Poissa

Kaikki tästä on... outoa.

Miten nopeasti aikaa kuluu, miten paljon asiat muuttuvat niin lyhyessä ajassa - ja miten jotkut eivät muutu lainkaan.

Olin unohtanut blogin olemassa olon oikeastaan kokonaan. Se on tullut muutamia kertoja mieleeni näiden vuosien ajan, jossain keskustelussa puhuttu blogeista ja muistin, "Niin, minullakin oli joskus blogi." En vain koskaan käynnyt katsomassa sitä, oliko sitä enää olemassa.

Olen miettinyt moneen kertaan, että haluaisin aloittaa uuden blogin. Ideoita on ollut monia, osa kirjoittamisesta kuten tämäkin, osa vain omasta elämästä, taiteellisempi tapa esittää omia ajatuksia, ehkä fiktiota.

Koskaan en päässyt erityisen pitkälle näissä ajatuksissa. Isoin oli ehkä se, että muistin siinä kohti lopettaneeni tämänkin kun huomasin, että minulla ei enää ollut aikaa sille. Se vei liikaa aikaa ja resursseja muilta hommilta, jolloin oli helpompi vain päättää se. Enhän "saanut" siitä mitään. Toinen oli se, etten tiennyt millä alustalla aloittaa uusi blogi. Blogger tuntui vanhalta, mutten tiennyt muitakaan - en jaksaisi käyttää aikaa blogin himoiseen, kirjoitus olisi tärkeintä.

Nämä jäivät aina ajatustasolle ja silloin tämäkin blogi unohtui.

Nyt kuitenkin kun mietin taas enemmän blogin aloittamista, tällä kertaa omasta elämästäni, ajatuksistani omalla "runollisemmalla" tyylilläni, niin ajatus ei heti kadonnutkaan. Luulen, että haluan tehdä sen. Hetki sitten kävin läpi aiheita joista voisin ja haluaisin kirjoittaa ja sain noin puolessa tunnissa vajaa neljäkymmentä otsikkoa.

Vielä en tiedä millä alustalla sen teen tai miten, mutta jotain haluan tehdä - ja sitä kautta päädyin lopulta tänne.

Olin hämmentynyt, tämä oli vielä pystyssä. En tiedä miksi oletin muuta, minne se olisi mennyt ja silti... joku siinä hämmensi minua. Blogi oli yhä olemassa, samat tekstit ja... luoja. Kirjoittamiseni, tyylini, kieleni, ajatusten läpikäyminen, kaikki on kehittynyt niin paljon. Muistan jo blogia kirjoittaessa kuinka halusin poistaa vanhemmat tekstit, koska kehityin niin lyhyessä ajassa niin paljon. Nyt tästä on vuosia ja uskon - toivon - että ero on vielä isompi.

Piilotin blogin jo. Ensimmäinen tunne oli häpeä, ei tätä voisi pitää enää. Ei varsinkin kun tein sitä omalla nimelläni.

Mutta sitten erehdyin painamaan Tilastoja kohtaa ja... jotenkin ihmeellisesti, tätä blogia on luettu viimeisen kuukauden ajan 2 500 kertaa. Näistä 2 200 kertaa on Suomesta ja jotenkin itse epäilen, että Suomen kautta tulisi hirveästi botteja. (Koko blogin olemassa olon aikana nimittäin USA:sta käsin on "luettu" blogia 136 000 kertaa, mikä on hieno saavutus suomeksi kirjoitetulle blogille. Suomesta on 145 000 osumaa.)

Ja vaikka valtava osa minusta haluaisi poistaa kaiken täältä, piilottaa koko roska ja antaa sen unohtua, niin se ajatus, että jos edes muutama noista parista tuhannesta osumasta on ollut oikeita ja osunut tänne koska he halusivat lukea jotain... niin en vain sitten halua sulkea tätä. Poistin blogin piilotuksen ja annan sen olla.

Ei, mikään tästä ei kuvaa ja vastaa kirjoitustaitojani ja osa ei varmaan edes ajatuksiani enää.

