sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Viikkoraportti: 33 - Tulevaisuuden kauhukuvia ja mutanttisia hirviöitä!

Viikko on taas vierähtänyt nopeammin kuin itse sallisin sen liikkuvan. Onneksi se onnistui tuomaan myös joitain hyviä asioita, olen nimittäin kirjoittanut lyhyitä tekstejä pitkin viikkoa vetreyttääkseni kirjoituslihaksiani, pidemmät tekstit kun ovat tuntuneet liian uhkaavilta. Mistä oikein saisi sen parin tunnin täyshiljaisuuden, jotta uskaltaisi hyökätä oikean tekstin kimppuun?

Viikon elokuva: X-Men: Days of the Future Past
Ryhmä X ampaisee matkaan! Avengersin suosio on saanut kaikki supersankaristudiot banaaneiksi ja nyt jokaisen pitäisi tehdä tästä superryhmästä oma versionsa. Nyt myös X-Menillä on oma tarjontansa, vaikkei se ihan siltä tunnukaan. Kyse on varsin mainiosta pätkästä, mutta ei se Avengers ole, tässä tarkoittaen sitä, ettei se tunnu yhtä hienolta nähdä näitä hahmoja yhdessä. Avengersin yksi suosion syistä on juuri se, että näemme eri elokuvissa olleet hahmot samaan aikaan. X-Men tarjoaa myös paljon hahmoja ja yhdistää niin vanhan kuin uuden sukupolven, Professori X:stä ja Magentosta on molemmista vanhat ja uudet näyttelijät, mutta muuten joukko on vain tuntemattomia hahmoja. Eikä se sinänsä haittaa, nämä ovat mahtavia hahmoja.

X-Men: Days of the Future Past rymistelee heti käyntiin: ollaan tulevaisuudessa jossa kaikki on mennyt päin mäntyjä ja sitten männyt on katkaistu ja jäljellä on enää kyyneliä ja tuhoa. Mutantit yrittävät taistella vastaan, mutta pahalta näyttää. Kaikki johtaa menneeseen, jossa Mystique murhasi asekehittelijän ja rohkaisi näin maailmaa tukemaan mutantteja tallovia robotteja. Loppu on historiaa ja kyllähän siinä ihmiskuntakin sai lopulta köniin. Ainoa ratkaisua on palata menneseen, joten luottohahmo Wolverine lähetetään sinne itseensä kääntämään tapahtumat toisin. Mutta miten kaikessa käy? Saadaanko tulevaisuus muutettua? Ehtiikö Wolverine ajoissa pelastaa maailman ja uskovatko nuoremmat Professori X ja Magento häntä - miestä tulevaisuudesta?!

Elokuvan alku on samaan aikaan erinomainen ja hyvin kökkö. Se sisältää hyvän määrän kiehtovaa toimintaa jossa supervoimailijat esittävät omia taitojaan, mutta se sisältää myös raskasta tarinan alustusta. Jotain on hyvä tietää etukäteen hahmoista ja maailmasta, muun, aiemman, universumin saloja ei nimittäin selitetä, kunhan vain viitataan niihin. Alussa on useampikin kohta, jossa luetellaan mitä tulevaisuudessa ja historiassa on käynyt ja mitä on nyt tehtävä. Mikään tästä ei muutenkaan ole mitenkään simppeliä, joten aivoja väännetään kivasti mutkalle aikahyppelyyn sopivalla tavalla.

Tästä siirrytään yhteen tarinaan 1970-luvulle ja meno alkaakin olla jo vähän simppelimpää, sillä hyvällä tavalla. Hyvät puolet siirtyvät tänne kun huumori, toiminta ja mielenkiintoiset hahmot valtaavat ruudun seuraavaksi pariksi tunniksi. Tulevaisuudessa olevat (itselle ja varmasti valtaosalle muillekin) tuntemattomiksi jäävät mutantit ovat mahtavia kyvyissään ja esimerkiksi menneessä toimiva Magneto on hillitön. Kyllähän näiden supe- "mutanttitoilailuja" mielellään katsoo.

X-Men: Days of the Future Past voi vaatia katsojalta hieman työskentelyä ja tarinaan uskomista, mutta sitten onkin jo menoa eikä tässä vuoristoradassa halki tulevan menneen päivissä varmasti kyllästy.

Viikon elokuva: Pacific Rim
Viime viikon Godzilla saa toden teolla kyytiä kun kulttiohjaajan Guillermo del Toron hirviöt ja hirviöitä taistelevat robotit käyvät vastakkain.

