Kirjoittamisesta: Tulisiko sinun työstää montaa projektia samaan aikaan?

Eli miksi kokoajan pitäisi olla monta aktiivista projektia kesken ja miksi tätä tulisi välttää

Usein kirjoittajat hyökkäävät yhden tekstin kimppuun, ja fiksuahan se on. Ajatus mielessä on kuin ärhäkkä villipeto ja se pitää ensin ajaa nurkkaan jotta sitä voi tarkkailla ja tutkia. Seuraavaksi se tulee saada kiinni ja voi pojat, se pistää varmasti vastaan. Kaikkia keinoja on käytettävä ja jotenkin se on kiinni saatava. Sitten kun se on saatu kiinni ja taltioitua, se tulee kouluttaa sisäsiistiksi ja muille näyttämiskelpoiseksi. Lihotat pikkuista jotta se ei näyttäisi niin luiselta. Kun ajattelet, että se on iso ja valmis kohtaamaan maailmaa, niin saat pian huomata olevasi väärässä. Ystäväsi tuovat esille kaikki pienet virheet ja katsottuasi hetkeksi pois, tajuat että olet ollut itsekin sokea. Se on takkuinen ja pieni lihottamisesi on jossain kohti muuttunut sairaalloisen lihavaksi. Vielä pitäisi trimmata ja laihduttaa sieltä täältä ja antaa muiden näyttää, missä näkyy epämieluisia finnejä ja sisäänpäin kasvaneita karvoja. Ja jossain kohti, vihdoin ja viimein, olet valmis. Taideteoksesi voi lähteä valloittamaan viidakkoa.

Sitten, ehkä sitten voit katsoa ympärillesi josko näkisit toisia petoja.

Jotkut taas piirittävät yhtä petoa, trimmaavat toista ja lihottavat kolmatta, ja onnistuvat vielä jotenkin pitämään sen kaiken järkevänä ja toimivana. Tulisikohan sinunkin tehdä samoin?

Vielä selvemmin
Yhden projektin työstäminen kun voi olla yksinään todella rankkaa, niin tulisiko sinun vielä sen päälle ottaa toinen projekti? Pelkkä ajatuskin voi kauhistuttaa monia. Toisilla kirjoitettava teksti ottaa itsestä kokonaisvaltaisesti kiinni. Tekstiä ajattelee kokoajan, siitä näkee jopa unia. Se että sitä alkaisi rikkomaan kirjoittamalla välissä jotain toista tekstiä, voi tuntua täysin järjettömältä ajatukselta.

Toisille se on kuitenkin arkipäivää, ja siinä on kyllä ideaa. Kaikille se ei sovi, mutta mikään ei estä sinua kokeilemasta. Ehkä se auttaisi sinuakin ja tehostaisi kirjoittamistasi.

Oma käsitykseni myös on, että "oikeat" kirjailijat joutuvat työskentelemään tällä tavalla. Kokoajan on jokin kirja kesken, toisinaan useitakin, samaan aikaan lähetät kirjasi arvioitavaksi kustantamoon ja kun he ovat antaneet palautteen, on sinun yhtäkkiä hypättävä takaisin sen pariin muokkaamaan sitä. Ehkä tämä koskee enemmän vain kokopäiväisiä kirjailijoita, mutta ei ole yhtään huono, jos itsekin otat siitä oppia.

Aloittaaksesi, sinun täytyy tehdä itsellesi selvät säännöt
Vaikka ottaisit itsellesi tavoitteeksi useamman tekstin työstämisen, se ei voi olla tekosyy sille että voisit tehdä mitä tahansa. Tarkoitus on kuitenkin kirjoittaa tarinaa, aina loppuun asti. Joten, jos ja kun aloitat kirjoittamaan tällä tavalla, sovi itsesi kanssa mitä se käytännössä tarkoittaa.

Tärkein on se, monta projektia sinulla saa olla kerralla.

