torstai 8. toukokuuta 2014

Romaani neljässä kuukaudessa!

eli mistä hitosta on kyse, aiotko todella kirjoittaa romaanin neljässä kuukaudessa, millä aikataululla sellainen on mahdollista, mitä sinulla on valmiina ja mitä vielä tehtävänä, mitä edes kirjoitat - ja uskotko todella onnistuvasi (ja oletko vähän tyhmä)

Viime aikoina on tullut ulistua, ettei kirjoittaminen suju niin nopeasti, kuin allekirjoittanut itse haluaisi. Tästä hetkestä alkaa muutos: nyt kirjoitetaan romaania ja ihan hitonmoisella vauhdilla. Mutta mitä ja miksi? En ole itsekään ihan varma, mutta käydään silti vähän tarkemmin läpi, mitä oikein ajattelin sohia.
  
Mistä oikein on kyse?
Olipa kerran Otavan nuortenromaanin kilpailu, joka oli suoraan sanottuna aivan uskomaton mahdollisuus. Siis todellakin: uskomaton. Palkinnot ovat todella kovia, 7000 euroa, takuu varmasti mainostusta itselle ja teokselleen, jota tavallinen esikoiskirjailija tuskin saa, sekä dramatisointi teatteriin. Ainakin omaan korvaan tämä kuulostaa paremmalta kuin hyvältä. Tästä on paha repiä parempaa lähtölaukausta omalle uralleen.

Ja totta kai voittaminen on äärimmäisen epätodennäköistä.

En varmasti ole ainoa, joka tämä on huomannut ja joka tätä varten tekee töitä. Otavan postilokero on mitä luultavammin räjähdyspisteessä kun kaikki käsikirjoitukset saapuvat perille. Gummeruksen suureen romaanikilpailuun lähetettiin 770 käsikirjoitusta, ja se on todella paljon. Voittomahdollisuudet eivät siis ole järin suureet. Toisaalta, täytyy huomioida, että nyt genre on rajattu varsin tiukasti: teoksen on oltava nuortenromaani tässä päivässä, ei siis scifiä tai fantasiaa. (Sitä tosin ei sanota, käykö urbaani fantasia, siis esimerkiksi ihmissudet Helsingissä, mutta rajaan tämän varmuuden vuoksi pois ja sanon, että ei.) Eli ehkä teoksia ei lähetetäkää niin paljoa, ja voittaminen on mahdollista.

Ha-ha. (Mutta on mahdollisuudet silti vähän paremmat.)

Mutta ei keskitytä siihen. Jos ei yritä, ei ainakaan voi voita. Kaikki lähtee yrittämisestä, siitä, että uskaltaa kurkotaa ylös. Uskaltaa ottaa haasteen vastaan, uhmata sortajia ja nousta, kiivetä vuorta ylös, ylittää itsensä ja muiden odotukset! USKALTAA USKOA JA RAKASTAA, USKALTAA OLLA ROHKEASTI ERILAINEN, OLLA VÄLITTÄMÄTTÄ SORTAJISTA, NOUSTA BARRIKAADEILLE JA HUUTAA  -

Krhm. Niin.

Eikä tässä tietyssä mielessä voi mitään hävitä (ja tietyssä mielessä voi hävitä kaiken, maineen, mielenterveyden, terveyden, ystävät, onnellisuuden, lisääntymiskyvyn...): jokainen kirjoitettu sana kehittää eteenpäin, joten miksen kirjoittaisi tätä kilpailua varten?

Itse asiassa näen tässä tällä hetkellä vain hyviä puolia. Olen lopullisen kyllästynyt siihen, ettei kirjoittaminen suju ja etene, joten kirjoitan tätä varten. Nyt minulla on tiukkaa tiukempi deadline (aikaa ei nimitäin paljoa ole, enkä usko, että Otava vastaa jos pyydän heitä antamaan pari viikkoa ylimääräistä aikaa), joka toivon mukaan motivoisi minua kirjoittamaan.

Joten kyllä, aion kirjoittaa romaanin tätä kilpailua varten.

Tällä hetkellä minulla on 116 päivää jäljellä.

Onko se mahdollista?
Esikoiskirjailijalta, joka ei ole vielä kirjoitusurallaan kirjoittanut yhtäkään romaania täysin viimeisteltyyn vaiheeseen? Kaikki vajaassa neljässä kuukaudessa? Ehdottomasti on. En näe siinä mitään ongelmaa.