Eletään jonkinmallista lähitulevaisuutta, jossa Tyynenvaltameren syvyyksissä on avautunut portti tuntemattomaan! Me emme voi kuitenkaan astua tuosta portista lävitse, vaan se on tunneli hirmuille, jotka ovat tulossa tuhoamaan maailman! Nämä kaijut (japania: hirviö) kyykyttävät ihmiskuntaa oikein kunnolla, mutta aina kekseliäs ihmiskunta vastaa ja keksii jaegerit (saksaa: metsästäjä), siis ihmisrobotit! Ja nyt metallinyrkit lataavat kerrostalon kokoista örkkiä turpaan! Taivas varjele!

Elokuvan mainoslause, Go big or go extinct!, kertoo kaiken. Nyt mennään eikä meinata. Siinä missä Godzilla oli varovaista vihjailua ja tönkköä hölmöilyä jossa ei koskaan näytetty sitä, mitä haluttiin nähdä, tarjoaa Pacific Rim tuhoa ja menoa sydämen kyllyydestä. Ja minkälaista tuo meno onkaan! Tämä on todellista silmäkarkkia kaikille lapsille sydämessä: meno on täysin hillitöntä, taistelut ovat tyylikkäitä ja ihanan järjettömiä. Kerrostalot murtuvat ja valtamerilaivasta kyyhätään baseballmaila.

Jos todella vihaat itseäsi, voit jättää elokuvan katsomatta. Muussa tapauksessa, hyppää kyytiin ja eikun menoks!

Tulevaa materiaalia
Tämän viikon erikoisuus on ensi viikon pääaihe: Kirjoittamisesta tuleekin käsittelemään Sormiharjoituksia ja miten ne parantavat kirjoittamistasi.

Perjantaina kirja-arvostelu hyppää dekkarien pariin: ota kiinni, sillä suomalainen käännöskuninkaallinen Antti Tuomainen tarjoilee kiihkeää jännitystä runollisessa muodossa kirjassaan Synkkä niin kuin sydämeni. Huuu-huuuu.

Maanantaina arvostellaan ensimmäinen Frank Millerin Sin City -sarjasta! Ja voin luvata, että huh-uh. Tämä on aitoa noiria, synkkää ja juuri niin makeaa.

Lohikäärmetanssi on vihdoin - odota - lähestymässä loppuaan! Jouduin itse asiassa lukemaan tällä viikolla pääsykokeisiin, mikä sekoitti "oikeaa lukemista" (oppikirjat eivät ole aitoa lukemista). Tällä viikolla, siis ensi viikolla, saan sen kukistettua! Se on lupaus!

Omaa kirjoittamista
Tällä viikolla minulla oli pääsykokeet Helsingin yliopiston Yleisen kirjallisuustieteen (kuka on yllättynyt?) linjalle. Ja no... taitaa olla, että ensi vuonna koitetaan uudestaan. Täytyy kyllä sanoa, että parin vuoden tauko opiskelusta tuntuu ja lujaa. Ensinäkin käsi tuntui kramppaavan jo siinä kohti kun piti kirjoittaa oma nimi oikealla kynällä, ja sitten kun piti jotain ihmeen esseetä luonnostella, meni aivot sellaiseen umpisolmuun, ettei edes Suuren Aleksanterin miekka sitä selvittäisi.

Olin jo varautunut tähän, mutta enitenhän tässä harmittaa itsensä takia ja se, ettei kyennyt parempaan. Tarkoitukseni olisikin mennä avoimeen yliopistoon ja päästä siellä opiskelusta kiinni ja näin auttaa ensi vuotta. Olen myös toisinaan selaillut vähäsanaista ja harvemmin päivittyvää blogia, Hämärässä huhtikuun, ja siellä blogin pitäjä kertoo olevansa avoimen kurssilla, jossa opiskellaan luovaa kirjoittamista. Tämä voisi maistua, kyllä kiitos.

Mutta tästä kaikesta myöhemmin lisää, nyt ollaan tässä hetkessä:

Kuten aloituksessa ja tulevissa jutuissa mainitsin, olen kirjoittanut tällä viikolla varsin paljon "sormiharjoituksia", siis lyhyitä tekstejä joissa kirjoitan ihan vain jotain. Näiden hyödyistä enemmän keskiviikkona, mutta minulle ne ovat olleet todella vapauttavia ja ne ovat saaneet minut innostumaan kirjoittamisesta uudella tavalla. Tämä on eri hyvä juttu.

