keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kirjoittamisesta: Suunnitteleva kirjoittaja... suunnittelee

eli minkälainen on suunnitteleva kirjoittaja, mitkä ovat tämän tyylin vahvuudet ja heikkoudet, miten kirjoittaa suunnitelman kanssa ja miksi jokaisen tulisi harkita suunnitelman luomista

Viimeisten viikkojen aikana Kirjailijan kellarissa on käyty läpi kahta erilaista kirjoittajatyyppiä. Ensin selvitettiin mitä nuo tyypit oikein ovat, sitten tarkasteltiin näitä tapoja lähempää, ensin seikkailevaa kirjoittaja ja nyt käydään läpi, minkälaisia kirjoittaja suunnittelijat ovat. Aiemmista osista on hyvä palauttaa mieleen ainakin se, että vaikka voidaan sanoa olevan kaksi erilaista kirjoittajatyyppiä, se ei tarkoita olevan vain kahta tapaa kirjoittaa. Päinvastoin, tapoja on niin paljon kuin on kirjoittajiakin. Jokainen kirjoittaja hyödyntää tiettyjä osia suunnitelmallisuudesta ja seikkailusta. Nyt käydään tarkemmin läpi, mitä suunnitteleva kirjoittaminen oikein tarkoittaa.

Minkälainen on suunnitteleva kirjoittaja?
Tyyppi, jota on kutsuttu arkkitehdiksi ja saksalaiseksi insinööriksi, englanniksi outlineriksi. Kenties kaikkein yksiselitteisin nimi on kuitenkin se suunnittelija: ennen kirjoittamista he luovat suunnitelman. Se on niin yksinkertaista. Kirjoittaessa tällä henkilöllä on vieressä suunnitelma, ikään kuin kartta, josta hän voi katsoa, mihin suuntaan tarinan on kuljettava. Ja ymmärtäähän tuon: suunnitelman kanssa on helppo edetä eteenpäin ja rakentaa yksi yhtenäinen tarina, valmiin kartan kanssa on paha eksyä.

Ja vaikka tämä kuulostaa itsestään selvältä, voi kirjoittaja luoda suunnitelman monella eri tapaa. Osa suunnittelee kaiken viimeistä yksityiskohtaa myöten, jolloin käytännössä vain paisutetaan jo luodut muistiinpanot proosamuotoon, osa taas suunnittelee luomalla vain tärkeimmät pisteet, jotka on vedettävä läpi: tässä kohti hahmo menettää kotinsa, tässä hän saa selville petoksen ja niin edespäin. Tapahtumien välillä voi olla kymmeniäkin sivuja tyhjyyttä, joka täytetään sitä mukaan, kun kohtaukseen luo tullaan.

Suunnitelma voi olla sivun, kymmenen tai enemmänkin, toisinaan fantasiasarjoja kirjoittaessa jopa satoja sivuja pitkä. Suunnitelma voi olla turvallisesti tietokoneella tekstitiedostona tai piirroksina, muistiinpanovihkoina, mappeina ja julisteina. Kaikki keinot ovat sallittuja.

Ja vaikka moni varmasti aloittaakin matkansa alusta, ei se ole välttämätöntä. Kirjailija Brandon Sanderson kertoo hänen aloittavan suunnitelmansa aina lopusta. Hänen tarinansa lähtevät usein liikkeelle suuresta loppukohtauksesta, joka hänen on pakko kirjoittaa. Päästäkseen tuonne, hänen on luotava suunnitelma jolla edetä loppuun asti. Kun hän tietää lopetuksen, hän lähtee kävelemään taaksepäin ja kysyy itseltään, mitä kaikkea on tapahduttava, jotta lopetus on mahdollinen.

Kaikkea ei myöskään ole pakko suunnitella heti alkuun. Osa voi esimerkiksi suunnitella ainoastaan kirjan maailman ja antaa lopun tulla sitten itsestään. Tai sitten voi tehdä kuten Sanderson ja suunnitella juoni, mutta jättää hahmot matkalla selvitettäväksi. Suunnitelman ei aina tarvitse kattaa kaikkea, mutta halutessa sekin on mahdollista.

Kuten kirjoittamisessa, ei suunnittelussakaan ole yhtä "oikeaa" tapaa. Jokainen luo sen oman tapansa ja kaikkea kannattaa kokeilla. Mitään ei kannata orjallisesti totella, sillä se mikä toimii toisella, saattaa olla jopa vahingollista toiselle. Kokeile eri tyylejä ja tapoja ja jalosta niistä itsellesi oma, juuri sinun tarpeitasi tyydyttävä, tapa suunnitella ja kirjoittaa.

