Eli miksi tänä keskiviikkona ei ole Kirjoittamisesta juttua vaan se on torstaina, siis huomenna
Vastaus: Koska on niin kiire, loputon, mahdoton, hermojaraastava. (Ja koska nyt yritetään rentoutua niistä.)
Mutta huomenna taas jatketaan! Pahoittelen, jos joku erikseen odotti päivitystä, mutta yritän saada sen ulos mahdollisimman aikaisin huomenna, kun olen tekstin vielä kertaallen oikolukenut. Keskeneräistä en halua laittaa, vaikka hieman hävettääkin paukkua deadlinesta.
Kaikille, hyvää vappua!
Blogi kirjoittamisesta, kirjoista ja sarjakuvista. Vinkkejä kirjoittamiseen ja arvosteluja!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Sarjakuva-arvostelu: Chew - the Omnivore Edition vol. 2
3/5 pistettä - musta huumori, agenttitarina - käsikirjoitus John Layman, kuvitus Rob Guillory - sisältää sarjan osat 11-20, noin 260 sivua - EI suomennettu - julkaistu vuonna 2011 - kustantanut Image Comics - lainakirja
Ensimmäinen Chew aloitti tarinan Tony Chusta, erikoisagentista jolla on erikoinenkyky: syödessään jotain, Tony saa psykedeelisen vision siitä, mitä ruoka on kokenut. Jos hän syö banaanin, hän tuntee missä se on kasvanut ja mitä lannoitetta siihen on käytetty. Jos hän syö lihaa, hän tuntee miten se on teurastettu ja tehty pihveiksi. Ja jos hän syö ihmistä, no... Ensimmäiset kymmenen osaa Chewista olivat ratkiriemukkaita ja nerokkaita, vaikka siinä omat ongelmat olivatkin. Jatkolta on kuitenkin lupa odottaa paljon lisää.
Ensimmäinen Chew aloitti tarinan Tony Chusta, erikoisagentista jolla on erikoinenkyky: syödessään jotain, Tony saa psykedeelisen vision siitä, mitä ruoka on kokenut. Jos hän syö banaanin, hän tuntee missä se on kasvanut ja mitä lannoitetta siihen on käytetty. Jos hän syö lihaa, hän tuntee miten se on teurastettu ja tehty pihveiksi. Ja jos hän syö ihmistä, no... Ensimmäiset kymmenen osaa Chewista olivat ratkiriemukkaita ja nerokkaita, vaikka siinä omat ongelmat olivatkin. Jatkolta on kuitenkin lupa odottaa paljon lisää.
Tunnisteet:
3/5,
agentti,
Chew,
englanniksi,
Image,
John Layman,
lainakirja,
musta huumori,
Rob Guillory,
Sarjakuva-arvostelu,
the Omnivore Edition vol. 2
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Viikkoraportti: 28 - Viikko joka loppui päivän etuajassa
Olen ollut tällä viikolla täysin kujalla siitä, missä päivässä mennään. Juhlapyhät ovat siitä pirun vaarallisia ja niitä olisikin hyvä vältellä parhaansa mukaan, mutta jos työpaikka on kiinni, niin minkäs teet? Ja jos ei kirjoita, kannattaa lukea. Sitä minä olen tehnyt. Mutta myös kirjoittanut. Vähän, mutta kirjoittanut. Ja blogiin paljon. Sekin on kirjoittamista.
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Kirja-arvostelu: Parantaja - Antti Tuomainen
3/5 pistettä - dekkari, rikos, dystopia - noin 220 sivua - julkaistu vuonna 2010 - kustantanut Helsinki-kirjat - oma ostos
Antti Tuomainen ja hänen romaaninsa Parantaja on yksi suomalaisista kirjallisuuden menestystarinoista. Kirja on Tuomaisen kolmas julkaistu teos ja se voitti Vuoden johtolankapalkinnon, joka myönnetään vuoden parhaalle dekkarille. Parantajan käännösoikeudet on myyty 26 maahan ja kirja on saanut siellä menestysarvioita. Syksyn 2013 Helsingin kirjamessuilla Tuomainen esiintyi Sofi Oksasen rinnalla paneelissa Käännöskuninkaalliset.
Antti Tuomainen ja hänen romaaninsa Parantaja on yksi suomalaisista kirjallisuuden menestystarinoista. Kirja on Tuomaisen kolmas julkaistu teos ja se voitti Vuoden johtolankapalkinnon, joka myönnetään vuoden parhaalle dekkarille. Parantajan käännösoikeudet on myyty 26 maahan ja kirja on saanut siellä menestysarvioita. Syksyn 2013 Helsingin kirjamessuilla Tuomainen esiintyi Sofi Oksasen rinnalla paneelissa Käännöskuninkaalliset.
Tunnisteet:
2010,
3/5,
Antti Tuomainen,
dekkari,
dystopia,
Helsinkin kirjat,
ilmastonmuutos,
jännitys,
oma ostos,
Parantaja,
rikos,
Vuoden johtolanka
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Kirjoittamisesta: Seikkaileva kirjoittajatyyppi ei suunnittele
eli minkälainen seikkaileva kirjoittaja on, mitä se käytännössä tarkoittaa, mitä keinoja he käyttävät ja mitkä ovat heidän vahvuudet ja heikkoudet sekä omia kokemuksiani
Toissa viikolla Kirjailijan kellarissa käytiin läpi mitä oikein ovat kirjoittajatyypit ja miten he, suunnittelijat ja seikkailijat, eroavat toisistaan. Tärkeintä tuosta postauksesta oli löytää se ajatus, että on erilaisia tapoja kirjoittaa ja jokainen luo itselleen sen oman tavan. Silti voidaan jollain tavalla laskea kaksi erilaista tyyppiä, vaikka kukaan ei olekaan puhtaasti vain toista. Sen sijaan, että kyseessä olisi kaksi toisensa pois lukevaa laatikkoa, on kyse mittarista jossa on kaksi ääripäätä. Jokainen on jotain siitä väliltä. Suoranaisesti ei voida lokeroida kirjoittajia mihinkään tyyppeihin, eikä se olekaan tarkoitus. Enemmän halutaan tuoda esille eri tapoja kirjoittaa ja nyt keskitymme "seikkailijoihin", siis niihin, jotka eivät lähtökohtaisesti suunnittele tulevaa tarinaansa.
Mitä he ovat ja mitä tämä syvemmin tarkasteltuna tarkoittaa?