Ehkä vielä erikoisempaa on se, että olen kirjoittanut nämä lyhyet tekstit englanniksi (mainitsinkin sen tämän keskiviikon jutussa, Miksi tarina ja sen kertominen ovat kaksi eri taitoa). Tämä myös on ollut minulle hieno kokemus. Olen päässyt verryyttelemään kielitaitoani, joka oli alkuun hyvin ruosteessa. Siis niin pahasti, etten tiennyt miten kirjoittaa edes ensimmäistä virkettä. Kyllähän minä kaiken ymmärrän, suorastaan ahmin englanninkielistä tekstiä internetissä, mutta kun piti omia ajatuksia suoltaa niin voi hyvä luoja. Harjoituksella on kuitenkin hyötynsä, sillä tämäkin alkaa pikku hiljaa selviytyä.

(Miksi kirjoittaa vieraalla kielellä, joku saattaa kysyä ja siksi, että olen alkanut varovaisesti harkita kirjoituskielen vaihtamista. Tälle on useita syitä, mitä en vielä ja nyt aio käydä läpi, ja on muutenkin vasta hyvin varovaisella esikokeilutasolla. Mutta kuitenkin, näin olen alkanut harkita ja siksi on hyvä venytellä sanavarastoa ja pyyhkiä sieltäkin pölyt pois.)

No se nuortenromaani on taas ollut hiljaiselossa. Minulla on parikin pidempää tekstiä, jonka pariin voisin mennä, mutta en vain saa aikaan näioden "pitkien tekstien" kanssa. Yksi syy todellakin on se, etten koe minulla olevan tarpeeksi aikaa käydä tekstin kimppuun. Haluan uppoutua siihen, mutta jostain syystä en löydä sitä paria tuntia aikaa. Ironisesti huomaan jälkeenpäin, että minulla oli aikaa, mutta tuhlasin sen johonkin typerään.

Jokatapauksessa:

Aloitin eilen kirjoittamaan tätä romaania uudestaan, viidettä kertaa, ja nyt aidosti ensimmäisestä persoonasta. Vaikka olin aluksi tätä vastaan, minusta alkaa tuntua, että tämä on "oikea" tapa kirjoittaa tämä tarina. Silloin saan siihen eniten järkeä, eikä se olisi niin masentavan puuduttava, mistä olen aiemmin näissä viikkoraporteissa puhunut. Sinänsä tämä muutos harmittaa minua, pidin kolmannesta persoonasta ja siitä, mitä se voisi tuoda tarinaan, mutta nyt - en tiedä. Minun on kirjoitettava ja katsottava mitä siitä tulee.

7 kommenttia:

  1. Siis Tyynivaltameri. Pacific Rim sijoittuu nimensä mukaisesti Tyynenvaltameren rannoille. Näin pikkuhuomautuksena. :3

    En ehtinyt näkemään Days of the Future Pastia elokuvateatterissa ja vieläkin harmittaa... Sehän on siis selkeästi X-men faneille suunnattu elokuva ja siksi jos aikaisempia elokuvia ei ole nähnyt lainkaan (tai siis ainakaan X-meniä, X-men 2:ta, X-men: First Classia ja Wolverinea (2013)) niin ei siitä varmaan paljoa ymmärrä.

    Ja siis X-menhän ei ole jokin oma versionsa Avengersista; itse asiassa Marvelin sarjakuvissa Wolverine on jossain vaiheessa ollutkin osa Avengersien supersankariryhmää! Se miksi emme ole vielä nähneet elokuvissa eeppistä Wolverine vs. Hulk taistelua johtuu vain siitä, että X-menien ja Avengersin oikeudet ovat livahtaneet eri studioille. Vähän niin kuin Spidermankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joooo.... Minulla ei ole edes mitään sanottavaa tuohon ensimmäiseen. Korjattu, kiitos huomautuksesta.

      Kyllähän tämä oli suunnattu niille "faneille". Paljon oli viittauksia aiempiin ja jotkut vitsit ja viittaukset aiempaan ei vain toimi, jos ei tiedä mitä on tapahtunut. Itse olen nähnyt osan näistä elokuvista ja osasin ihan hyvin asetella palaset kohdalleen.

      Juu, olen tietoinen, että Wolverine on mukana Avengersissa ja myös tästä sotkusta kuka omistaa mitä ja tiedän sen olevan syyn, miksi nämä eivät koskaan tapaa. Tarkoitinkin enemmän Avengers -elokuvan konseptia, sitä, että yhdistetään monta leffaa yhdeksi kokonaisuudeksi, monet langat sidotaan yhdeksi eeppiseksi päätökseksi. Sitähän tässä yritettiin vähän kalastella. Wolverine ei ollut X-Men: First Classissa, joten hän on mukana kuvioissa ja tämän jälkeen vielä vanhat näyttelijät! Onhan siinä paljon jolla pyritään sitomaan aiempia elokuvia.

