Kirjoittamisesta: Maanjäristykset ja armeijat tarvitsevat kasvonsa!

tai, Tiivistä suuri asia yhdeksi hahmoksi

Viime kerralla keskusteltiin siitä, miksi asiat tehdään henkilökohtaiseksi. Juttussa käytiin läpi sitä, miten jännitys kiristyy silloin, kun asioilla on todellista merkitystä tarinan hahmoille. Tällä kertaa jatkamme hieman samalla linjalle: perehdymme nimittäin hahmoihin ja siihen, miksi meidän lukijoina on päästävä heidän lähelle ja nähtävä heidän tunteensa. Miksi yhden henkilön selkeä kokemus on niin paljon voimakkaampi kuin tuhannen ihmisen?

Kirjoittamisesta: Kun toiminta muuttuu henkilökohtaiseksi

Henkilökohtaisuuksia päähenkilösi taisteluissa

Toimintasankarin alhaisin lausahdus on myös legendaarisin: takana auringonlasku, tyyntä ennen viimeistä myrskyä, sitten, se tulee: "Nyt se on henkilökohtaista." Tuhannet heittävät kätensä kasvoille ja kiroavat, miksi se piti mennä pilaamaan tällä siirapilla?

Miksi tosiaan, eihän kukaan voi enää ottaa tuollaista lausetta tosissaan. Se on lattea, tylsä, ennalta arvattava ja yksinkertaisesti urpo. Silti siihen törmätään niin usein, koska se on yksi tärkeimmistä tarinallisista keinoista.

Kirjoittamisesta: Kohtauksen päättäminen jännittävästi - oikein ja väärin tehtynä

Eli mitä se tarkoittaa kun lukijalle ei kerrota mitä todella tapahtuu, miten sen pystyy täydellisesti mokaamaan ja miten luodaan todellista jännitystä

Tarinan jännitys perustuu usein (ei todellakaan aina) tietämättömyyteen. Ei tiedetä kuka murhaaja on, onko uhka todellinen, kuka tulee kuolemaan, ehditäänkö pelastaa uhrit. Kysymykset herättävät jännitystä ja jättävät lukijan ihmettelemään ja janoamaan lisää: minun on saatava tietää. Tuloksena on lukija joka ei edes huomaa ahmivansa kirjaa eteenpäin. Jykevä luvun lopetus ei anna lukijan laittaa kirjaa alas.

Siis mitä vähemmän lukija tietää, sen parempi? Valitettavasti ei.

Kirjoittamisesta: Kirjoittamisen tärkein osa - hahmo

Eli mistä kaikki kirjat on tehty, miten se vaikuttaa kirjoittamiseen ja miten sitä voi hyödyntää kirjoittamisen jälkeen

Ilman hahmoja, ei ole tarinaa eikä siksi kirjaa. Ei edes novellia. Hahmot ovat kaikki kaikessa. Myöhemmin jokin juoni tai kirjan maailma saattaa jäädä kummittelemaan mieleen, mutta sitä useammin ne ovat hahmot, jotka palaavat kerta toisensa jälkeen. He elävät yhä omaa elämäänsä aitoina, kokonaisina ihmisinä. Ja niin heidän pitäisikin, koska maailmat ja juoni on hahmojen luomaa. Hahmot tulevat ensin ja heidän askeleensa jättävät kukoistavan tarinan jälkeensä.