Toissa viikolla Kirjailijan kellarissa käytiin läpi mitä oikein ovat kirjoittajatyypit ja miten he, suunnittelijat ja seikkailijat, eroavat toisistaan. Tärkeintä tuosta postauksesta oli löytää se ajatus, että on erilaisia tapoja kirjoittaa ja jokainen luo itselleen sen oman tavan. Silti voidaan jollain tavalla laskea kaksi erilaista tyyppiä, vaikka kukaan ei olekaan puhtaasti vain toista. Sen sijaan, että kyseessä olisi kaksi toisensa pois lukevaa laatikkoa, on kyse mittarista jossa on kaksi ääripäätä. Jokainen on jotain siitä väliltä. Suoranaisesti ei voida lokeroida kirjoittajia mihinkään tyyppeihin, eikä se olekaan tarkoitus. Enemmän halutaan tuoda esille eri tapoja kirjoittaa ja nyt keskitymme "seikkailijoihin", siis niihin, jotka eivät lähtökohtaisesti suunnittele tulevaa tarinaansa.
Mitä he ovat ja mitä tämä syvemmin tarkasteltuna tarkoittaa?
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Sarjakuva-arvostelu: Sillage #2 - Yksityiskokoelma
3/5 pistettä - scifi, seikkailu - noin 50 sivua - käsikirjoittanut
Jean David Morvan, kuvittanut Philippe Buchet - julkaistu 1999,
suomennettu 2010 - kustantanut Egmont - kirjastolaina
Sillage on ranskalaista scifisarjakuvaa, jossa ainoaa laatuaan oleva ihmistyttö Navi seikkailee mitä erilaisimpien muukalaisrotujen kanssa. Sarjan aloitusosa, Tulta ja tuhkaa, oli kuvitukseltaan varsin näytti eikä juonessakaan ollut pahemmin vikaa, mutta vauhtia oli liikaa siinä määrin, ettei lukija ehtinyt solmia mitään sidettä tapahtumiin. Toiselta osalta on kuitenkin lupa odottaa paljoa, sillä tällä kertaa päästään todellisiin scifimaailmoihin.
Sillage on ranskalaista scifisarjakuvaa, jossa ainoaa laatuaan oleva ihmistyttö Navi seikkailee mitä erilaisimpien muukalaisrotujen kanssa. Sarjan aloitusosa, Tulta ja tuhkaa, oli kuvitukseltaan varsin näytti eikä juonessakaan ollut pahemmin vikaa, mutta vauhtia oli liikaa siinä määrin, ettei lukija ehtinyt solmia mitään sidettä tapahtumiin. Toiselta osalta on kuitenkin lupa odottaa paljoa, sillä tällä kertaa päästään todellisiin scifimaailmoihin.
Tunnisteet:
1999,
2010,
3/5,
Egmont,
Jean David Morvan,
kirjastolaina,
Philippe Buchet,
Sarjakuva-arvostelu,
Scifi,
seikkailu,
Sillage,
Yksityiskokoelma
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Viikkoraportti: 27 - Kirjan ja ruusun ja lukemisen päivät!
Tällä viikolla ollaan juhlittu pienimuotoisesti Kirjailijan kellarin puolivuotista taivalta ja samaa juhlimista on löytynyt myös arjesta - pääsiäinen tarjosi hyvän hetken paeta mökille rentoutumaan. Keli on kuin morsian, ruoka on hyvää ja on aikaa lukea. Mikä voisi olla parempaa? Se, että täällä oleminen on saanut kaipaamaan kirjoittamista? No esimerkiksi se.
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Kirja-arvostelu: Taru Sormusten Herrasta I: Sormuksen ritarit - J.R.R. Tolkien
3/5 pistettä - fantasia - noin 540 sivua - alkuperäinen nimi The Lord of the Rings - Fellowship of the Ring - julkaistu alunperin vuonna 1954, suomennettu 1973 - kustantanut WSOY - oma ostos
Taru Sormusten Herrasta on kuolematon tarina, joka inspiroi tuhansia ihmisiä vuosikymmeniksi eteenpäin, oli se sitten lukemaan lisää fantasiaa tai sitten kirjoittamaan sitä itse. Tolkien loi maailman, jolla on oma kielensä ja kirjoitusasunsa ja tuhansien vuosien historia, ja tarina jatkuu ja kasvaa muissa tarinoissa kuten Hobitti ja Silmarillion. Kirjasarja on yksi maailman myydyimmistä ja Peter Jacksonin vuoden 2000-luvun alun filmatisoinnit tekivät viimeistään tarinan kaikille tutuksi.
Taru Sormusten Herrasta on kuolematon tarina, joka inspiroi tuhansia ihmisiä vuosikymmeniksi eteenpäin, oli se sitten lukemaan lisää fantasiaa tai sitten kirjoittamaan sitä itse. Tolkien loi maailman, jolla on oma kielensä ja kirjoitusasunsa ja tuhansien vuosien historia, ja tarina jatkuu ja kasvaa muissa tarinoissa kuten Hobitti ja Silmarillion. Kirjasarja on yksi maailman myydyimmistä ja Peter Jacksonin vuoden 2000-luvun alun filmatisoinnit tekivät viimeistään tarinan kaikille tutuksi.
Tunnisteet:
1954,
1973,
3/5,
Fantasia,
Fellowship of the Ring,
J. R. R. Tolkien,
Kirja-arvostelu,
klassikko,
Lord of the Rings,
LotR,
oma ostos,
Sormuksen ritarit,
Taru Sormusten Herrasta,
TSH,
WSOY
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Puoli vuotta Kirjailijan kellarissa!
eli Kellarin suosituimmat ja parhaat julkaisut, parhaat luetut kirjat, oman kirjoittamisen summaaminen ja tulevat suunnitelmat
Aika vierähtää nopeasti ohitse ja päivitykset rullaavat kuin liukuhihnalta! Tämä tarkoittaa sitä, että nyt ollaan ylitetty niin puolen vuoden kuin myös sadan julkaisun rajat - joten sadasensimmäinen julkaisu saa kunnian olla kertausta edelliseen puoleen vuoteen (tämän piti olla sadas päivitys, kuten niin terävästi laskin sunnuntaina, mutta aina matikka ei toimi vaikka niin väittäisi). Ja tämähän toimii erittäin hyvänä ponnistuslautana uusille lukijoille: tästä siis Kirjailijan kellarissa on kyse!
Mitä siis on tullut tehtyä? Katsotaan!
