keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kirjoittamisesta: Kuinka pitkä tekstisi tulisi olla?

Luvassa on syyt sille miksei pituutta tarvitse ajatella ja miksi se on hyödytöntä mutta myös vinkkejä missä mielessä se on hyvä huomioida, sekä se mikä on liuska ja miten tekstiä edes mitataan

Tämä on kysymys johon törmää kerta toisensa jälkeen kirjoittajien keskustelualueilla. Olen ihmetellyt kysymystä moneen kertaan, sillä ennen kuin näin muiden kysyvän sitä, en ollut koskaan ajatellut koko asiaa. Onko sillä todella jotain merkitystä miten pitkä tekstisi tulisi olla? Onko joku päämäärä mihin on päästävä, ja mitä jos näin ei käy?

Miten pituutta mitataan: Liuskat ja sanat
Kirjoittaessa puhutaan liuskoista. Itselläni kesti varsin pitkään ennen kuin törmäsin sanaan ja vielä kauemmin kunnes ymmärsin mitä se tarkoittaa, joten jaetaanpa tietoa etenpäin:

Yksi sivu ja yksi liuska on käytännössä sama asia, mutta ei kuitenkaan. Kun kirjoitat sivun, se voi tarkoittaa mitä tahansa omista asetuksistasi riippuen. Liuskat taas on määritelty valmiiksi, ja nämä asetukset ovat seuraavat:

Fonttikoko on 12 ja riviväli 1,5.

Ja nämä asetukset sinulla tulee aina olla tästä hetkestä eteenpäin. Fontilla ei taida olla niin väliä, käsittääkseni normit ovat Times New Roman, jota itse suosin, ja Arial. Marginaalit pidetään siinä, minne kirjoitusohjelmasi ne aluksi asettaa. Itse asiassa mihinkään muuhun ei kannata koskea, älä esimerkiksi muuta sisennyksen pituutta.

Liuskan tarkoitus on olla normi. Käsitykseni mukaan yhdellä liuskalla on keskimäärin 2000 merkkiä. Oletettavasti tämäkin vaihtelee sen mukaan, minkälainen kohtaus tekstissäsi on. Kun on vain tilannekuvausta, merkkejä voi olla jopa 2300, kun taas on nopeaa dialogia, se voi pudota 1500:n. Pointti kuitenkin on, että keskimääräisesti voidaan sanoa miten paljon tekstiä yhdellä sivulla on.

Kun taas lähdet muokkaamaan asetuksia, niin on hyvin vaikea määritellä miten paljon merkkejä yhdellä sivulla on. Itse tein nuorempana tämän virheen. Jostain syystä halusin kaiken tiiviisti, joten laitoin rivivälin käytännössä nollaan ja lähdin vielä sisennyksiä korjaamaan pienemmiksi. Kun tajusin muuttaa rivivälin oikeaksi, 150 sivuinen käsikirjoitukseni olikin yhtäkkiä 240 sivuinen. Siinä on aikamoinen ero.

Ja vaikka suosisitkin omia asetuksiasi ja olisit itse tietoinen siitä mitä aina teet, niin silti sinun on syytä siirtyä näihin asetuksiin, koska näitä kaikki muutkin käyttävät. Kaikkin muihin kuuluu siis kustannusyhtiöt, muut kirjailijat ja useat kilpailut. He vaativat tekstisi näillä asetuksilla, joten mikset opettele käyttämään niitä heti? Varsinkin kilpailuja ajatellen on kelju käyttää omia asetuksia ja huomata, että kun olet saanut tekstisi valmiiksi niin, että täytät juuri sallitun sivumäärän, ja vasta sitten laitat oikean rivivälin, ja hups. Tekstiä onkin muutama ylimääräinen sivu.

Liuskoja on helppo käyttää ja pysyt itse kärryillä omasta kirjoittamisestasi. Näin muut osaavat arvioida paljonko sinulla on tekstiä ja kenties vielä tärkeämmin: tekstiä on helppo lukea kun se ei ole liian pientä.


