Sarjakuva-arvostelu: Batman - Hush

3/5 pistettä - supersankari - noin 320 sivua - sisältää kaikki julkaistut kaksitoista osaa - käsikirjoittanut Jeph Loeb, kuvittanut Jim Lee - julkaistu 2002-2003, kokoelmaksi 2004 - EI suomennettu - oma kirja

Vuonna 2002 Jeph Loeb ja Jim Lee saivat pestin kirjoittaa ja piirtää kuukausittain ilmestyvää Batmania. Tuloksena oli kokonaisuus nimeltä Hush. Ensimmäisen osan ennakkotilaukset nostivat sarjan heti myyntilistojen kärkeen ja myöhemmin se on nostettu kokonaisuutena merkittävimpien Batman tarinoiden joukkoon. Loeb ja Lee eivät itse jatkaneet tarinaa, mutta Hushin hahmot ovat myöhemmin ilmestyneet myös toisissa sarjoissa.

Viikkoraportti: 24 - Ensimmäinen hylkäyskirjeeni!

Tällä viikolla on tapahtunut paljon, yhtenä suurimpana on ennakotehtävien deadlinen lähestyminen. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että ei kannata vain hautoa ideaa koko kuukauden ja toteuttaa se lopussa. Olisi hyvä, jos kirjoittaisi heti ja toteaisi jo silloin, että ei se muuten toimi noin ja siksi sinulla on aivan pirun paljon tehtävää.

Kirja-arvostelu: Gorilla - Juhani Karila

3/5 pistettä - novellikokoelma, absurdi - noin 140 sivua - julkaistu vuonna 2013 - kustantanut Otava - kirja voitettu arvonnasta

Juhani Karilla on esikoiskirjailijalla, jolla menee hyvin. Vuonna 2010 hän voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun ja hän on toimittaja joka on tehnyt töitä Helsingin Sanomissa. Karilan esikoisteos, novellikokoelma Gorilla, herätti mielenkiinnon jokaisessa suurista kustantamoista, ensimmäiset vastasivat lähettämisestä seuraavana päivänä. Otava päätyi "voittajaksi" ja sai julkaista kirjan. Gorilla oli ehdolla HS:n vuoden parhaaksi esikoisromaaniksi ja se on saanut erittäin paljon julkisuutta niin lehtiarvosteluissa kuin blogeissa. Karila oli myös HS:n Lue ja kirjoita paremmin lehdessä jakamassa omia viisauksiaan.

Kirjoittamisesta: Kohtauksen päättäminen jännittävästi - oikein ja väärin tehtynä

Eli mitä se tarkoittaa kun lukijalle ei kerrota mitä todella tapahtuu, miten sen pystyy täydellisesti mokaamaan ja miten luodaan todellista jännitystä

Tarinan jännitys perustuu usein (ei todellakaan aina) tietämättömyyteen. Ei tiedetä kuka murhaaja on, onko uhka todellinen, kuka tulee kuolemaan, ehditäänkö pelastaa uhrit. Kysymykset herättävät jännitystä ja jättävät lukijan ihmettelemään ja janoamaan lisää: minun on saatava tietää. Tuloksena on lukija joka ei edes huomaa ahmivansa kirjaa eteenpäin. Jykevä luvun lopetus ei anna lukijan laittaa kirjaa alas.

Siis mitä vähemmän lukija tietää, sen parempi? Valitettavasti ei.

Sarjakuva-arvostelu: Karim, osa 4

3/5 pistettä - rikos, draama - noin 28 sivua - käsikirjoittanut Karonen, kuvittanut Honkala - omakustanne - ilmestynyt vuonna 2014 - arvostelukappale

Kahden suomalaisen omakustanne sarjakuva, Karim, on edennyt neljänteen osaansa. Ensimmäiset osat (arvostelu) esittelivät juonen ja maailman, mutta kolmanteen osaansa mennessä sarja oli jo saanut toivottua vauhtia. Neljännen osan takakannessa luvataan yhä kiihkeämpää menoa väkivallan, räjähdysten ja jännityksen muodossa. Siinä he myös ovat oikeassa: toimintaa on luvassa.

