Viikkoraportti: 34 - Kirjailijan kellari vetäytyy viikoksi auringon alle!

Aloitin blogin hieman yli puoli vuotta sitten ja jo siinä päätin pitää päivitykset tasaisina (koska siten haluan tätä tehdä, koska se tuntuu "ammattimaiselta" ja muita syitä). Tähän asti onkin tullut aika luotettavasti se ensi kaksi, sitten kolme ja neljä päivitystä viikossa. Nyt on kuitenkin aika pitää ensimmäinen paussi siinä muodossa, että nyt vetäydytään ulkomaille lataamaan kirjoittaja-akkuja!

Toivotankin tähän hätään kaikille hyvää alkukesää ja loman alkajille lomaa!

Seuraava julkaistava juttu tulee olemaan keskiviikkona 18.6 ja silloin on Kirjoittamisesta juttu Raapaleista. Samaan syssyyn laitetaan perjantaille Shimo Suntila Sata kummaa kertomusta raapalekokoelma viikon arvosteluksi.

Mutta siihen asti kiitos ja näkemiin! Alla vielä viimeisenä silauksena The Grand Budapest Hotel elokuvan arvostelu!


Viikon elokuva: The Grand Budapest Hotel
Ohjaaja Wes Andersonin uusinta elokuvaa on vaikea kuvailla, mutta jos jokin sana tulisi keksiä, niin se olisi hurmaava, ja sitä elokuva todellakin on aina ensimmäisistä kohtauksista lähtien lopputeksteihin asti. Tarina etenee hieman mihin sattuun ja vauhti on päätä huimaava, mutta tuloksena on sellainen makean täytteinen keitos, ettei paremmasta väliä.

Elokuva alkaa usemmalla kehystarinalla, jotka menevät syvemmälle ja syvemmälle tarinaa, joka alkaa Voldemortin näyttelijänä tunnetuksi tulleen Ralph Fiennesin astuessa kuvaan. Hän on The Grand Budapest Hotelin vastaanottovirkailija ja aivan erinomainen onkin. Tarina alkaa hämärien tapaturmien ja tapahtumien alkaessa ja kertoo matkalla miten tämä oiva vastaanottovirkailija kouluttaa itselleen lähes yhtä oivallista seuraajaa.

Vajaan parin tunnin aikana ehtii nauraa ja virnuilla posket kipeiksi. Ihailu on suurta kun ruudulla tanssahdellaan pastellivärien maalatulla hotellilla ja kun hotelliin kavutaan yksinkertaisella, mutta viehättävällä kaksiulotteisella animaatiolla. Tarinassa on myös paljon muuta ja sen aikana ehtii todellakin yllättyä muutamaan kertaan (yleisö todellakin hengähti yhteenääneen). Elokuvan tyyli on ensiluokkaista, kaunista ja vapauksia ottavaa. Yksinkertaiselta näyttävät erikoistehosteet nousevat yksiksi elokuvan kohokohdiksi.

Fiennes vetää erinomaisen roolin ja osoittaa, että osaa näytellä myös nenän kanssa. Kenties vielä parempaa on kuitenkin se, että taustalla hääri koko joukko nimekkäitä tähtiä epätavallisissa sivurooleissa. Kannattaa siis varautua bongaamaan ties kenet tämän tästä.

The Grand Budapest Hotel on erinomainen elokuva. Se onnistu yllättämään minut täysin, itse kun oletin seesteistä taide-elokuvaa, mutta latasikin ruudulle täyslastillisen vauhtia ja hymyä.