Sanottakoon vielä se, että Amerikoissa tekstin pituutta mitataan usein suoraan sanoilla. Tämähän antaa parhaan kuvan siitä, miten paljon tekstiä on. Koska tätä käytetään niin paljon, ovat jotkut kirjailijat jakaneet siellä numeroita tietyille genreille. Siis esimerkiksi jotkut ovat sanoneet, että kirjat nuorille aikuisille, muun muassa Nälkäpeli, tulisivat olla pituudeltaan 50 000 - 69 999 sanaa.

Suomalaisten on turha tuijottaa näitä lukuja, suomi ja englanti eivät täsmää toisinaan (englannissa on täytesanoja). Ja vaikka nämä voisikin kääntää suomeksi, niitä ei kannata tuijottaa, mutta palataan siihen kohta.

Liuskat painettujen kirjojen sivuilla
Tämä on toinen yleinen kysymys pituuteen liittyen: miten kirjoitettu liuska kääntyy kirjan sivulle.

Suoran vastauksen olen kuullut vain yhdestä lähteestä, mutta uskoisin sen olevan oikeassa (ja jos ei täysin, niin ainakin viittavaan oikeaan).

Kirjailijan elämää -blogia pitävä henkilö kävi vuoden 2013 Helsingin kirjamessuilla keskustelemassa kustannustoimittajien kanssa ja hän kysyi tätä nimenomaista kysymystä. Tässä on lainattu kysymys ja vastaus:

Kuinka paljon on suunnilleen 350 sivuinen romaani laskettuna sanoissa?
Käsikirjoituksia harvoin arvioidaan sanamääräisesti. Pituuteen vaikuttaa myös paljon esimerkiksi fonttikoko, rivinvälit ja paperin koko. Yleensä kuitenkin jo esimerkiksi 280 liuskaa käsikirjoituksessa merkitsee helposti 400 sivua painettuna. 80 liuskaa taas olisi suunnilleen 150 sivua.


Tässäkin huomataan, että suomalaiset eivät tykkää laskea sanoja, joten unohdetaan se. Toinen mikä on syytä ottaa huomioon, on esimerkki jonka jo toin esille. Dekkareissa halutaan tarkoituksella antaa fiilis, että sivut kääntyvät nopeasti ja tarina etenee hurjalla vauhdilla. Tästä syystä sivuilla on paljon tyhjää tilaa ja fonttikin on huomattavasti muita kirjoja suurempi. Jokainen kirja on tässä ainutlaatuinen ja vaatii oman taittonsa, onko esimerkiksi tyhjiä sivuja lukujen välissä. Tämä vastauksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että painetussa kirjassa on vähän vajaa puolet enemmän sivuja, kuin käsikirjoituksessasi.

Miten pitkä tekstin tulee olla?
Suoraan sanottuna?

Ei mitään merkitystä. Ihan niin pitkä tai lyhyt kuin haluat. Tarina on sen pituinen kuin se vaatii, toiset ovat pidempiä ja toiset lyhyempiä. Tärkeintä on, että kerrot juuri sen tarinan mikä käsilläsi on. Kerrot sen sellaisena kuin se täytyy kertoa ja kun teksti on valmis, niin sitten näet miten pitkä se on.

Kun siis lähdet kirjoittamaan romaaniasi, sinulla ei ole mitään rajaa minkä pituinen haluat tekstisi olevan. Missään ei sanota, että romaani on minimissään 100 sivua tai maksimissaan 600. Aloita ja kirjoita kirja loppuun, siisti ja tiivistä tai lihota, oikolue ja tee kaikki muut lukuisat vaiheet, ja sitten katso miten pituinen se on.

Miksi sillä ei ole väliä?
Kun kirjoitat romaanisi, niin tavoitteesi on saada se valmiiksi ja kirjoittaa tarinasi niin hyvin kuin kykenet. Sitten kun olet varma, että nyt sinulla on paras mahdollinen kirja jonka sillä hetkellä pystyt tuottamaan, lähetä se kustantamoon. Voi tätä onnea: paras mahdollinen käy ja he haluvat kirjasi.

Mitä nyt tapahtuu? Kustannustoimittaja ottaa kirjan käsittelyynsä ja antaa palautteensa jossa hän kertoo parannus- ja korjausehdotukset. Se jää, ja sen kuuluukin jäädä, kustannustoimittajan tehtäväksi kertoa mitä tekstille nyt tehdään. Otetaanko siitä 100 sivua, vai lisätäänkö pari lukua.

Kun kirja otetaan vastaan, ei sitä katsota miten pitkä se on. Se ei vaikuta heidän päätökseensä, sillä jos se on hyvä kirja, niin sitä voidaan ja mitä luultavammin myös muokataan.

Huomioon otettavaa: Huono kirja on huono kirja, eikä pituus vaikuta siihen
Muistakaa nyt se, että kirja voi olla liian huono, tai liian lyhyt. Mitä nyt tarkoitan kaiken tämän jälkeen on se, että sinulla on kirja, jossa esimerkiksi aivan liian paljon sivujuonia ja tarina ei etene tarpeeksi nopeasti, vaan se maalailee turhia kuvauksia - toisin sanoen kirja ei tunnu etenevän mihinkään. Tällöin ongelma on myös pituudessa: kirja on liian pitkä.

Ja kuitenkaan ongelma ei ole pituudessa vaan tarinassa. Kun lähdet korjaamaan tuon tyylistä ongelmaa, harvoin ratkaisu on poistaa tarinasta X määrä sivuja tai sanoja pois. Vastausta pitää sen sijaan hakea suoraan tarinasta: missä kohti junnataan paikoillaan, missä kohti on turhia sivujuonia, jotka eivät etene mihinkään.

Kirja siis voi olla liian pitkä tai lyhyt, mutta silloinkin on turha katsoa alla olevaa sivulaskuria. Keskity itse tekstiin ja juoneen, ja korjaa siinä olevat ongelmat.

Huomioon otettavaa: Romaani on aina romaani
On muistettava myös se, että romaani on tarinan pitkä muoto. Novellista ei saa kirjaa (kokoelmasta saa), eikä myöskään lyhyt tarinasta. Ei ole mitään selvää pituusrajoitusta sille, mikä lasketaan romaaniksi ja mikä ei, vaan ne ovat usein subjektiivisia kokemuksia. Ei ainakaan meillä suomalaisilla. Englanniksi on selvät rajat eri tekstien väleillä, onko se novel, novelette, novella vai short story.

Taas jää kirjoittajan pääteltäväksi, onko tarina tarpeeksi pitkä kirjan kansiin? Tarina voi olla liian lyhy, jotta sen voi luokitella romaaniksi. Esimerkiksi alle 200 sivuinen kirja on varsin lyhyt. Onko se taas liian vähän vai ei, en osaa sanoa. Ja jos tämä on tapaus, niin palaamme taas siihen itse tarinaan: jos tarina on jo kerrottu kokonaisuudessaan, niin tekeekö se sille hyvää, että kirjoitat ylimääräiset 50 sivua vain sivujen itsensä takia?

(Kyllä, on myös vajaa 100 sivuisia kirjoja myynnissä, mutta epäilen näistä yhdenkään olevan esikoiskirjailijan.)

Huomioon otettava: Genret
Eri genreillä on omat norminsa. Esimerkiksi fantasia kirjat ovat usein kaikista suurimpia opuksia, jotkut yltäen jopa yli tuhanteen sivuun. Se ei ole mitenkään erityistä, itse asiassa eeppisessä fantasiassa se on normi. Kaksisataa sivuista kirjaa tuskin pidetään kunnollisena fantasiana.

Muilta genreiltä löytyy omia yhtäläisyyksiä. Osa dekkareista yltää juuri ja juuri kahteensataan sivuun, eikä siinäkään ole mitään erikoista.

Kannattaa siis olla tietoinen siitä, mitä muut ovat kirjoittaneet ja kuinka pitkiä tarinoita niitä kirjoja lukeva yleisö ottaa vastaan. Näin saat hieman suuntaa sille, mihin sinun kannattaisi pyrkiä.

Mutta - tämäkin tulisi pitää mielessä pienellä varauksella. Yhtäläisyyksiä löytyy, mutta se ei kerro koko totuutta. Itse olen lukenut montakin dekkaria, jossa on vain parisataa sivua (ja silloinkin valtava fontti). Se ei silti tarkoita, että kaikkien dekkareiden pitäisi olla tuon pituisia. Esimerkiksi huippusuositun Jo Nesbon kirjat ovat paljon kahta sataa sivua pidempiä. Ensimmäinen jonka olen lukenut ja tänne arvostellut, on lähes 500 sivuinen.

Harva dekkari on niin pitkä, mutta näitäkin löytyy. Aina on poikkeuksia.

Ja, valitettavasti, vielä yksi asia:
Haluan vielä erikseen mainita erään asian: Joillain keskustelualueilla on puhuttu siitä, että romaanissa on keskimäärin X sanaa ja pokkarissa Y määrä. Olen yrittänyt, minä todella olen, ymmärtää kuka on oikein päätynyt tämänlaiseen tulokseen. Sillä suoraan sanottuna, tässä ei ole mitään järkeä. 

Pokkari on pehmeäkantinen, tavallista pienempi kirja joka myydään halvemmalla (ja siitä myös saadaan vähemmän rahaa). Pokkari on romaani siinä missä mikä tahansa muukin, ja tapana on, että kirjasta otetaan ensin kovakantinen painos ja tämän jälkeen pokkaripainos. Siis samasta kirjasta otetaan molemmat vaihtoehdot. Kyllä, löydät Nälkäpelin pokkarina ja kovakantisena, ihan samaan tapaan kuin sen Jo Nesbon kirjan tai Tulen ja jään laulun massiivisen fantasiasarjan (tosin vain englanniksi). Eihän se kirja siinä välissä miksikään muutu, kyse on täysin samasta kirjasta. Sivuja voi olla eri määrä fontti muutosten johdosta, mutta mikään muu ei muutu. Sisällöltään kirjoissa on saman verran merkkejä. Ei pokkaria varten aleta tiivistämään kirjaa.

Ainoa selitys tälle ajattelulle, mitä itse keksin, on menneisyydessä. Ehkä joskus on kirjoitettu erikseen pokkareita, mutta kyllä ne lähes takuuvarmasti painetaan ensin kovakantiseksi, jonka jälkeen katsotaan tilannetta, onko pokkari järkevä veto vai ei.

Lopuksi: Tarina on aina tärkein
Eli kun seuraavan kerran katsot tekstiäsi, niin jätä kokonaan murehtimatta onko tekstisi sopivan pituinen. Ainoa asia jota on syytä miettiä, on se, onko kyse romaanista vai lyhyemmästä tarinasta. Jos se sopii romaani mittoihin, niin sen jälkeen voit kirjoittaa ihan mitä itse haluat ja kuinka pitkästi tahansa.

Kirjoita käsillä oleva tarina loppuun ja käy esilukijoiden kanssa läpi, tarviiko teksti kenties pituutta jonnekin tai pitääkö siitä leikata osia. Jos näin on, ne tulee olla sen perusteella, että teksti vaatii lisää sisältöä tai joitain tapahtumia selitetään liikaa. Tee muutokset tarinan perusteella, se mikä loppujen lopuksi tulee sivumääräksi on täysin merkityksetöntä.

6 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta blogiviestistä! Tämä on aihe, joka kiinnostaa harrastelijoita aina - se kiinnostaa minuakin, vaikka tiedän, ettei pituudella ole merkitystä, mikäli tarina on hyvä. Minulla on kuitenkin se mielikuva, että tiivis teksti on parempi kuin rönsyilevä. Kustannustoimittajalta saattaa useinkin tulla palautetta sävyyn "paljon karsimisen varaa", mutta harvemmin tulee törmättyä ohjeeseen, että tarina vaatisi täytettä.
    K.M. Weilandin blogissa Helping writers become authors aiheesta kirjoitetaan näin:

    How Long Should Your Book Be?

    Here’s another decision that may be difficult to make beforehand, but which is absolutely worth thinking about.
    Although it’s often best to allow the story itself to determine its length, authors can’t afford to overlook genre guidelines for word count.
    If you can determine upfront how long you’d like your book to be, you can use a knowledge of story structure to approximate how long each section of your story needs to be — and to then keep track of your progress as you’re writing the first draft.

    Which is right for your story?

    What genre are you writing?
    If you’re writing middle grade or young adult fiction, you’ll want to keep your book under 80,000 words.
    Romance novels usually range from 55,000 to 100,000 words, depending on sub-genre.
    Mysteries and thrillers should try to stay under 100,000 words.
    Science fiction and fantasy novels usually range between 90,000 and 120,000 words.

    Toki tässä tulee ottaa huomioon, ettei ylläolevia sanamääriä voi verrata suomenkieliseen proosaan. Kuten itsekin mainitsit, suomessa pituutta ei lasketa sanoin vaan liuskoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, että harvemmin toivotaan tekstille lisää pituutta. Itse asiassa olen kuullut sanottavan, että jokainen kirjailija kirjoittaa aluksi liikaa. Koska ei tiedä miten paljon pitää olla, kerrotaan varmuuden vuoksi kaikki ja vähän enemmän. Tämäkin voi satuttaa juonta, eli parempi olla tiukka paketti.

      Itse olen törmännyt vastaavanlaisiin tilastoihin, mutta niin, meillähän siitä ei ole muuta hyötyä kuin nähdä idea, joka genrellä on oma pituussuositus. Minulla olisi myös fiilis, että ulkomailla ollaan tiukempia. Vaikka useamman kirjailijan on mahdollista menestyä, niin kilpailu on myös tiukempaa. Silloin esikoiskirjailijan on hyvä pysyä näissä "turvallisissa" mitoissa.

      Poista
  2. Itse aion kirjoittaa lyhyen fantasiakirjan. Puuduttavan paksut eepokset ovat nykyilmiö. Fantasian marginaalisempana kultakautena (n. 1930 -1970 ja jotain) suosittiin lyhyempää romaanimuotoa, joten jos yleinen ajatus todella on, että "200-sivuista kirjaa tuskin pidetään kunnollisena fantasiana", niin se on vähän masentavaa ajattelua. Kultakauden fantasiakirjoissa on monissa dekkarimainen imu, niissä ei ole samaa mielikuvituksetonta tiiliskivimentaliteettia kuin niin monissa näissä uudemmissa, robertjordaneissa ja muissa haukotuksissa.

    VastaaPoista
  3. Palaan yhä uudelleen ja uudelleen tähän tekstiin niinä epätoivon hetkinä, kun tuntuu, että kirjoittamastani kirjasta tulee sivumäärällisesti liian lyhyt. Sitten saan hetkeksi tarmoa olla tyytyväinen tekstiini sellaisena kuin se on - kunnes seuraava epätoivon hetki jälleen palaa.

    Terv. 58 sivua, n. 21 000 sanaa, kun kerronnallisesti tarinaa on tässä vaiheessa jäljellä ehkä 1/3.

    VastaaPoista
  4. Minä olen kirjoittanut fontilla Times New Roman koolla 12, riviväli on suunnilleen
    puoli senttiä, eli aika tiivis. Kirjassani on sivuja juuri nyt sellaiset 350 A–4 liuskoina,
    ja juuri nyt on editointikierros menossa.
    Tämä teksti antoi ajattelemisen aihetta ja pitää näköjään mennä muuttamaan riviväli isommaksi, ja karsia turhia kohtia, etten kohta pitele käsissäni Game of Thronesin paksuista nippua, sillä taidan tyytyä siihen 400.

    VastaaPoista
  5. Kiitos tyhjentävästä postauksesta! Satuin törmäämään kirjoittamaasi täysin sattumalta, mutta loppujen lopuksi antoikin yllättävän paljon lisämotivaatiota tarinan jatkamiseen kun vaihdoin nuo asetukset "virallisempaan muotoon" :)
    Sivumäärä ei tosiaan määrää kenenkään kirjoittaman tekstin kohtaloa. Parempi hyvä ja värikäs tarina joka on lyhyempi kuin muut kuin monisatasivuinen tiiliskivi, jonka rivivälejä ei täytäkään muu kuin harmaa betoni!

    VastaaPoista