Sarjakuva-arvostelu: Batman - Riivattu ritari

3/5 pistettä - supersankari - käsikirjoittanut Jeph Loeb, piirtänyt Tim Sale - alkuperäinen nimi Batman: Haunted Knight - sisältää kolme tarinaa vuosilta 1993-1995, suomennettu vuonna 2012 - noin 190 sivua - kustantaja: Egmont kustannus - oma kirja

Käsikirjoittaja-kuvittaja kaksikko Loeb ja Sale kirjoittivat vuonna 1993 Halloween spesiaalin, jonka tarkoitus oli olla ainutkertainen juttu. Painos myytiin loppuun ja siinä se. Sitten seuraavana vuonna oli yksi idea vielä ja seuraavana vuonna vielä kolmas. Nämä kolme Halloweenin aikaan sijoittuvaa tarinaa on koottu yhdeksi kokoelmaksi Riivattu ritari nimen alle.

Kirjoittamisesta: Kuinka paljon sinun tulee kirjoittaa?

Eli pitkästi: Miten paljon sinun tulisi kirjoittaa, jotta siinä olisi jotain järkeä ja sinusta voisi koskaan tulla mitään? Ja tästä esimerkkejä, huomioita, mielipiteitä oikeilta kirjoittajilta ja omia kokemuksia

Siihen, paljonko pystyy ja jaksaa kirjoittamaan, vaikuttaa moni asia. Toisilla aikaa löytyy vain viikonloppuisin tai iltaisin kun lapset ovat nukkumassa. Ehkä päivässä on aikaa kirjoittaa, mutta toisinaan haluaa vain rentoutua eikä hakata näppäimiä sormet sauhuten. Mutta onko siinä sitten mitään järkeä? Kirjailijat kirjoittavat kahdeksan tuntia joka päivä. Mitä minun on järkeä kirjoittaa se 30 minuuttia kolme kertaa viikossa?

Siitä on kysymys tällä viikolla. Miten ammattimainen asenne kirjoittamisen suhteen tulisi olla?

Kirja-arvostelu: Sovinnontekijän kynsi - Gene Wolfe

3/5 pistettä - tieteisfantasia - noin 360 sivua - Uuden auringon kirja -sarja - alkuperäinen nimi Claw of the Conciliator, Book of the New Sun 2 - suomennettu vuonna 2013, alkuperäisteos vuonna 1981 - kustantanut Gummerus - arvostelukappale

Lue arvosteluni sarjan ensimmäisestä osasta, Kiduttajan varjosta.

Gene Wolfea on ylistetty yhdeksi aikamme suurimmista tieteisfantasiakirjailijoista. Uuden auringon kirja -sarjaa pidetään hänen merkkiteoksenaan, joka nousee usein esille tärkeimpien tieteis- ja fantasiakirjojen listoilla. Vuonna 1980 kirjoitetun, neliosaisen sarjan avannut Kiduttajan varjo kääntyi vihdoin suomeksi vuonna 2012 ja nyt tarjolla on jatkoa, sarjan toinen osa Sovinnontekijän kynsi.

Viikkoraportti: 15 - Ja alusta lähtee

Tällä viikolla kirjoittaminen ei lähtenyt niin vauhdikkaasti liikkelle kun toivoin. Itse asiassa päädyin jälleen kohtaukseen, jossa en tiennyt mitä tehdä.

Päädyin toisenlaiseen ratkaisuun: aloitin koko tekstin alusta.

Sarjakuva-arvostelu: Vartijat ennen - Koomikko ja Rorschach

3/5 pistettä - supersankari, toiminta - käsikirjoittanut Brian Azzarello, kuvittanut J. G Jones ja Lee Bermejo - alkuperäinen nimi Before Watchmen: the Comedian/Rorschach - sisältää kaikki julkaistut osat, 6 osaa Koomikon tarinaa, 4 Rorschach, noin 250 sivua - ilmestynyt alunperin vuonna 2012, suomessa 2013 - kustantanut Egmont

Vartijat Ennen jatkavat Alan Mooren ja Dave Gibbonsin kirjoittaman mestariteoksen, Vartijat, maailmaa esiosilla. Moore on itse kritisoinut tätä rahastuksena, mutta kuvittaja Gibbons on ollut enemmän hyväksyä. Kuten Minuuttimiesten ja Silkkiaaveen osalla, Mooren on valitettavasti oikeassa.

Kirjoittamisesta: Koska sinun tulisi luovuttaa tarinasi suhteen?

Eli mitkä ovat merkkejä siitä, että kyseessä oleva tarina tulisi kuopata ja ottaa uusi teksti käsittelyyn.

Meillä kaikilla on hetkiä jolloin teksti ei tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan. Pahimmillaan se menee niin pitkälle, että teksti jota kirjoitat ärsyttää sinua. Ei tekisi mieli edes katsoa sen suuntaan. Onneksi nämä ovat usein ohimeneviä hetkiä jonka jälkeen tekstin kirjoittaminen sujuukin taas mukavan leppoisasti.

