keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kirjoittamisesta: Hyödynnä kirjan omia vahvuuksia



Yksikään taidemuoto ei ole täysin samanlainen. Musiikki ja kirjallisuus eroavat huomattavan paljon toisistaan, mutta niin eroaa myös teatteri elokuvasta, tai elokuvakäsikirjoitus kirjallisuudesta. Vaikka näillä jokaisella pyrittäisiin kertomaan sama tarina, olisi lopputulos aina täysin erilainen. Siihen mihin yksi muoto pystyy, ei välttämättä muut kykene, ei ainakaan samalla tavalla. Jokaisella muodolla on omat vahvuudet, mutta myös heikkoudet, ja mitä tietoisempi näistä olet, sitä paremmin voit hyödyntää näitä.

TV pilaa kirjallisuuden - vai pilaako?
Erään tutkimuksen mukaan viime vuonna amerikkalaiset kuluttivat viikonloppuina ja muina pyhinä kymmenen minuuttia kirjallisuuteen ja kolme tuntia television katsomiseen (seurusteluun kului yksi tunti). Valta osa on tietoinen tästä tilanteesta ilman tutkijoitakin ja tietää itsekin, että television katsominen on suositumpaa kuin koskaan. Ahmimme televisiosarjoja ja elokuvia jatkuvalla tahdilla.

Tämä vaikuttaa väistämättä myös kirjallisuuteen.

Stephen King on sanonut, että jos haluat kirjailijaksi, sinun on lopetettava television tuijottaminen. Television tuijottaminen on sinulle haitallista ja sinun tulisi keskittyä kirjoihin ja kirjoittamiseen.

Olen tiettyyn pisteeseen samaa mieltä, mutta omasta mielestä ohje on hieman liiankin tiukka. Olen jo aiemmin käsitellyt sitä, miksi sinun kannattaa katsoa elokuvia ja televisiota, eikä mielipiteeni ole tästä muuttunut. Suunnitellessani uusinta tekstiäni olen katsonut useita elokuvia löytääkseni siihen oikean tunnelman ja nähdäkseni mikä toimii ja mikä ei. Samassa ajassa olisin lukenut ehkä yhden tai kaksi kirjaa, kun nyt olen voinut nähdä lukuisia erilaisia elokuvia ja tarinoita.

Silti, Kingillä on oikea ajatus: kirjoittajan tulisi lukea useista eri syistä ja mahdollisimman monipuolisesti. Jos haluat kirjailijaksi, on sinun oltava perillä siitä, mitä kaikkea kirjalla voi tehdä.

Ja siitä tässä oikeastaan on kyse: kirjalla on selvästi omat vahvuutensa ja oman näkemykseni mukaan juuri tämän takia King ei halua kirjoittajien tuijottavan vain televisiota. Elokuvien katsominen muuttaa kirjallisuutta, se tuo uusia elementtejä kirjoihin ja kehittää sitä, mutta se myös saa unohtamaan sen, missä kirjat ovat erityisen hyviä elokuviin verrattuina. Kirjat muuttuvat elokuviksi kirjoitetussa muodossa, eikä se ole aina hyvä asia.

On täysin aiheellista olla huolissaan siitä, että uuden sukupolven kirjailijat eivät enää osaa hyödyntää kirjan vahvuuksia. Moni hakee teksteillään "elokuvamaista kokemusta", eikä minulla ole siihen mitään vastaan sanomista. Minä haen usein itsekin sellaista, mitä ikinä se sitten onkaan.

Kirjoittajien on silti muistettava missä juuri me olemme parempia kuin muut, mihin me kykenemme kirjallisuudella. Näitä keinoja saa ja pitää hyödyntää, ne tekevät kirjasta kirjan. Näiden vahvuuksien takia meillä on kirjoja, jotka julistetaan mahdottomiksi kääntää elokuvaksi.