(Ihmeellistä, eikö? Ihmiset, heidän taitonsa ja ajatuksensa muuttuvat viidessä vuodessa. Kuka olisi uskonut.)

Mutta jos joku saa tästä jotain irti, niin... no, pelkkä ajatus saa hymyilemään. Jos minulla olisi loputtomasti aikaa, kirjoittaisin tämän kaiken uusiksi. Täällä ei sinänsä ole paljoa "uutta" asiaa. Kirjoittamisesta on niin paljon vinkkejä ja ohjeita, mutta valtaosa on englanniksi. Suurin antini olikin silloin, ainakin osittain mielestäni, sen kaiken kääntäminen. Tarjota suomalaisille kirjoittajille ja siitä kiinnostuneille jotain mitä lukea ja mistä ammentaa ajatuksia.

Nyt jos tekisin tämän uusiksi, tekisin sen varmaan englanniksi, kuten kaikki muut ovat jo tehneet. Kirjoitan yhä fiktiota, mutta englanniksi nyt. Laskin pari vuotta sitten kirjoittaneeni elämäni aikana yli miljoona sanaa fiktiota, novelleja, romaaneja, runoja, pelkkiä ideoita, juoni synopsiksia, mitä vain. Valtaosa keskeneräisiä, vain muutama hassu teos oli valmis ja noista miljoonasta sanasta ehkä viimeiset 200 000 ovat sellaisia ja sellaisessa muodossa, että voisin näyttää ja tarjota niitä eteenpäin. Tämä on hidas ja usein palkitsematon työmaa, mutta yritän pitää itseni siinä yhä. Toivon yhä, etten vain julkaisisi jotain joku päivä, vaan että voisin elättää sillä itseni.

Unelma on suhteellisen kaukana ja iso osa minusta katuu, etten ole vielä saanut enempää aikaa. Että minulla ei ole kuin muutama lyhyt romaani, joita on vaikea tarjota eteenpäin nykyisille markkinoille. Jostain näkökulmasta olen "vasta" 26-vuotias, mutta tiedän, että jos olisin pitänyt tahdin yllä, olisin saanut niin paljon enemmän aikaa.

Mutta se on jotain, mille en enää voi mitään. En voi palata taaksepäin ja saada enemmän kirjoitetuksi mennessä, joten yritän nyt.

Loppuvuodeksi yritän saada yhden pitkään työnalla olleen romaanin viimeisteltyä. Se on hieman taiteellisempi kauhuteos, joka ammentaa paljon inspiraatiota muun muassa Cormac McCarthyn The Road (Tie) teoksesta. Suosittelen lukemaan, suomeksi tai englanniksi, molemmissa runollinen kieli on... se on vain jotain todella kaunista. Olen tehnyt yliopistossa kandityöni siitä ja tulen seuraavan vuoden aikana kirjoittamaan graduni myös siitä. (Niin, kai sekin tapahtui välissä, yliopisto.)

Mutta nyt, omalla tavallaan muutenkin turha ja merkityksetön päivitys, on jo liian pitkä (jos jotain olen oppinut, niin sen, etten osaa kirjoittaa mitään lyhyesti).

Halusin vain kertoa, että pienellä varauksella kannattaa lukea näitä, ne oli kirjoittanut suhteellisen nuori ja kokematon kirjoittaja, joka on oppinut paljon sen jälkeen. Silti, jos tämä jota kuta on viihdyttänyt silloin tai nyt, niin olen iloinen. Se ei ollut ihan turhaa.

Jatkakaa kirjoittamista ja lukemista. Löytäkää omat uudet lempiteoksenne ja kirjoittakaa minun seuraava suosikkini.

Niin minä ainakin suunnittelen tekeväni.