Aika vierähtää nopeasti ohitse ja päivitykset rullaavat kuin liukuhihnalta! Tämä tarkoittaa sitä, että nyt ollaan ylitetty niin puolen vuoden kuin myös sadan julkaisun rajat - joten sadasensimmäinen julkaisu saa kunnian olla kertausta edelliseen puoleen vuoteen (tämän piti olla sadas päivitys, kuten niin terävästi laskin sunnuntaina, mutta aina matikka ei toimi vaikka niin väittäisi). Ja tämähän toimii erittäin hyvänä ponnistuslautana uusille lukijoille: tästä siis Kirjailijan kellarissa on kyse!
Mitä siis on tullut tehtyä? Katsotaan!
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Novelli: Vääjäämätön
Juhlistaakseni Kirjailijan kellarin puolivuotistaivalta, olen päättänyt julkaista yhden vanhoista teksteistäni! Tässä on siis lyhyt kauhunovelli Vääjämätön.
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Viikkoraportti: 26 - Pelkkää työtä eikä huvia tekee kirjoittajasta tylsän miehen
Hullu työviikko on vihdoin päättynyt ja huomenna alkaa jo seuraava, ei onneksi yhtä vaativa kuin tämä, mutta kuitenkin. Työtä riittää eikä työ tekemällä lopu. Samaan aikaan kirjoitushommat kasaantuvat uhkaavasti, muutamat deadlinet jotka olivat niin kaukana ovat taas lähempänä ja ihan vain itseäkin harmittaa. Jostain sitä aikaa ja intoa olisi revittävä.
Jotain on kuitenkin tullut kirjoitettua, nimittäin tätä blogia! Puoli vuotta alkaa olla täynnä ja vielä ollaan elossa ja virkeinä. Mitäs siihen sanotte?
Jotain on kuitenkin tullut kirjoitettua, nimittäin tätä blogia! Puoli vuotta alkaa olla täynnä ja vielä ollaan elossa ja virkeinä. Mitäs siihen sanotte?
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Kirja-arvostelu: Veren ääriin - Cormac McCarthy
4/5 pistettä - lännentarina, taiteellinen - noin 400 sivua - alkuperäinen nimi Blood Meridian or the Evening Redness in the West - alkuperäisteos 1985, suomennettu vuonna 2013 - kustantanut WSOY - oma ostos
Veren ääriin, eli lännen punainen ilta on Cormac McCarthyn viides teos. Ilmestyessään se ei kerännyt suurta suosiota, mutta myöhemmin se on nostettu McCarthyn pääteokseksi ja yhdeksi suurimmaksi amerikkalaiseksi kirjaksi, joka on koskaan kirjoitettu. TIME lehti listasi sen listalleen sadan parhaan englanninkielisen kirjan joukkoon.
Veren ääriin, eli lännen punainen ilta on Cormac McCarthyn viides teos. Ilmestyessään se ei kerännyt suurta suosiota, mutta myöhemmin se on nostettu McCarthyn pääteokseksi ja yhdeksi suurimmaksi amerikkalaiseksi kirjaksi, joka on koskaan kirjoitettu. TIME lehti listasi sen listalleen sadan parhaan englanninkielisen kirjan joukkoon.
torstai 10. huhtikuuta 2014
Kirjoittamisesta: Kirjoittajatyypit - millainen sinä olet?
eli mitä kirjoittajatyypit ovat, montako niitä on, mitä niistä voidaan oppi ja miten löydät oman tyylisi
Niin monta kuin on kirjoittajia, on myös tapoja kirjoittaa eikä yksikään ole täysin samanlainen. Näin sanotaan usein ja mitä enemmän on tekemisissä muiden kanssa, sitä enemmän huomaa tämän olevan totta. Jokaisella on omia pikku juttuja, asioita mitä vain he tekevä ja jotka muiden mielestä vaikuttavat järjettömiltä.
Ja kaikesta huolimatta, voidaan sanoa olevan kaksi kirjoittajatyyppiä, joista sinäkin varmasti osut toiseen. Alla selvitetään miksi on hyvä olla tietoinen näistä tyypeistä ja miten niitä kannattaa hyödyntää.
Kirjoittajatyypit
Tämä on ensimmäinen suunnitellusta kolmen tekstin yhteisjutusta, ja nyt aion käydä vain lyhyesti läpi, mitä kirjoittajatyyppejä on. Myöhemmin tulen käymään yksityiskohtaisemmin molemmat tavat kirjoittaa ja selvittää tarkemmin, mitä ne tarkoittavat ja miten niitä kannattaa hyödyntää. Lähdetään kuitenkin siitä liikkeelle, mitkä kaksi tyyppiä meillä on:
Ensimmäinen on suunnittelija, englanniksi outliner.
Toinen tyyppi on seikkailija, englanniksi discovery writer.
Huomioikaa se, että rakkaalla lapsella on monta eri nimeä ja tässä on vain yhdet vaihtoehdot. Esimerkiksi George R. R. Martin käyttää nimitystä arkkitehti ja puutarhuri, nimitykset jotka antavat hyvin elävän kuvan siitä, mistä on kyse. Englanniksi outliner ja discovery writer ovat myöskin hyvin selkeitä tiivistelmiä. Yllä olevat suomennokset tuskin ovat parhaat, eivätkä ainakaan ainoat, mutta näillä nyt mennään. Toisen suomennoksen tarjosi Matti Rönkä vuoden 2013 Helsingin kirjamessuilla: hän puhui saksalaisista insinööreistä ja Jumalan käden ohjaamista.
Suunnittelijat
Kuten tämä antaa ymmärtää, tämän tyyppiset kirjoittajat suunnittelevat ennen kuin kirjoittavat. Ennen kuin he asettavat kynän paperille tai sormet näppäimistölle, heillä on jo selvä kuva siitä, mitä on tulossa. He tietävät miten tarina alkaa, mitä keskellä käy ja miten tarina päättyy. Kuten arkkitehdit ja saksalaiset insinöörit, heillä on valmiina piirustukset jotka kertovat, mitä mihinkin tulee ja miten kaikesta saadaan yksi, mahtava kokonaisuus.