Ainoa suora ohje, jonka toivon kaikkien noudattavan, on se, että jos keksit jonkun idean, jonka ehdottomasti haluat tarinaasi, niin kirjoita se ylös. Minne kirjoitat ei ole mitään väliä, kunhan vain saat siitä selvää ja ymmärrät sitä. Moni kirjoittaja väittää keksimäänsä juonta unohtumattomaksi ja huomaa myöhemmin, ettei enää muista mikä oli se hyvä idea. Kirjoita loistavat ideat ylös, sillä vaikka kuinka olisit varma, eivät ne välttämättä pysy päässäsi kuukausia ja vuosia, toisinaan sängyssä maatessasi edes seuraavaan aamuun asti.

Kuten seikkailijankin tapauksessa, käyn nyt läpi suunnittelijoiden yleisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Tämä ei siis tarkoita sitä, että kaikki kokevat nämä samat asiat, vaan kyse on asioista, jotka nostetaan useimmiten esille suunnittelijoista puhuessa.

Vahvuudet 

Juoni
Valtaosa suunnittelijoista keskittyy juuri juoneen ennen kirjoittamisen aloittamista. Mistä tarina kertoo, mikä juoni on, ovat kysymyksiä, johon kirjailijan tulee vastata. Kun näihin on saatu vastaukset, on kirjoittaminen huomattavasti helpompaa. Se myös tarkoittaa sitä, että alusta asti kun tietää miten kaikki loppuu, voi kirjoittaja tehdä paljon monimutkaisemman juonen. Näin on varsinkin dekkareissa: kirjoittaja voi alusta lähtien sirotella palapelin paloja lukijan eteen. Suunnittelijoiden juonia pidetään usein yllättävämpinä ja monimutkaisempina kuin seikkailijoiden.

Lopetus
Tämä on samaa osaa kuin yllä oleva, mutta silti hyvä tuoda erikseen esille: suunnittelijoiden lopetuksia pidetään usein tyydyttävämpinä. Jos lopetuksen tietää ennen aloittamista, voi tarinaa rakentaa sitä kohden jo alusta lähtien. Lopetuksen tietäminen antaa usein tarinalle tiiviin rakenteen, sen sijaan, että se lässähtäisi jossain kohti ja loppuisi liian nopeasti ja halvasti, koska muuta nyt ei vain keksitty.

Sarjojen kirjoittaminen
Jos yhden tarinan kirjoittaminen on helpompaa ja parempaa, niin sarjojen kirjoittaminen on huomattavasti vaivattovampaa. Sarjaa kirjoittaessa on lähes välttämätön tehdä suunnitelma: mitä paremmin jo ensi osasta tietää mitä on seuraavassa, kolmannessa tai vaikka viidennessä osassa, sitä paremmin voi jo vihjata tulevaa. Näin sarja tuntuu yhtenäisemmältä ja hallitummalta kokonaisuudelta. Se myös palkitsee lukijansa, joka löytää jokaisesta osasta samoja elementtejä ja jossa lukija itse näkee tapahtumien ja hahmojen kehityksen.

Kirjoittamisen helppous
Kun kaikki on jo selvillä, on kirjoittaminenkin huomattavasti joutuisampaa. Sen sijaan, että jossain kohti iskisisi seinä vastaan, koska ei tiedä mitä nyt tapahtuu, voi aina vilkaista suunnitelmaa ja jatkaa eteenpäin. Suunnitelmaa tehdessä on jo käyty ne solmukohdat läpi, jossa seikkailija jymähtää paikalleen ja miettii, mitä nyt oikein tehdään. Suunniteltu tarina tuskin kuolee kesken kaiken, koska ei keksi enää jatkoa.

Helpompi kirjoittaa loppuun asti
Jälleen toistetaan edellistä huomiota, mutta tämä on hyvin tärkeä asia: suunnitelman kanssa on helpompi saattaa tarina päätökseen. Kaikki voivat puhua kirjoittamisesta ja tarinoista joita heillä on, mutta ollakseen kirjoittaja, on todella kirjoitettava tarinansa loppuun asti. Ennen kuin tarina on saanut päätöksensä ja se on valmis muille näytettäväksi, sinulla ei ole mitään. Siksi tarinan päättäminen on kenties kirjoittajan tärkein sääntö. Suunnitelman kanssa tämäkin voi helpottua: nyt sinulla on tie, jota seurata loppuun asti ja viimeistellä teos.

