Kirja-arvostelu: Kauhujen kirja - Stephen King, Dan Simmons, George R. R. Martin

2/5 pistettä SEKÄ 4/5 pistettä - kauhu, jännitys, yliluonnollinen - noin 320 sivua - alkuperäisteos 1988, suomennos 1991 - alkuperäisteoksen nimi: Night Visions 5 - toimittanut Douglas E. Winter - kustantanut bookstudio - kirjastolaina

Kauhujen kirja on vanha teos, jonka löytämiseksi voi joutua tekemään töitä. Jopa kirjaston kappaleet tästä yli kaksikymmentä vuotta vanhasta teoksesta ovat vähissä ja niiden kunto ei ole erittäin hyvä. On kuitenkin yksi hyvä syy, miksi tämä kirja kannattaa etsiä käsiinsä. Se sisältää nimittäin erään suuren harvinaisuuden: käännöksen George R. R. Martinin lyhyt romaanista the Skin Trade, Nahanvaihtajat. Teksti voitti 1989 World Fantasy Awardin ja sitä pidetään yhtenä parhaimpana teoksena omassa alagenressään.

Kirjoittamisesta: Huonojen kirjojen lukemisen hyödyt

Eli miksi toisinaan on jopa hyödyllistä lukea huonoja kirjoja, mutta vain tiettyyn rajaan asti

Se on jossain kohti väistämätöntä: eteesi tulee kirja jossa ei ole mitään järkeä. Avaat sen ja luet eteenpäin, mutta vaikka miten rämmit juonen mukana, se ei muutu yhtään paremmaksi. Itse asiassa alat vain tajuta enemmän miten kuvottava se on. Mietit, miten kukaan on voinut kirjoittaa, saati julkaista tämän (mutta hiljennät päässäsi äänen, joka kyseenalaistaa ja kysyy kuka tätä lukee). Kun vihdoin saat kirjan kannet kiinni, tunnet lämpimän tunteen. Vihdoin. Se on ohi. Pian alkaa kylmätä. Mitä tuhlausta. Kallisarvoinen aikasi on ikuisesti menetetty, etkä voi saada sitä koskaan takaisin.

Vaikket ehkä voikaan saada takaisin aikaa, jota käytit lukemiseen, voit lohduttautua sillä, ettei kirjan lukeminen mennyt täysin hukkaan, ja toisinaan voi olla jopa hyvä lukea huono kirja.

Sarjakuva-arvostelu: Perkeros - JP Ahonen, KP Alare

4/5 pistettä - huumori, musiikki, yliluonnollinen - noin 180 sivua - kustantanut WSOY - ilmestynyt vuonna 2013 - kirjastolaina

Suomalaiskaksikon, JP Ahosen ja KP Alaren, kirjoittama ja kuvittama Perkeros on hämmentävän tasokasta sarjakuvaa.  Se on helposti lähestyttävä teos niille, jotka eivät tavallisesti sarjakuva lue, mutta sarjakuvien lukijat nauttivat siitä vähintään yhtä paljon. Hauska ja äärimmäisen kaunis teos tekee yllättävän valinnan: musiikki on kirjan pääosassa. Miten sinä voit esittää kolmen aukeaman otoksen kun bändi soittaa kappaletta? Perkeroksen pojat todistavat, että ihan hiton hyvin voikin.

Viikkoraportti: 20 - Tarina on selvillä, alku ei

Kuinka monta aloitusta on kirjoitettava, jotta tarina lähtee liikkeelle?

Nähtävästi todella monta. Mutta onneksi asiat eivät ole niin synkästi, sillä muuten kirjoittaminen sujuu todella hyvin. Ja mitä väliä, vaikka teksti ei etenisikään, jos jokainen alku tarkoittaa sitä, että tekstin ja hahmot ymmärtää paremmin. Ja hei, jokainen kirjoitettu sana auttaa eteenpäin!

Kirja-arvostelu: Steampunk! Koneita ja korsetteja - toimittanut J.S. Meresmaa ja Markus Harju

3/5 pistettä - novellikokoelma, steampunk, seikkailu - noin 310 sivua - julkaistu vuonna 2012 - kustantanut Osuuskumma - kirjastolaina

Steampunk on vaihtoehtoishistorian ja scifin alalaji, jossa höyrykoneet ja kellokoneistot ovat nousseet maailmaa muokkaavaksi teknologiaksi. Usein 1800-luvun viktorianiseen Englantiin sijoitetut tarinat voivat sisältää esimerkiksi rataksilla toimivia tietokoneita, höyryllä kulkevia ilmalaivoja ja eriskummallisia tankkeja. Tämä alalaji on laajentanut viime vuosina jalansijaansa muualla maailmassa niin videopelien kuin kirjojen maailmassa, mutta Suomessa se on yhä pientä. Pienkustantamo Osuuskumma pyrkii kuitenkin muuttamaan tilannetta julkaisemalla kokoelman steampunk henkisiä novelleja.