Seikkailijat
Suomennos on hieman kömpelö, mutta antaa jonkinlaisen kuvan kirjailijasta, joka seikkailee omien hahmojensa rinnalla. Discovery writer tarkoittaa sitä, että selvittää itsekin matkalla, mikä juoni on, millaisia hahmot ovat ja niin edelleen. "Jumalan käsi" tulee ja ohjaa sinua ilman, että tietäisit valmiiksi lopputulosta tai edes seuraavaa välietappia. Tai vaihtoehtoisesti sinä olet puutarhuri joka asettaa ensimmäisen siemenen ja katsoo miten se kasvaa. Alkuun voi olla jonkinlainen luonnos siitä, miltä kaikki lopulta näyttää, mutta olet kuitenkin valmis antamaan kukillesi vapauden kasvaa juuri sellaiseksi, joksi ne kasvavat.
Mikä sinä olet?
Karkeasti jaoteltuna siinä on kaksi tapaa kirjoittaa, joista toiseen varmasti jokainen pystyy samaistumaan. Tässä kohti on hyvä selvittää, millainen kirjoittaja olet. Näillä muutamilla kysymyksillä pääset jo alkuun:
Voitko lähteä kirjoittamaan tarinaa vain yhdestä kohtauksesta? Jos tiedät vain yhden hahmon, voitko kirjoittaa ja saada siitä valmiiksi yhden, eheän kokonaisuuden? Saatko suunnittelematta valmista tarinaa?
Vai tarvitsetko sinä enemmän? Tiedätkö, että jos kirjoitat kuten yllä, päädyt pian umpikujaan? Pitääkö sinulla olla tarkempi käsitys tulevasta? Teetkö sinä jonkinlaisia muistiinpanoja? Pitääkö sinun tietää loppu, ennen kuin voit aloittaa tai edes uskot tekstistä tulevan yhtään mitään?
Näillä kysymyksillä pääset selville itsestäsi ja omasta kirjoittajatyypistäsi.
Mitä paremmin tunnet omat kykysi, sitä paremmin myös kirjoitat. Voit tällöin ottaa huomioon vahvuutesi ja heikkoutesi ja tehostaa kirjoittamisprosessiasi. Jos olet huomannut, ettet kykene kirjoittamaan ilman suunnitelmia, niin älä tuhlaa energiaasi projekteihin joiden tiedät kuolevan pian.
Itse olen selvästi seikkailija. Parhaat tarinani tulevat täysin yllättäen. Usein minulla on yksi lähtökohta, jota lähden selvittämään. Toisinaan en edes tiedä hahmoni nimeä tai miksi he ovat siellä, missä ovat. Kuljen heidän kanssaan eteenpäin ja samalla maailma maalautuu edessämme. Hiljalleen mennyt ja tuleva alkaa olla kirkkaampaa ja juonenkäänteet tulevat niin minulle kuin hahmoillenikin yllätyksenä. Kirjoittaminen on minulle raikasta ja jännittävää.
Viimeisimmät tarinat olen kirjoittanut juuri tuon yhden ajatuksen, kohtauksen perusteella. Tiedän, että näin tapahtuu, mutta miten päädyimme sinne, tai miksi ylipäätänsä olemme tässä kohtauksessa - sitä en vielä tiedä. Mitä tapahtuu sen jälkeen?
Monella tulee samanlaisia ideoita, mutta ero on siinä, miten tästä lähtee työskentelemään. Alatko hahmotella aikajanaa, vai teetkö kuten minä ja aloitat saman tien kirjoittamisen kohdasta, joka tuntuu hyvältä?
Vaikka yrittämällä yrittäisin, pystyn vain harvoin suunnittelemaan tarinaa muuten kuin kirjoittaessa. Monet kertovat saavansa suurimmat ja kirkkaimmat ideat tarinoihinsa lenkillä, salilla tai vaikkapa työssään. Itse en pysty siihen. Yritän keskittyä ajattelemaan tarinaa, mutta siitä ei tule mitään. Tarvitsen tekstin eteeni ja vasta silloin voimme yhdessä kasvaa, silloinkin vain jos kirjoitan tarinaa eteenpäin. Odottaminen ja tekstistä etääntyminen niin, että saisin tarinan hahmoteltua, ei minulta onnistu.
Mutta - minä olen myös suunnittelija. Nämä kaksi eri tapaa eivät nimittäin millään tavalla sulje toisiaan pois. Kyllä, minä olen suurimmaksi osaksi seikkailija niin novellien kuin romaanien kohdalla, mutta toisinaan suunnittelen, enemmän tai vähemmän. Usein suunnittelen siksi, että ajatukseni laukkaavat liian nopeasti, enkä kykene mitenkään pysymään perässä. Silloin minun on kirjoitettava ajatukseni ylös, jotten unohda niitä. Näin ollen minulla on joissain tarinoissa jo selvä suunnitelma siitä, mitä on tulossa. Toisinaan en tiedä yhtään mitä nurkan takana odottaa.
Toisaalla voidaan myös sanoa, että olen ajoittain äärimmäisen yksityiskohtainen suunnittelija. Viimeisimmän romaanikäsikirjoitukseni kanssa kävi niin, että päädyttyäni loppuun, aloitin tekstin kokonaan alusta, ajoittain jopa hyvin uudella tapaa. Ensimmäinen versioni toimi siis jonkinlaisena suunnitelmana jonka tarkoitus on tukea uutta tekstiä.
Se, millainen kirjoittaja olet, riippuu usein käsillä olevasta projektista. Toki jokaisella on ne omat varmoiksi todetut tavat, mutta toisinaan voi esimerkiksi kirjoittaa novellin ilman yhtään suunnittelua tai sen sijaan jo etukäteen päättää, miten kaikki päättyy. Jokainen tarina tarvitsee oman tapansa, kirjoittajalla voi olla esimerkiksi erilainen tapa työstää juurikin romaaneja ja novelleja. Romaaneja suunnitellusti, novelleja vapaasti. Tai sitten kyse riippuu ihan tekstistä. Yksi idea on valmiiksi niin selvä, ettei sitä tarvitse suunnitella, mutta seuraava vaatiikin huolellista aikajanan viilaamista.
Pointti on, että jokainen on jotain tältä väliltä. Kukaan ei kykene suunnittelemaan aivan kaikkea pienimmästä yksityiskohdasta lähtien, eikä kukaan voi olla ajattelematta etukäteen, mitä tulevassa voisi tapahtua. Nämä ovat kaksi ääripäätä, ja sinä olet siinä keskellä, enemmän tai vähemmän toista suosien.