Viikkoraportti: 23 - Ei se helpota

Suoraan sanottuna? Minulla on tällä hetkellä pahemman luokan stoppi kirjoittamisen suhteen. Olen yrittänyt kieltää sitä itseltäni ja osittain myös muilta. Enhän minä nyt voi olla kirjoittamatta. Se ei ole minä. Sitä minä haluan. Kaikki tuo on totta. Miksi sitten kirjoittamisesta ei tule mitään?

Kirja-arvostelu: Tohtori Uni - Stephen King

3/5 pistettä - kauhu - noin 520 sivua - jatko-osa Hohto romaanille - kirjoitettu vuonna 2013, suomennettu vuonna 2014 - kustantaja Tammi - arvostelukappale

Vuonna 1977 julkaistu Hohto (linkki arvosteluun) on klassikko niin Stephen Kingin kirjana kuin Stanely Kubrcikin elokuvanakin. Klassikot herättävät luonnollisesti paljon keskustelua, ja kuultuaan samat kysymykset kerta toisensa jälkeen King alkoi itsekin miettiä, mitä Hohdon hahmoille tapahtui myöhemmin. Syntyi Tohtori Uni, Kingin sanojen mukaan paluu puhtaisiin kauhukirjoihin, joita ei voi lukea pitämättä kaikkia valoja päällä. Mitään muuta lupausta ei voikaan Hohdon jälkeen antaa, mutta kenties juuri sen takia Tohtori Uni tuntuu pettymykseltä.

Kirjoittamisesta: Inspiraatio (johon sinulla ei ole varaa)

Eli mitä inspiraatio on, miksi siihen ei voi luottaa, mitä sen sijaan pitäisi tehdä ja se kohta, jossa kiellän kaiken (jos niin haluat)

Inspiraatio, kirjailijan tärkein ja paras ystävä. Se on kuin Oscar-patsas, mutta vain elossa mutta yhtä kullasta tehty ja kun se laskee kätensä olallesi, kaikki on niin paljon helpompaa. Jokainen kirjailija rakastaa inspiraatiota. Mutta tällä kullasta ja täydellisistä ideoista tehdyllä ystävällä on paha tapa karata pois ja lähteä muiden luokse ja jättää tilalle tyhjä, kylmä aukko sydämeen. Kuka hän oikein luulee olevansa?

Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Hyvät uutiset koittavat: sinä et tarvitse häntä. Seuraavaksi koittaa, mikset. 

Sarjakuva-arvostelu: I Kill Giants

4/5 pistettä - fantasia, nuoret - noin 180 sivua - sisältää kaikki julkaistut 7 osaa - kustantanut Image Comics - ilmestynyt 2009 - EI suomennettu - kirjastolaina

I Kill Giants ilmestyi vuonna 2008 seitsemän osan minisarjana. Sarjakuva on saanut varteenotettavaa huomiota ja se nousi ilmestymisvuonnaan ja myöhemmin top sarjakuvien ja minisarjojen listoille. I Kill Giantsia pidetään sopivana varsinkin nuorille, ymmärrettävästi nuoren sankarittarensa johdosta, mutta sitä voi suositella ehdoitta lähes kelle tahansa, sillä vaikka sarjakuva käy nuoren elämänvaiheita läpi, voi jokainen samaistua tarinaan. I Kill Giantsilla on myös kunnia olla yksi harvinaisista tarinoista, kirjoista, elokuvista ja sarjakuvista, jotka ovat koskettaneet minut lähes kyyneliin asti.

Viikkoraportti: 22 - Luovat tehtävät syövät luovaa kirjoittamista

Ensimmäiset ennakkotehtävät on selätetty ja sen mukana tulee inspiraatio kirjoittaa. Tervetuloa takaisin, vanha kuoma, sinua on kaivattu!