- vmn

Kirjoittamisesta: Dialogin tärkeimmät säännöt

Perusteita, mitä merkitystä eri lainausmerkeillä on ja miksi hän sanoi eikä opettanut asiaa

Dialogi on yksi kirjojen tärkeimmistä ominaisuuksista. Sillä tavalla me välitämme tietoa toisillemme, keskustelemme. Kirjan voi kirjoittaa ilman yhtään dialogia, mutta usein koemme ne erityisen raskaiksi ja vaivalloisiksi, kun taas dialogirikkaat kirjat ovat kevyitä ja vauhdikkaita. Puheella on erityinen tapa viedä tarinaa eteenpäin. Se kertoo suoraan mitä hahmo tekee ja mitä hän ajattelee.

Dialogin kirjoittaminen onkin taito, jonka jokainen on kirjoittaja on osattava ja tällä kertaa aiomme kerrata säännöistä oleellisimmat.

Kirjoittamisesta: Kukaan ei varasta tekstiäsi

Tämä on aihe, jota en tullut edes ajatelleeksi ennen kuin törmäsin siihen Internetin kätköissä. Kaikki kirjoittajat ovat hyvin suojelevia tekstejään kohtaan, mutta yllättävän moni niinkin paljon, että pelkää sen jakamista missään muodossa. Moni kirjoittaja ei uskalla mainita teoksensa työnimeä, minkä vielä voi jotenkin ymmärtää, mutta osa ei uskalla antaa tekstejään edes koelukijoille. Nämä kirjoittajat pelkäävät, että mahdollinen koelukija voi varastaa heidän tekstinsä.

Ja rehellisesti sanottuna - olen sitä mieltä, että tämä on täysin aiheeton vaara.

Muodon muutoksia - romaanin kirjoittamisesta

Romaanin kirjoittamisesta, tarinaan tutustumisesta ja jostain muustakin.
Kirjoittaminen on aina mielenkiintoista puuhaa. Siinä kohti kun tarinasta luulee saaneensa jonkinlaisen otteen, huomaakin olleensa väärässä. Itselläni tällaista ongelmaa ei yleensä ole ollut. Olen ollut hyvin vahvasti sellainen kirjoittaja, että kirjoitan alusta loppuun ja se on siinä. Ei siksi, etten haluaisi tai jaksaisi nähdä vaivaa sen editoimisessa, vaan koska tarina vain menee siihen tapaan. Minulla ei ole ollut tarvetta muovata sitä sen enempää. Ja hyvä asiahan tämä on.

Nyt kuitenkin huomaan muuttuneeni tässä asiassa.

Kirjoittamisesta: Kirjoituspisteen tärkeydestä (ja merkityksettömyydestä)

Kellarissa pyritään kerrankin ottamaan kiinni kirjoittajablogien muotiaallosta kiinni! Moni kirjoittaja on innostunut kertomaan ja näyttämään omaa kirjoituspistettään, ja mikä olisikaan sopivampi aika jakaa siihen liittyviä vinkkejä. Kirjoituspiste on monelle tärkeä paikka, josta muovataan oman näköisensä vähä kerralla, oli se sitten kirjojen, mietelauseiden tai teekuppien muodossa. Luvassa lyhyt yhteenveto omasta pöydästä ja ajatuksia kirjoituspisteestä.

Kirja-arvostelu: Fight Club - Chuck Palahniuk

3/5 pistettä - trilleri, satiirinen - noin 210 sivua - julkaistu vuonna 1996, suomennettu 2006 - kustantanut W. W. Norton - luettu englanniksi, löytyy suomennettuna - kirjastolaina

Kun Chuck Palahniukin ensimmäinen kirja, Invisible Monsters, hylättiin liian häiritsevänä, kirjoitti hän toisen kirjan. Palahniuk lähti kirjoittamaan kostona vieläkin häiriintyneempi kirja, jonka tuloksena syntyi novellista romaaniksi laajennettu Fight Club. Kirjasta tuli menestys ja muutaman vuoden päästä David Fincher alkoi kuvata kirjan elokuvaversiota. Elokuva floppasi teattereissa, mutta DVD-julkaisu teki siitä kulttielokuvan. Fight Club on tällä hetkellä IMDB:n kymmeneksi parhaiten arvosteltu elokuva.