On tietoinen omista projekteista / Ammattimaisempaa
Kirjailijat, siis ne, jotka ovat todella ansainneet tuon nimityksen, joutuvat viimeistään suunnittelemana tekstejään. Apurahoja anoessa on tiedettävä mitä kirjoittaa, koska ja miten pitkästi. On muutenkin hyvä tietää missä mennään ja mitä on seuraavaksi tiedossa. Suunnittelija tietää helpommin missä kohti tarinaa ollaan: jos suunnitelma on puolivälissä, voidaan olettaa tarinankin olevan samoilla kohdilla. Näin voi aikatauluttaa oman kirjoittamisensa ja asettaa järkeviä deadlineja. Harvemmin myös iskee yllätyksiä, jossa tarina vaatiikiin mennä eteenpäin, kun itse luuli sen jo päättyvän. Seikkailija kun ei aina tiedä, kirjoittaako novellia vai romaania, on suunnittelija usein hyvinkin ajantasalla siitä, mitä hän kirjoittaa ja missä kohti on. Kirjallisuusalalla tuntuu myös olevan yleisempää sellainen mielipide, että suunnitelman kanssa kirjoittaminen on ammattimaista.

Lopullinen työ on hiotumpi / Ei vaadi niin paljoa editointia
Kun teksti on saatu päätökseen, on suunnittelija parhaillaan siinä vaiheessa, että teksti vaatii enää oikoluennan. Jo suunnitelmaa tehdessä karsitaan valtaosa kömmähdyksistä pois, jolloin  jäljellä on enää hiottu kokonaisuus. Seikkailijat voivat taas löytää itsensä tilanteesta, jossa teksti vaatii massiivisia korjauksia. Suunnittelijoille käy näin huomattavasti harvemmin.

Heikkoudet

Hahmot
Toisinaan suunnittelijoilla käy niin, että juoni vetää liiaksikin mukana, jolloin hahmojen on vain kiltisti seurattava mukana ja suoritettava edessä olevat rastit. Tällä on vaarana johtaa siihen, että hahmojen ajatukset ja tunteet jäävät taka-alalle tai tuntuvat järjettömiltä. Juonenkäänteet ja yllätykset ovat tärkeämpiä ja hahmot ovat pelkkiä sätkynukkeja, joiden on tehtävä se, mitä kirjoittaja haluaa.

Jää pelkästään suunnittelemaan  / Aika vievää
Tämä on ongelma varsinkin fantasiakirjailijoilla. Heille on jopa erillinen sana tälle: world builders disease, eli maailmanrakentajantauti. Mitä tämä tarkoittaa on se, että kirjoittaja jää junnaamaan paikoilleen ja luo luomistaan tätä massiivista maailmaansa. Lopulta suunitelma voi olla satojen sivujen mittainen ja kattaa tuhansien vuosien historiaa, uskontoa ja valtapelejä, mutta itse romaani, proosateksti, ei koskaan ala saati etene. Suunnittelulle on asetettava jotkin rajat ja on muistettava, että suunnitelma ei ole se, mitä tässä haetaan. Suunitelma on vain osa kirjoittamista, ei sitä itseään. Näin voi käydä myös pienemmän mittakaavan tekstiä kirjoittavalle: yksityiskohtainen suunnitelma helpottaa itse kirjoittamista, mutta jos suunnitelmaa luo kuukausia ja kuukausia, on mietittävä, pitäisikö sitä proosaakin kirjoittaa.

Vie kirjoitushalun, luo liian suuren suunnitelman
Jatkaen edellistä huomiota, toisinaan on vaarana se, että kirjoittaminen jää kokonaan pois. Toiset valittavat sitä, että liian yksityiskohtainen suunnitelma vie kaiken yllätyksellisyyden ja elämän tarinasta ja hahmoista. Kun suunnitelmassa on kaikki pienintäkin yksityiskohtaa myöten, voi kirjoittajasta tuntua, ettei tässä ole enää mitään järkeä ja kirjoittaminen on vain sielutonta asioiden kertausta. Tämä onkin yksi syy, miksi moni ei käytä liikaa suunnitteluun aikaan - teksti ei vain vedä puoleensa enää samalla tavalla kuin aiemmin. Itse suunnittelu kun on se innostavin osa, miksi jatkaa enää sen jälkeen? Aina kirjoittamisinto ei laannu suunnitelman kasvaessa, mutta joskus voi käydä niin, että suunnitelma tuntuu liian massiiviselta itselle. Kun sinulla on satoja sivuja historiaa, niin on vaikea enää tuoda yksittäistä hahmoa kaiken keskelle ja päästä tämän nahkoihin. Massiivinen historia ikään kuin vaatii päästä kuulluksi, mutta ei lukijaa kiinnosta historia, hän haluaa kuulla hahmoista.