Kirjan vahvuudetKirjalla, kuten muillakin muodoilla, on lukuisia vahvuuksia, mutta aloitetaan niillä yksinkertaisimmilla, jotka monet omaksuvat täysin luonnostaan:

Kirjassa voimme viitata kesken kohtauksen johonkin aiempaan tapahtumaan, muistella ja siirtyä toiseen aikaan ja paikkaan. Siinä missä elokuva vaatii useita efektejä selittääkseen miksi kaksi hahmo tuntevat toisensa, voi kirja kertoa sen suoraan. "Jari tapasi Pekan, jonka kanssa oli ollut ystäviä jo ala-asteella", kertoon hahmojen välisen suhteen saman tien. Tämän tyylistä kirjoittamista ei useinkaan ajatella. Se vain kirjoitetaan näin. Miettikääpä kuitenkin sitä, miten tämä tulisi esittää elokuvassa mahdollisimman nopeasti ja yksinkertaisesti? Silloin se ei olekaan enää niin suoraviivaista.

Kirjat ovat usein huomattavasti monimutkaisempia ja laajempia. Eri aikajanoissa hyppiminen on täysin vaivatonta. Yleensä lukija tarvitsee vain muutaman sanan vihjeen, jossa kerrotaan, että ajassa ollaan siirrytty. Kertojahenkilöitä voi olla lukematon määrä, eikä meitä rajoiteta siitä miten tarinassa liikutaan. Tarina voidaan kertoa täysin kronologisesti, tai ajassa jatkuvasti hyppien.

Aikaa voi muutenkin venyttää helposti mihin tahansa suuntaan vain. Lyhytkin tarina voi kertoa satojen vuosien historian, tai vaihtoehtoisesti yhden sekunnin tapahtumia voidaan kuvata kymmeniä sivuja.

Kirjat kykenevät antamaan lukijoiden kaipaamaa tietoa nopeasti ja helposti, oli kyse sitten jo mainituista ihmissuhteista tai vaikkapa tietyn kansan historiasta tai jonkin laitteen toiminnasta. Tiedon tiivistäminen ja antaminen hyvin helppoa kirjoitetussa tekstissä.

Kirjoittajilla ei ole minkäänlaisia rajoituksia sen suhteen, mitä he oikein sivuille luovat. Armeijat voivat kattaa satojatuhansia ihmisiä ja kaupunki voi olla äärettömän suuri. Siinä missä elokuvien pitää miettiä budjettia ja teatterin lavan kokoa, voi kirjoittaja luoda niin suuria maailmoja kuin vain haluaa. Hyvä esimerkki on kirjailija George R. R. Martin, joka lähti luomaan Tulen ja Jään laulua tehtyään töitä television parissa useiden vuosien ajan. Palattuaan kirjallisuuden pariin, hän ohjasi tietoisesti kirjoittamistaan siten, että loisi tarinan jota ei voida kääntää valkokankaalle sen suuruuden takia, ja tietyllä tavalla loikin sen. (HBO on kääntänyt yhden version kirjasta, mutta on luonnollisesti joutunut karsimaan paljon pois.)

Toisille kirja voi toimia filosofisena välineenä. Kirjoittaja voi sulauttaa mukaan joko oman tai teokseen sidotun kertojan pohdintoja rikkomatta tarinaa. On kirjoja, jotka pyrkivät vain pohtimaan jotakin ajatusta tai tutkimaan miten ihmiset reagoisivat tietyissä tilanteissa.

Itse kertojahahmo on ainutlaatuisuus, jota ei voida kääntää muihin muotoihin! Kertoja voi olla joko täysin ulkopuolinen ja huomaamaton elementti, jota ei edes tule ajatelleeksi, tai sitten se voi olla oma persoonansa. Kertoja voi jopa valehdella lukijalle tapahtumien kulusta tai suunnata harhaan. Tai sitten se voi tehdä toteamuksia kuten: "Vielä mies ei sitä tiennyt, mutta hän tulisi kuolemaan sinä iltana." Eihän tuollaista voi kertoa mitenkään muuten!

Lukijoiden kaikkia aisteja voidaan ja pitää aktivoida. Elokuva herättää näkö- ja kuulokykyä, mutta kirjalla on ainutlaatuinen voima saada ajattelemaan tuoksuja tai vaikkapa tuntemaan miltä jokin tuntuu. Monesti nämä unohdetut aistit ovat juuri ne voimakkaimmat, niiden avulla me todella pääsemme kohtauksen sisälle ja aistimme kaiken ympärillämme.