Kirjoittamisesta: Miksi sinun tulisi osallistua kilpailuihin?

Tässä on usein ollut jotain tekstiä, jossa kerron tarkemmin mistä on kyse, mutta otsikko on tällä kertaa aika kattava. Kunhan kerron mitä hyötyjä kilpailuissa on.

Tänä päivänä voi löytää jos jonkinlaista kirjoituskilpailua ja -kutsua. Kilpailuiden ohjeet vaihtelevat rajusti: pituusrajoitus voi olla 2000 sanasta 50 sivuun ja kokonaiseen romaaniin, genre voi olla mikä vaan, hieman rajatummin scifiä tai fantasiaa tai sitten jotain tiettyä alalajia.

Tulisiko sinun etsiä näitä ja osallistua? (Juonipaljastus: totta kai.)

Sarjakuva-arvostelu: Wolverine

3/5 pistettä - supersankari - noin 90 sivua, sisältää kaikki julkaistut neljä osaa - käsikirjoittaja Chris Claremont, kuvittanut Frank Miller - julkaistu alunperin vuonna 1982, suomennettu 2013 - kustantanut Egmont kustannus - kirjastolaina

Yhteisen busismatkan aikana käsikirjoittaja Chris Claremont ja kuvittaja-käsikirjoittaja Frank Miller alkoivat luonnostella tarkempaa selvitystä siitä, kuka tai mikä Wolverine oikein hahmona on. Ennen tätä Wolverine oli nimittäin nähty vain muiden sarjoissa, joissa hän toimi tunteettomana tappokoneena. Suosittu hahmo kaipasi lisää syvyyttä, joten herrat lähtivät luomaan Wolverinen ensimmäistä omaa sarjakuvaa, jossa hahmo sai historiaan ja tarkoituksen ninjojen ja samuraiden maailmasta.

Heidän tekemä neliosainen sarja muovasi hahmon ja teki siitä sen, mitä hän tänä päivänä on, supersuositun sankarin jolla on kynnet käsissään. Sarjakuva on otettu nyt suomennettavaksi sillä uusin elokuva, kesällä tullut The Wolverine, perustuu tuohon neliosaiseen tarinaan.

Viikkoraportti: 19 - Viikko jolloin laitetaan tekosyille luu kurkkuun

Tässä on jo muutaman viikon saanut päivitellä, kun tekstiä ei synny tarpeeksi ja viikko tuntuu jälkeenpäin katsottuna ajanhukalta. Tarpeeksi ei ole saanut aikaa, eikä touhu muutenkaan kiinnostanut. Kokoajan on ollut jotain muuta kiinnostavampaa. Vastausta olen yrittänyt löytää sille, mikä ongelma on, tai enemmänkin mikä olisi vastaus.

Nyt on löytynyt niin ongelma kuin vastauskin. Ja tietenkin se oli se sama ongelma, joka minua, ja varmasti monia muitakin, on taas vaivannut.

Kirja-arvostelu: Hohto - Stephen King

4/5 pistettä - kauhu, jännitys - noin 510 sivua - kirjoitettu vuonna 1977, suomennettu 1985 - alkuperäinen nimi: the Shining - kustantaja WSOY - oma ostos

Hohto on Stephen Kingin uran kolmas julkaistu kirja ja yksi hänen suosituimmistaan. Tunnettuvuudesta on paljon kiittämistä Stanley Kubrickin saman nimisestä elokuvasta, jota pidetään yhtenä kauhun klassikoina. Elokuva ei ole kuitenkaan koko totuus, ja on tunnetusti tiedossa, että King pitää sitä pelkkänä pintaraapaisuna tarinasta. Eikä hän ole väärässä, Hohto on klassikko asemansa kirjahyllystä ansainnut.

Kirjoittamisesta: Kuinka pitkä tekstisi tulisi olla?

Luvassa on syyt sille miksei pituutta tarvitse ajatella ja miksi se on hyödytöntä mutta myös vinkkejä missä mielessä se on hyvä huomioida, sekä se mikä on liuska ja miten tekstiä edes mitataan

Tämä on kysymys johon törmää kerta toisensa jälkeen kirjoittajien keskustelualueilla. Olen ihmetellyt kysymystä moneen kertaan, sillä ennen kuin näin muiden kysyvän sitä, en ollut koskaan ajatellut koko asiaa. Onko sillä todella jotain merkitystä miten pitkä tekstisi tulisi olla? Onko joku päämäärä mihin on päästävä, ja mitä jos näin ei käy?