Suunnitelman rikkominen voi olla ongelmallista / Vajaavainen suunnitelma
Ihanteellisessa tapauksessa hyvällä suunnitelmalla pääsee hymyillen tarinan alusta loppuun. Aina vain ei käy näin. Toisinaan kesken tekstin huomaa, ettei jokin juonenkäänne ole enää uskottava tai haluaa itse välttää sitä, koska keksi jonkin paremman idean. Kun suunnittelijalla iskee kirves kiveen, voi ongelmat olla jopa syvempiä kuin seikkailijalla. Moni suunnittelija jopa kieltää itseään ottamasta kiinni uudesta, mielestään paremmasta, ideasta, koska se rikkoo suunnitelmaa. Tämä voi aiheuttaa suuria sotkuja koko tekstissä niin, ettei luotu suunnitelma toimi enää alkuunkaan.

Miten suunnittelija kirjoittaa?
Viimeksi kerroin olevani selvästi seikkailija tyyppinen kirjoittaja, en siis juurikaan suunnittele etukäteen mitä tarinani sisältää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toisinaan kävisi näin.

Toin jo vahvuuksissa esille, mutta sanon sen vielä uudestaan: varsinkin suurempaa sarjaa kirjoittaessa, on ehdottoman tärkeä tehdä suunnitelma. Vaikka seikkailija olenkin, tässä olen vankasti suunnittelijoiden puolella. Jos olet aikeissa kirjoittaa sarjaa, suunnittele se heti alkuun. Huomaat varmasti hyötyjen olevan moninkertaisia. Suunnitelma sitoo osat yhteen, jolloin ne tuntuvat selvästi liittyvän toisiinsa. Sen sijaan, että trilogian päätös tulisi yhtäkkiä, koska oletkin kirjoittanut itsesi umpikujaan, voit paljastaa yllätyksen jota olet vihjannut jo ensimmäisestä kirjasta lähtien. Kumpi on houkuttelevempaa sinulle ja lukijalle?

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitsi suunnitella ja miten suunnitelman haluaa toteuttaa, jää itse päätettäväksi.

En ole vielä kirjoittanut useamman romaanin sarjaa, joten toteutuksesta en osaa sanoa sen tarkemmin. Suunnitelmia kyllä olen tehnyt. Minun tapauksessani suunnitelman tekeminen tarkoittaa sitä, että olen luonut tekstitiedoston johon listaan ranskalaisinviivoin tärkeimpiä pointteja. Näihin olen laittanut muun muassa sen, mitä toisessa ja kolmannessa tapahtuu, ja miten se vaikuttaa ensimmäiseen osaan. Kun minulla on suuret linjat jotenkin tiedossa, minulla on kiintopisteitä joiden avulla voin luoda seittini kaikkien näiden välille. Koska tiedän, mitä viimeisessä osassa tapahtuu, tiedän minkälaisen kehityksen hahmoni on käytävä läpi ensimmäisessä osassa. Silloin tiedän myös mitä toisessa osassa pitää tapahtua, jotta kaikki loksahtaisi paikoilleen.

Minulla on tätä sarjaa varten siis hyvin löyhä suunnitelma, joka kattaa vain kaikista tärkeimmät pisteet, loput jää sisälläni olevan seikkailijan hoidettavaksi. En nimittäin edes tiedä, mitä toisessa osassa tapahtuu tai mikä juoni on. Tiedän muutaman tärkeän vaiheen, alun ja lopun, mutta muusta en osaa sanoa mitään. Sen selvitän vasta kun aloitan tekstin. Tämä on minun versioni kahden tyylin yhdistämisestä.

Toisaalta taas kun olin kirjoittanut viimeisimmän romaanin ensimmäisen version ja aloin uudelleen kirjoittamaan sitä hieman erilaisten tapahtumien myötä, tein hyvinkin yksityiskohtaisen suunnitelman. Kävin tässä suunnitelmassa luku kerrallaan tulevat tapahtumat ja jaottelin kaiken nätisti ylös, mitä missäkin tapahtuu.

Sinun on suunniteltava
Kun vertaa seikkailijoiden ja suunnittelijoiden hyvien ja huonojen puolien listaa, on varsin selvää, että tämä on "parempi" tyyli. Ja niin, niinhän se monessa mieleessä onkin. Totesinhan seikkailijoita käsittelevän jutun lopussa, että kaikkien on hyvä suunnitella jollain asteella. Toistetaan se siis vielä kerran:

Suunnittele.

Vaikka seikkailisitkin tarinasi läpi, kuten minä teen, niin silti sinun tulee suunnitella. Se tuo niin paljon lisää kirjoituksiisi, se helpottaa itse kirjoitusprosessia ja tekee tekstisi selvemmäksi kokonaisuudeksi. Joten suunnittele. Miten sen teet tai miten tarkasti, ei ole merkityksellistä. Ehkä teet jonkinlaisia muistiinpanoja siitä, mihin teksti saattaisi päättyä tai sitten tiivistät jokaisen kappaleen. Tärkeintä on, että olet ajan tasalla siitä, mitä edessä häämöttää.

Kun seikkailee pidemmän aikaa, osaa jo ennakolta aavistaa mitä on tulossa, mutta aina sekään ei riitä. On hyvä tietää, miten pitkä tarina on ja mitkä ovat suurimmat käänteet. Nämä auttavat sinut kirjoittamaan ja välttämään ahdistavimmat umpikujat.

Opi oma tyylisi, sekoita tässä ja aiemmissa julkaisuissa esitellyt keinot, ja luo oma sekasikiösi, josta vain sinä saat selvää.

Kirjoita juuri siten, miten sinusta tuntuu hyvältä, ja ole mahdollisimman tehokas.

Ja nyt - kerro kommenteissasi minkälainen sinun tyylisi on!

11 kommenttia:

  1. Mun suunnittelu lähtee kohtauksista. Näen mielessäni, mitä päähenkilöni tekisi tässä ja tuossa tilanteessa. Kävelen kaupungilla, pam -> "Se niin kiipeäisi tuohon pylvääseen, peittäisi kameran ja vetäisi jotai kiihdytyskisoja sen diilerin kaa." Käyn teatterissa, pam -> "Se kuuluu lavalle. Se lauloi silloin Livin' On A Prayerin ja se vois muistella sitä tuossa. Se itkisi sisäisesti." Fiilistelen näitä kohtauksia jonkin aikaa, joitain vuosia tai vain tunteja, kypsyttelen sopiviksi ja kun niitä kertyy muutamia kappaleita muistiin, alan hahmottelemaan siltoja ja kirjoitan ensimmäisen kohtausluettelon ylös.

    Tämä toimii kunnolla vain, kun olen päässyt hahmoni tajunnan sisään. Tai tulee kohtauksia muutenkin mieleen, mutta ne eivät kiinnosta minua lainkaan, ellen tunne henkilöitä. Eli ehkä tämä enemmän lähtee hahmoista. Uuden kässärin ideointi on lähtenyt liikkeelle. Mulla on maailma ja kaksi vahvaa hahmoa, ohut alku ja yhden päähenkilön kohtalo. Vielä jonkin aikaa, ja pääsen kirjoittamaan kohtausluetteloa.

    Suunnitelmat muuttuvat usein, koska tarina elää jatkuvasti. Osa kohtauksista ei sovi mukaan ja ne jäävät vain itselleni. Jos suunnitelma ei toimi, kirjoittaminen stoppaa ja teen uuden. Pari varmaa virstanpylvästä pysyvät jatkuvasti mukana, mutta niiden välit saattavat vaihdella. Kuitenkin mun on tiedettävä mitä niissä väleissäkin tapahtuu ennen kirjoittamista.

