Kirjoittamisesta: Miksi sinun pitäisi kirjoittaa romaani ja milloin

Eli miksi sinun ei kannata enää nyhvätä novellien ja muiden, lyhyempien projektien parissa, vaan siirtyä jo romaanin kirjoittamiseen ja miksi romaani on ainoa tekstimuoto, johon keskittyä

Joku lukijoista saattaa muistaa, että kirjoitin tässä jokin aika sitten varsin päinvastaista tekstiä. Silloin väitin, että aloittelevan kirjoittajan pitäisi keskittyä ensin novelleihin (linkki). Ja ihan totta se oli. Novellit on paras tapa aloittaa kirjoittaminen monista syistä, joita luettelin aiemmassa jutussa. Mutta hei, jos tosissaan puhutaan sinun pitäisi kirjoittaa vain romaaneja. Syitä tälle ei ole monia, mutta se yksi syy on liian tärkeä ohitettavaksi.

Koska siirtyä romaanin pariin?
Luettuasi syyt aiemmasta jutusta sinulle käy selväksi että novelleilla on hyvä aloittaa, tai ei vain hyvä, vaan melkeinpä paras (koskaan kun ei kannata sanoa absoluuttisia faktoja). Kysymykseksi nousee sitten kuinka pitkään novelleja tulisi kirjoittaa. En osaa sanoa mitään tiettyä aikaa tai novellien määrää mikä olisi ensin "suoritettava" pois alta. Paras tapa on tehdä huomioita kirjoittamisestasi.

Kirjoita novelleja jotta kehittyisit kaikissa alueissa. Harjoittele huonoja puoliasi. Kirjoita pelkästä dialogista koostuva tarina, kuvaile eri paikkoja. Harjoittele prosessi jossa kirjoitat tarina alusta loppuun ja hiot sen ja saat palautetta. Ota se palaute ja hyödynnä sitä seuraavassa projektissa. Jokainen sana jonka kirjoitat auttaa sinua. Eikö joku sanonutkin, että sinun pitää kirjoittaa ensin miljoona sanaa, kunnes saat aikaan vasta "oikeaa tekstiä".

Aloittaessasi pitäisi jo vuodessa huomata selvää parannusta, minä ainakin huomasin. Toisen vuoden jälkeen taidot kehittyivät vielä enemmän. Ei, en minäkään tehnyt pelkkiä novelleja vaan kirjoitin kaksi keskeneräistä romaania, mutta jälkeenpäin ajatellen ja osittain myös silloin, minun olisi pitänyt antaa niiden vielä odottaa. Syy tälle oli se, että kun minulla ei ollut vielä kuin vasta muutama teksti takana, romaani tuntui aivan valtavalta projektilta. Piti pitää niin monesta asiasta huomiota, keskittyä valtavaan monta sataa sivua pitkään kokonaisuuteen. Novellit olivat paljon helpompia, keskittyi vain muutamaan asiaan, ei kokonaiseen maailmaan.

Kun uskot, että sinulla on tarpeeksi taitoa, niin sitten sinun pitäisi ryhtyä kirjoittamaan romaania. Joidenkin mielestä romaani sujuu heti (aina löytyy neroja), toiset taas ovat luontaisesti parempia lyhyen muodon kanssa. Suosittelen silti kirjoittamaan muutaman harjoitusnovellin alkuun, katso missä olet hyvä ja missä et. Pystytkö tekemään sen prosessin, jossa kirjoitat tarinan alusta loppuun?

Sitten sinä pystyt aloittamaan romaanin kirjoittamisen ja oikeasti, niin sinun jossain kohti pitääkin. Tässä miksi:

Novelli ei kiinnosta
Merkittävin syy sille miksi romaani on novellia "tärkeämpi", on se, että suurta yleisöä kiinnostaa lähinnä vain romaani.

Tämä vaihtelee jonkin verran sen mukaan, mistä yleisöstä puhutaan. Genrekirjallisuudessa (kauhu, fantasia ja scifi) novellikokoelmia julkaistaan yllättävän paljon. Suomessa on useita pieniä julkaisijoita jotka tekevät niin nettilehtiä kuin painettuja teoksia. Osa näistä vastaanottaa tekstejä kaikilta kirjoituskilpailujen ja kutsujen muodossa, näin on toiminut muun muassa URS, toiset taas ovat tietyn porukan omia kustannuksia, kuten Osuuskumman tapauksessa. Myös muita, isomman kustannusyhtiön novellikokoelmia julkaistaan tasaiseen tahtiin, esimerkkinä vaikkapa ihmisusi teemainen Kuun pimeä puoli -kokoelma, jonka Jalava julkaisi.

Muilla ei tunnu menevän niin hyvin. Koska olet viimeksi lukenut novellikokoelman jossa on rikostarinoita? Tai vaikka romanttisia? Itsellä mieleen tulee vain Jens Lapiduksen julkaistu novellikokoelma, enkä sitäkään ole lukenut. Olen vain nähnyt ja todennut sen olevan olemassa.