Älä anna itsellesi lupaa aloittaa tuhottomasti projekteja silloin kun siltä tuntuu ja vaihdella niitä keskenään. Valitse itsellesi tietyt projektit joita kirjoitat ja pysy niissä. Itse suosittelisin vain kahta. Jos se onnistuu ja tunnet pystyväsi luontevasti työskentelemään niin, lisää vaikka se kolmas. Sitä enempää ei välttämättä enää kannata, sillä kun sinulla on neljä-viisi projektia, etenee jokainen näistä hyvin hitaasti kerralla.

Ennen uuden aloittamista, on vanha vietävä loppuun. Monta projektia voi toimia hyvänä / huonona tekosyynä sellaisille, joilla on valmiiksi tapana aloittaa jatkuvasti uusia projekteja, eikä koskaan viimeistellä mitään. (Olen itse syyllistynyt tähän monesti, mutta nykyään ratkaisuna on vain kirjoittaa ajatukseni / synopsis ylös muistiinpanona, jotta voin mahdollisesti palata myöhemmin sen pariin.)

Kuten olen jo aiemmin puhunut, et etene mihinkään ellet saa tekstejä valmiiksi.

Ole siis selvä itsesi kanssa mitä tämä tarkoittaa, tämänlaisella kirjoittamisella on myös oltava säännöt.

Mitä projekteja ottaa itselle
Itse suosittelisin, että otat kaksi erilaista. En tiedä onko tälle mitään oikeaa perustelua miksi juuri niin, mutta itse koen sen helpoimpamana ja hyödyllisimpänä.

Projektit tulisi olla kahdella eri tavalla erilaisia. Ensinäkin ihan muodoltaan ja siinä, minkälaista työtä teet. Esimerkkinä kirjoitat romaania, jonka rinnalle otat novellin. Tai ehkäpä oikoluet tämän hetkistä romaaniasi ja aloitat samalla kirjoittamaan uutta. Näin ollen et kuluta täysin samoja lihaksia, ja kun vaihdat projektia, sinä myös huomaat sen. Kirjoittaminen eroaa selvästi oikolukemisesta ja romaanin ja novellin kirjoittaminen voi vaatia hyvinkin erilaista lähestymistapaa.

Toinen missä tekstit olisi hyvä olla erilaisia, on tyylissä. (Toki tämä ei kaikille ole välttämätöntä, toiset pitävät juuri siitä yhdestä tyylistä ja pitäytyvät kaikissa teksteissä siinä.) Oman elämäni esimerkki: Kirjoitan tällä hetkellä kauhu(tyylistä) romaania, Onnellinen mies, ja otin siihen sivuun novellin, joka on kirjoitettu humoristisesti ja kevyesti. Kieli jolla kirjoitan näitä tekstejä on hyvin erilainen ja kun kirjoitin novellia, niin kirjoittaminen tuntui pitkästä aikaa erittäin raikkaalta. Sain käyttää sanastoa jota en tavallisesti käytä, koskaan. Onnistuin myös innostumaan kirjoittamisesta ennen näkemättömän paljon ja kirjoitin päivässä koko tarinan loppuun, yli 5 500 sanaa. Kun vaihdoin sitten takaisin Onnellisen miehen pariin, huomasin senkin vetävän minua enemmän puoleensa. Sain siis tauon tehdä jotain täysin erilaista.

Toisilla tyyli voi olla projekteissa sama ja heille riittä se, että työstettävä kohtaus on erilainen kuin toisessa. Voit olla samaa aikaa kahdesa kohtaa, toisessa tarinassa tulisi kirjoittaa jännittävä juonenkäänne, toisessa on seesteisempi jakso. Näin ollen voit jo tehdä valinnan sen välillä, mitä kirjoitat ja minkälaisia tunteita haluat tuoda esille.

Sitten: Syitä miksi usean projektin kirjoittaminen voi olla sinulle hyväksi
Aktivoi aivosi työstämään tarinaa
Kun lähdet kirjoittamaan tarinaa, se alkaa elää päässäsi. Mikset sitten tekisi niin kahdelle? Tällöin sinun ei tarvitsisi edes kirjoittaa kunnolla kuin yhtä projektia, pidä toinen vain sivussa. Kirjoitat sinne muutamia sivuja viikon, kahden välein ja jatka sitä eteenpäin. Näin olet saanut aivosi jo raksuttamaan siitä, mitä kirjoittaisit ja olet selvästi perillä, miten juoni etenee ennen kuin kunnolla alat tekstiä työstämään.

