminen on tehtävä.

Kirja-arvostelu: Kauhujen kirja - Stephen King, Dan Simmons, George R. R. Martin

2/5 pistettä SEKÄ 4/5 pistettä - kauhu, jännitys, yliluonnollinen - noin 320 sivua - alkuperäisteos 1988, suomennos 1991 - alkuperäisteoksen nimi: Night Visions 5 - toimittanut Douglas E. Winter - kustantanut bookstudio - kirjastolaina

Kauhujen kirja on vanha teos, jonka löytämiseksi voi joutua tekemään töitä. Jopa kirjaston kappaleet tästä yli kaksikymmentä vuotta vanhasta teoksesta ovat vähissä ja niiden kunto ei ole erittäin hyvä. On kuitenkin yksi hyvä syy, miksi tämä kirja kannattaa etsiä käsiinsä. Se sisältää nimittäin erään suuren harvinaisuuden: käännöksen George R. R. Martinin lyhyt romaanista the Skin Trade, Nahanvaihtajat. Teksti voitti 1989 World Fantasy Awardin ja sitä pidetään yhtenä parhaimpana teoksena omassa alagenressään.

Kirjoittamisesta: Huonojen kirjojen lukemisen hyödyt

Eli miksi toisinaan on jopa hyödyllistä lukea huonoja kirjoja, mutta vain tiettyyn rajaan asti

Se on jossain kohti väistämätöntä: eteesi tulee kirja jossa ei ole mitään järkeä. Avaat sen ja luet eteenpäin, mutta vaikka miten rämmit juonen mukana, se ei muutu yhtään paremmaksi. Itse asiassa alat vain tajuta enemmän miten kuvottava se on. Mietit, miten kukaan on voinut kirjoittaa, saati julkaista tämän (mutta hiljennät päässäsi äänen, joka kyseenalaistaa ja kysyy kuka tätä lukee). Kun vihdoin saat kirjan kannet kiinni, tunnet lämpimän tunteen. Vihdoin. Se on ohi. Pian alkaa kylmätä. Mitä tuhlausta. Kallisarvoinen aikasi on ikuisesti menetetty, etkä voi saada sitä koskaan takaisin.

Vaikket ehkä voikaan saada takaisin aikaa, jota käytit lukemiseen, voit lohduttautua sillä, ettei kirjan lukeminen mennyt täysin hukkaan, ja toisinaan voi olla jopa hyvä lukea huono kirja.

Sarjakuva-arvostelu: Perkeros - JP Ahonen, KP Alare

4/5 pistettä - huumori, musiikki, yliluonnollinen - noin 180 sivua - kustantanut WSOY - ilmestynyt vuonna 2013 - kirjastolaina

Suomalaiskaksikon, JP Ahosen ja KP Alaren, kirjoittama ja kuvittama Perkeros on hämmentävän tasokasta sarjakuvaa.  Se on helposti lähestyttävä teos niille, jotka eivät tavallisesti sarjakuva lue, mutta sarjakuvien lukijat nauttivat siitä vähintään yhtä paljon. Hauska ja äärimmäisen kaunis teos tekee yllättävän valinnan: musiikki on kirjan pääosassa. Miten sinä voit esittää kolmen aukeaman otoksen kun bändi soittaa kappaletta? Perkeroksen pojat todistavat, että ihan hiton hyvin voikin.

Viikkoraportti: 20 - Tarina on selvillä, alku ei

Kuinka monta aloitusta on kirjoitettava, jotta tarina lähtee liikkeelle?

Nähtävästi todella monta. Mutta onneksi asiat eivät ole niin synkästi, sillä muuten kirjoittaminen sujuu todella hyvin. Ja mitä väliä, vaikka teksti ei etenisikään, jos jokainen alku tarkoittaa sitä, että tekstin ja hahmot ymmärtää paremmin. Ja hei, jokainen kirjoitettu sana auttaa eteenpäin!