Esimerkiksi kirjailija Brandon Sanderson on kertonut olevansa suunnittelija, hän aloittaa aina lopusta ja työskentelee siitä alkuun. Loput ovat hänelle se palkinto, minkä hän saa kirjoittamisesta. Hänellä on siis selvä suunnitelma, ennen kuin hän aloittaa kirjoittamisen. Kuitenkin kun hän aloittaa itse kirjoitusprosessin, hän ei vielä tiedä hahmojensa persoonallisuuksia. Niitä hän ei suunnittele etukäteen, vaan ne tulevat luontevasti osana tekstiä. Hahmoilla on tällöin vapaus tuntea omia tunteitaan, mutta heillä on silti selvä määränpää. Näin Sanderson on yhdistänyt kaksi tapaa omalla tavallaan.
George R. R. Martin taas on selittänyt, että vaikka hän tietää miten Tulen ja Jään laulu päättyy, on hän silti kirjoittajana seikkailija. Hän kuvasi tätä prosessia esimerkillä, jossa haluaisit ajaa Amerikan läpi. Ennen kuin aloitat matkan, suunnittelet reitin ja piirrät karttaan rasteja sinne, missä haluat käydä ja missä aiot pysähtyä. Tiedät siis minne tulet päätymään ja koska, mutta miten päädyt, minkä matkan teet pisteiden välillä, on mysteeri ja pysyykin sellaisena. Hän siis seikkailee matkansa tiettyjen kiintopisteiden, suurten juonenkäänteiden, välillä.
Ei kannatakaan ajatella olevasi pelkästään toinen näistä tyypeistä, koska harvoin näin on. Silloin myös suljet itseltäsi toisen puolen tarjoamat hyödyt. Ei ole mitään mitään "oikeaa" tai "parempaa" tapaa, on vain erilaisia tapoja ja kaikilla on omat hyödyt ja haitat. Yhdistämällä kahta, saat molempien parhaat puolet.
Löydä oma tyylisi
Jos et tunnista itseäsi kummastakaan leiristä tai sinusta tuntuu, ettet ole edes kokeillut toista, on syytä ottaa itselle harjoitustehtävä jossa testaat miten eri tyylit toimivat sinulla. Novelli on tähän erinomainen harjoitus, se on tarpeeksi lyhyt jotta se on helposti hoidettavissa, mutta on silti kokonainen tarina.
Jos siis koet tavallisesti olevasi suunnittelija, niin nyt tehtävänäsi on keksiä yksittäinen lähtökohta ja aloittaa kirjoittaminen suoraan siitä. Älä huoli, ettet tiedä mitä on luvassa. Käy rohkeasti kohti tuntematonta ja yrittää keksiä ratkaisuja ongelmiin sitä mukaan, kun ne koittavat.
Jos taas olet jo luonteeltasi seikkailija, yritä hillitä itseäsi ja käydä koko tarina läpi, ennen kuin kirjoitat itse tarinaa. Tyyli on vapaa. Kirjoitatko tiivistelmän, teetkö ajatuskartan vai pelkkiä ranskalaisia viivoja - se on sinun päätettävissäsi.
Ja vaikka kokisit olevasi jo valmiiksi toinen näistä, on syytä kokeilla molempia ja todeta, kumpi toimii sinulle paremmin. Ei kannata kuitenkaan ottaa suurempaa stressiä siitä, mihin kuulut - mitä luultavammin keksit täysin oman tyylin. Eikä kaikki sovi kaikille, kuten aiemmin mainitsin. Minulle suunnittelu tuntuu tuottavan enemmän vain päänvaivaa ja osa kirjoittajista sanoo, että jos he suunnittelevat liikaa, tarina menettää mielenkiinnon. Ja se on ihan ok, tärkeintä on, että pääset tarinan loppuun asti ja jatkat kirjoittamista. Muulla ei ole väliä.
Mitä on tulossa
Kahden viikon päästä käydään läpi seikkailija tyypin kirjoittajat, siis itseni kaltainen kirjoittaja, ja siitä kahden viikon päästä suunnittelijat. Näissä aion käydä tarkemmin sitä, mitä jokainen tyyppi oikein tarkoittaa, mitkä ovat heidän yleisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Näistä on hyvä olla tietoinen, vaikkei käyttäisikään tiettyä tyyliä.
Siihen mennessä, mikä on sinun tyylisi? Tunnistatko itsesi selvästi toisesta, vai oletko jotain siltä väliltä? Vai oletko koskaan edes ajatellut tätä, onko sinulla mitään käsitystä kumpi kirjoittaja olisit?
Tässä on linkit juttuihin, joissa käsittelen tarkemmin seikkailijoita ja suunnittelijoita:
- Seikkaileva kirjoittajatyyppi
- Suunnitteleva kirjoittajatyyppi
Niin monta kuin on kirjoittajia, on myös tapoja kirjoittaa eikä yksikään ole täysin samanlainen. Näin sanotaan usein ja mitä enemmän on tekemisissä muiden kanssa, sitä enemmän huomaa tämän olevan totta. Jokaisella on omia pikku juttuja, asioita mitä vain he tekevä ja jotka muiden mielestä vaikuttavat järjettömiltä.
Ja kaikesta huolimatta, voidaan sanoa olevan kaksi kirjoittajatyyppiä, joista sinäkin varmasti osut toiseen. Alla selvitetään miksi on hyvä olla tietoinen näistä tyypeistä ja miten niitä kannattaa hyödyntää.
Kirjoittajatyypit
Tämä on ensimmäinen suunnitellusta kolmen tekstin yhteisjutusta, ja nyt aion käydä vain lyhyesti läpi, mitä kirjoittajatyyppejä on. Myöhemmin tulen käymään yksityiskohtaisemmin molemmat tavat kirjoittaa ja selvittää tarkemmin, mitä ne tarkoittavat ja miten niitä kannattaa hyödyntää. Lähdetään kuitenkin siitä liikkeelle, mitkä kaksi tyyppiä meillä on:
Ensimmäinen on suunnittelija, englanniksi outliner.
Toinen tyyppi on seikkailija, englanniksi discovery writer.
Huomioikaa se, että rakkaalla lapsella on monta eri nimeä ja tässä on vain yhdet vaihtoehdot. Esimerkiksi George R. R. Martin käyttää nimitystä arkkitehti ja puutarhuri, nimitykset jotka antavat hyvin elävän kuvan siitä, mistä on kyse. Englanniksi outliner ja discovery writer ovat myöskin hyvin selkeitä tiivistelmiä. Yllä olevat suomennokset tuskin ovat parhaat, eivätkä ainakaan ainoat, mutta näillä nyt mennään. Toisen suomennoksen tarjosi Matti Rönkä vuoden 2013 Helsingin kirjamessuilla: hän puhui saksalaisista insinööreistä ja Jumalan käden ohjaamista.
