keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kirjoittamisesta: Miten ottaa vastaan palautetta

Ja sinä luulit tietäväsi, miten otat vastaan palautetta

Pari viikkoa sitten käytiin läpi sitä, miten annetaan palautetta. Tuloksena oli kätevä yhteenveto, jonka jokainen kirjailijanalku voi linkittää mahdollisille palautteen antajille. Nyt on taas aika keskittyä asian toiseen puoleen ja oman navan tuijottamisen sijaan katsoa kunnolla omaa peilikuvaa, ja nähdä mitä itse pitäisi tehdä.

Ennen kuin pyydät palautetta
Kävin tämän pointin jo muutamaan kertaan jutun toisella puoliskolla, mutta se on hyvä kerrata nopeasti: Ennen kuin pyydät toista lukemaan tekstisi ja antamaan palautetta, niin muista kertoa, mistä haluat kuulla. Onko tekstisi niin loppusuoralla, että haluat tämän keskittyvän vain epäloogisuuksiin ja kirjoitusvirheisiin, vai oletko saanut vasta ensimmäisen version valmiiksi, jossa kaikki tuollainen pitäisi itseasiassa jättää huomiotta, koska kuitenkin korjaat ne myöhemmin? Vai onko sinulla jokin tietty asia, josta haluat kuulla, esimerkiksi alkaako tarina tarpeeksi nopeasti tai toimiiko päähenkilö?

Tarkenna sitä, mitä toivot palautteelta, jotta saisi helposti tyydyttävämpää palautetta lukijaltasi.

Palaute on aina tärkeätä
Aina kun saat palautetta, saat melkeinpä lahjan, joka kehittää kirjoittamistasi. Kirjailija kirjoittaa muita varten, joten mikä olisi parempaa kuin kuulla toisen lukukokemuksia?

Tämä onkin hyvä muistaa palautetta lukiessasi. Pyri aina olemaan nöyrä ja kuuntelemaan palautetta. Vaikka palaute menisi mielestäsi miten metsään tahansa ja olisi vastakkain sinun mielipidettäsi vastaan, niin älä missään nimessä käännä huomiotasi sen luota. Kaikista palautteista voi ottaa jotain irti. Vaikket haluaisikaan korjata tekstisi loppua palautteen mukaan, yritä analysoida, miten lukija päätyi sellaiseen ratkaisuun. Miksi hänen mielestä se ei toimi, ja mitä asialle voisi tehdä?

Kirjailija ei voi koskaan katsoa objektiivisesti omia tuotoksiaan, joten hyödynnä nämä hetket.

Palautteen antaja on myös lähes poikkeuksetta henkilö, joka tekee sinulle palveluksen omalla vapaa-ajallaan, ihan vain koska hän haluaa tehdä niin. Arvosta sitä. Älä koskaan palautetta suoralta kädeltä.

Tulet saamaan negatiivista palautetta, mutta sinähän haluat kehittää tekstiäsi
Niin hauskaa kun onkin kuulla hyviä asioita omasta tekstistä, niin negatiiviset asiat kehittävät sinua eniten. Palautteen antajat usein keskittyvätkin siihen, mikä ei toimi, koska senhän sinä haluat korjata. Älä masennu, kaikki eivät aina edes muista kertoa, mistä pitivät, vaan keskittyvät automaattisesti korjattaviin asioihin.

Ja tämä on ihan ok. Itse asiassa, sen on oltava niin. Eihän siinä muuten olisi mitään järkeä. Haluat kehittää tekstiäsi ja kirjoittamistasi, joten sinulle on osoitettava siinä olevat virheet. Kun tavallisesti "mutta" sanaa pelätään, sinun on odotettava ja pyydettävä sitä. Miten tätä voisi vielä parantaa?

Kuten yllä jo sanottu, älä hylkää mitään palautetta vain koska he ovat väärässä. Tässä on turha olla ylimielinen ja sanoa suoralta käsin, että se kuuluu sinun tyyliisi, jos se on muiden mielestä selvästi vain huonosti tehty. Kuka nyt sellaista tyyliä itsellesi haluaisi?