    Ja siinäpä se. ;) Olen suunnittelija henkeen ja vereen, eikä seikkaileminen tunnu vapaalta vaan ahdistavalta. Kärjistettynä ajattelen suunnittelun olevan benji-hyppy, seikkailun sama ilman köyttä. ;) Vaan mikä kenellekin parhaiten toimii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinäkin mahtava vertauskuva! Ehkä itse olen sitten oppinut putoamaan alas, kuolematta ja toisinaan ihan komeastikin? Kyllä se köysi silti suositeltavaa :)

      Muuten sinulla kuulostaa olevan kiehtova tapa kirjoittaa. Itse olen myös vahvasti kohtauksissa mukana, usein tarinat lähtevät juuri yhdestä kohtauksesta liikkeelle. Sitten onkin jo kirjoitettava sille alku ja loppu, josta yhtäkkiä tuleekin viisikymmentä sivua pitkä tarina. Hups :)

      Poista
  2. Suunnittelija, siitä ei pääse yli eikä ympäri. :D Ihan suunnittelijoiden kuningas en kuitenkaan ole. En jaksa tehdä kymmenien sivujen mittaista tiivistelmää paperille, suurin osa on päässä. Aina ei tietenkään ole näinkään, sillä suunnittelen vain suuremmat linjat ja osa muuttuu matkalla.

    Hyvä esimerkki tästä on se, kuinka eräs hahmoistani kuoli, vaikka niin ei pitänyt käydä. Minulla oli suunnitelmia kaverille ja mokoma kuoli. (En tappanut häntä, se vain tapahtui.) Meinasin jo lyödä kirveeni kiveen suunnitelmassa pysyen, kirjoitin eteenpäinkin kieltäytyen itsepintaisesti hyväksymästä hahmon (joka vielä oli lempparini) kuolemaa. Mutta ei vain toiminut. Ei vain toiminut. Hahmo kuoli ja siinä se.

    Hassuinta tapauksessa on se, että lopulta juuri hahmon kuolema todella toimi ja ratkaisi monia asioita. Kaikki loksahti. En nimittäin ollut varma mitä tekisin eräällä toiselle hyypiölle, mutta kaikki järjestyi kuin unelma. Epätietoinen yksilö otti kuolleen paikan ja tarinasta tuli parempi.

    Suunnittelemisen heikkous onkin ainakin omalla kohdalla juuri itsepintaisesti niissä pysyminen, vaikka tarina kiskoisi toisaalle. Kun ei tee niin yksityiskohtaisia suunnitelmia, tarina muovautuu matkalla eikä kaikkia epäkohtia näe ennen kuin lyö päänsä niihin. Silloin pitää purkaa viimeistelyä vailla oleva talo JA rakentaa uusi, sen sijaan, että vain tekisi yhden talon.

    Kirjoittaminen on jännää puuhaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen jos joku todellakin on jännää puuhaa!

      Mahtavaa, miten tuollainen surkea tapahtuma voi muuttua noin hyväksi valinnaksi. Jos kyse on omasta suosikistasi, uskon lukijan myös kiintyvän hahmoon: entistä parempi saada lukijat kärsimään ;)

      Sehän se monella on: miten orjallisesti seurata suunnitelmaa? Sinänsä mukava kuulla, että muillakin käy näitä ongelmia jossa pitää kirjoittaa paljon uutta, koska oletettu ei tapahdukaan. Sellaisella hei, en ole ainoa joka mokaa, sympaattisella kirjoittaja tavalla. Tietenkin.

      Poista
  3. Taidan olla suunnittelija, mutta aika huono sellainen. Suunnittelen mielessäni paljon, mutta kirjoitan ylös vähän. Nykyaikana olen alkanut kirjoittaa vähän enemmän... Tärkeintä on hahmot ja hahmojen suunnittelu. Hahmoille kirjoitan aina eräänlaisiin lomakkeisiin ylös tärkeät asiat, mistä sitten kirjoittaessa on helppo tarkistaa vaikka silmien väri.

    Juonta sitten taas lähinnä käyn mielessäni läpi. Kirjoitan sitä yleensä muutamalla ranskalaisella viivalla ylös, mutta aika epämääräisesti... Joskus olen kirjoittanut myös kappalekohtaisia suunnitelmia, mutta niistä olen pitänyt kiinni vielä huonommin. Tarina elää ja niin myös suunnitelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole koskaan kirjoittanut ylös noita pienen pieniä yksityiskohtia, kuten silmien väri. Toisaalta taas, nyt kun mietin, en taida koskaan edes viitata hahmojeni silmien väriin? Sinänsä mielestäni on outoa listata juuri pienimmät yksityiskohdat, mutta juuri ne putoavat matkasta. Tarkka lukija kyllä huomaa, kun silmien väri muuttuu kesken matkan, kirjailija ei.

      Eikä siinä mitään, en usko, että olet huono suunnittelija. Jos onnistut ilman kirjoittamista, niin mikäs siinä! Itsekin muistan suuren osan asioista, mutta toisinaan vain käy niin, että juuri SE mahtava idea katoaa mielestä, vaikka olikin niin unohtumaton. Kerrasta oppi, enkä enää virhettä tee.

      Poista
  4. Minulla oli nuorempana taipumus tuohon world builder's diseaseen, mutta onneksi nykyään paperille päätyy muutakin kuin vuosikausien suunnitelmat. Olen todennut, että kaikkea on mahdotonta suunnitella täysin valmiiksi, mutta etukäteen suunnittelu auttaa minua kirjoittamisessa.

    Minun on suunniteltava yleispiirteittäin kohtauksia vähintään pari kohtausta eteenpäin, jotta näen minne olen menossa. Projektista ja ajasta riippuen kirjoittaminen on joko eteenpäin tunnustelua tai tiivistelmän purkamista paperille. En anna suunnitelmien rajoittaa, mutta pidän niitä kirjoittamisen tukena.

    Kirjoitan suunnitelmia ja muistiinpanoja paljon käsin, yleensä kun töissä on hiljainen hetki jne. Jos kaikki nämä sanat olivat tarinoita, olisin kirjoittanut varmasti puolet enemmän. O.O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä on vähän sama juttu - jos kaiken ylös kirjaamani saisi ulos tarinoina, niin ei Kingikään pärjäisi. Mutta hyvähän se vain on, ideoita siis löytyy !

      Itse olen vain kerran kompastunut tuohon maailman rakennukseen - sekin on "se" minun fantasiatarinani, joka jokaisella on oltava. Sata sivua (keskeneräisiä) muistiinpanoja, joiden pariin palaan joku kaunis vuosi. Silloin vain kirjoitan romaanin, en pelkästään omaa wikipediaa.

      Poista
  5. Minä en nyt kyllä oikein näe miten suunnittelu tai suunnittelemattomuus liittyisi siihen, tuleeko hahmoista eläviä ja kolmiulotteisia vai ei. Eiköhän tuo liity enemmän siihen, onko kirjoittaja enemmän juoni- vai hahmovetoinen. Minä olen hyvin hahmovetoinen kirjoittaja, joka kuitenkin tykkää kypsytellä tarinoita pitkään etukäteen, kokeilla kohtausluonnoksia, hahmokuvauksia ja ainakin jonkinlaisia juonisuunnitelmia ennen kirjoittamaan alkamista, ja joskus suunnitteluvaihe voi kestää hyvinkin pitkään. Minulle suunnittelu on nimenomaan hahmoihin tutustumista. Ja toisaalta sitä että yritän selvittää mitä hahmoni tekisivät missäkin tilanteessa, mitä heistä paljastuu tarinan aikana, kuka tulee mukaan milloinkin ja millaisia heidän suhteensa toisiinsa ovat - ja millaiset kohtaukset ja juonenkäänteet tuovat tätä kaikkea esille. Alunperinkin olen alkanut suunnitella tarinoita huolellisemmin toisaalta tunteakseni hahmoni niin etteivät he olisi vain karikatyyreja, ja toisaalta siksi, että niissä olisi se tarinakin, ei vain yleistä hahmojen esittelyä. Hahmoista on sitä kautta tullut moniulotteisempia, kun olen joutunut oikeasti etukäteen miettimään miten heidän eri ominaisuutensa ja kehityksensä tulevat esille. Yhtä lailla hahmoista voi tulla latteita siksi, että ei yhtään tutustu heihin etukäteen. En väitä, että näin välttämättä käy, kyllä minäkin opin hahmot tuntemaan paremmin kirjoittaessani, mutta mielestäni ei ole mitään syytä olettaa että suunnittelu juuri jättäisi hahmot taka-alalle.

    En tiedä perustatko käsityksesi tästä heikkoudesta/riskistä vain omaan oletukseesi vai onko tästä myös todellisia esimerkkejä, mutta jos sellaista tapahtuu enemmän suunnittelevien kirjoittajien keskuudessa, olettaisin sen johtuvan siitä, että juonivetoiset kirjoittajat todennäköisemmin suunnittelevat. Eli tässä tapauksessa syy- ja seuraussuhteet menevät toisin kuin oletat.