Suunnittelijat
Kuten tämä antaa ymmärtää, tämän tyyppiset kirjoittajat suunnittelevat ennen kuin kirjoittavat. Ennen kuin he asettavat kynän paperille tai sormet näppäimistölle, heillä on jo selvä kuva siitä, mitä on tulossa. He tietävät miten tarina alkaa, mitä keskellä käy ja miten tarina päättyy. Kuten arkkitehdit ja saksalaiset insinöörit, heillä on valmiina piirustukset jotka kertovat, mitä mihinkin tulee ja miten kaikesta saadaan yksi, mahtava kokonaisuus.
Seikkailijat
Suomennos on hieman kömpelö, mutta antaa jonkinlaisen kuvan kirjailijasta, joka seikkailee omien hahmojensa rinnalla. Discovery writer tarkoittaa sitä, että selvittää itsekin matkalla, mikä juoni on, millaisia hahmot ovat ja niin edelleen. "Jumalan käsi" tulee ja ohjaa sinua ilman, että tietäisit valmiiksi lopputulosta tai edes seuraavaa välietappia. Tai vaihtoehtoisesti sinä olet puutarhuri joka asettaa ensimmäisen siemenen ja katsoo miten se kasvaa. Alkuun voi olla jonkinlainen luonnos siitä, miltä kaikki lopulta näyttää, mutta olet kuitenkin valmis antamaan kukillesi vapauden kasvaa juuri sellaiseksi, joksi ne kasvavat.
Mikä sinä olet?
Karkeasti jaoteltuna siinä on kaksi tapaa kirjoittaa, joista toiseen varmasti jokainen pystyy samaistumaan. Tässä kohti on hyvä selvittää, millainen kirjoittaja olet. Näillä muutamilla kysymyksillä pääset jo alkuun:
Voitko lähteä kirjoittamaan tarinaa vain yhdestä kohtauksesta? Jos tiedät vain yhden hahmon, voitko kirjoittaa ja saada siitä valmiiksi yhden, eheän kokonaisuuden? Saatko suunnittelematta valmista tarinaa?
Vai tarvitsetko sinä enemmän? Tiedätkö, että jos kirjoitat kuten yllä, päädyt pian umpikujaan? Pitääkö sinulla olla tarkempi käsitys tulevasta? Teetkö sinä jonkinlaisia muistiinpanoja? Pitääkö sinun tietää loppu, ennen kuin voit aloittaa tai edes uskot tekstistä tulevan yhtään mitään?
Näillä kysymyksillä pääset selville itsestäsi ja omasta kirjoittajatyypistäsi.
Mitä paremmin tunnet omat kykysi, sitä paremmin myös kirjoitat. Voit tällöin ottaa huomioon vahvuutesi ja heikkoutesi ja tehostaa kirjoittamisprosessiasi. Jos olet huomannut, ettet kykene kirjoittamaan ilman suunnitelmia, niin älä tuhlaa energiaasi projekteihin joiden tiedät kuolevan pian.
Itse olen selvästi seikkailija. Parhaat tarinani tulevat täysin yllättäen. Usein minulla on yksi lähtökohta, jota lähden selvittämään. Toisinaan en edes tiedä hahmoni nimeä tai miksi he ovat siellä, missä ovat. Kuljen heidän kanssaan eteenpäin ja samalla maailma maalautuu edessämme. Hiljalleen mennyt ja tuleva alkaa olla kirkkaampaa ja juonenkäänteet tulevat niin minulle kuin hahmoillenikin yllätyksenä. Kirjoittaminen on minulle raikasta ja jännittävää.
Viimeisimmät tarinat olen kirjoittanut juuri tuon yhden ajatuksen, kohtauksen perusteella. Tiedän, että näin tapahtuu, mutta miten päädyimme sinne, tai miksi ylipäätänsä olemme tässä kohtauksessa - sitä en vielä tiedä. Mitä tapahtuu sen jälkeen?
Monella tulee samanlaisia ideoita, mutta ero on siinä, miten tästä lähtee työskentelemään. Alatko hahmotella aikajanaa, vai teetkö kuten minä ja aloitat saman tien kirjoittamisen kohdasta, joka tuntuu hyvältä?
Vaikka yrittämällä yrittäisin, pystyn vain harvoin suunnittelemaan tarinaa muuten kuin kirjoittaessa. Monet kertovat saavansa suurimmat ja kirkkaimmat ideat tarinoihinsa lenkillä, salilla tai vaikkapa työssään. Itse en pysty siihen. Yritän keskittyä ajattelemaan tarinaa, mutta siitä ei tule mitään. Tarvitsen tekstin eteeni ja vasta silloin voimme yhdessä kasvaa, silloinkin vain jos kirjoitan tarinaa eteenpäin. Odottaminen ja tekstistä etääntyminen niin, että saisin tarinan hahmoteltua, ei minulta onnistu.
Mutta - minä olen myös suunnittelija. Nämä kaksi eri tapaa eivät nimittäin millään tavalla sulje toisiaan pois. Kyllä, minä olen suurimmaksi osaksi seikkailija niin novellien kuin romaanien kohdalla, mutta toisinaan suunnittelen, enemmän tai vähemmän. Usein suunnittelen siksi, että ajatukseni laukkaavat liian nopeasti, enkä kykene mitenkään pysymään perässä. Silloin minun on kirjoitettava ajatukseni ylös, jotten unohda niitä. Näin ollen minulla on joissain tarinoissa jo selvä suunnitelma siitä, mitä on tulossa. Toisinaan en tiedä yhtään mitä nurkan takana odottaa.
Toisaalla voidaan myös sanoa, että olen ajoittain äärimmäisen yksityiskohtainen suunnittelija. Viimeisimmän romaanikäsikirjoitukseni kanssa kävi niin, että päädyttyäni loppuun, aloitin tekstin kokonaan alusta, ajoittain jopa hyvin uudella tapaa. Ensimmäinen versioni toimi siis jonkinlaisena suunnitelmana jonka tarkoitus on tukea uutta tekstiä.