Kirja-arvostelu: Viimeinen toivomus - Andrezj Sapkowski

4/5 pistettä - fantasia - noin 330 sivua - ensimmäinen osa Noituri-tarinaa - alkuperäinen teos: Ostatnie zyczenie - julkaistu vuonna 1993, suomennettu 2010 - kustantanut WSOY - kirjastolaina

Puolan kenties kuuluisin kirjailija, Andrezj Sapkowski, oli pitkän aikaa tuntematon maansa ulkopuolella, mutta vuonna 2007 pelistudio CD Projekt muutti kaiken. Studio toi markkinoille ensimmäisen The Witcher pelin, joka sai uskollisia faneja itse videopelille kuin myös kirjoille. Pelejä on tällä hetkellä kaksi ja vuonna 2015 pelitrilogia on saamassa päätöksensä. Sapkowskin kirjat taas keräävät yhä lukuyleisöä ja palkintoja. Suomalaisilla lukukokemukseen kannustavat muutama muukin syy: Witcher sarja on voittanut kaksi Tähtifantasia palkintoa, jotka myönnetään vuoden parhaalle käännösfantasialle, ja kirjan kääntäjä, Tapani Kärkkäinen, on voittanut suomennostyöstään useita palkintoja.

Kirjoittamisesta: Hyödynnä kirjan omia vahvuuksia

Yksikään taidemuoto ei ole täysin samanlainen. Musiikki ja kirjallisuus eroavat huomattavan paljon toisistaan, mutta niin eroaa myös teatteri elokuvasta, tai elokuvakäsikirjoitus kirjallisuudesta. Vaikka näillä jokaisella pyrittäisiin kertomaan sama tarina, olisi lopputulos aina täysin erilainen. Siihen mihin yksi muoto pystyy, ei välttämättä muut kykene, ei ainakaan samalla tavalla. Jokaisella muodolla on omat vahvuudet, mutta myös heikkoudet, ja mitä tietoisempi näistä olet, sitä paremmin voit hyödyntää näitä.

Sarjakuva-arvostelu: Batman - Ensimmäinen vuosi

4/5 pistettä - supersankari - noin 140 sivua - käsikirjoittanut Frank Miller, kuvittanut David Mazzucchelli - alkuperäinen nimi Batman: Year One - julkaistu vuonna 1987, suomennettu 2007 - kustantanut Egmont

Vuonna 1987 Frank Miller lähti yhdistämään kaikki siihen mennessä kirjoitetut Batman tarinat ja luomaan hänelle täysin uuden alun. Legendan synty tiivistettiin neljään osaan ja yhä tänäkin päivänä sarja nostetaan äänestyksissä yhdeksi parhaimmaksi Batman tarinaksi. Teos on ollut suurena vaikutteena myös Christopher Nolanin Batman Begins elokuvalle

Kellari on jälleen avattu!

Ensin päättyi viikkoraportti ja aika pian kaikki muukin. Miten ihmeessä tähän päädyttiin?

Kuten yleensä, syitä on lukuisia. Käyn niitä, ja omaa kirjoittamista ylipäätänsä, tarkemmin läpi alempana, mutta idea on yksinkertainen: nyt on tarkoitus hypätä takaisin kirjoittajan pallille ja saada hommat toimimaan, blogi mukaan lukien. Joitain muutoksia tullaan tekemään, mutta päälinjaus on selvä: blogia tullaan päivittämään.

Ja hitto vie, niin tullaan päivittämään omia kirjoitusaikataulujakin! Onko tälle muutenkaan parempaa aikaa nyt, kun National Novel Writing Month (NaNoWriMo) on alkanut!

Kirjoittamisesta: Oletko valinnut oikean henkilön tarinasi kertojaksi?

Tarinan kertojahenkilön valitseminen saattaa useimmiten olla itsestään selvää. Kun kirjoittaja saa idean, hän myös tietää kenen näkökulmasta tarina tullaan kertomaan. Moni tarina luodaan juuri päähenkilön ympärille, niinkin, että toisinaan päähenkilön on se tarina, joka halutaan kertoa. On kuitenkin tapauksia, joissa on syytä miettiä tarkemmin kenen tarinaa tässä kerrotaan. Vaikeimmaksi tämän tekee ne tapaukset, joissa on hyvin laaja hahmogalleria, kuten fantasia tai osa rikos- ja jännitystarinoista.