Kirja-arvostelu: Steelheart - Brandon Sanderson

4/5 pistettä - young adult, dystopia, toiminta, huumori - noin 400 sivua, noin 12 tuntia äänikirjana - the Reckoners sarja, osa 1 - julkaistu vuonna 2013 - kustantanut Delacorte Press - EI suomennettu - kuunneltu äänikirjana

Brandon Sandersonilta ei ole suomennettu yhtäkään kirjaa, mutta se ei hänen suosiotaan hidasta: Amerikoissa Sanderson on yksi suurimmista fantasian kirjailijoista. Hänen nimensä räjähti kaikkien näkyville viimeistään siinä kohti, kun hänet palkattiin viimeistelemään Robert Jordanin Ajan pyörä fantasiasarja Jordanin kuoltua. Mutta osaa Sanderson omiakin bestsellerkirjoja kirjoittaa, joista muun muassa hänen Mistborn ja the Stormlight Archive sarjat. Stormlight Archivesta on ilmestynyt juuri toinen osa ja jo nyt se on noussut huippusuosioon. Yli tuhat sivuiset eepokset ovat Sandersonin leipätyö ja intohimo, mutta se ei tarkoita, että kevyemmät romaanit olisivat hänelle uutta, onhan hän kirjoittanut Steelheartin lisäksi lastenkirjoja.

Steelheart on kuitenkin Sandersonin ensimmäinen yritys ruuhkaiselle nuorten aikuisten markkinoille. Vaikka lähtökohta on turvallinen nuorten dystopia, on Sanderson selvästi tuonut jotain uutta ja merkittävää.

Kirjoittamisesta: Kirjoittamisen tärkein osa - hahmo

Eli mistä kaikki kirjat on tehty, miten se vaikuttaa kirjoittamiseen ja miten sitä voi hyödyntää kirjoittamisen jälkeen

Ilman hahmoja, ei ole tarinaa eikä siksi kirjaa. Ei edes novellia. Hahmot ovat kaikki kaikessa. Myöhemmin jokin juoni tai kirjan maailma saattaa jäädä kummittelemaan mieleen, mutta sitä useammin ne ovat hahmot, jotka palaavat kerta toisensa jälkeen. He elävät yhä omaa elämäänsä aitoina, kokonaisina ihmisinä. Ja niin heidän pitäisikin, koska maailmat ja juoni on hahmojen luomaa. Hahmot tulevat ensin ja heidän askeleensa jättävät kukoistavan tarinan jälkeensä.

Sarjakuva-arvostelu: Maus I & II - Art Spiegelman

4/5 pistettä - historiallinen, elämänkerta, draama - noin 200 sivua, sisältää osat I ja II - kirjoitettu vuosina 1980-1991 - alkuperäinen nimi Maus: A Survivor's Tale, I: My Father Bleed History, II And Here My Troubles Began -  suomennettu vuosina 1990 ja 1992, koko painos 2003 - kustantanut WSOY - kirjastolaina

Ennen vuotta 1986, Art Spiegelman oli tullut tutuksi lähinnä underground sarjakuvien tekijänä, mutta Maus muutti kaiken. Toisen maailmansodan kauhuja kuvaava teos palkittiin Pulitzer-palkinnolla, joka oli ensimmäinen sarjakuvalle myönnetty palkinto, ja sen myötä se oli myös yksi ensimmäisistä sarjakuvista, jotka saivat akateemista arvostusta. Yhä edelleen Mausia pidetään erittäin suuressa arvossa ja sitä on käytetty muun muassa toista maailmansotaa opettaessa. Vuonna 2005 Art Spiegelman valittiin TIME:n 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon.

Viikkoraportti: 21 - Eteneminen ilman sanoja

Aivotyö ja projektien suunnittelu kuullostaa ajatuksena hyvältä ja sitähän se onkin. Tärkeää pohjatyötä, jonka jälkeen on hyvä aloittaa oikea rakennus. Silti, aina tämän jälkeen olen pettynyt itseeni. Kun oikeita sanoja ei tullut kirjoitettua, niin tulee kysyttyä itseltä: "Etkö oikeasti saanut mitään aikaan?"