Ole avoin muutoksille ja korjausehdotuksille. Lähtökohtasi on oltava sellainen, jossa kysyt miten voit parantaa tekstiäsi. Negatiiviset asiat ovat sinulle positiivisia.

Toisinaan takana voi olla todella pitkä projekti, jonka jälkeen haluaa vain kuulla vahvistuksen, että teksti toimii. Jos olet kirjoittanut tekstin jo kolmesti, niin suuret korjaukset eivät välttämättä innosta, mutta silti niihin on tarvittaessa ryhdyttävä. Et voi olla liian kiintynyt tekstiisi, vaan sinun tulee olla valmis leikkaamaan se, mikä sinusta tuntuu hyvältä, mutta muista huonolta idealta.

Jos tiedät etukäteen, ettet kuuntele muiden ehdotuksia, niin miksi edes pyytää palautetta? Kun toinen antaa palautetta, sinä lupaudut kuuntelemaan ja harkitsemaan muokkaamista sen mukaan. Ole myös valmis siihen.

Koska palautteeseen tulisi luottaa?
Kaikki palaute on tärkeää, mutta kaikki eivät yhtä luotettavia. En halua kannustaa tällä palautteen antajien skeptisyyteen, vaan rehelliseen arvioon, kuinka paljon sinun tulisi luottaa saamaasi arvioon.

Ensimmäinen hyvä sääntö on se, että jos kuulet asiasta useamman kerran, niin silloin sinun on mitä luultavammin korjattava se. Jos vain yksi henkilö sanoo, ettei pidä jostain asiasta, voit hyvin sivuutta sen, mutta jos kolme, viisi ja kymmenen henkilöä sanoo saman, niin silloin asia on korjattava. Mitä enemmän sinulla on ihmisiä arvioimassa tekstiäsi, sitä parempi.

Yksittäistapauksissa kannattaa luottaa siihen kuuluisaan vaistoon. Sitä ei voi selittää, mutta kun luet objektiivisesti palautetta, sinulle tulee tunne siitä, missä ollaan oikeassa ja missä ei. Tällöin voit valita, mitä kuuntelet kunnolla ja mitä et. Toisinaan ei nimittäin edes kannata muuttaa tekstiä vain yhden henkilön sanomisten mukaan. Tällöin hän saattaa olla oma tapauksensa, joka ei nyt vain pidä tästä asiasta, mutta muille se toimii. Mieti, kuinka radikaaleja muutoksia olet siis valmis tekemään hänen vuokseen.

Toinen huomioitava asia on se, miten tunnet palautteenantajan. Mitä enemmän saat yhdeltä henkilöltä palautetta, sitä enemmän häneen uskoisi luottavan. Jos saat uudelta ihmiseltä ensimmäistä kertaa palautetta, siinä on hyvä olla hippunen skeptisyyttä mukana. Erityishuomio kannattaa kohdentaa niihin, joilla sinulla on suhde oikeassa elämässä, siis ystäviin ja perheenjäseniin, jotka saattavat haluta kaunistella asioita sinulle.

Hyvät palautteenantajat pysyvät mukana pitkän aikaan, ja he pystyvät kertomaan objektiivisesti mielipiteensä tekstistä kuin tekstistä.

Älä puolusta tekstiäsi / Älä selittele
Toisinaan hyvinkin vaikea tehtävä, mutta silti tärkeä, niin tekstin kuin itsesi kannalta.

Jos ja kun lukijasi ei ymmärrä esimerkiksi tarinasi loppua tai hänen mielestään hahmot tuntuvat toimivan epäloogisesti, niin älä, älä, älä ala selitellä miksi asia on täysin selvä. Tämä on täysin ymmärrettävä ja luonnollinen reaktio: Lukija ei ymmärrä sinulle täysin selvää asiaa ja saa siitä väärän vaikutelman, joten pakkohan sinun on korjattava asia. Ei, ei ole.