Sarjakuva-arvostelu: Sin City: A Dame to Kill for - Frank Miller

4/5 pistettä - noir, toiminta - noin 210 sivua - toinen kuudesta Sin City kokoelmasta - käsikirjoittanut ja kuvittanut Frank Miller - julkaistu vuosina 1993-1994 - kustantanut Dark Horse Comics - luettu englanniksi - oma ostos

Frank Millerin tyyllitelty rikos noir sarjakuva Sin City kertoo kovista miehistä ja pyörryttävän kauniista naisista. Synnin kaupungissa kaikki on mahdollista eikä kukaan ole koskaan lopullisesti kuivilla. Tämä teos antoi nimensä toiselle Sin City elokuvalle, joka näki päivänvaloa tänä kesänä. Elokuvan myötä sarjakuvan suomennoksesta on otettu uusi painos, joka kulkee nimellä Kaiken takana on nainen. Sin Cityn ensimmäinen osa, The Hard Goodbye, on arvosteltu täällä.

Kirja-arvostelu: Locke Lamoran valheet - Scott Lynch

4/5 pistettä - fantasia, huijaritarina - noin 540 sivua - alkuperäinen nimi: Lies of Locke Lamora - ensimmäinen osa Herrasmiesroistojen tarinoista / The First Story of the Gentleman Bastard - julkaistu vuonna 2006, suomennettu 2007 - kustantanut WSOY - kirjastolaina

Scott Lynchin esikoiskirja Locke Lamoran valheet valloitti fantasian nälkäisten lukijoiden sydämet heti ilmestyessään. Kirja ansaitsi muun muassa World Fantasy- ja British Fantasy -ehdokkuudet ja tuli toiseksi Hugo-palkinnon äänestyksessä. Sarja on edennyt kolmanteen osaan seitsemästä suunnitellusta kirjasta. WSOY on suomentanut ainoastaan tarinan ensimmäisen osan, eikä uusi suomennoksi tällä hetkellä näytä tulevan.

Kirja-arvostelu: The Big Sleep - Raymond Chandler

3/5 pistettä - noir, rikos, klassikko - noin 230 sivua - ilmestynyt vuonna 1939, suomennos Syvä uni ilmestynyt vuonna 1966 - kustantanut Penguin Books - luettu englanniksi - kirjastolaina

Noir- ja kovaksikeitetyn -kirjallisuuden esikuva The Big Sleep, Syvä uni, aloittaa yksityisetsivä Philip Marlowen tutkimukset. Raymond Chandler aloitti kirjoittamisen neljäkymmentäviisi vuotiaana menetettyään työnsä. Hän kirjoitti novelleja ja seitsemän romaania, joissa kaikissa on pääosassa Marlowe. Chandlerin kirjoitustyyliä voidaan väittää vähintäänkin erikoiseksi: hän omien sanojensa mukaan "kannibalisoi" novellejaan ja yhdisteli niitä rakentaakseen romaaneja. The Big Sleepkin on yhdistelmä useampaa novellia, joilla ei alkuun ollut mitään yhteyttä toisiinsa.

Kirjoittamisesta: Maanjäristykset ja armeijat tarvitsevat kasvonsa!

tai, Tiivistä suuri asia yhdeksi hahmoksi

Viime kerralla keskusteltiin siitä, miksi asiat tehdään henkilökohtaiseksi. Juttussa käytiin läpi sitä, miten jännitys kiristyy silloin, kun asioilla on todellista merkitystä tarinan hahmoille. Tällä kertaa jatkamme hieman samalla linjalle: perehdymme nimittäin hahmoihin ja siihen, miksi meidän lukijoina on päästävä heidän lähelle ja nähtävä heidän tunteensa. Miksi yhden henkilön selkeä kokemus on niin paljon voimakkaampi kuin tuhannen ihmisen?