On mahtavaa jos saa novellinsa jossain julkaistuksi, se on hieno saavutus ja sillä saa ihmiset lukemaan sinun tekstiäsi, ehkä jopa laittamaan nimesi muistiin. Siihen se kuitenkin voi jäädä. Novelleja ei lueta niin paljon kuin romaaneja. Novellikokoelmat eivät keiku myyntilistojen kärkipäässä.

Miksi näin on? Minä en tosiaan tiedä ja jos joku tietäisi, niin mielelläni sen kuulisin. Jostain syystä ihmisiä ei kiinnosta uppoutua hetkeksi tarinaan. Halutaan se tiiliskivi jonka kanssa voidaan käyttää tulevat kuukaudet ja jos ei tiiliskivi, niin silti se parisataa sivuinen dekkari.

Amerikoissa on erikseen novellikirjailijoita, mutta edes siellä ei pidetä vain novelli kirjoittamista tarpeeksi hyödyllisenä. Tässä hyödyllisyys tarkoittaa sitä, ettei novelleilla tienaa tarpeeksi tai saa itselleen huomiota. Novelleilla harjoitellaan ja pidetään taito yhä terävänä, se voi olla pieni välipala, sivuprojekti romaanien välissä. Niillä pidetään myös oma suosio yllä julkaisemalla novellejaan antologioissa ja lehdissä ja netissä ilmaiseksi. Loppujen lopuksi tarkoitus on kuitenkin saada oma nimi ilmoille ja houkutella ostamaan oma romaani. Se oikea tarina.

Osa kustantamoista ottaa kyllä vastaan novelleja, tällöinkin (luonnollisesti) niitä täytyy olla kokoelman verran. Eli sinä voit aloittaa urasi novellikokoelmalla ja teoriassa toimia novellikirjailijana.

Mutta. Minä en sitä suosittelisi. Okei, en ole kirjailija eikä minulla ole tietoutta tästä alasta niin paljoa, että voisin sanoa mitään raakoja numeroita. Ja siltikin olen hyvin, hyvin varma että kyse olisi todella riskialttiista suunnitelmasta, varsinkin jos tavoitteena on julkaista enemmänkin. Uusi tuntematon nimi ja... herran jestas, novelleja? Kuka suomalainen olisi niin rohkea valitakseen sellaisen kirjan kaupasta?

Novellin tilasta arvostettuna ja järkevänä tekstilajina kertoo se, että meillä on oltava sellaisia projekteja kuin Novelli palaa! Kyse oli "Nuoren Voiman Liiton vuosina 2012–2013 toteuttama valtakunnallinen suurhanke, jonka tavoitteena oli saada novelli näkymään, kuulumaan ja löytämään lukijoiden luo. Hankkeen lähtökohtana oli kokemus, että Suomessa novelli on kirjallisuudenlajina jäänyt romaanin varjoon. Hankkeella haluttiin kannustaa niin kustantajia, kirjailijoita kuin lukijoitakin novellin pariin – näkemään sen arvo omana, itsenäisenä taiteenlajinaan."

En missään nimessä kritisoi tätä, tämähän on mahtava hanke. Olen aina mukana kun yritetään kannustaa ihmisiä lukemaan lisää ja novelleille on hyvä tuoda lisää huomiota. Mitä se kuitenkin kertoo sen tilasta? Ei näytä hyvin menevän. (Tässä on hyvä ottaa huomioon aiemmin kertomani, sillä monet genrekirjallisuuden ystävät ovat ihmetelleet kovaan ääneen mikä ongelma novellilla muka on.)

Olen itse kuullut monesti ohjeen, että kirjoita novelleja ensin, harjoittele ja kasvata itsellesi nimeä. Jaoin saman ohjeen itsekin. Ohje pyrkii siihen, että kun olet kirjoittanut tarpeeksi ja nimesi tunnistetaan, niin siinä kohti sinulta aletaan kysyä romaania jolloin sen julkaisu ja myyminen on helpompaa.

Novelli ja romaani ovat loppujen lopuksi kaksi täysin eri asiaa
Novelli ja romaani on nopeasti katsottuna sama asia, sitähän minä viimeksi väitin. Molemmat haluavat kertoa tarinan, toisessa siihen käytetään vain vähän enemmän aikaa ja sivuja. Nuo sivut kuitenkin muuttavat hyvin paljon koko prosessia, ei vain sitä kuinka paljon kirjoittamisaikaa se vaatii.

Novellissa pyritään keskittymään yhteen hahmoon, pariin kolmeen enintään jotta heistä saadaan mitään irti niin lyhyessä ajassa. Romaanissa sinä voit kertoa kymmenistä ja kymmenistä hahmoista, olivat ne sitten yhden päähenkilön kautta tai useasta näkökulmasta. Yhtäkkiä sinun pitää siis pitää jo useita eri hahmoja hallinnassa samaa aikaa, aina alusta loppuun. Heidän pitää myös olla oikeita, pyöreitä ja realistisia, ei pelkkiä nimiä.

Sama koskee muitakin osa-alueita. Novellissa kun parasta on yksi simppeliltä vaikuttava juoni, romaanissa voi olla useita eri sivujuonia ja haaroja. Siinä on oltava paljon enemmän vastoinkäymisiä ja eri vaiheita. Novellissa juoni voi nousta vuoren tavalla ylös ja laskeutua siitä rysähtäen alas, romaanissa on rakennettava vuoristorata jossa pompitaan ylhäällä ja alhaalla vuorotellen. Sivujuonia otetaan mukaan, moninaisia motiiveja, päähenkilöiden laajemmat mielenkiinnon kohteet...

Ymmärrät varmaan jo mistä on kyse. Kaikki on monimutkaisempaa ja monipuolisempaa.

Pelkkiä novelleja kirjoittamalla ei opi kirjoittamaan romaaneja. Sama toimii (valitettavasti) myös toisinpäin. Kumpikaan ei välttämättä ole helpompi kuin toinen. Novellissa on hallittava taito kertoa vähällä paljon, liika rönsyily välittyy kyllä lukijalle. Osaako välittää ison maailman vain muutamalla sivulla? Toisaalta taas romaanissa on osattava kertoa pitkä tarina ilman ylimääräistä ja turhaa paisuttelua.

Romaanissa on paljon enemmän liikkuvia osia joita on osattava käsitellä. Joillakin tämä tulee luonnostaan, toisilla sen hallitseminen on hankalampaa. Novelleilla on kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle ja ottaa ensin yksi osa haltuun, sitten seuraavaksi taas vähän enemmän.

Romaani voi olla palkitsevampi kuin novelli
Tässä kohti minä vain yritän keksiä jotain muuta sanottavaa, jotta tämä ei perustuisi ainoastaan siihen mitä ihmiset ostavat. Kuitenkin: mainitsin jo, että suomalaisille maistuu tiiliskivet ja siinä on oma viehätyksensä. Sen kanssa voi viettää viikkoja eläen tarinaa vähän kerralla. Kun iso urakka on päättynyt ja olet elänyt näiden hahmojen kanssa lukuisat vastoinkäymiset, on suhde heihin paljon vahvempi. Tarinalla on suurempi mahdollisuus jäädä elämään jälkeenpäin. Pituus tuo sen hyödyn, että sinä todellakin tutustut tähän hahmoon, opit tuntemaan heidät perinpohjin eritilanteissa.

(Novelleissa taas luotetaan siihen, että kerrotaan vähän mutta annetaan paljon vihjeitä. Lukija jäisi sitten jälkeenpäin pohtimaan mitä kaikkea jätettiin kertomatta ja mitä tapahtui kulissien takaa. Romaani toimii osittain samalla tavalla. Usein jää avoimia kysymyksiä, mutta kerrotaan silti paljon enemmän kuin novelli kertoo.)

Pitkän aikaa kun seuraa tiettyjä hahmoja ja tapahtumia, niin heihin kiintyy hyvin vahvasti.

***

Yleisö kertoo lompakoillaan mitä haluaa ja myös lainauksillaan. Valitettavasti novelleilla vain ei mene niin hyvin, siis jos halutaan olla Isoja Kirjailijoita. 

On kuitenkin tärkeä muistaa että novelli ei ole hyödytön. Älä missään nimessä lue tätä ja ajatele, että olet tuhlannut aikaa novellien kanssa, tai pahempaa, ettet tule enää kirjoittamaan novelleja. Ei, ei todellakaan. Jos taitosi eivät ole vielä tarpeeksi hyviä, saatat kirjoittaa vuoden romaania josta ei tule mitään. Novelli on paljon parempi tähän. Kirjoita mielummin kymmenen lyhyttä tarinaa joista osa on oikeasti hyviä kuin yksi romaani, joka ei ole mistään kotoisin eikä oikeastaan edes valmis.

Eikä novellia tule unohtaa täysin kun on aloittanut "romaanikirjoittajan" elämänsä, vaan monet kirjailijat pitävät juuri novellien kirjoittamista taitojen hiomisena. Toiset ovat jopa sitä mieltä, että hyvän, vaikuttavan novellin kirjoittaminen on kirjoittajantaidoista vaativin.

Kun kuitenkin Suomessa ollaan, romaani on (hyvässä ja pahassa) se jota sinun tulisi kirjoittaa.

***

Ja tuodaan vielä esille se, että ilmiselvästikin, tässä on näkökulma ollut pitkälti kaupallisuudessa. Ehdottomia totuuksiahan en jakele, mutta jos jotain järkevää tässäkin oli?