Kun lähdet selittämään, ja varsinkin puolustamaan tekstiäsi ja kertaamaan syitä, miksi se on niin mahtava, olet jo sotkeutunut palautteeseen. Varsinkin jos saat suullista palautetta, niin sinut on ehdottomasti kielletty puhumasta, ennen kuin palaute on päätetty. Älä varsinkin lähde keskeyttämään ja kertomaan, että lukijasi mielipide on itse asiassa väärä, ja sinulla on oikea vastaus.

Toisinaan tämä saattaa herättää ahaa-tunteen lukijassa, mutta silloin saat väärää palautetta. Varsinkin jos lukija sanoo tämän jälkeen, että asia on todellakin hyvä, ei se muuta sitä asiaa, ettei hän tajunnut tai pitänyt asiasta silloin, kun luki sen itse. Tekstin on toimittava omana, itsenäisenä kokonaisuutena, ja sen on osoitettava nerokuutensa ilman sinun kommentointiasi. Nythän se on hyvä korjata sinulle läheisiä palauteen antajia, mutta mitä jos nyt saisit kirjan kustannettua? Silloin on hieman vaikeampaa lähteä kertomaan jokaiselle erikseen, miksi lopetus on niin hieno. Muutos on tehtävä tekstiin, ei lukijaasi. Ja vaikka päinvastainen onkin mahdollista, haluatko vaikuttaa yksittäiseen lukijaan, vai kaikkiin tuleviin lukijoihin?

Kuten alussa mainitsin, sinun on otettava kaikki palaute vastaan ja ymmärrettävä, miksi tämä sanoi niin. Jos hän ei ymmärtänyt jotain kohtaan, yritä löytää sille syy ja korjata teksti niin, että hän oivaltaisi asian ensi kerralla itse.

***

Jokainen palaute on tärkeä sinulle. Älä päästä mitään haaskuuseen.

8 kommenttia:

  1. Olen saanut paljon palautetta eri tahoilta, ehkä kuitenkin parhaiten toisilta kirjoittajilta. Lisäisin listaan ajatuksen, että palautteen sulattelemiseen kannattaa ottaa oma aikansa. Kirjoittaessa kumminkin kiintyy omaan tekstiinsä niin paljon, että tunnereaktiot voivat tulla puskista, vaikka ongelmat olisivat jo etukäteen tiedossa.

    Joskus palaute on itkettänyt, vaikka se on ollut asiallista ja osaavaa. Silloin olen lykännyt vastaamista mahdollisimman kauan, jotta olen saanut etäisyyttä omaan pettymykseen. Nahka onneksi kovenee ajan kanssa, enkä ole koskaan lytännyt palautteenantajaa. Välillä omien virheiden ymmärtäminen on todella ikävää, mutta olo on huomattavasti parempi jälkikäteen, kun ne on korjattu. Se on hiukan masokistinen juttu.

    Jälkikeskustelu on minusta hyvä pitää, mutta siinä tosiaan ei ole tarkoitus kertoa lukijalle mitä tämä ymmärsi väärin. Usein keskustelu meneekin "Miksi sinulle tuli mielikuva X? Yritin tavoitella Y:tä. Mitenhän saisin pointtini selkeämmäksi?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja tunteita itsekin koen. Toiset kirjoittajat ovat hyviä antamaan palautetta, he kun itse tietävät, mitä haluaisivat kuulla ja mihin kiinnittää huomiota. Kuten toisessa kommentissa mainitsin, itse välttelen toisinaan pitkiäkin aikoja ennen kuin voin lukea palautteeni. Siinä on pelkoa, että olen epäonnistunut. Kun sitten luen palautteen, se on poikkeuksetta rakentavaa. Jälkeenpäin on tosiaan hyvä keskustella toisen kanssa, ja yrittää löytää ratkaisuja.

      Poista
  2. Se on kaikkein ärsyttävintä ikinä, kun kirjoittaa pitkän palautteen ja sitten palautteen saaja alkaa inttää joka asiassa. Parhaimmassa (pahimmassa) tapauksessa kirjoittajalle ei voi huomauttaa edes kirjoitusvirheistä ilman, että toinen tappelee vastaan! Se vain lannistaa ja loppujen lopuksi palautetta ei jaksa enää edes kirjoittaa, kun siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä.