    En itse oikein muutenkaan aina pidä tätä jyrkkää jaottelua niin hedelmällisenä. Pelkistykset ja kahtiajaot aina hävittävät todellisuuden moninaisen luonteen. Minä saatan suunnitella kuukausia tai vuosia, mutta olen kaukana insinööristä, voin hyvin poiketa suunnitelmastani jos keksin kesken kirjoittamisen paremman idean, enkä todellakaan tiedä etukäteen tarkkaan kaikkea mitä tulee tapahtumaan. Luulen, että suurin ero minun ja "seikkailijoiden" välillä on vain se, että minä teen osan "seikkailusta" ja etsimisestä ennen kuin alan kirjoittaa varsinaista käsikirjoitusta. Silti seikkailen ja löydän valtavasti myös kirjoittamisen aikana, vaikka pääjuoni ja osa kohtauksista (pääpiirteissään) ovatkin selvillä etukäteen ja olen pohdiskellut hahmoja, taustoja ja yksityiskohtia pitkän aikaa. En tiedä onko noita äärimmäisen tarkkaan suunnittelevia "insinöörejä" kovin paljon, ja toisaalta kuten itsekin sanoit, myös seikkailijoiden on suunniteltava ja harva kirjoittaa ilman mitään ajatuksia siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Uskon että useimmat ovat jostain näiden kahden tyypin väliltä vaikka enemmän kallellaan jompaan kumpaan suuntaan. Kirjoittajilla voi myös olla erilaisia vaiheita. Esimerkiksi minä olen oppinut suunnittelemaan enemmän vähitellen, ja yritän löytää tasapainoa sen suhteen etten tekisi sitä liikaa (jolloin vaarana nimenomaan se etten pääse ikinä kirjoittamaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten alla lisäsit / tarkensit, niin täällä olen tosiaan sanonut, ettei kukaan ole toisessa ääripäässä. Sellaista kirjailijaa tuskin edes on, vaan kaikki ovat jossain siinä välissä, enemmän tai vähemmän toisella puolella. Taisin sanoa, tai ainakin tarkoitin sanoa, tämän kirjoittajatyyppien esittelevässä jutussa, että tällä ei myöskään haluta jaotella kirjoittaja. Suinkaan kyse ei ole siitä, että ajetaan kirjoittajat omiin kasteihin, ei. Tarkoitukseni on tuoda esille erilaisia keinoja kirjoittaa ja kannustaa olemaan enemmän tietoinen omasta kirjoitustyylistäsi. Se yksinään parantaa kirjoittamistasi jo huomattavasti, on siis hyvä tietää, mitä teet eikä vain sotkea onnella eteenpäin. Ja niin, jokainen projekti on aina erilainen. Monella saattaa olla esimerkiksi novellien ja romaanien kirjoittamisprosessi täysin erilaiset.

      Tässäkin jo sanoin, ettei tosiaankaan ole kyse, että suunnittelijat ovat hyviä näissä ja huonoja näissä, vaan kyse on laajasta yleistyksestä, esimerkeistä, jotka on tuotu esille. Hyvä kirjoittaja onnistuu nappaamaan molemmista vain hyvät puolet, eikä kärsi kummankaan haittapuolista. Viimeistään editointivaiheessa on mahdotonta sanoa, millä tyylillä kirja on kirjoitettu. Siinä hiotaan ja rakennetaan niitä osia, jotka ensimmäisessä versiossa tökkivät. Jos seikkailijan juoni oli yksinkertainen, editonnissa se saadaan sitä parmemin kuntoon.

      On hienoa, jos sinäkin suunnittelet juuri hahmosi tarinassasi, et vain juonta. Sillä jo välttää monta sudenkuoppaa.

      Näiden ei ole tarkoitus olla absoluuttisia faktoja, vaan tuoda esille puolia molemmista kirjoitustavoista. Kannattaa siis löytääkin juuri ne pointit ja katsoa, miten ne liittyvät itseesi. Huomaatko sinulla olevan näitä ongelmia tai vahvuuksia? Jos on, niin kehitä niitä lisää, hio taitojasi vielä pidemmälle. Sinä ainakin olet nähtävästi pohtinut hyvinkin pitkälle omaa kirjoitustapaasi, ja se jo on suuri onnistuminen.

      Poista
  6. Ja lisäys/tarkennus: tiedän että sanoit myös, että käytännössä kahta tyyliä yhdistellään, jotenkin tuo peruskuvauksesi suunnittelusta on vain niin kovin äärimmäinen että herättää minussa vastaväitteitä. ;-) Olen suunnittelussanikin kovin epäsuunnitelmallinen, se ei koskaan mene kahden käsikirjoituksen kanssa samalla tavalla.

    VastaaPoista