Kirja-arvostelu: Kadotetut - Marko Kilpi

3/5 pistettä - rikos, poliisi - noin 400 sivua, äänikirja on noin 12 tuntia pitkä 11 levyllä - osa kaksi Olli Repo sarjaa - julkaistu vuonna 2009 - kustantanut Gummerus - kuunneltu äänikirjana - kirjastolaina

Marko Kilven poliisikirjoilla on vahva ja luotettava tausta: Kilpi on itse poliisi, hän voitti ensimmäisellä romaanillaan Vuoden johtolanka-palkinnon, toinen kirja, Kadotetut, nettosi hänelle Finlandia-palkintoehdokkuuden ja kolmas kirja, Elävien kirjoihin, toimi pohjana ylistetylle 8-pallo -elokuvalle. Viime vuonna Kilpi julkaisi neljännen kirjansa, Kuolemattomat.

Sarjakuva-arvostelu: Saints - Gene Luen Yang

3/5 pistettä - historiallinen - noin 170 sivua - Boxers and Saints tarinan toinen puolikas - käsikirjoittanut ja kuvittanut Gene Luen Yang, värittänyt Lark Pien - julkaistu vuonna 2013 - kustantanut First Second - EI suomennettu - kirjastolaina

Gene Luen Yangin toinen osa Boxers and Saints tarinasta kertoo Boksari kapinan (Boxer Rebellion) toisen puolen. Tällä kertaa pääosassa on kristinuskoon kääntyneet kiinalaiset, joita boksarit pitivät samalla tavalla pahoina, kuin muitakin valloittajia. Saints on selvästikin tarinan toinen osa ja tulisi lukea Boxersin jälkeen, sillä vaikka se toimii myös yksittäisenä teoksena, vie se aiempaa tarinaa hieman eteenpäin. Yang on julkaissut aiemmin kehutun American Born Chinese sarjakuva-albumin.

Kirja-arvostelu: Revitään rikki se rakkaus - Jaana Seppänen, Johanna Venho

3/5 pistettä - filosofinen, dialogiromaani - noin 220 sivua - julkaistu vuonna 2013 - kustantanut WSOY - kirjastolaina

Yhteistyöllä tehty dialogiromaani, Revitään rikki se rakkaus, on Jaana Seppäsen ja Johanna Venhon tulosta. Seppänen on tunnettu aiemmin esseistä ja romaaneista, kun taas Venho on kirjoittanut runoja, lastenkirjoja ja romaaneja. Nämä kokemukset voi helposti aistia tekstistä, joka pyrkii selvittämään rakkauden monia kysymyksiä.

Sarjakuva-arvostelu: Boxers - Gene Luen Yang

4/5 pistettä - historiallinen, fantasia - noin 330 sivua - ensimmäinen puolikas Boxers and Saints tarinasta - käsikirjoittanut ja kuvittanut Gene Luen Yang, värittänyt Lark Pien - julkaistu vuonna 2013 - kustantanut First Second - EI suomennettu - kirjastolaina

Gene Luen Yangin Boxers and Saints on kaksiosainen tarina Kiinassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tapahtuneesta Boksarikapinasta (Boxer Rebellion). Kapinassa kiinalaiset vastustivat länsimaalaisia ja kristinuskoa näiden yrittäessä vallata maata itselleen. Ensimmäinen osa, Boxers, kertoo kapinoitsijoista ja toinen osa, Saints, kertoo kristinuskoon kääntyneistä kiinalaisista. Yang on julkaissut aiemmin kehutun American Born Chinese sarjakuvan.

Viikkoraportti: 48 - Hetkeksi jäähylle

 Neljäkymmentäkahdeksan viikkoa viikkoraporttia on pitkä aika ja monta sunnuntaita, mutta nyt on aika pistää tälle osiolle paussi. Alempana on hetkeen viimeinen elokuva-arvostelu ja myös syyt, miksi tulen laittamaan tämän osion tauolle. Sen enempää ei tarvitse huolehtia, muu blogi jatkaa täysin ennallaan.