Kyllähän sitä monenlaista etenemistä on, joten kyllä, sain aikaan jotain. En ehkä sanamäärällisesti, mutta tarkoitus olisi, että seuraavan kerran kun sormet asetetaan näppäimille, niin tekstiä tulee kahta kauheammin. Joskushan se miettiminen on tehtävä.

Kirja-arvostelu: Kauhujen kirja - Stephen King, Dan Simmons, George R. R. Martin

2/5 pistettä SEKÄ 4/5 pistettä - kauhu, jännitys, yliluonnollinen - noin 320 sivua - alkuperäisteos 1988, suomennos 1991 - alkuperäisteoksen nimi: Night Visions 5 - toimittanut Douglas E. Winter - kustantanut bookstudio - kirjastolaina

Kauhujen kirja on vanha teos, jonka löytämiseksi voi joutua tekemään töitä. Jopa kirjaston kappaleet tästä yli kaksikymmentä vuotta vanhasta teoksesta ovat vähissä ja niiden kunto ei ole erittäin hyvä. On kuitenkin yksi hyvä syy, miksi tämä kirja kannattaa etsiä käsiinsä. Se sisältää nimittäin erään suuren harvinaisuuden: käännöksen George R. R. Martinin lyhyt romaanista the Skin Trade, Nahanvaihtajat. Teksti voitti 1989 World Fantasy Awardin ja sitä pidetään yhtenä parhaimpana teoksena omassa alagenressään.

Kirjoittamisesta: Huonojen kirjojen lukemisen hyödyt

Eli miksi toisinaan on jopa hyödyllistä lukea huonoja kirjoja, mutta vain tiettyyn rajaan asti

Se on jossain kohti väistämätöntä: eteesi tulee kirja jossa ei ole mitään järkeä. Avaat sen ja luet eteenpäin, mutta vaikka miten rämmit juonen mukana, se ei muutu yhtään paremmaksi. Itse asiassa alat vain tajuta enemmän miten kuvottava se on. Mietit, miten kukaan on voinut kirjoittaa, saati julkaista tämän (mutta hiljennät päässäsi äänen, joka kyseenalaistaa ja kysyy kuka tätä lukee). Kun vihdoin saat kirjan kannet kiinni, tunnet lämpimän tunteen. Vihdoin. Se on ohi. Pian alkaa kylmätä. Mitä tuhlausta. Kallisarvoinen aikasi on ikuisesti menetetty, etkä voi saada sitä koskaan takaisin.

Vaikket ehkä voikaan saada takaisin aikaa, jota käytit lukemiseen, voit lohduttautua sillä, ettei kirjan lukeminen mennyt täysin hukkaan, ja toisinaan voi olla jopa hyvä lukea huono kirja.

Sarjakuva-arvostelu: Perkeros - JP Ahonen, KP Alare

4/5 pistettä - huumori, musiikki, yliluonnollinen - noin 180 sivua - kustantanut WSOY - ilmestynyt vuonna 2013 - kirjastolaina

Suomalaiskaksikon, JP Ahosen ja KP Alaren, kirjoittama ja kuvittama Perkeros on hämmentävän tasokasta sarjakuvaa.  Se on helposti lähestyttävä teos niille, jotka eivät tavallisesti sarjakuva lue, mutta sarjakuvien lukijat nauttivat siitä vähintään yhtä paljon. Hauska ja äärimmäisen kaunis teos tekee yllättävän valinnan: musiikki on kirjan pääosassa. Miten sinä voit esittää kolmen aukeaman otoksen kun bändi soittaa kappaletta? Perkeroksen pojat todistavat, että ihan hiton hyvin voikin.

Viikkoraportti: 20 - Tarina on selvillä, alku ei

Kuinka monta aloitusta on kirjoitettava, jotta tarina lähtee liikkeelle?

Nähtävästi todella monta. Mutta onneksi asiat eivät ole niin synkästi, sillä muuten kirjoittaminen sujuu todella hyvin. Ja mitä väliä, vaikka teksti ei etenisikään, jos jokainen alku tarkoittaa sitä, että tekstin ja hahmot ymmärtää paremmin. Ja hei, jokainen kirjoitettu sana auttaa eteenpäin!