Onnistunko siinä? Ha. Haha. Haa... Joo, katsotaan aikataulua:

Virallinen Aikataulu  (aikataulun järjestäjä pidättää kaikki oikeudet muokata aikataulua, olla välittämättä siitä ja väittää, ettei sellaista koskaan ollutkaan)

Jäljellä on siis 116 vuorokautta. Ja ensimmäinen reaktiohan on, että kyllä siinä aikaa on. Kunhan kukaan sankari ei vain onnistu kääntämään sitä kuukausiksi. Silloin se kuulostaa todella vähältä.

Miten siis aikataulutan tämän?

Tein tässä hieman laskuja ja totesin, että kirja olisi mahdollista kirjoittaa 43 vuorokaudessa alusta loppuun. Laskin sen niin, että ensin selvitin minulle keskiverto sivun sanamäärän (päädyin noin 380 sanaan) ja sitten laskin, miten paljon minun tulee kirjoittaa, jos kirjoitan 200 sivua. Kilpailun pituusrajoitus on 250 sivua ja minulla on paha tapa kirjoittaa aina viimeiselle riville asti, joten ajattelin ottavani tarkoituksella oma rajani vähän alemmas, ja jos teksti vaatii sitä, niin minulla on vielä varaa paisuttaa sitä kauemmas.

200 sivua, 380 sana sivulla. Se tekee 76 000 sanaa.

Okei. Onhan siinä pikkusen kirjoitettavaa.

No millä vauhdilla ajattelin tätä kirjoittaa? Ajattelin, että potkin itseeni kunnolla vauhtia ja pyrin saamaan NaNoWriMo:n vaatimat vaatimattomat 1777 sanaa päivässä. (Mikä on, ainakin minulle, varsin kova vauhti. Varsinkin silloin, kun tuo sanamäärä pitää saada jokaikinen päivä. Joten yksi hidas päivä tarkoittaa kuolemaa, koska koskaan ei saa tuota kirjoitettua tuplasti.)

Joten tuolla vauhdilla kirjan kirjoittaisi 43 vuorokaudessa (mikä kuulostaa typerältä ja liian helpolta ja siltä, että jokainen voisi sen tehdä ja silti kukaan ei kykene).

Joten jotta se ei vaikuttaisi liian helpolta, pyöristän sen suoraan kuuteenkymmeneen päivään.

Olkaa hyvät.

Eli karkeasti aikatauluttaen heinäkuun alussa minulla tulisi olla valmis romaani. Jos tässä onnistun, minulla on vielä hyvät kaksi kuukautta aikaa, siis vajaa puolet koko ajasta, ja jos tässä onnistutaan, ollaan jo todella hyvillä vesillä. Kaksi kuukautta on varsin armollinen aika kaikelle muulle. Romaanin valmistuttua voisi heti uhrata vaikkapa 10 päivää editointiin ja lähettää se sitten muille luettavaksi. Tähän varaisi noin kaksi viikkoa, jolloin itse etääntyisi tekstistä ja sitten hioisi sen palautteen mukaan loppuun. Vieläkin jäisi ylimääräistä aikaa jolloin voisi vaikkapa maata kotona, juoda gin tonicia ja katsoa ranskalaisia elokuvia kun odottelee, että muut ehtisivät viimeistellä omansa.

Eli toisin sanoen piece of cake. Ei mitään ressattavaa.

Mitä minulla on valmiina
No ei nyt oikeastaan mitään.

Tai on minulla kahden sivun testiluku ja juonesta muutamat kiintopisteet. Kaiken kaikkiaan olen suhteellisen varma mistä tarina kertoo ja miten se kerrotaan. Siis aivan tarpeeksi materiaalia, jotta voin lähteä kirjoittamaan täyttä häkää ja saada kaiken valmiiksi niin, että hujahtaa.

Minulla on selvä idea siitä, mitä haluan tehdä. Se on jo hyvä lähtökohta.

(Tiedän, että se on nuortenkirja. Se sen on ainakin oltava. Se lukee säännöissä.)

Mitä on vielä tehtävänä
Käytännössä kaikki.

