Kirjoittamisesta: Miksi kirjoittajan tulisi katsoa elokuvia

eli mitä ihmettä elokuvilla on tekemistä kirjojen kanssa ja miksi kirjoittajan tulisi harrastaa tätä viihdettä, mutta olla silti varuillaan sen haitallisista vaikutuksista?

Ei ole sattumaa, että arvostelen blogissani viikottain katsomiani elokuvia. Sille on itse asiassa yksi erittäin hyvä syy (miksi selitän sen vasta nyt, on asia erikseen). Selvää kuitenkin on, että kirjoittajan tulisi katsoa elokuvia. Ei se töllön tuijottaminen ole lainkaan huono valinta, mutta pieni varaus tulisi olla: liika katsominen voi heikentää kirjoittamistasi.

Mitä tekemistä elokuvilla on kirjoittamisen kanssa?
Elokuvat, siinä missä kirjat ja teatterikin, ovat tarinoita. Ne esittävät omalla uniikilla tavallaan yhden tarinan, johon vain se pystyy. Lukiessasi kirjaa tai katsoessasi televisiota, teet tietyllä tapaa täysin samaa asiaa: olet mukana fiktiivisessä tarinassa. Pohjimmiltaan nämä eivät eroa millään muulla kuin esitystavallaan. Nykypäivän suosituimpia trendejä on, Hollywoodin käytettyä jo kaikki nerokkaat ideansa, siirtää tarinoita formaatista toiseen. Kirjoista tehdään elokuvia ja televisiosarjoja niin paljon, ettei aina ole edes varma, mihin tarina alunperin pohjautuu. Itselle ainakin tuli alkuun yllätyksen se, että muun muassa True Blood, Dexter, Memento ja Prestige perustuvat kaikki kirjoihin. Harvinaisempaa kyllä, mutta toisinaan tätä tehdään myös toisinpäin ja elokuva saa kirjaversionsa. Muutkin formaatit ovat keränneet viime vuosina suosiotaan ja yksi tarina saattaa saada niin elokuva-, kirja-, sarjakuva- kuin peliversionsa.

Tähän voidaankin tiivistää tämän tekstin idea: kirjoittajan tulisi seurata mahdollisimman paljon muiden kirjoittamia tarinoita, joten kirjoittajan tulisi katsoa myös elokuvia.

Käsittelin tätä aihetta jo aiemmin kun perustelin, miksi kirjoittajan pitää lukea. Selvää on, että lukemisella on huomattavan paljon muitakin hyötyjä kirjoittamista ajatellen, mutta yksi tärkeimmistä on se, että luet tarinoita ylipäätänsä. Oli kirja hyvä tai huono, sillä ei ole väliä, sinun pitäisi kuluttaa molempia välttääksesi pahimmat kliseet ja kömpelyydet. Sinun on oltava tietoinen genrestäsi ja siitä, mitä muut tekevät.

Mikset voi tyytyä vain lukemiseen
Pohjimmiltaan siksi, että lukeminen on hidasta ja työlästä puuhaa.

Niin.

Toki Taru Sormusten Herrasta trilogian katsominen verottaa sen kymmenen tuntia, mutta se on yhä huippuaika siihen verrattuna, että lukisit kirjat samassa ajassa. Elokuva mahdollistaa nopean tavan kokea tietty tarina. Siinä missä kirja saattaa vaatia useita tuntia (jotka on ripoteltu useille päiville tai viikoille), nautitaan elokuva yhdessä parin tunnin istunnossa. Elokuvien suurin hyöty on yksinkertaisesti se, miten nopeaa sen kuluttaminen on. Elokuvia katsomalla koet paljon nopeammin eri genrejä ja tyylejä, kuin lukemalla kaikki samat kirjat.

Tässä palataan siihen samaan asiaan kuin kirjojenkin lukemisessa: elokuvat ovat erinomaisia inspiraation lähteitä. Elokuva voi tarjota lukuisia eri ideoita tulevalle tarinallesi tai kenties täysin uudelle. Ehkä löydät uusia tapoja kertoja tai nappaat jostain kohtauksesta yhden idean jota itse haluat tutkia enemmän. Ja kuten mainittua, antaa elokuva tavan käsitellä jokin suosittu teos paljon nopeammin.

Nyt joku huutaa kirjoista rakennetulta barrikaadilta, ettei se ole yhtään sama asia lukea tai katsoa jokin tarina. No eihän se ole, ihan.

Harry Potter on yksi rakastetuimmista kirjasarjoista ja tuon kirjasarjan fanit rakastavat vihata noita elokuvia, jotka ovat jättäneet kaiken oleellisen pois. Tämä on täysin totta, et voi kunnolla käsittää sitä ilmiötä ja kaiken ympärillä olevaa taikuutta, jos et todella lue kirjoja.

Mutta entäpä ne henkilöt, jotka ovat nähneet vain elokuvaversiot?

He rakastavat niitä. Heidän mielestä elokuvat ovat todella hienoja ja nerokkaita. Kun ei tiedä mistä jää paitsi, ei voi kaivata sitä. No, tämän jutun ei ole nyt tarkotus verrata sitä, kumpi on tarinallisesti parempi, vaan miksi elokuvat ovat hyödyllisiä. Tässä tapauksessa syy on siinä, että et välttämättä ehdi lukea koko kirjasarjaa, mutta elokuvia katsomalla pääset kokemaan tuon ainutlaatuisen maailman. Elokuvista näet nuo pikkuvelhot tekemisissään, ja se yksinään voi tarjota uskomattomia ideoita sinulle itsellesi.