Se, millainen kirjoittaja olet, riippuu usein käsillä olevasta projektista. Toki jokaisella on ne omat varmoiksi todetut tavat, mutta toisinaan voi esimerkiksi kirjoittaa novellin ilman yhtään suunnittelua tai sen sijaan jo etukäteen päättää, miten kaikki päättyy. Jokainen tarina tarvitsee oman tapansa, kirjoittajalla voi olla esimerkiksi erilainen tapa työstää juurikin romaaneja ja novelleja. Romaaneja suunnitellusti, novelleja vapaasti. Tai sitten kyse riippuu ihan tekstistä. Yksi idea on valmiiksi niin selvä, ettei sitä tarvitse suunnitella, mutta seuraava vaatiikin huolellista aikajanan viilaamista.
Pointti on, että jokainen on jotain tältä väliltä. Kukaan ei kykene suunnittelemaan aivan kaikkea pienimmästä yksityiskohdasta lähtien, eikä kukaan voi olla ajattelematta etukäteen, mitä tulevassa voisi tapahtua. Nämä ovat kaksi ääripäätä, ja sinä olet siinä keskellä, enemmän tai vähemmän toista suosien.
Esimerkiksi kirjailija Brandon Sanderson on kertonut olevansa suunnittelija, hän aloittaa aina lopusta ja työskentelee siitä alkuun. Loput ovat hänelle se palkinto, minkä hän saa kirjoittamisesta. Hänellä on siis selvä suunnitelma, ennen kuin hän aloittaa kirjoittamisen. Kuitenkin kun hän aloittaa itse kirjoitusprosessin, hän ei vielä tiedä hahmojensa persoonallisuuksia. Niitä hän ei suunnittele etukäteen, vaan ne tulevat luontevasti osana tekstiä. Hahmoilla on tällöin vapaus tuntea omia tunteitaan, mutta heillä on silti selvä määränpää. Näin Sanderson on yhdistänyt kaksi tapaa omalla tavallaan.
George R. R. Martin taas on selittänyt, että vaikka hän tietää miten Tulen ja Jään laulu päättyy, on hän silti kirjoittajana seikkailija. Hän kuvasi tätä prosessia esimerkillä, jossa haluaisit ajaa Amerikan läpi. Ennen kuin aloitat matkan, suunnittelet reitin ja piirrät karttaan rasteja sinne, missä haluat käydä ja missä aiot pysähtyä. Tiedät siis minne tulet päätymään ja koska, mutta miten päädyt, minkä matkan teet pisteiden välillä, on mysteeri ja pysyykin sellaisena. Hän siis seikkailee matkansa tiettyjen kiintopisteiden, suurten juonenkäänteiden, välillä.
Ei kannatakaan ajatella olevasi pelkästään toinen näistä tyypeistä, koska harvoin näin on. Silloin myös suljet itseltäsi toisen puolen tarjoamat hyödyt. Ei ole mitään mitään "oikeaa" tai "parempaa" tapaa, on vain erilaisia tapoja ja kaikilla on omat hyödyt ja haitat. Yhdistämällä kahta, saat molempien parhaat puolet.
Löydä oma tyylisi
Jos et tunnista itseäsi kummastakaan leiristä tai sinusta tuntuu, ettet ole edes kokeillut toista, on syytä ottaa itselle harjoitustehtävä jossa testaat miten eri tyylit toimivat sinulla. Novelli on tähän erinomainen harjoitus, se on tarpeeksi lyhyt jotta se on helposti hoidettavissa, mutta on silti kokonainen tarina.
Jos siis koet tavallisesti olevasi suunnittelija, niin nyt tehtävänäsi on keksiä yksittäinen lähtökohta ja aloittaa kirjoittaminen suoraan siitä. Älä huoli, ettet tiedä mitä on luvassa. Käy rohkeasti kohti tuntematonta ja yrittää keksiä ratkaisuja ongelmiin sitä mukaan, kun ne koittavat.
Jos taas olet jo luonteeltasi seikkailija, yritä hillitä itseäsi ja käydä koko tarina läpi, ennen kuin kirjoitat itse tarinaa. Tyyli on vapaa. Kirjoitatko tiivistelmän, teetkö ajatuskartan vai pelkkiä ranskalaisia viivoja - se on sinun päätettävissäsi.
Ja vaikka kokisit olevasi jo valmiiksi toinen näistä, on syytä kokeilla molempia ja todeta, kumpi toimii sinulle paremmin. Ei kannata kuitenkaan ottaa suurempaa stressiä siitä, mihin kuulut - mitä luultavammin keksit täysin oman tyylin. Eikä kaikki sovi kaikille, kuten aiemmin mainitsin. Minulle suunnittelu tuntuu tuottavan enemmän vain päänvaivaa ja osa kirjoittajista sanoo, että jos he suunnittelevat liikaa, tarina menettää mielenkiinnon. Ja se on ihan ok, tärkeintä on, että pääset tarinan loppuun asti ja jatkat kirjoittamista. Muulla ei ole väliä.
Mitä on tulossa
Kahden viikon päästä käydään läpi seikkailija tyypin kirjoittajat, siis itseni kaltainen kirjoittaja, ja siitä kahden viikon päästä suunnittelijat. Näissä aion käydä tarkemmin sitä, mitä jokainen tyyppi oikein tarkoittaa, mitkä ovat heidän yleisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Näistä on hyvä olla tietoinen, vaikkei käyttäisikään tiettyä tyyliä.
Siihen mennessä, mikä on sinun tyylisi? Tunnistatko itsesi selvästi toisesta, vai oletko jotain siltä väliltä? Vai oletko koskaan edes ajatellut tätä, onko sinulla mitään käsitystä kumpi kirjoittaja olisit?
***
Tässä on linkit juttuihin, joissa käsittelen tarkemmin seikkailijoita ja suunnittelijoita:
- Seikkaileva kirjoittajatyyppi
- Suunnitteleva kirjoittajatyyppi
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Sarjakuva-arvostelu: Sillage #1 - Tulta ja tuhkaa
3/5 pistettä - scifi, seikkailu - noin 50 sivua - käsikirjoittanut Jean David Morvan, kuvittanut Philippe Buchet - julkaistu 1998, suomennettu 2009 - kustantanut Egmont - kirjastolaina
Ranskalainen käsikirjoittaja-kuvittaja pari Morvan ja Buchet ovat luoneet eeppisen scifisarjakuva Sillagen. Mutta mikä Sillage edes on, ja mitä tekemistä tarinan päähenkilöllä Navisilla on kaiken kanssa? Näitä kysymyksiä selvitetään tarinan ensimmäisessä osassa, joka toimii vasta pohjustuksena tulevalle. Sarjasta on julkaistu tähän mennessä kuusitoista osaa, joista kahdeksan on ehdityy suomennetaa.