Aina ei niin ole. Toisinaan tekstistä ei tule mitään nyt eikä myöhemmin.

Sarjakuva-arvostelu: Vartijat Ennen - Minuuttimiehet ja Silkkiaave

3/5 pistettä - supersankari - tekijät Darwyn Cooke, Amanda Conner - tarinoiden kaikki osat, Minuuttimiehissä 5, Silkkiaaveessa 4 - alkuperäinen nimi Before Watchmen: Minutemen and Silk Spectre - ilmestynyt alunperin 2012, suomeksi 2013 - kustantanut Egmont - arvostelukappale

Alan Mooren käsikirjoittama ja Dave Gibbonsin kuvittama Vartijat on yksi arvostetuimmista sarjakuvaromaaneista. Sarjan oikeudet omistava DC on ehdottanut kaksikolle, että he tekisivät tarinalleen esiosia, mutta sopimusta ei syntynyt. Vuonna 2012 DC ilmoitti, että se aikoo tehdä itse seitsemän esiosaa, jossa eri artistit saavat näyttää kyntensä Vartijoiden historian parissa. Gibbons oli myötämielisempi ja kertoi olevansa otettu kunnianosoituksesta heitä ja tarinaa kohtaan. Moore on ollut räikeämpi sanoissaan. Hän on kritisoinut uutta tuotantoa rahastukseksi ja sanonut sen vievän voimaa alkuperäiseltä sarjalta, joka oli hyvä juuri siksi, ettei se ollut aivan perinteinen sarjakuva. Nyt DC on tehnyt siitä taas perinteisen ja tavallisen. Valitettavasti näistä kahdesta miehestä Moore tuntuu olevan oikeassa.

Viikkoraportti: 14 - Loppu karkaa luotani, mutta koskas se olisi haitannut?

Viime viikolla päivittelin sitä, pääsenkö Onnellisessa miehessä eteenpäin. Istuin alas ja päätin, että kyllä, minä pääsen, ja ongelma oli taitettu jo maanantaina. Muuten viikko on kirjoitettu vaihtelevaan tahtiin loppu kokoajan näköpiirissäin.

Kirja-arvostelu: Kuoleman varjo - Piia Kaikkonen

3/5 pistettä - rikos - noin 220 sivua - julkaistu vuonna 2012 - kustantaja NordBooks - lainakirja

Lue myös Piia Kaikkosen haastattelu.

Esikoiskirjailija Piia Kaikkosen Kuoleman varjo kertoo Hessu Laineesta. Hessu on tavallinen konttorirotta jonka elämä kokee järkyttävän muutoksen parhaan kaverin ja työystävän kuoleman myötä. Kuolema vaikuttaa luonnolliselta eikä poliisi epäile rikosta, mutta Hessu on varma pinnan alla olevan enemmän kuin siltä näyttää.

Haastattelu: Kirjailija Piia Kaikkonen

Viime vuoden lopulla Piia Kaikkonen osallistui Vantaalla, Tikkurilan kirjastossa järjestettävään lukupiiriin jossa käsiteltävänä kirjana oli hänen esikoisensa, Kuoleman varjo. Pyysin häntä haastateltavaksi ja mahtavana ihmisenä hän suostui tähän ilomielin. Kaikkonen julkaisi viime vuonna toisen romaaninsa, jatko-osan ensimmäiselle, Rakkaat lapset.

Kaikkonen ei ole monessakaan mielessä "perinteinen" kirjailija. Ensinäkin, ja hämmästyttävästi, hän ei koskaan suunnitellut tulevansa kirjailijaksi. Hän kannustaa itse muita kirjoittamaan ja hänen hyvin erilainen tarinansa kertoo toisenlaisen tien julkaistuksi kirjailijaksi. Haastattelun jälkeen itse ainakin koin uutta energiaa kirjoittamisen suhteen. Miksen minäkin onnistuisi?

Viikkoraportti: 13 - Novelli on valmis - mitäs sitten?

Oletin novellin tulevan valmiiksi hieman nopeammin, mutta minut yllättäen se valmistui vasta loppuviikosta. Nyt se on aikalailla loppusuoralla ja kaipaa enää toisten silmiä. Seuraavaksi olisikin aika palata romaanin pariin. Mitenköhän se onnistuu?

Kirja-arvostelu: Kiduttajan Varjo - Gene Wolfe

3/5 pistettä - tieteis-fantasia - noin 390 sivua - Uuden Auringon kirja -sarja -  alkuperäinen nimi Shadow of the Torturer, Book of the New Sun 1 - suomennettu vuonna 2012, alkuperäisteos vuonna 1980 - kustantanut Gummerus - kirjastolaina

Gene Wolfe on yksi aikamme arvostetuimmista tieteiskirjailijoista. Hän on voittanut läjäpäin palkintoja, joista suurimman osan on kahminut hänen klassikoksi muodostuneen Uuden Auringon Kirja -sarja. Sitä on ylistetty yhdeksi tärkeimmäksi fantasiasarjaksi koskaan, toisinaan jopa parhaaksi. Tähän mennessä suomalaiset ovat kuitenkin joutuneet vain ihmettelemään kuka Wolfe edes on. Nyt Gummeruksen kääntämänä myös suomalaisilla on mahdollisuus päästä tutustumaan Wolfen romaaneihin.