    Itsekin olen huomannut tuon sulattelun voiman. :) Joskus negatiivista palautetta pitää vähän aikaa miettiä ja puntaroida omassa mielessään, ennen kuin tajuaa, miten oikeassa se onkaan. Niistä kuitenkin oppii enemmän kuin pelkästä päähän taputtelusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollain tasoilla itsekin pelkään aina huonoa palautetta. Teksti tuntuu itsestä hyvältä, mutta mitä jos se olikin jotain ihan muuta? Usein kun näen, että olen saanut uutta palautetta, saatan vältellä sitä koko päivän, toisinaan useamman päivän, ennen kuin kerään rohkeuden lukea sen. Se tuntuu hassulta, sillä joka kerta, oli palaute mitä tahansa, on fiilikseni parempi. Kun on tarpeeksi tahtoa ja intohimoa, niin huomautukset korjauksista kannustaa vain kirjoittamaan lisää ja paremmin. Lähes aina olen itse ymmärtänyt toisen pointin, ja usein sitä on ajatellut itsekin, muttei vain ole kohdentanut sitä, koska on liian lähellä.

      Poista
  3. Itse olen oppinut kantapään kautta tuon, että pitää ilmoittaa selkeästi, mistä haluaa palautetta. Sain neuvon, että palautteen antajalle pitäisi esittää tekstistä viisi kysymystä, joihin toivoisi vastausta. Yllättävän vaikeaa sekin.

    Eihän sitä hirveästi tee mitään palautteella: Tykkäsin. Parempi kuin edellinen. Jaksoin lukea vain ensimmäiset kymmenen sivua, mutta vaikutti mielenkiintoiselta. Luin ekan sivun, se oli hyvä. Hei, unohdin koko tekstin, mutta huomenna luen sen! Lisää?

    Joskus sitä löytää aarteen, eli ihmisen, jolle ikään kuin vahingossa tyrkkäsee muutaman sivun ja yhtäkkiä saakin sellaisen syväluotauksen, ettei olisi voinut itsekään analysoida itseään paremmin! Sitten harmittaa, kun se ihminen ei ole koko ajan käytettävissä ;)

    Toisaalta, nyt kun on kirjoitellut jo jonkin aikaa, suurin palkinto on yleensä se, että toinen jaksaa lukea koko tekstin. En kirjoita pääasiassa lukijalle, kirjoitan itselleni. Kirjoitan tekstiä, jota jaksan työstää, joka jaksaa innostaa, jota jaksan itsekin lukea (saatan joskus kirjoittamisen sijaan kuluttaa päivässä 2 - 3 tuntia siihen, että luen omia juttujani), koska jos oma tunne hiipuu, ei voi olettaa, että kukaan muukaan sitä jaksaisi lukea. Olen huomannut senkin, että ne kohdat, joista itse tykkään eniten, ovat yleensä niitä kohtia, joista koelukijatkin ovat pitäneet.

    Ensimmäisiä tekstejään tietysti jokainen kirjoittaja rakastaa, niissä on tunnearvoa. Siitä pitäisi kuitenkin päästä yli ja oppia vihaamaan ja inhoamaan, muuttua itse itsensä pahimmaksi kriitikoksi, joka kyseenalaistaa kaiken. Kun kehtaa myöntää itselleen huonot kohdat, silloin oppii ottamaan vastaan lukijoidenkin neuvoja. Eivätkä ne neuvot tietenkään saa kelvata, koska ne ovat jonkun valmiiksi tekemiä, vaan pitää itse kehitellä jotain vielä loistokkaampaa ;)

    Ja kiitokset samalla niille kaikille, jotka ovat kehdanneet sanoa jotakin rehellistä ja rumaa teksteistäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkki palautteesi on omalla tavallaan liiankin tuttu. Tai no, ehkä olen itse saanut enemmän niitä: "No en minä nyt tiedä mitä näistä sanoa. Hyvä se oli."

      Hyviä palautteenantajia saa etsiä, ja itsekin etsin jatkuvasti lisää. Olen onnekas siinä, että minulla on pari asiallista lukijaa, jotka kertovat rehellisesti mielipiteensä.