Ranskalainen käsikirjoittaja-kuvittaja pari Morvan ja Buchet ovat luoneet eeppisen scifisarjakuva Sillagen. Mutta mikä Sillage edes on, ja mitä tekemistä tarinan päähenkilöllä Navisilla on kaiken kanssa? Näitä kysymyksiä selvitetään tarinan ensimmäisessä osassa, joka toimii vasta pohjustuksena tulevalle. Sarjasta on julkaistu tähän mennessä kuusitoista osaa, joista kahdeksan on ehdityy suomennetaa.
Tunnisteet:
1998,
2009,
3/5,
Egmont,
Jean David Morvan,
kirjastolaina,
Philippe Buchet,
Sarjakuva-arvostelu,
Scifi,
seikkailu,
Sillage,
Tulta ja tuhkaa
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Viikkoraportti: 25 - Ennakkotehtävät loppuivat, kirjoitusmotivaatio palasi
Alkuviikolla saatiin (vihdoin) päätökseen koulujen haut, ainakin tältä osin. Nyt odotetaan korkempien voimien päätöstä ja nähdään, päästäänkö itse pääsykokeisiin. Sen myötä kirjoitusinto jatkui, ja vaikka toisinaan sanoja on saanut houkutella esiin eikä kirjoittaminen tunnu olevan niin nopeaa kuin ennen, on kirjoittaminen helpompaa kuin pitkään aikaan.
perjantai 4. huhtikuuta 2014
Kirja-arvostelu: Stepanin koodeksi - toimittanut Tuomas Saloranta
3/5 pistettä - kauhu, yliluonnollinen, jännitys, novellikokoelma - noin 110 sivua - julkaistu vuonna 2013 - kustantanut Kuoriaiskirjat - kirjastolaina
Uusrahvaanomaisenfiktion pojat ja tytöt ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja luoneet täysin oman mytologian, hieman Cthulun hengessä. Stepanin koodeksi, tuo myyttinen kirja jota kukaan ei osaa kunnolla tulkita ja jonka lukijat vajoavat hulluuteen, on täällä. Miehet ovat yrittäneet hävittää ja pelastaa kirjaa, mutta tekivät he mitä tahansa, luvassa on vain ruumiita, sillä koodeksin kuviin ja vieraaseen kirjoitukseen on levinnyt pahuus, jota ihmismieli ei kykene käsittämänä.
Kirja on erityisen ajankohtainen nyt, kun kirjan voi ladata netistä täysin ilmaiseksi! Vaikka ei omistaisi e-lukijaa, kirjan voi lukea koneelta tai älypuhelimelta. Huomioikaa toki, että kyseinen tarjous on voimassa vain tämän kuukauden, huhtikuun, ajan! Toimikaa siis nopeasti!
Kirjoittajille varsinkin kirja on lukemisen arvoinen, sillä käynnissä on kisa jossa voit ottaa osaa Stepanin koodeksin jatko-osaan. Onko sinun kauhukuvasi tästä koodeksista taltioitavan arvoinen?
Mutta miten itse kirja? Onko sillä muuta lukuarvoa?
Uusrahvaanomaisenfiktion pojat ja tytöt ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja luoneet täysin oman mytologian, hieman Cthulun hengessä. Stepanin koodeksi, tuo myyttinen kirja jota kukaan ei osaa kunnolla tulkita ja jonka lukijat vajoavat hulluuteen, on täällä. Miehet ovat yrittäneet hävittää ja pelastaa kirjaa, mutta tekivät he mitä tahansa, luvassa on vain ruumiita, sillä koodeksin kuviin ja vieraaseen kirjoitukseen on levinnyt pahuus, jota ihmismieli ei kykene käsittämänä.
Kirja on erityisen ajankohtainen nyt, kun kirjan voi ladata netistä täysin ilmaiseksi! Vaikka ei omistaisi e-lukijaa, kirjan voi lukea koneelta tai älypuhelimelta. Huomioikaa toki, että kyseinen tarjous on voimassa vain tämän kuukauden, huhtikuun, ajan! Toimikaa siis nopeasti!
Kirjoittajille varsinkin kirja on lukemisen arvoinen, sillä käynnissä on kisa jossa voit ottaa osaa Stepanin koodeksin jatko-osaan. Onko sinun kauhukuvasi tästä koodeksista taltioitavan arvoinen?
Mutta miten itse kirja? Onko sillä muuta lukuarvoa?
Tunnisteet:
2013,
3/5,
Anne Leinonen,
Boris Hurtta,
ilmaista,
jännitys,
kauhu,
kirjastolaina,
Kuoriaiskirjat,
novellikokoelma,
Shimo Suntila,
Stepanin koodeksi,
Tuomas Saloranta,
URS,
yliluonnollinen
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Kirjoittamisesta: Musiikkia kirjoittaessa
eli miksi kukaan tekisi niin järjetöntä, mitä hän kuuntelisi, mitä vaaroja siihen liittyy ja miksi sade on täydellistä
Tapoja kirjoittaa on käytännössä niin paljon kuin on kirjoittajiakin. Toiset kirjoittavat lyhyissä erissä, toiset monen tunnin sessioissa. Toiset vaativat ehdotonta, rikkumatonta hiljaisuutta - ja toiset tarvitsevat melua ympärilleen. Siis musiikkia.
Toisille tämän mainitseminenkin on kirosana. Taivas varjele, ääntä kun minä olen luovassa tilassani? Ei! Näppäimmistönikin on pehmustettu, jotta kuulen vain äänet päässäni (kuten kunnon psykopaatti). Ideaa ei kannata kuitenkaan heti hylätä, sillä musiikin kuuntelu voi hyvin antaa kaivattua vauhtia kirjoittamiseen.
Tapoja kirjoittaa on käytännössä niin paljon kuin on kirjoittajiakin. Toiset kirjoittavat lyhyissä erissä, toiset monen tunnin sessioissa. Toiset vaativat ehdotonta, rikkumatonta hiljaisuutta - ja toiset tarvitsevat melua ympärilleen. Siis musiikkia.
Toisille tämän mainitseminenkin on kirosana. Taivas varjele, ääntä kun minä olen luovassa tilassani? Ei! Näppäimmistönikin on pehmustettu, jotta kuulen vain äänet päässäni (kuten kunnon psykopaatti). Ideaa ei kannata kuitenkaan heti hylätä, sillä musiikin kuuntelu voi hyvin antaa kaivattua vauhtia kirjoittamiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)