maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sarjakuva-arvostelu: Roope Ankan Elämä ja Teot osa 1 - Don Rosa

4/5 pistettä - huumori, Aku Ankka - noin 260 sivua, sisältää kaikki sarjan julkaistut 12 osaa - käsikirjoittanut ja kuvittanut Don Rosa - alkuperäinen nimi The Life and Times of Scrooge McDuck - julkaistu vuosina 1991-1993, luettu vuoden 2011 painos - kustantanut Sanoma Magazines Finland Oy - kirjastolaina

Don Rosa on ollut jo pitkään suomalaisten suosikki ankkakirjoittajista, ja syystäkin. Siinä missä muut kirjoittajat tyytyvät kirjoittamaan lyhyitä yhden tarinan ympärillä pyöriviä tarinoita, jotka unohtaa hetkessä, on Rosa tuonut ankkamaailmaan eeppisyyden tunteen. Näistä yksi suurimmista on Roope Ankan Elämä ja Teot, joka on tullut jälleen ajankohtaiseksi, kun Nightwishin perustaja Tuomas Holopainen loi albumin Music Inspired by the Life and Times of Scrooge. Kokonaisuus voitti vuonna 1995 amerikkalaisen Will Eisner palkinnon, "sarjakuvien Oscarin".

Kokoelma sisältää kaksitoistaosaisen elämänkerran kaikkien suosikki miljardöörille. Matka maailman rikkaimmaksi ankaksi ei ole kuitenkaan ruusuinen. Ennen kuin hän saa täytettyä rahasäiliönsä rahalla, tai edes rahasäiliön, on hänen käytävä läpi jos jonkinlaisia seikkailuja ja vastoinkäymisiä. Jokainen tarina, luku, on oma kokonaisuutensa ja seikkailunsa. Osien välillä voi olla useidenkin vuosien hyppy, mutta ne tuntuvat silti yhdeltä kokonaisuudelta.

Rosaa taitavampaa ankkataiteilijaa saa etsiä. Tämän jälkeen saa ihmetellä, miten kukaan kehtaa käsitellä ankkoja yksinkertaisesti, oli se sitten taiteellisesti tai tarinallisesti. Rosan käsikirjoitus on hersyvän hauskaa ja ne taiteilevat hienosti huumorin ja vakavamman ympärillä, ja kun Rosa saa lukijan herkistymään ankkamaailmassa, on jotain tehty hyvin oikein. Ankkahahmot saavat todellisen persoonallisuuden pelkän vitsinvääntämisen sijaan.

Lukujen lopuissa on Rosan noin aukeaman mittainen selitys siitä, mitä hän on oikein kirjoittanut. Hän kertoo hieman kirjoittamisen taustoista ja siihen perustavista faktoista. Vaikka onkin kiehtovaa nähdä miten paljon aikaa Rosa on käyttänyt tarinan suunnitteluun ja miten hän on ottanut huomioon käytännössä jokaisen Carl Barks faktan, jopa ne kaikista huomaamattomimmat sivulauseet, alkaa lopulta käydä puuduttavaksi lukea luetteloa jokaisesta viittauksesta. Itse kirjoittamiseen liittyviä taustoja jää kaipaamaan lisää.

Rosan taide ei jää hänen käsikirjoituksensa varjoon: jokainen kuva on täynnä pieniä yksityiskohtia, olivat ne sitten vain tarkan piirrosjäljen ansiosta tai sitä, että taustalla kulkee täysin oma vitsinsä. Tarkkaavainen lukija huomaa kuinka taustalla kaksi eläintä painii toistensa kanssa ja kuinka pelästynyt skotti menettä lakkinsa ruudut. Tätä kehtaa lukea.

Roope Ankan Elämä ja Teot on ehdoton valinta ankkafaneille, mutta todella varma myös niille, jotka eivät muuten tunne kuuluvansa ankkainsukuun. Omalla tavallaan tämä ei olekaan enää sitä Aku Ankkaa, joka tulee keskiviikkoisin postista, vaan jotain suurempaa kaikilla osa-alueilla. Jos haluaa massiivisen hauskan tarinan, ei tämän kohdalla voi osua harhaan.

Jälkikeskustelu - ei sisällä juonipaljastuksia
Itse bongasin tämän kirjan juurikin tuon Holopaisen levyn kautta. Ajattelin verestäväni vanhaa ankanjanoani, mutta huomasinkin löytäväni jotain vielä parempaa. Olen aina pitänyt Rosaa parhaana sarjakuvataitelijana ja tässä se korostui vieläkin enemmän. Siinä missä Aku Ankka on, no, Aku Ankkaa, voi tätä jo verrata muihin kovakantisiin sarjakuvajulkaisuihin. Onhan Akkari aina mahtava, mutta kyllästyin jo pitkän aikaa siihen tylsään taiteeseen ja loppujen lopuksi hyvinkin unohdettaviin tarinoihin. Sitä luki lopulta vain koska se oli tapa, ei niitä tarinoita oikein muistanut enää sivun kääntämisen jälkeen.


Luin viimeksi Aku Ankkoja useampi vuosi sitten, joten tämä osui hyvään hetkeen. Vielä parempaa oli se, etten todellakaan ollut lukenut näitä kaikkia osia, vaikka näin luulin. Mukana oli monta minulle täysin uutta ja ne joista muisti jotain, olivat paljon parempia kun ne olivat osana kokonaisuutta. Rosan viittaukset muihin tarinoihin, niin omiin kuin toisten, herättivät janon lukea lisää (muun muassa siihen, jossa on neliönmuotoiset kananmunat). Kyllä ne suuret ankkatarinat vetävät aina mukanaan!

En ole täysin varma mitä toinen osa tästä sisältää, tässä kun oli se "alkuperäinen" tarina, mutta se tulee ehdottomasti luettua. Ja ehkä muutenkin Rosaa. Tai mitä luultavammin. Siis kyllä.

2 kommenttia:

  1. Ah, Elämä ja Teot on Rosaa parhaimmillaan! Olen lukenut tämän(kin) useampaan otteeseen ala-asteen ja intohimoisina Ankka-fani vuosina. (Nimimerkki juoksin joka keskiviikko koulusta kotiin koska Aku Ankka odotteli siellä... :D) Noita "tietosivuja" jaksoin tosin lukea paremmin myöhemmillä lukukerroilla, ensimmäisellä kerralla ne aiheuttivat minullekin ähkyn.

    Elämä ja Teot II sisältää muutaman lisätarinan sinne alkuperäisten tarinoiden väliin ja vaikkei aivan ensimmäisen tasolle aina nousekaan, on silti mainiota luettavaa. Minun onkin jo pitkään pitänyt lukea nämä kaksi teosta "yhtä aikaa" tarinat aikajärjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän ajattelinkin, että ensimmäinen osa on Se teos, mutta en kyllä pahemmin muista lukeneeni mitään huonoa Rosalta, joten kyllä senkin haluan lukea. Se Rosan pikkufaktojen määrä on kyllä hämmästyttävä. Hän on todellakin käynyt KAIKEN mitä Carl Barks on koskaan sanonut, vahingossa ja tahallaan.

      Ja vaikka Rosa tuntuu olevan nimenä itsestäänselvyys, kyllä minua ihan ihmetytti miten paljon tähän oli latautunut tunnetta. Hienoa sarjakuvaa, ja varsinkin hauskaa :)

      Poista