Kun yksi tarina ei kiinnosta, on toinen jota kirjoittaa
On päivän kirjoitushetki ja istut koneelle. Tajuat vain, että ei, sinua ei voisi vähempää kiinnostaa. Tarina on tähän hetkeen liian synkkä tai hilpeä, kohta jossa olet on liian hankala tähän mielentilaan. Ei vain kiinnostaisi. Sen sijaan että jättäisit kirjoittamatta, sinulla on toinen vaihtoehto. Ehkä sen sijaan oikoluet tai kirjoitat toista projektia, joka voisi tuntua tähän hetkeen paremmalta. Hyvin todennäköistä, että edes toinen on sellaisessa kohtaa, joka sinua voisi kiinnostaa. Ehkä toinen ei edes vaadi niin paljoa oikeaa työtä, se tuntuu jopa helpolta toiseen verrattuna.

Tauko isosta projektista voi tehdä hyvää
Itse ainakin olen huomannut tämän. Eli kun on kirjoittanut samaa tekstiä pitkän aikaa, niin vaikka se on yhä mielenkiintoista ja jännittävää, se on silti jollain tasolla aina sitä samaa. Voikin olla raikastavaa ottaa väliin jotain muuta, kirjoittaa vähän erilaista tai tehdä vain eri työtä. Anna aivojesi miettiä toista juonta, hahmoja ja tapahtumia. Kun palaat takaisin, on sinulla taas lisää intoa ja ehkä uusia näkökulmia siihen "isoon" projektiin.

Ja: Miksi useat projektit voivat tuomita kirjoittamisesi
Kuten jo mainittu: se voi vahingossa muuttua siksi, ettei mikään projekti etene. Ajattelet olevasi oikein taitava koska olet kirjoittanut tällä viikolla kuutta eri tekstiä. Rehellisesti, koska kukaan saisi nämä kaikki valmiiksi? Sen sijaan että olisit tehokas, voit hidastaa kirjoittamistasi. Taivoitehan on aina, että saat tarinan loppuun. Ennen sitä, sinulla ei ole mitään mitä näyttää toisille. Tämän takia on päätettävä mitä kirjoitat.

Voit tappaa olemassa olevan flown
Olet kirjoittanut usean viikon ajan tekstiäsi, sinulla on hyvä rytmi, kaikki tuntuu olevan selvää. Tiedät kaiken mitä tapahtuu, miten se tapahtuu ja miten kuvailet sitä. Ainoa mitä sinun pitää tehdä, on istua alas ja kirjoittaa se kaikki ylös. Sitten joku päivä ajattelet, että voisit vilkaista sitä toista projektiasi. Kun palaat takaisin oikean projektin pariin, huomaat ettei se olekaan niin helppoa. Yhtäkkiä et muistakaan mitä äsken tapahtui, et varsinkaan sitä mitä nyt tapahtuu ja kohta joudut aloittamaan alusta. Taas pitäisi osata innostua omasta tekstistä.

Viimeiseksi: Pystytkö ylipäätänsä vaihtelemaan kahta tekstiä?
Tämä on hyvin tärkeää, eikä sitä voi selvittää mitenkään muuten kuin kokeilemalla. Onko sinulle ylipäätänsä järkevää kahden tai useamman työstäminen? Onko se luontevaa vaihtaa lennosta, vai vaatiko se sen ajan ja omistautumisen että pääset tarinaan käsiksi. Jos kaikkeen pitää tutustua ja oppia tarina sydäntä myöten, voi olla hankalaa tehdä sitä usealla samaa aikaan. (Ja taas toisaalta, ehkä voit tutustua toiseen tekstiin samalla, vähän kerrallaan.)

***

Toinen projekti voi pahimmillaan olla vain häiriötekijä ja aiheuttaa sen, ettei kumpikaan teksti onnistu. Voi olla silti hyödyllistä kokeilla, mitä toinen projekti aiheuttaa. Parhaassa tapauksessa saat kaksi projektia samaan aikaan valmiiksi, ja se on valtava plussa.