Sama koskee esimerkiksi Game of Thronesia. Minulle se on yksi suosikkikirjasarjoistani, siis Tulen ja Jään laulu, minkä tv-sarja on pilannut, mutta ymmärrän, ettei monellakaan ole aikaa lukea sarjaa, jossa on tällä hetkellä jo monta tuhatta sivua. Tv-sarja voi siten tarjota vilauksen tästä rikkaasta ja käsittämättömän raa'asta maailmasta.

Mitä etsiä elokuvista
Kun sitten istahdat television ääreen, niin kirjoittajana kannattaa aina pitää hoksottimet päällä. Muista toki, että olet siinä nauttimassa viihteestä, mutta takaraivossa voi hyvin olla pieni tutka kokoajan päällä: Mitä tästä voin hyödyntää? Mitkä ajatukset kiehtovat minua? Miten kohtaukset rakentuvat?

Aina sinun ei tarvitse etsiä sitä isoa tekijää, vaan pienet yksityiskohdat voivat olla vielä tärkeämpiä. Minun mielenkiinnon ovat herättäneet aivan pienet asiat, kuten elokuvan miljöö, haluan itse rakentaa tarinan tähän tapahtumaympäristöön. Yksi esimerkki on Pirates of the Carribeanin toisen osan loppu, jossa ryövärit palaavat oraakkelin luokse. Kohtauksessa näkyy lukuisia ihmisiä kynttilät käsissään, ja mikä on nopea ja tunnelmalliseksi rakennettu kohtaus, sai minussa paljonkin ideoita: Millaista olisi seistä paikoillaan kynttilän kanssa? Millainen velvollisuus se olisi? Pitäisikö se pitää ihan loppuun asti, kestää polte? Hieman isompi olisi esimerkiksi Reservoir Dogsissa esitetty tarina, jossa ei koskaan näytetä itse rikosta. Kuinka mielenkiintoinen sellainen olisi?

Varo vaaraa: elokuvat pilaavat kirjoittajan aivosi
Ja sitten se varoitus, miksi elokuvia ei tulisi katsoa liikaa: ne voivat tehdä tekstistäsi köyhemmän.

Tällä tarkoitetaan sitä, että huomaamattaan alkaa kirjoittaa käsikirjoitusta, ei kirjaa. Tapahtumista puuttuvat tunteet ja ajatukset, ne asiat, jotka tekevät kirjoista omalaatuisen. Kaikki muuttuu vain ulkoiseksi, hän teki tätä, sitten tuota. Missään kohti ei päästä hahmojen sisälle, muita aisteja ei tuoda todella paperille eikä tarina välity lukijalle.

Hyvä esimerkki tästä on se, että kirjassa kuvataan kolari. Ajatuksessa liikaa elokuvia katsonut keskittyisi siihen, miten auto rusahtaa puuta vasten, miten lasinsirpaleet lentävät ja niin edelleen. Näin ei kuitenkaan tulisi tehdä, vaan meidän pitäisi olla hahmon sisällä. Sen sijaan, että kuulemme mitä auton ulkopuolella tapahtuu, kirjoittajan pitäisi istuttaa meidät ajajan penkille. Miltä se tuntuu kun auto todella rysähtää puuta vasten, kun lasi purkautuu silmien eteen, turvavyö kuristaa ja tyhjä kauhu täyttää mielen?

Tämä on eräänlainen vastaisku ohjeelle näytä, älä kerro. Ohjehan menee tiivistetysti niin, että sen sijaan kertoisimme hahmon itkevän, näytämme kyynelten virtaavan hänen poskiaan pitkin. Ymmärrettävästi elokuvissa tätä on pakko hyödyntää, mutta kirjassa ei. Toki sinun kannattaa useimmiten käyttää tätä keinoa eikä todeta itsestään selvyyksiä, mutta liika on liikaa. Kun hahmon ajatukset välittyvät lukijalle vain sellaisenaan paperille katoaa kirjan ainutlaatuisuus. Televisio voi näyttää hahmon riehuvan ja pitävän ajatukset itsellään, mutta kirja voi jakaa nuo ajatukset täysin luonnollisesti.

Ja toisaalta taas huomioidaan se, että tämä on vain joidenkin kirjoittajien mielipide. Itse pidän elokuvamaisuudesta, mutta ymmärrän hyvin miten se voi etäännyttää lukijan itse tarinasta. Eikä kaikki johdu siitä, että kyse on vain elokuvamaisuudesta, toisinaan se on vain kyseessä oleva tyyli. Kuten kaikki muutkin ohjeet, tämä kannattaa huomioida ja soveltaa omalla tavallaan. Muista kuitenkin, että kirjoitat kirjaa, et käsikirjoitusta.

Elokuviin ma matkaan niin (tahi sitten television äärelle)
Varsinkin 2000-luvulla televisiosarjat ovat nostaneet suosiotaan, joten tietyllä tapaa niitä kannattaisi huomioida vielä enemmän. Elokuva on yksi nopea juttu isoilla räjähdyksillä, kun taas televisio pyrkii lyömään veitsensä tunteisiin ja ajatuksiin. Näin ne ovat muuttuneet lähemmäksi kirjoja.

Älä siis tunne häpeää kun seuraavan kerran istahdat sohvalle. Muista vain pitää silmät ja ajatukset auki ja palata lopulta koneesi äärelle.