Taustatyötä en ole tehnyt lainkaan ja ensi kertaa huomaan olevani tilanteessa, jossa siitä todella olisi hyötyä. Tai ainakin sellaisessa tilanteessa, jossa haluaisin tehdä taustatyötä. Tässä kohdin se tosin tarkoittaisi niin sanottua kenttätyötä, eli sitä, että konkreettisesti menisin festarille, tarinan on nimittäin määrä tapahtua festariolosuhteissa, ja nähdä, millaista siellä on. (Mikä ei itse asiassa kuullosta yhtään huonommalta idealta, paitsi se, kun tulee kotiin ja huomaa, että päivässä pitäisi kiriä se 7000 sanaa.) Itsehän en ole koskaan ollut festareilla telttailemassa, mutta kuka nyt ei siitä osaisi kirjoittaa?

Ja nyt kun ajattelen, en oikeastaan ole koskaan edes lukenut nuortenkirjoja, joten minulla ei ole mitään hajua, minkälaiset markkinat ovat ja mistä ihmiset pitävät.

Enkä koskaan ole kirjoittanut tämän tyyppistä genreä.

Niin ja romaanikin pitäisi kirjoittaa (Huomio: koskaan en ole kirjoittanut viimeisteltyä romaania, jota olisi voinut tarjota eteenpäin.)

Eikä siinä vielä kaikki: kahden viikon päästä on Finnconin novellikilpailun deadline, täksi kuuksi olisi Osuuskumman Galaktinen scifinovelli ja kesällä on Stepanin koodeksi 2:en deadline, kaikki kisoja, joihin haluan osallistua. Näiden lisäksi minulla on vähintään yksi keskeneräinen novelli, jonka haluan viimeistellä. Joten kyllä, kaikkea muutakin pitäisi tehdä.

Mitä aion kirjoittaa: Nuortenromaani
Tälle ei ole vielä projektinimeä, mutta yritän keksiä sellaisen mahdollisiman pian, jos aion täällä siihen viitata. Puhutaan nyt vain Nuortenromaanista.

Minulla todellakin on jo jonkinlainen haju siitä, mitä aion kirjoittaa. Minulla on useampikin kohtaus mietittynä ja tärkeimmät palaset, mutta paljon on vielä selvitettävää. Itse pidän ideasta todella paljon ja uskon sen olevan jotain erilaista (mutta kuka nyt ei olisi tätä mieltä omasta teoksestaan?).

Joitain ongelmia kuitenkin saattaa ilmetä.

En tarkoita nyt itse kirjan kirjoittamisessa (ehei, niistä puhun vasta vähän myöhemmin), vaan mahdollisesta vastaanotosta. Aion nimittäin kirjoittaa sen hieman "aikuismaisemmin", kypsemmin. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa, on se, ettei näkökulma ole minä-kertojalla, eikä oikeastaan edes selkeällä hän-kertojalla, vaan jollain vieläkin kaukaisemmalla kertojalla. Eli ilman kiertelyä, aion kirjoittaa tämän tyylillä, johon olen ottanut paljon inspiraatiota Cormac McCarthyn teksteistä. Ja jos joku on näitä mestariteoksia lukenut, tietää, etteivät ne ole erityisen kaupallisia tahi nuorille tarkoitettuja.

Totta kai aion tuoda siihen oman mausteeni, en aio puhtaasti kopioida McCarthya, en suinkaan, ja teen siitä hieman helpommin lähestyttävän. Silti juuret johtavat sinne. Aion ottaa kaukaisempaa pohdintaa hieman kypsemmästä näkökulmasta ja keskittyä dialogiin. Näin on ainakin tarkoitus, mikä toteutus on, en ole aivan varma.

Mutta kuten sanoin: hieman kauhistuttaa. Meneekö tämä kellekään läpi? Kiinnostaako nuoria tämänlainen (no ei ainakaan, jos Otavaa on uskominen ja nuortenkirjat ovat 13-vuotiaat ja ylöspäin), haluavatko aikuiset lukea tästä? En tiedä, mutta itselleni se uppoaa ja siksi aion kirjoittaa sen. Ehkä se on jollain asteella typerää, mutta vielä typerämpää olisi kirjoittaa sitä, mistä luulee yleisön pitävän. Aina tulee kirjoittaa sitä, mistä itse pitää, ja tällä hetkellä tätä minä haluan.

Yksi syy on myös se, etten haluaisi kirjoittaa pelkästään teinirakkaudesta. Rakkaus vaikuttaa olevan yksi nuortenkirjojen tärkeimmistä aiheista, mutta pelkästään siitä ei jaksaisi paasata. Näin uskon saavani enemmän muitakin puolia mukaan.

Viimeisiä sanoja?
Kun näitä päivityksiä tätä koskien ei tule viikkoihin ja kuukausiin ja näyttää siltä, kuin tämä olisi kadonnut kuin tuhkatuuleen, ettekä löydä enää tätäkään päivitystä, kukaan ei tule kysymään miten romaanin kanssa menee vaan kaikki leikimme, ettei tätä projektia koskaan ollutkaan.

Capiche?

Ehkä haukkasinkin liian ison palan, mutta toisaalta... mitä jos pystyn siihen? Kyllä, kyse on haasteesta. Haluan osallistua tähän kilpailuun, ja tässä kohti jos aion osallistua, minun on haastettava myös itseni.

Saattaa olla, että heinäkuussa tajuan, ettei tästä tule mitään, mutta aina voi yrittää. Sittenpä kaadun mahalleni ja olen se kirjoittaja, joka väitti kirjoittavansa voittoromaanin muutamassa kuukaudessa. Mutta ehkä, pelkästään se ehkä, se että on mahdollisuus, ajaa minua eteenpäin. Ehkä onnistuisin siinä. Ehkä pystyn siihen.

Ei, tuskin minä tätä kisaa voitan, niin itsevarma en suinkaan ole, mutta jos onnistun kirjoittamaan tämän romaanin, olen enemmän kuin voittanut itseni. Jos en, niin sitten aloitetaan alusta, kenties hieman pienemmästä vuoresta, mutta vuoresta joka tapauksessa. Aina on jatkettava eteenpäin ja tähdättävä kohti korkeuksia, kohti vaaroja, joihin muut eivät usko sinun pystyvän, on näytettävä, USKALLETTAVA, ON - no niin. Ymmärrätte kuitenkin.

Suurimmat huolenaiheet ovat tällä hetkellä itse kirjoittaminen ja palautteen saaminen.

Ensinäkin, valitsemani kirjoitusvauhti on todella kova kun otetaan huomioon kaikki ylimääräinen: muut kilpailut, blogi, työ, loma ja kouluihin hakeminen. Päivät tuntuvat olevan jo nyt täynnä, joten jokaisesta hetkestä on otettava kaikki irti.

Jos aion pysyä tahdissa, minun on kirjoitettava todellakin joka päivä. Muuten en siihen pysty, sillä tiedän, että vain harva päivä (varsinkin jos on töitä tai blogin kirjoittamista), pystyn kirjoittamaan yli 2000 sanaa. Juoni ja hahmot ovat jollain asteella valmiita, joten minulla on hyvät lähtökohdat aloittaa tämä projekti. Sitten kun käy niin, etten enää tiedä mitä tapahtuu sivulla 70, niin ollaan pahassa jamassa. En itse asiassa edes tiedä, onko tässä tarpeeksi pitkä tarina kahdeksisadaksi sivuksi. En osaa ollenkaan arvioida, miten pitkälle juoni kantaa, vaikka oletankin siinä olevan sisältöä.

Minulla on kahdessa viime romaanikäsikirjoituksessa käynyt se, että 75% kohdalla, kiinnostustaso laskee kuin kuolleen härän poltettu häntä. Ei siis kiinnostaa yhtään. Ja vaikka yrittäisin hakea kiinnostusta, niin siitä ei tule yhtään mitään. Ei siis yhtään mitään. Tämä on seinä, jonka yli kiipeäminen on ollut aiemmin todella vaikeaa.

Ja jos tämä ei riitä, niin viime käsikirjoituksessani kävi niin, että törmäsin loppupuolella varsin moneen seinään, jota en osannut ylittää. Luulin tietäväni mitä haluan kirjoittaa, mutta tarina ei vain löytänyt muotoaan. Siinä meni heti muutaman päivä, kunnes (onneksi) keksin, miten tarinan voi viedä loppuun. Hyvä niin.

Sitten tuli seuraava ongelma: tajusin, että tarina pitää kirjoittaa kokonaan uudestaan. Olin keksinyt vielä paremman idean, joten tarinaa piti muokata alusta asti. Tässä sellainen ei ole oikein mahdollista. Aikaa ei yksinkertaisesti ole. Hyvä puoli on se, että uskon olevani tuosta kokemuksesta viisaampi ja välttäväni tämän ongelman. Olen "jonkin verran" suunnitellut tulevaa ja pyrin väistämään tätä maailmanlopun ongelmaa heti alusta alkaen.

Toinen suuri ongelma on mielestäni palautteen saaminen.

Palaute on elintärkeää, kirjoittaja ei voi koskaan nähdä tekstiään samalla tavalla kuin joku toinen, joten minä myös tarvitsen palautetta, ennen kuin lähetän tekstini mihinkään. Harmaita hiuksia aiheuttaa se, kun lukijoita pitäisi etsiä ja sanoa heille, että sinulla on vähän niin kuin kiire lukea, joten hopi hopi.

Minulla onneksi on muutama vakituinen lukija, joista olen erittäin kiitollinen. He ovat asiantuntevia ja auttavat kehittämään tekstiäni jatkuvasti eteenpäin. Jokainen, joka sanoo voivansa lukea tekstini, on silmissäni sankari. Hänhän uhraa omaa aikaansa minun vuokseni! Tästä syystä en haluakaan hoputtaa muita, mutta valitettavaa nyt vain on, että aikaraja asettaa tietyt vaatimukset. Harvalla on aikaa lukea niin paljon niin vähässä ajassa, joten saa nähdä mitä tässä vaiheessa käy. Onneksi tästä ei kannata vielä stressata. Puhistaan sitten kesällä.

Kaiken kaikkiaan tämä haaste innostaa minua, mutta saa myös vatsani sekaisin (ei siitä mitään tule!). Nyt teen kaikkeni hiljentääkseen toisen äänen ja vahvistaakseni toista.

Läpi kiven ja kallion: täältä tullaan. Seuraava Finlandia-palkittu nuortenkirja on vain neljän kuukauden päässä!

Ja vielä: Jatkosta ja mitä nyt kirjoitan
Mutta jos ei nyt vielä kuitenkaan aloiteta romaanista.

Kuten sanoin, tässä on muutamat novellikilpailut tulossa, joten niiden paikka on nyt nyt nyt. Deadlinet aikajärjestykseen ja niin edelleen.

Mutta tosiaan, katson nyt miten tämä blogi tulee kehittymään. Otanko pois viikkoraportin vai muovaanko tämän yhteen sen kanssa? Vai kirjoitankon joka viikko, gulp, viisi päivitystä? En ole ihan varma, katsellaan. Aion joka tapauksessa päivitellä romaanin tapahtumia ja kertoa, missä mennään.

Ensi viikolla on siis luvassa jotain ja jossain kohti. Katsotaan sitten mitä.

Ja vielä: Miten sinä voit auttaa minua
Jos innostuit ideasta, ja haluat auttaa minua, niin voit tehdä muutamankin asian.

Ensinäkin, jos olet koskaan lukenut oikein hyvän nuortenkirjan, niin jaa tuo kirja kanssani. Tällä hetkellä minulla on lainattuna vain Stephen Chboskyn Elämäni seinäruusuna. John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe on myös tarkoitus lukea, mutta jonot kirjastossa ovat tuskallisen pitkiä. Mitkä ovat ne nuortenkirjat, jotka kannattaa lukea? Saa myös ehdottaa mahdollisimman eri tyyleillä kirjoitettuja tarinoita!

Toinen on, hieman vaativampi tehtävä, on seuraava: jos sinulla on ikimuistoisia, tai ylipäätänsä hyviä muistoja, festareilta tai keikoilta, niin nyt saat jakaa ne. Kaikenlaiset kokemukset kuullaan mielihyvin. Huoli pois: Mitään en käytä suoraan, eikä missään ole vaaraa tunnistautua, ei vaikka haluaisi. Haen enemmänkin inspiraatiota ja todellisia kokemuksia, joita viedä askeleen pidemmälle. (Vai onko näille erikseen kerätty nettisivusto?)

Jos sinulla on jotain, mitä haluat jakaa, niin sähköpostin voit lähettää osoitteeseen: vm.nevalainen@hotmail.com.

Muussa tapauksessa, heitä kommenttia ja seuraa mukana. Katsotaan mihin minusta on!

