perjantai 23. toukokuuta 2014

Kirja-arvostelu: Vanhus ja meri - Ernest Hemingway

4/5 pistettä - klassikko - noin 130 sivua - alkuperäinen nimi The Old Man and the Sea - julkaistu vuonna 1952, suomennettu samana vuonna - kustantanut Tammi, Keltainen kirjasto sarjaa - kirjastolaina

Vanhus ja meri on Ernest Hemingwayn viimeinen suuri fiktiivinen teos ja yksi hänen kuuluisimpiaan. Kirjan julkaisu teki Hemingwaysta valtavan tähden, teokset myytiin loppuun ja vielä tänäkin päivänä kirja kerää voittoa ja sitä käytetään koulussa opetuksen yhteydessä. Julkaisua seuranneena vuonna kirja voitti Pulitzer-palkinnon, joka edes auttoi Hemingwayn Kirjallisuuden Nobel palkinnon saamista vuonna 1954.

On kulununt kahdeksankymmentäneljä päivää siitä kun vanhus sai viimeksi kalaa. Hänen ainoa seuralaisensa, poika, on joutunut jättämään hänet vanhempien painostuksesta ja vanhus on jäänyt yksin. Vanhus on kuitenkin määrätietoinen ja hän tietää, ettei epäonni voi jatkua loputtomiin. Hänen ei lopeta taistelutta, hän on vannonut vielä saavansa sen ison kalan, ja sen hän aikoo tehdä.

Vanhus ja meri vaikuttaa yksinkertaiselta kirjalta, mutta on todella paljon muuta. Sen sijaan, että se kertoisi vain miehestä ja kalastamisesta, se kertoo paljon enemmän tästä elämästä. Tarina ei kuitenkaan ole mikään oppitunti, vaan se on tarina vanhuksesta. Tämä mies ja hänen tekonsa ovat ne, jotka herättävät ajatuksia. Kirja ei missään kohti käy vaikealukuiseksi eikä se ajaudu pois juonesta luennoidakseen maailmasta ja elämisestä. Kirjassa on seesteisempi jakso, jossa pohdiskelu on pääosassa, mutta nämä ovat vanhuksen ajatuksia hänen omassa yksinäisyydessä. Ajattelu on luontevaa ja aitoa, ja se seuraa vanhusta ja hänen tekojaan.

Ennakkotiedot kirjan suursuosiosta ja kirjan lyhyys saattavat hämätä, sillä kirja ei ole erityisen nopea lukuinen saati vauhdikas. Alkuun kestää aikansa ennen kuin kirjaan ja sen tyyliin pääsee käsiksi, mutta viimeistään lopussa koettu kiihtynyt vauhti ja ratkaisu saavat lukijasta kiinni ankarana ja realistisena. Loppu olikin kirjan ehdoton kohokohta, ja mitä lähemmäs sitä päästään, sitä paremmaksi kirja muuttuu.

Kirjan harmillisin puoli on lukujen puute. Ei kirja pitkä ole, 130 sivua, ja se on mahdollista lukea yhdellä kertaa. Jos tähän ei kuitenkaan ole aikaa, niin kirja on ikävä jättää täysin kesken. Kirjan alalaidassa esiintyy jonkinlaisia numeroita osoittamassa, että kenties tähän voi lopettaa, mutta kirjassa ei muuten ole minkäänlaista kohtaustaukoa.

Toinen asia on tekstin vanhanaikaisuus, erityisesti täytesanojen käyttäminen. Ollessaan yksin merellä, vanhus alkaa puhella itsekseen. Tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta siinä miten Hemingway joka kerta toteaa itsestäänselvyyden, "vanhus sanoi itselleen", on. Tämä keskeyttää muuten sujuvan tekstin ja töksähtää korvaan. Nämä kun karsittaisiin pois, teksti kulkisi huomattavasti joutuisammin eteenpäin.

Vanhus ja meri on kirja jota voi helposti suositella luettavaksi: se on eittämättä klassikko suurelta kirjailijalta, se on lyhyt eikä se ole vaikea lukuinen. Kaikille se ei silti ole, mutta jos uskaltaa, kannattaa istahtaa vanhuksen viereen ja suunnata kohti merta, sillä koskaan ei tiedä, miten paljon sieltä voi löytää.

Jälkikeskustelu - Sisältää juonipaljastuksia
Törmäsin kirjaan Stockmannin Hullujen päivillä, jossa sitä jo hipelöin ja mietin josko ostaisin sen. Hemingway on ollut pitkään mielessäni ja olen aina ajatellut, että hän voisi olla kirjailija josta pidän (vaikkei minulla ole mitään hajua, miten olen sellaiseen johtopäätökseen päätynyt). En kuitenkaan ollut tarpeeksi rohkea ostaakseni sitä, vaan suuntasin kotikirjastoon ja lainasin opuksen.

Alkuun minulla kesti vakuuttua, itse asiassa varsin pitkään. Yksi suuri syy oli juurikin tuo vanhentunut ja kankea kieli. Paljon sulavammin tämän olisi voinut kirjoittaa (syy miksen usein pidä klassikoista). Mutta mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän kirja alkoi vetää minua puoleensa. Viimeistään lopun taistelu kalan kanssa oli sellainen, joka todella sykähdytti. Väistämätön tuntui yllättävältä.

Mutta kenties vielä enemmän, pidin tätä seuranneesta paluusta kotiin. Olen itse suuri tragedian ystävä ja jostain syystä minulle tuli Cormac McCarthy mieleen kirjan lopusta. Kala on saatu, vanhus on saanut lopullisen voittonsa ja vie kotiin väsyneenä ja voittaneena venettään suurempaa kalaa - ja nyt hait tulevat ja käyvät kalan kimppuun. Vanhus ei saa vieläkään levätä vaan hänen täytyy taistella haita vastaan säästääkseen edes osan kalastaan, joka on hänelle nyt kuin veli. Mitään helpotus ei kuitenkaan ole, ei tässä elämässä, vaan hait käyvät aina kotisatamaan asti kiinni ja kun vanhus löytää takaisin, hän on täysin uupunut eikä jaksa tai kykene tekemään kalalle mitään. Lopuksi poika löytää miehen jota on kaivannut ja he lupaavat toisilleen jatkavansa yhdessä kalastamista, ja tietyllä tapaa tämä suurin taistelu jonka vanhus on käynyt, ei ollutkaan niin tärkeä. Hän vain palasi sen jälkeen kotiin, ja sillä se.

Tässä kaikessa on mielestäni jotain äärettömän kaunista.

Haluan lukea lisää Hemingwaylta ja myös Vanhuksen ja meren uudestaan, nyt uusin silmin. Ehkä saan siitä enemmän irti kun tiedän jo alusta lähtien mitä haen. Ei tämä varmasti kaikille ole, mutta minä pidin.

1 kommentti:

  1. Kirja on erinomainen ja tarina ja aihe on niin hyödyllinen ja minä neuvoisin kaikkia lukemaan sen.

    VastaaPoista