Kuten juttuun valitsemani kuva osoittaa, kirja kertoo tarinan jossa lukijalle annetaan ideoita, jotka hän viimeistelee itse. Heille ei näytetä valmiita kuvia ja ajatuksia, vaan kirja enemmänkin istuttaa siemeniä, jotka lukija kasvattaa omassa mielessään itsensä näköisiksi kuviksi. Jos televisiossa halutaan esittää hahmon olevan kaunis, on heidän otettava rooliin yleisesti kauniiksi ajateltu henkilö, mutta tällöinkään ei voida saada kaikille sama ajatus. Katsojilla on väistämättä omat ajatuksensa ja oma makunsa, eikä kaikkia voida tyydyttää. Kirjan avulla voimme tuoda esille niitä positiivisia puolia, joilla ohjaamme kaikkia lukijoita ajattelemaan omaa käsitystään kauneudesta.

Mikä tekee kirjasta täysin omanlaisensa kokemuksen

Jos kirja on jossain hyvä, niin siinä, että siinä miten se kykenee kuvaamaan tunteita, ajatuksia, muistoja ja pelkoja. Sen sijaan, että nämä näytettäisiin vain ulkoisina kokemuksina, voi kirja tuoda lukijan suoraan tapahtumapaikalle ja hänelle voidaan näyttää tapahtumat hahmon silmistä. Hyvä kirjoittaja voi tehdä lukijasta ja hahmosta yhden, jolloin lukija itse kokee sen kaiken, minkä hahmokin kokee.


Tämä on kirjan vahvuus, joka unohtuu helpoiten elokuvien faneilla. Tästä on hyvä esimerkki, joka osoittaa miten kirjoittaminen on muuttunut elokuvien myötä (valitettavasti en tarkalleen muista kuka tämän on alunperin esittänyt, mutta uskoisin kunnian menevän Brandon Sandersonille):

Meillä on kohtaus, jossa auto ajaa kielekkeeltä alas. Vauhdikas, toiminnallinen ja jännittävä kohtaus.

Miten se voitaisiin esittää?

Ensimmäinen vaihtoehto on mennä suoraan kohtaukseen: Kuvataan kuinka auto ajaa eteenpäin, miten ohjaus pettää, renkaat lyövät lukkoon ja kieleke tulee lähemmäs, kuinka maa loppuu alta, auto sukeltaa alemmas, lentää ilmassa ja sitten - auto rysähtää korvia särkevästi maata vasten, metalli taipuu ja auto notkahtaa, värähtää. Hiljaisuus seuraa, kevyttä savua nousee kielekkeen pohjalta.

Edellä mainittu esimerkki antaa hurjan kuvauksen tapahtumista, mutta se keskittyy täysin ulkoisiin tapahtumiin. Tämä on se, mitä usein tarkoitetaan kun haetaan elokuvamaista kohtausta. Tämähän on suoraan kuin käsikirjoituksesta, eikä siinä ole mitään vikaa. Se on vauhdikas ja raju kohtaus ja saa lukijan jännittämään hahmon puolesta. Miten hänelle kävi?

Se ei kuitenkaan hyödynnä ollenkaan kirjan vahvuuksia mennä hahmon pään sisälle.

Kohtauksen kirjoittamisessa kannattaakin miettiä miltä kuskista tuntuu? Mitä hän ajattelee sillä sekunnilla kun huomaa, etteivät jarrut toimi? Mitä tapahtuu kun hän vääntää rattia, mutta turhaan, mitä sillä sekunnilla tapahtuu kun hän ymmärtää, ettei voi tehdä enää mitään? Miltä se hetken ilmahyppy tuntuu, hetken tyyneys, pelko, joka kasvaa yhä suuremmaksi? Miten turvavyö nytkähtää rintaa vasten, kuinka se painaa niin kovaa, että se tuntuu menevän rinnasta läpi, kuinka pää notkahtaa ja tömähtää penkkiin, ilmatyynyn räjähtäminen kasvoille, melu ja kaaos, kuinka putoaminen tuntuu yhä jatkuvan...

Tämän tyylinen kohtaus tuo lukijan suoraan tapahtuminen keskellä. Lukija ei vain seiso kielekkeellä ja seuraa jännittyneenä kuinka auto ajaa kohti loppua, tässä lukija on kuskin penkillä.

Se on voimakas kohtaus. Se on se mihin kirja pystyy.

