Haastattelu: Kirjailija Nina Hurma

Kirjailijan kellarin esittelee ylpeänä ensimmäisen haastattelunsa! Kuten olen jo aiemmin maininnut, Yöstoori kirjoitustapahtumassa oli vetäjinä kaksi oikeaa kirjailijaa, joista toinen oli hurmaava Nina Hurma. Paikan päällä keksin, että hitto, totta kai minun on pyydettävä häntä haastateltavaksi. Ja koska Nina oli mahtava ihminen, hän suostui.

Alla siis hänen haastattelunsa jossa käsitellään muun muassa miten hän sai kustannussopimuksen, mitkä ovat hänen kirjoittamistapojaan, millaista oli olla Oriveden kirjoituslinjalla ja miten hän etsii taustatietoja.
Nina Hurma asuu Helsingissä ja hänen esikoisromaaninsa Yön punainen höyhen, julkaistiin maaliskuussa 2013. Kirja kuvaillaan kustantaja Gummeruksen sivustolla 1920-luvun Helsinkiin sijoittuvaksi dekkariksi, joka sisältää sensuellia erotiikkaa.

Nina Hurma

Miten kuvailisit esikoiskirjasi kirjoittamista?

Esikoiseni, Yönpunainen höyhen, julkaistiin maaliskuussa 2013. Jälkeenpäin olen miettinyt, että kirjoitusprosessi saattoi olla turhankin nopea: keväällä 2012 sain valmiiksi synopsiksen, ja kirjan ensimmäisen version kirjoitin kesällä noin neljässä kuukaudessa. Tämän jälkeen työstimme tekstiä yhdessä kustantajani Gummeruksen kanssa. Kovin dramaattisia muutoksia ei enää siinä vaiheessa tehty. Muokkaukset koskivat mm. näkökulmia, ja juoneen tein vielä loppumetreillä uudenlaisia ratkaisuja. Olin tyytyväinen kaikkiin muutoksiin, sillä ne paransivat tekstin rakennetta ja laatua, mutta se pysyi yhä minun näköisenäni.

Miten sait kustannussopimuksen?

Olin mukana Gummeruksen julkaisemassa novellikokoelmassa yhtenä nimettömistä kirjoittajista. Rohkaistuin kertomaan, että kirjoittaisin mielelläni jotakin vastaavaa mutta vähän pidempää, ja kävin myöhemmin Gummeruksella juttelemassa ideoistani. Se oli aika jännittävä hetki kirjoittajan elämässä. Sovittiin synopsiksen laatimisesta, ja kun se sai vihreää valoa (synopsis hyväksyttiin), ryhdyin työhön varsinaisen käsikirjoituksen kanssa. Hienoimpia hetkiä tähänastisella kirjoittajan urallani on tietysti ollut se, kun kuulin myönteisestä julkaisupäätöksestä. 

Minkälaista on ollut olla kustannettu kirjailija?

Minulla ei ollut kustannusalasta juurikaan kokemusta, joten kaikki on opittu matkalla - ja oppiminen on yhä kesken. Välillä pää on pyörällä kaikesta uudesta. Kustantamon ja kirjailijoiden yhteisöön mukaan pääseminen on ollut todella hienoa. Kirjoittamisesta voi puhua ihan eri tavalla toisten kirjoittajien kanssa, ja siihen tarjoutuu tilaisuuksia erilaisissa tapahtumissa ja juhlissa. Väki on muutenkin todella ystävällistä ja kannustavaa.

Arkielämään kirjailijuus ei tuo sen kummempaa glooriaa tai hohtoa eikä sillä rikastu. Hyvässä tapauksessa kirjasta kirjoitetaan kritiikkejä ja kirjailija saa pientä julkisuutta. Olen tosi iloinen kirjani saamista arvioista. Niiden myötä olen huomannut, että kirjallisuusblogeissa julkaistaan enemmän ja vähintään yhtä laadukasta kritiikkiä kuin sanomalehdissä. Tämä kenttä on muutoksessa.

Mitä olit kirjoittanut ennen esikoistasi?

Lapsena aloitin tarinoilla, jotka kertoivat rohkeasta tytöstä ja hänen sankarillisesta koirastaan. Teininä päälajini oli fantasia, josta siirryin hiljalleen realismiin ja novelleihin. Oli myös aikoja, jolloin en ole aktiivisesti kirjoittanut, vaan esim. opiskellut tai harrastanut aktiivisesti muita asioita. Tietynlainen kirjoittajan identiteetti on kuitenkin ollut aina läsnä. Yönpunainen höyhen oli ensimmäinen valmis pitkä käsikirjoitukseni. Itseluottamuksen (tai sopivien tekstien) puute oli varmaankin aikaisemmin estänyt minua lähestymästä kustantamoja. Siksi otinkin kaiken irti mahdollisuudesta, joka minulle tarjoutui.  

Mitkä ovat kirjoitustapasi?

Minulla on erillinen kokopäivätyö, joten aikaa kirjoittamiseen on vain rajoitetusti. Yritän kuitenkin joka päivä kirjoittaa jonkin verran, vaikka vain muutaman lauseen. Kirjoitan omassa työhuoneessani, jonka oven saa kiinni, post-it -laput seinille ja kirjat ympärilleni: oma rauha on tärkeää. Ennen kirjoittamista minun pitää päästä tiettyyn tunnelmaan, orientoitua siihen, että kohta tehdään hommia. Tämä voi tarkoittaa lukemista tai nettisurffailua. Jos juoni ei ole tiukassa paikassa, johon haluaa heti päästä käsiksi, aloittaminen voi olla työlästä.

Teen paljon taustatyötä, luen Helsinkiin ja 1920-lukuun liittyvää kulttuurihistoriaa, käyn museoissa ja arkistoissa, joten lasken sellaisen myös kirjoittamistyöksi. Jos siis kirjoittaminen jostain syytä lukkiutuu, yritän edes selvitellä tausta-asioita.

Olet käynyt Oriveden kirjoittajalinjan, kertoisitko siitä?

Olin vuoden Orivedellä ja kävin kirjoittajalinjan eli suoritin sanataiteen approbaturin. Opintoihin kuului Jyväskylän yliopiston tutkintovaatimusten mukaiset kirjallisuuden perusopinnot. Asuminen opistolla oli sisäoppilaitostyyppistä, ja se onkin yksi sen hienoimmista puolista. Ympäristö ja yhteisö oli täysin ainutlaatuinen: omanhenkiset ihmiset olivat aina lähellä. Käsittelimme paljon erilaisia kirjallisuuden lajeja ja teimme kirjoitustehtäviä. Vuoden lopuksi tehtiin lopputyö, joka minulla oli pieni kokoelma novelleja. Jotkut opiskelukaverini pystyivät hyödyntämään tehtävissä omia tekeillä olevia käsikirjoituksiaan tai heille läheisiä aihealueita, eli meillä oli aika vapaat kädet sen suhteen, miten annettuja aiheita käsittelimme. 

Pidin Orivedellä opiskelusta kovasti, ja varsinkin jälkeenpäin arvostan sitä yhteisöä tosi paljon. Kirjoittajakoulutuksella tai kirjallisuuden opinnoilla ei kuitenkaan tulla suoraan kirjailijaksi. Kirjallisuushistorian, tekstilajien, analyysimenetelmien jne. tuntemuksesta on kuitenkin kirjoittaessa hyötyä. Oriveden antia olivat myös erilaiset ja oman kenttänsä hyvin tuntevat opettajat, joista osa oli kirjailijoita.  

Onko kirjoittamisesi muuttunut nyt kun olet julkaistu kirjailija?

Suhtautumiseni kirjoittamiseen on nyt jollakin tavalla käytännöllisempää tai ammattimaisempaa, vaikken itseäni suinkaan ammattilaisena vielä pidäkään. Kirjoitan myös tavoitteellisemmin ja pyrin pitämään kiinni sovituista deadlineista. Yritän löytää itselleni parhaita työtapoja ihan ergonomiasta lähtien ja tunnistaa ongelmakohtia omassa kirjoitusprosessissani. Minulla on myös kustannustoimittajani tuki jo kirjoitusprosessin alkuvaiheessa. Toisen käsikirjoituksen ensimmäinen luku onkin jo saanut palautetta.

Kirjasi sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin. Miten paljon olet tehnyt taustatyötä tätä varten?

Taustatyö on iso osa käsikirjoituksen suunnittelua ja kulkee mukana koko kirjoitusprosessin ajan. Olen etsinyt tietoa ja tunnelmaa monista erilaisista lähteistä: 1920-luvulla julkaistuista kirjoista, kulttuurihistoriateoksista, museoista (esim. Kansallismuseo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Ratikkamuseo, Poliisimuseo) ja arkistoista (Kansallisarkisto, Kansalliskirjasto). Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkistossa olen käynyt katsomassa, miltä Helsinki näytti 1920-luvulla, ja Kansallisarkistossa olen lukenut esim. poliisin päivystyspäiväkirjaa 1920-luvun lopulta.

Joudun tarkistamaan usein faktoja ihan siitä lähtien oliko jollakin kadulla hiekka- vai kivipäällyste, tai millaisen postikortin voi 20-luvulla lähettää. Välillä tiedon puute turhauttaa: se keskeyttää sujuvan kirjoittamisen, eikä tiedon löytäminen välttämättä ole helppoa, jos ei edes tiedä mistä etsiä. Pidän taustatyötä kuitenkin vaivan arvoisena. Pyrin olemaan mahdollisimman tarkka tärkeimmissä faktoissa ja esim. Helsingin miljöössä, mutta jätän itselleni vapauden sisustaa kaupunkia välillä omien tarpeideni mukaan. Ravintola Cobraa, jossa Yönpunaisen höyhenen murha tapahtuu, ei ole tietääkseni ollut olemassa. Lisäksi sijoitin hahmoni seikkailemaan Espoon saaristoon tarkistamatta jokaisen luodon ja karin paikkaa.

Asiafaktojen lisäksi minulle on tärkeää yrittää tavoittaa 20-luvun aate- ja ajatusmaailmaa: ei siis ole kysymys vain siitä, miltä asiat näyttävät, vaan myös siitä, miten ihmiset käyttäytyvät, millaiset lähtökohdat heillä on elämässään ja millä perusteella he tekevät valintojaan.

Onko jotain vinkkejä joita haluaisit jakaa?

Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, usko omaan juttuusi. Lue paljon, myös oman genresi ulkopuolelta, ota vastaan kritiikkiä ja ole valmis muokkauksiin ja kokeiluihin, mutta usko siihen mitä haluat sanoa ja mikä saa sinut kirjoittamaan. Usko silloinkin, kun tuntuu ettei kukaan muu usko. 

Kirjoita aina vähän enemmän kuin sillä istumalla tuntuisi syntyvän. On hyvä käydä oman mukavuusalueen ulkopuolella. Silloin saa enemmän aikaan. 

Mitä sinulta on seuraavaksi tulossa?

Työstän jatko-osaa Yönpunaiselle höyhenelle. Samat henkilöt jatkavat samassa miljöössä, eli romantiikalla väritettyä jännityskertomusta Helsinki-miljöössä on toivottavasti luvassa. 

***

Nina Hurman voi löytää Facebookista (Kirjailija Nina Hurma) ja hänen omilta kotisivuilta.