116 vuorokautta jäljellä.

14 kommenttia:

  1. Paljon on kirjoitettavaa. ;) Koitin miettiä pääni puhki kaikista lukemistani nuortenkirjoista, mutta suuri osa niistä on meikäläisen kohdalla spefiä. Greeniä ja Chboskyä voin kyllä vilpittömästi suositella!

    Paljon onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, sitä jos jotain tarvitaan ! (Tai kenties enemmän kovaa työtä, perslihaksia ja itsekuria, mutta vedotaan tuuriin jos tämä menee reisille.)

      Joo, Greenin muutkin kirjat näyttävät olevan onnistuneita, joten katsotaan jos joku niistä irtoaisi käsiin nopeammin kuin tuo hittikirja?

      Poista
  2. Itse asiassa kirjoittelin festareista / keikoista pari päivää sitten. ;) Saa käydä vilkaisemassa. -> http://sanokaavainsudeksi.blogspot.fi/2014/05/mina-tahdon-elavaa-musiikkia.html?m=1

    Olen käynyt siis vain Simerockissa, aika pikkufestarit verrattuna noihin Oikeisiin Isoihin tapahtumiin, mutta fiilis katossa tuollakin. ;) Tai siis taivaalla. Tai jossain. Kun oltiin ulkona.

    Nuortenkirjaa... Damn it. Olen lukenut pari kirjaa Tuija Lehtiseltä, mutta niiden ja noiden jo mainitsemiesi lisäksi ei tule ainuttakaan miel-...

    Janne Tellerin Yhtään. (Tai eri nimellä julkaistuna Samantekevää.) Aika pysäyttävä kirja.

    Ajattelin itsekin osallistua, mutta katsoo nyt. Kirjoitan kaiken suunnattuna nuorille, (koska itse olen) mutta en tiedä miten hyvin sopisin noihin rajoituksiin... Kun en mitenkään realistisesti kuvaa nuorten elämää. Tsemppiä sulle kuitenkin. =) Ja jos tulee tarvetta, voin antaa kuusitoistakesäisen nuoren mielipiteen Nuortenkirjastasi. ;) sanokaavainsudeksi@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistetäänpä tuo kirja ylös ja käyn katsomassa postauksesi!

      Jos tässä olisi ollut rajoitus vain se, että suunnattu nuorille, niin tämähän olisi ollut huomattavasti helpompi. Olisin itsekin saanut jonkinlaisen genretekstin varmaan varsin nopeasti keksittyä, nyt piti pikkasen pidempään tuumailla mistä hitosta oikein kertoisi. Jonkun idean sain, joten pakko yrittää !

      Poista
  3. Se on tosiaan harmi, että fantasia ei tuohon kisaan käy (minullakin niitä fantasianuortenromaaneja kyllä olisi vaikka kuinka monta), joten siksi päätin ihan alkumetreillä antaa tämän kisan olla.

    Tsemppiä kuitenkin sinulle! Jos tuossa ajassa saat romaanimittaisen tekstin valmiiksi, niin todellakin nostan hattua! Kovat tavoitteet sinulla. :)

    Ja minä voin ainakin tarjoutua esilukijaksi. Vähintään voin sitten ruotia vaikka pilkkusääntöjä, vaikka muista kommenteistani ei sitten olisikaan mihinkään (ehehe...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen vähän ihmetellytkin, mistä tämä päätös on oikein tullut? Kenties siitä, että dystopia ja muun tyylinen nuorten kirjallisuus on niin täynnä? Vai voiko tällä olla jotain tekemistä sen dramatisoinnin kanssa, jossa ei haluta tehdä aiheesta liian vaikeasti käännettävää? Mene ja tiedä.

      Suurkiitos tsemppauksesta, ja ehdottomasti jos saan tekstin valmiiksi, saat sen lukea. Vaikka vain pilkkujen vuoksi ;)

      Poista
    2. No, jos jostain Taru sormusten herrastakin on tehty teatteriesityksiä, niin luulisi pienen fantasiankin sinne menevän... Omituinen päätös kaiken kaikkiaan. En itsekään sitä ihan ymmärrä.

      Ja kiitos. :3 Sitä sitten odotellessa...

      Poista
    3. Se ON kyllä totta... Hämmentävää.

      No, sitten keksin vain tuon, että markkinat ovat jo täynnä genre YA -kirjallisuutta. Ehkä nyt halutaan jotain "uutta" (eli "vanhaa").

      Poista
  4. Onnea matkaan! Minä ihmettelin miksi kilpailulle annettiin näin vähän aikaa. Vuosi olisi sopiva aika kokonaan uuden romaanin kirjoittamiseen...

    Suosittelen Maailmankaikkeuden huonointa elokuvaa, se on hyvä nuortenkirja. Kotimaisista itse pidän Jukka Parkkisen kirjoista eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista!

      Totta, outoahan tuo on. Gummeruksen romaanikilpailun vielä ymmärsi, siihen kun meni mikä tahansa genre, joten se riitti kannustukseksi viimeistellä oma teksti. Tässä monen pitää aloittaa alusta, siis jos ei nyt sattunut jo kirjoittamaan nuorten romaania. Vuosihan on se "perinteinen" aika, jonka kirjailijat sanovat romaanin kirjoittamiseen menevän. Eikä tämäkään ole jokaisella kirjailijalla, monella menee paljon kauemmin.

      Lähikirjastosta näyttää Maailmankaikkeus löytyvän, joten nappaan sen mukaani! Katsoin Helmetistä myös Parkkisen kirjoja, mutta minkä ikäisille hänen kirjansa ovat? Kansien mukaan näyttivät olevan enemmänkin lasten kirjoja?

      Poista
    2. Voihan tämäkin olla keino rajata kisaan tulevien tekstien määrää, en tiedä. Itse olen kyllä kirjoittanut pöytälaatikkoon nuortenromaanikäsiksiä, mutta kilpailuun haluaisin osallistua kokonaan uudella, enkä tiedä onnistuuko moinen tässä ajassa, varsinkin kun aloittaminen on sujunut vähän kehnosti.

      Toivottavasti pidät siitä, varsinkin leffoja paljon katsoneelle se voi olla hauska lukukokemus. Itseltäni monet leffaviitteet menivät ohi, mutta onneksi kirjan pystyi lukemaan ilman niiden ymmärtämistäkin.

      Jukka Parkkinen on kirjoittanut sekä lastenkirjoja että nuortenkirjoja. Aika vanhojahan suurin osa hänen kirjoistaan on, mutta jos se ei haittaa, esim. Mustasilmäinen blondi, Onnenpoika ja pelienkeli ja Rahunen Ruotsista ovat ainakin nuortenkirjoja, ja tietysti Kaupungin kaunein lyyli.

      Poista
    3. Kyllä itsellä leffat kuluu hyvää vauhtia, joten ei haittaa muuten yhtään! Kävinkin kirjan jo hakemassa (monen muun kanssa). Laitan myös Parkkisen kirjat itselle ylös.

      Poista
  5. Neljä kuukautta. Melkoisen lyhykäinen aika romaanin kirjoittamiselle tosiaan. Mutta mikäli ymmärsin oikein, jotkut asiat ovat jo ilmeisesti pohjustettu? Se on hyvä. Kun juonessa on tietyt kiintopisteet, kirjoittaminen muuttuu huomattavasti helpommaksi. Näin olen ainakin itse huomioinut novelleja kirjoitellessani.

    En vielä tiedä osallistunko itse kisaan, mutta kuullessani palkinnoista intoni nousi. Minäkään en tosin ole vielä kirjoittanut yhtään romaania, joten ei huolta! Useilla muilla on varmasti sama juttu. ;) Silti... Neljä kuukautta. Huh, tässähän tulee kiire. Noh, katsotaan sitten myöhemmin. Jos en ehdi niin sitten en vain ehdi.

    Jos muuten tarvitset jotakuta arvioimaan valmista romaania, voisin ilmoittautua vapaaehtoiseksi. Pidän nimittäin arvioimisesta kovasti niin huvittavalta kuin se saattaa kuulostaakin. Sähköpostia voi lähettää osoitteeseen: brianca99@hotmail.com :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos! Jos kaikki menee putkeen, niin anna tekstin ehdottomasti luettavaksi!

      Ja kyllä, kiire tässä tulee! Itsekin tajuan sen päivä päivältä vain vahvemmin. Kokoajan kuitenkin edistytään, vähä kerralla!

      Poista