keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kirjoittamisesta: Huonojen kirjojen lukemisen hyödyt

Eli miksi toisinaan on jopa hyödyllistä lukea huonoja kirjoja, mutta vain tiettyyn rajaan asti

Se on jossain kohti väistämätöntä: eteesi tulee kirja jossa ei ole mitään järkeä. Avaat sen ja luet eteenpäin, mutta vaikka miten rämmit juonen mukana, se ei muutu yhtään paremmaksi. Itse asiassa alat vain tajuta enemmän miten kuvottava se on. Mietit, miten kukaan on voinut kirjoittaa, saati julkaista tämän (mutta hiljennät päässäsi äänen, joka kyseenalaistaa ja kysyy kuka tätä lukee). Kun vihdoin saat kirjan kannet kiinni, tunnet lämpimän tunteen. Vihdoin. Se on ohi. Pian alkaa kylmätä. Mitä tuhlausta. Kallisarvoinen aikasi on ikuisesti menetetty, etkä voi saada sitä koskaan takaisin.

Vaikket ehkä voikaan saada takaisin aikaa, jota käytit lukemiseen, voit lohduttautua sillä, ettei kirjan lukeminen mennyt täysin hukkaan, ja toisinaan voi olla jopa hyvä lukea huono kirja.

Huonon kirjan määritelmä
Kun puhutaan huonosta kirjasta, on ensin otettava muutama askelta taaemmas ja yritettävä määritellä, onko se todellakin huono. Tuon tämän esille pitkälti sellaisten hittien kuin Twilight, Dan Brown ja Fifty Shadesin takia. Kaikki näistä ovat todella suosittuja kirjoja, jotka myyvät hyvin paljon ja jokaista rakastetaan suuresti.

Ja jokaista sarjaa vihataan yhtälailla.

Jos ajattelet jo ennen kirjan avaamista, että tulet vihaaman tätä ja kirjailija ja lukijat ovat typeryksiä, niin silloin kirja varmasti on huono. Ennakko-odotukset vaikuttavat lukukokemukseen paljon, varsinkin jos lähtökohtaisesti vihaat kirjaa. Täysin väärä genre ja kirjoitustyyli vaikuttavat samalla tavalla. Näillä ei ole nyt merkitystä. Älkää siis ajatelko kirjaa, joka on huippu suosittu, mutta josta sinä et pidä. Se on aihe erikseen.

Nyt tarkoitetaan kirjaa josta sinulla ei ole ennakko-odotuksia, mutta sivujen kertyessä alat huomata, ettei kirja ole onnistunut siinä mitä se yrittää tehdä. Hahmot eivät tunnu eläviltä, juonessa ei ole jännitystä, se ei liiku eteenpäin, kirjoitusasussa on jotain vikaa, luvut eivät tunnu eheiltä... kaikkea tämän tapaista. Puhun kirjasta, josta et pidä yksinkertaisesti siksi, että se on huono.

Omia kokemuksiani ovat olleet jotkin hyvin vanhat fantasiakirjat, eräskin oli kirjoitettu joskin 70-luvulla. Yltiöpitkät fantasianovellit joissa ei tapahtunut mitään pituutensa nähden, eivät yllättäen maistuneet. Joskus, valitettavasti, törmää myös uusimpiin teksteihin, jotka eivät vain jostain syystä nappaa.

Luettuasi oikean, huonon kirjan
Aina ei tarvitse edes lukea kirjaa loppuun asti todetaksesi, että kirja ei toimi. Jotkut saattavat hylätä kirjan jo parin ensimmäisen luvun perusteella. Itse olen (toisinaan, valitettavasti) sellainen, joka haluaa aina tietää miten tarina loppuu. Myös silloin, kun sinne pääsy on puuduttavaa ja olen hyvin varma, ettei se kuitenkaan parane matkalla.

Kirjaa ei ole pakko lukea kokonaan, eikä välttämättä kannatakaan. Sekin, että luet muutama kymmentä ensimmäistä sivua, ja toteat, että kirja on huono, voi olla sinulle hyödyllistä ajankäyttöä ja auttaa omaa kirjoittamistasi.


Mutta saadaksesi tästä jotain irti, se vaatii sinulta hieman aivotyötä. (Mutta koska luit huonon kirjan, se on paras tehdä, jotta kokemus ei mene täysin hukkaan.)

Kun toteat kirjan olevan huono, sinun on kysyttävä itseltäsi, ja kirjalta, seuraava kysymys:

Mikä siinä on niin huonoa?
Tehtäväsi on siis paikantaa se syy, miksi kirja ei toimi. Mikä kirjassa on se, joka saa sinut lopettamaan lukemisen?

Mieti jo lukemaasi ja yritä paikantaa se toimimaton osa ja etsi sille syy. Onko se hahmoissa? Onko päähenkilö sellainen, ettet halua seurata hänen matkaansa? Onko se kielessä, onko se keskinkertaista tai sisältääkö se virheitä? Vai onko se ehkä juonessa itsessään, tai jossain täysin muussa asiassa?

Kun löydät sen (tai miksei niitä voisi olla useampia) asian mikä ei toimi, niin olet saanut selvän esimerkin siitä, mitä ei tehdä.

Kuullostaa kenties yksinkertaiselta, mutta tämä on iso juttu. Toisinaan on vaikea hahmottaa kirjoittamiseen liittyviä ongelmia ja vaikeuksia. Usein kuulee ohjeita, älä tee hahmoistasi yksiulotteisia, aloita nopeasti, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Tai tässä tapauksessa, miten sen voi mokata? Miten tarinan alun voi mokata, minkälainen hahmo ei toimi, mikä on tylsä tarina?

Luettuasi huonon kirjan, saat selvän esimerkin näistä asioista. Sinun on nyt helpompi ymmärtää omaa tekstiäsi ja soveltaa tästä opittua varoitusta. Jos lukemassasi kirjassa oli vetelä alku, miten korjaisit sen? Mitä voisit tehdä omassa kirjassasi, jotta niin ei käy?

Huonojen kirjojen lukeminen saa sinut kirjoittamaan paremmin. Viimeisimmät huonot tarinat, jotka luin oli Kauhujen kirja, joka sisälsi yhden mestarillisen ja useamman todella puuduttavan novellin. Luin ne kuitenkin läpi, jonka jälkeen minun oli helppo löytää syyt: moni teksteistä oli aivan liian pitkä ja niissä tapahtui verrattain hyvin vähän. Tarinat eivät tuntuneet liikkuvan, ja vaikka liikkuivat, se ei tuntunut merkitykselliseltä. Tässä on itselleni selvä opetus: katso, että tekstillä on sisältöä. Pidä huolta, että jotain on tapahtumassa, etkä venytä tarinaa turhan vuoksi. Lukiessani huomasin tajuavani entistä paremmin mitä ei tulisi tehdä ja näin oman tekstini samassa valossa.

Miksen vain lue hyviä kirjoja, ja opi niistä?
Joku saattaa ajatella tämän olevan epätoivoista asioiden kaunistelua: virhe on jo tehty, ja nyt yritään taputtaa itseä olalle, ettei huonon kirjan lukeminen nyt niin huono kokemus ollut. Totta kai tämä on sitä, osittain ainakin. Huono kirja harmittaa aina.

Mutta tällä on myös syy, miksi toisinaan voi olla jopa hyvä lukea huonoja kirjoja. Luen jatkuvasti ja kirjoittajana yritän samaa aikaan analysoida lukemaani ja ottaa siitä jotain opikseni. En tee tätä vain kun vastaan tulee huono kirja, vaan jatkuvasti. Näin tehdessäni olen huomannut, että hyviä kirjoja on huomattavasti vaikeampi purkaa osiksi.

Kirja on hyvä koska hahmot ovat mielenkiintoisia ja eläviä, juonenkäänteet yllättäviä, teksti soljuvaa ja juoni kiinnostaa ja saa palaamaan sen pariin. Tapauskohtainen etsiminen voi osoittautua yllättävän vaikeaksi, ehkä juuri siksi, että ne on kirjoitettu niin nerokkaasti. Juonenkäänteitä on pohjustettu pienillä vihjauksilla, joita ei itse tietoisesti nappaa, hahmot ovat eläviä koska... ne nyt ovat niin eläviä ja samaistuttavia. Kirjailija on tehnyt niin monet temput, ettei sitä tajua, ja siinä se pointti onkin. Sinun ei ole tarkoitus nähdä rakennuspalikoita vaan yhden, kauniin teoksen.

Huonojen kirjojen suhteen asia on taas toisin. Usein sen paikantaa nopeasti ja on selvää, mitä ei tehdä. Ne antavat selvemmät ohjeet joilla on todella vaikutusta kirjoittamiseesi.

Huonot kirjat voivat myös auttaa kohottamaan itsetuntoa. Jos joku on kirjoittanut tämän sekasorron ja se on kustannettu ja vielä myy, niin ehkä itsekin kykenet kirjoittamaan. Aina tulisi ajatella, että pystyt kirjoittamaan paremmin. Selvitä se, mitä tässä tulisi pitää parantaa ja sitten mene, ja tee se.

Huonoja kirjoja ei silti saisi lukea liialti
Vaikka huonoja kirjoja on toisinaan jopa hyvä lukea saadaksesi erilaisen näkökulman kirjoittamiseen, ei niitä tulisi lukea liikaa. Huono kokemus ajaa kirjoittamaan paremmin, mutta pidemmällä aikavälillä ne voivat hämärtää omaa arvostelukykyä ja ohjata väärään suuntaan. Pahimmassa tapauksessa sinun tekstit alenevat samalle tasolle.

Osa kirjailijoista pitää huonoja kirjoja pelkästään saastuttavana. Ymmärrän tämän takana olevan pointin: jos aikaa on vähän ja hyvien kirjojen lukulista pitkä, tuntuvat huonot kirjat aina vain voimakkaammin. En kuitenkaan siihen usko, että ne opettaisivat heti kirjoittamaan huonosti. Jos virheet tunnistaa, se vain auttaa kirjoittamisessa.

Itse olen enemmänkin sitä mieltä, että kirjoittajan uraa aloittaessa, sinun olisi hyvä lukea muutama oikeasti huono kirja. Ne luettuasi voit heti saada selviä ohjeennuoria, joita seurata ja välttää itse tekemästä noita suurimpia virheitä. Itselläni ainakin kävi näin, joskaan koskaan en erikseen etsinyt huonoa kirjaa.

Opi siis välttämään suurimpia virheitä huonon kirjan avulla, mutta sen jälkeen jatka lukemista niitä hyviä kirjoja. Vaikka et osaisikaan sanoa tarkkaan mikä niistä tekee hyvän, niin ne silti ohjaavat kirjoittamaan paremmin ja inspiroivat tekemään yhtä hyvin. Mitä enemmän itse kirjoitat ja luet mestariteoksia, sitä paremmin löydät siellä olevia rakennuspalikoita ja osaat hyödyntää heidän käyttämiään tekniikoita. Loppujen lopuksi tämä on se, joka auttaa sinua eniten kehittymään.

Ja ehkä suurin syy miksei niitä kannata lukea, niin... no, huonot kirjat ovat tosiaan niitä - huonoja.

***
Eli seuraavan kerran kun luet jotain kauheaa, yritä etsiä siitä jotain opittavaa. Mitä sinä tekisit toisin ja miksi?

Oletko sinä lukenut huonoja kirjoja, ja jos, niin opitko niistä mitään?

2 kommenttia:

  1. Pari pointtia tuli mieleen. Huonot kirjat voivat opettaa negaation kautta siihen, millaisista hahmoista tai juonenkäänteistä tai ihan teemoistakin itse pitää, ja se tieto voi auttaa viemään omia tekstejä hyvään suuntaan.

    Toinen pointti on se, että kannattaa itse kirjoittaa huonoja tekstejä (mielellään tahattomasti) ja antaa niitä eksperteille arvioitavaksi. Palautteen myötä saattaa nimittäin paljastua sellaisia maneereita, joista ei ollut itse tietoinen ollenkaan.

    Viimeinen pointti on se, että kannattaa opetella analysoimaan omia tekstejä ja omaa kirjoittamista. Suurten mestareiden analysoimisessa on nimittäin se mahdollisuus, että päädyt käyttämään väkisin jotain keinoa, joka toimii vaikkapa Dostojevskin Idiootissa muttei juuri siinä tekstissä, jota työstät. Toisaalta taas joku huonon kirjan keino saattaa toisessa kontekstissa toimia yllättävällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja.

      Omia tekstejä kannattaa, ja pitääkin, arvioida. Palaute varsinkin on yksi suurimmista tekijöistä, jotka ohjaavat kohti oikeasti hyvää tekstiä. Itse kun ei voi koskaan olla tarpeeksi puoleeton omia tekstejä kohtaan.

      Kirjoittajan kannattaa myös aktiivisesti analysoida muiden tekstejä, ei toki niin pitkälle, että lukemisesta lähtee maku, mutta niin, että hyötyy siitä. Hetki sittenhän keskustelin tästä, miksi kirjoittajan pitää lukea.

      Kaikki ei toimi kaikessa, eikä hyväksi luultuja keinoja kannata pakottaa. Tässäkin ne toiset lukijat auttavat bongaamaan sen mikä ei toimi.

      Poista