      Tätähän studiot nykypäivänä haluavat. Nettisivusto io9 kävi asiaa läpi tällä jutullaan, jossa käsittelevät tulevia ideoita, jotka pyrkivät apinoimaan Avengersia:

      http://io9.com/which-studios-attempt-to-copy-marvels-movie-universe-1555390988

      Poista
    2. Wolverine itse asiassa teki lyhyen (ja erittäin hupaisan :3) cameon First Classissa... mutta niin tajuan, mitä ajat takaa. Mielestäni Disneyn pitäisi vain opetella tulemaan toimeen muiden kanssa. Wolverine takaisin Avengerseihin!

      Poista
    3. Joo, muistan tämän ! ;)

      Paha sanoa noihin yhtiöihin mitään. Kukaan ei halua enää luopua oikeuksistaan. Niistä pidetään kiinni kynsin ja hampain ja uusia elokuvia tehdään vain sen takia, etteivät oikeudet palaa Disney-Marvelille. Sinänsä ymmärtäähän sen, näissä on potentiaalisesti todella paljon rahaa kiinni. Nythän Fox on tekemässä uutta Fantastic Fouria koska oikeudet alkaa mennä umpeen (ja kai muutenkin olisi hyvä tehdä uusi reboot). Ja nyt huhutaan, että Marvel lopettaisi Fantastic Four sarjakuvat sabotoidakseen Foxin elokuvaa. Tiedä onko tämä totta, tai onko siinä mitään järkeä, io9 (on jälleen hyvä analyysi aiheesta): http://io9.com/whats-really-going-on-with-marvel-fox-and-the-fantasti-1585366506

      Suurin häviäjähän tässä on katsojat, mutta minkäs teet kun rahasta puhutaan?

      Poista
    4. Innostuin uudesta FF-elokuvasta niin kauan kunnes tajusin, että Johnny Storm on "mustapesty". Tasa-arvo on kiva juttu ja näin, mutta oikeasti? Miten he aikovat selittää sen, että Sue on kuitenkin valkoinen? Onko Johnny sitten adoptoitu? Miksi miksi miksi... Miksi he eivät sitten voineet mustapestä vaikka Ben Grimmin eli Möykyn. Vai olisiko se sitten taas ollut "rasistista"? Yääh.

      Kuinka siistiä olisi, jos Disney saisi myös FF:n takaisin. Ei sen takia, että saataisiin Mr. Fantastic ja muut Avengersien kanssa pyörimään, vaan ne pahikset! Hei, Doctor Doom ottamassa matsia Iron Manin kanssa; mikä muu voisi olla messevämpää? :D

      Poista
    5. Haha, ei siinä kävi niin :D Idea on ihan ok, mutta studioilla on se paha tapa, etteivät he välitä hevonkukkuakaan mitä sarjakuvissa on tapahtunut. Toisinaan tuntuu, että he varta vasten yrittävät tehdä elokuvan juuri päinvastoin kaikesta muusta. (Möykky ei voi olla musta, koska jos elokuvan ainoa musta muuttuisi neutraalinväriseksi kiveksi niin nyyh.)

      Itsekin toivoisin, että oikeudet palaisivat Marvel-Disneylle. He ovat kuitenkin osoittaneet jo pystyvänsä tekemään erittäin laadukkaita elokuvia, ja sitten saataisiin nämä cameot vielä suuremmiksi. Kyllä kiitos (eikä tule koskaan tapahtumaan).

      Tilanteesta tulee mieleen se, kun Alan Moore kirjoitti Vartijat ja V niin kuin Verikoston DC:lle ja pukumiehet siellä lupasivat, että heti kun painos on loppu, Moore saa oikeudet itselleen. Paha juttu siinä, että molemmat olivat hittejä ja DC tarkoituksella painattaa uuden painoksen joka kerta, kun näyttää vähänkään siltä, että Moore saisi oikeudet takaisin. Bisneselämä on reilua ja niin edespäin.

      Poista
    6. Ainoa mitä tässä tilanteessa voi tehdä, on toivoa, että FF uudelleenlämmittely on huikea pommi ja tekee niin paljon persnettoa, että Fox yksinkertaisesti vain luovuttaa ja lopettaa niiden elokuvien tekemisen. Niin että oikeus ponnahtaisi takaisin Disneylle niin kuin kävi Daredevilille.

      Ja sitten saataisiin Doom ja Galactus - siis se oikea Doom ja oikea Galactus, ei näitä pilattuja versioita - ottamaan matsia Avengersien kanssa. Huoh. Sitä päivää odotellessa...

      Poista