      Tuo on hyvin totta, että oman tekstin pitää erityisesti viihdyttää itseä. Miksi sitä muuten muut lukisivat? Onneksi tämän voi kuitata sillä, että kirjoittaminen on hauskaa, mutta jos vanhaa tekstiä lukee ja löytää hienoja kohtauksia, niin kyllä siitä itselle hyvä fiilis tulee. Itse kirjoitan koska haluan jakaa tekstit eteenpäin, mikä on siinä mielessä hassua kun ajattelee, että tekstini ovat lukeneet alle kymmenen henkilöä. No, mutta siihen julkaisuunhan siinä tähdätään.

      Tauko on hyvä yleinen vinkki siihen, että etäännyttää itseä. Kun ei katso tekstiä viikkoihin tai kuukausiin, ja sitten palaa tutkimaan sitä uudestaan. Vaikeaahan se on, kun yhä siitä pitää, mutta silti pitäisi olla kriittinen. Itselle varsinkin leikkauksissa tämä on ongelma, itse kun en halua myöntää, että mitään pitäisi ottaa pois. Siihen tarvitaankin sitä hyvää koelukijaa, joka osaa tunnistaa, koska oikeasti on vain turhaa toistoa.

      Poista
  4. Hieno kirjoitus, allekirjoitan paljon!

    Oman toivottavasti-esikoiseni kirjoittaminen on edennyt palaute-vaiheeseen (tai no, teen paria vaihetta kerrallaan eli pyydän palautetra alulle kirjottaessani loppua) ja tällä hetkellä oon luetuttanut tekstiä 3 ihmisellä, joista yksi on osan antanut jo takaisin ja itse oon huomannut olevani sellanen persoona, joka ei pahastu mistään palautteesta. Sen sijaan inspiroidun ihan mielettömästi siitä, että joku ulkopuolinen osoittelee sekä toimivia eträ ei toimivia kohtia tekstistä ja oikeasti panostaa asiaan. Oon aina lukenut palautteen heti sen saatuani ja miettinyt, mikä siitä on sellasta, että vaatii reagoimista heti ja mikä jää odottamaan. Tällä tavalla oon päässyt eroon parista toistuvasta maneerista tekstin edetessä, koska osaan kiinnittää huomiota.

    Hyvät koelukijat on kyllä kultaa, sitä ei käy kieltäminen. Koen myös useiden palautteiden pyytämistä hyvänä, koska ihmisten oikolukutyylit on erit ja kuten sanoitkin, kaikki eivät reafoi samoin samoihin asioihin ja joku voi nostaa esiin jotain uutta. Uhh, tällä hetkellä tuntuu, että oon löytänyt itelleni huippukoelukijan ja varmasti tuun kyllä ottamaan hyödyt irti mahdollisimman hyvin ja keskustelemaan asioista. Oon kyllä koittanut koelukijoita etsiessänikin jo mainita, mitä haen ja että toivon voivani tuntemusten mukaan käydä syväluotaavampia keskusteluja koelukijoiden kanssa.(pitäis vaan laittaa tuolle yhdelle ihanalle viestiä vielä ja kysyä paria asiaa tekstistä, vaikka onkin sanonut olevanssa koukuttunut tekstiin. Lupaava merkki kaiketi..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palautteesta inspiroituminen on todella hyvä piirre kirjoittajassa! Itse olen ehdottomasti samanlainen ja risutkin saavat minut vain innostumaan - hitto, osaanhan minä tämän korjata! Palautteen heti lukeminen taas on minulla se ongelma... aina pitää jännittää ja kauhistella, vaikka lopulta se on joka tapauksessa positiivinen vaihe, oli sisältö mitä vain.

      Hyviä koelukijoita ei kyllä voi korvata. Hienoa, että olet löytänyt ja solminut näitä suhteita heidän kanssaan. Niitä kannattaa vaalia ja pitää kunnossa: mitä pidempää teette yhteistyötä, sitä paremmin pystytte keskustelemaan ja huomioimaan asioita yhdessä.

      Poista