Kirjoittamisesta: Koska tarina on valmis

Eli kuinka pitkään sinun tulisi kirjoittaa ja hioa yhtä tarinaa, koska se on "valmis", koska voit siirtyä toisen tekstin pariin ja miksi ja miten esikoiskirja on erityistapaus?

Miljoonan taalan kysymys siinä niin. Miten pitkään sinun pitäisi käyttää aikaasi tekstisi kanssa, koska se alkaa olla jo epätoivoista ja pitäisikö sinun siirtyä suosiolla muiden projektien kimppuun? Miten pitkään esikoistekstiä voi edes työstää, kuin kauan se on järkevää?

Tähän on lukuisia eri mielipiteitä ja esimerkki tapauksia, joista tuon nyt muutaman esille. Oli ajatuksesi mikä tahansa, niin mitä luultavammin olet väärässä sen suhteen, kuinka pitkään yhtä tekstiä oikein voi työstää.

Viikkoraportti: 12 - Toiset projektit kutsuvat, koska itse halusin

Tällä viikolla kirjoittaminen on kuin onkin mennyt varsin hyvin. Tarkkoja lukuja en ole pitänyt, mutta kirjoittamista on tullut varsin reippaasti (vaikken niin haluasikaan myöntää (eikö ole outoa että aina pitää, ja on, fiilis että enemmän olisi voinut tehdä?)). Tällä kertaa olen kuitenkin keskittynyt toisiin novelleihin, en romaaniini. Eikä se haittaa, näillä on syy ja tarkoitus.

Ja leffoja tuli katsottua kolmin kappalein, mukana myös herran-jestas-tämä-on-mahtava Wolf of Wall Street!

Kirja-arvostelu: Olen legenda - Richard Matheson

4/5 pistettä - vampyyri, maailman loppu - noin 160 sivua - julkaistu vuonna 1954, suomeksi vuonna 2007 - alkuperäinen nimi I Am Legend - kustantanut Vaskikirjat - kirjastolaina

I Am Legend on monelle tuttu elokuva, jossa Will Smith esittää maailman viimeistä miestä. Mitä moni ei välttämättä tiedä, on että elokuva perustuu jo vuonna 1957 tehtyyn saman nimiseen kirjaan. Olen legenda on Mathesonin parhaiten tunnettu kirja, joka on kuvattu neljä kertaa elokuvaksi ja vaikuttanut suuresti myöhempiin zombi-tarinoihin. Suomen kielinen käännös voitti Tähtivaeltaja -palkinnon parhaana scifi-kirjana. Matheson kuoli kesällä vuonna 2013.

Kirjoittamisesta: Tulisiko sinun työstää montaa projektia samaan aikaan?

Eli miksi kokoajan pitäisi olla monta aktiivista projektia kesken ja miksi tätä tulisi välttää

Usein kirjoittajat hyökkäävät yhden tekstin kimppuun, ja fiksuahan se on. Ajatus mielessä on kuin ärhäkkä villipeto ja se pitää ensin ajaa nurkkaan jotta sitä voi tarkkailla ja tutkia. Seuraavaksi se tulee saada kiinni ja voi pojat, se pistää varmasti vastaan. Kaikkia keinoja on käytettävä ja jotenkin se on kiinni saatava. Sitten kun se on saatu kiinni ja taltioitua, se tulee kouluttaa sisäsiistiksi ja muille näyttämiskelpoiseksi. Lihotat pikkuista jotta se ei näyttäisi niin luiselta. Kun ajattelet, että se on iso ja valmis kohtaamaan maailmaa, niin saat pian huomata olevasi väärässä. Ystäväsi tuovat esille kaikki pienet virheet ja katsottuasi hetkeksi pois, tajuat että olet ollut itsekin sokea. Se on takkuinen ja pieni lihottamisesi on jossain kohti muuttunut sairaalloisen lihavaksi. Vielä pitäisi trimmata ja laihduttaa sieltä täältä ja antaa muiden näyttää, missä näkyy epämieluisia finnejä ja sisäänpäin kasvaneita karvoja. Ja jossain kohti, vihdoin ja viimein, olet valmis. Taideteoksesi voi lähteä valloittamaan viidakkoa.

Sitten, ehkä sitten voit katsoa ympärillesi josko näkisit toisia petoja.

Jotkut taas piirittävät yhtä petoa, trimmaavat toista ja lihottavat kolmatta, ja onnistuvat vielä jotenkin pitämään sen kaiken järkevänä ja toimivana. Tulisikohan sinunkin tehdä samoin?