Itse uskon, että juuri tämän takia King on huolissaan niiden kirjoittajien puolesta, jotka katsovat vain televisiota. Tämän tyylinen kirjoittaminen unohtuu helpoiten elokuvaa katsoessa, mutta on kenties kirjan suurin vahvuus. Me voimme tuoda lukijan tapahtumien keskelle täysin erilaisella tavalla kuin elokuvat voivat. Passiivinen katsoja muutetaan tapahtumien osanottajaksi.

Eikä sen tarvitse liittyä aina kuolemaan ja vaaraan, se voi olla mitä tahansa muuta. Se voi olla sitä, miten koet täydellistä rakkautta, miltä tuore nurmi tuoksuu ja kuinka sadepisarat putoavat paljaalle iholle. Se voi olla jännitystä ennen kuin on pidettävä puhe, kaipuuta toista kohtaan, voit kertoa miten kaoottista sota on rivisotilaan näkökulmasta, kun pelkää henkensä puolesta eikä tiedä missä mikäkin on, se voi olla jokin tietty tuoksu tai miltä isovanhempien antama kuttitava villapusero hiertää ja saa ihon punottamaan - mitä tahansa!

Mitä lähemmäksi kykenet tuomaan lukijan keskelle hahmoja, sitä voimakkaamman kokemuksen saat aikaan. Anna lukijan tuntea se, mitä hahmo tuntee.

***


Kun seuraavan kerran kirjoitat, niin muista pitää mielessä nämä asiat. Hyödynnä tekstin vahvuuksia, tiedosta missä kirja on vahvimmillaan äläkä tyydy pelkästään elokuvalliseen kokemukseen. Hae enemmän. Tuo kaikki aistit mukaan, älä vain kuuloa ja näköä.

Entä tuleeko teille muita ominaisuuksia, joissa kirja onnistuu muita muotoja paremmin? Olen varma, että niitä on huomattavasti enemmän, itse asiassa niinkin varma, että tiedän jonkin aiheen olevan jo kielelläni, mutten vain keksi. Missä siis huomaatte kirjan onnistuvan erityisen hyvn?

5 kommenttia:

  1. No kyllä yksi kirjan vahvuuksista on se, että siihen voi sisällyttää useiden eri hahmojen näkökulmia. Elokuvan puolellahan on viime kädessä vain yksi näkökulma, ja se on kameran näkökulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, joskin hieman olen eri mieltä siitä, että kamera olisi ainoa näkökulma. Totta kai se etäännyttää katsojan itse hahmosta ja siitä, mitä hän näkee (jos tätä tarkoitit), mutta kyllä elokuva kykenee suhteellisen hyvin sisällyttämään monen eri hahmon tarinan. Onhan tämä suhteellisen eri asia, mutta esimerkkejä on monia joissa tarina kerrotaan monien eri hahmojen kautta. Monestihan näitä jopa lisätään elokuviin, hyvänä esimerkkinä on Harry Potter kirjat, jotka ovat varsin tiukasti vain Harryn näkökulmasta, mutta elokuva valottaa toisinaa tapahtumia myös muualta.

      Silti olen samaa mieltä, että kirja onnistuu tässä paremmin. Kahteen tuntiin ei todellakaan saa samaa kuin moniin satoihin sivuihin, ja Näkökulma näkyy aidosti vain kirjassa.

      Poista
  2. Yksi kirjojen parhaista puolista on se, että sama tarina voi näyttäytyä peräkkäisillä lukukerroilla jokaisella kertaa erilaisessa valossa, hiukan muuttuneesta näkövinkkelistä. Iän karttuessa voi löytää uusia ulottuvuuksia, mutta myös palata vanhaan. En voi kyllin kuvata sitä nostalgiatunnetta, kun lukee lapsuudesta tuttuja tarinoita ja silti ne näkymät tarinan tapahtumista, mitä ensilukukerralla näki sielunsa silmin, eivät ole vieläkään muuttuneet vaikka tarinasta ymmärtääkin enemmän kuin silloin aiemmin.

    Erinomainen teksti. Lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on muuten harvinaisen totta! Tähän ei ehkä kirjoittajana voi vaikuttaa, mutta se on eittämättä yksi syy miksi kirja on niin lumoava. Elokuvissa voi toki napata joitakin pieniä yksityiskohtia, ohjaajan jättämiä vinkkejä tai pikku liikkeitä joita hahmot tekevät, mutta kirjasta saattaa löytää kokonaan uusia tarinoita ja ulottuvuuksia. Hieno huomio!

      Poista
  3. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista