keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kirjoittamisesta: Kirjoituspisteen tärkeydestä (ja merkityksettömyydestä)

Kellarissa pyritään kerrankin ottamaan kiinni kirjoittajablogien muotiaallosta kiinni! Moni kirjoittaja on innostunut kertomaan ja näyttämään omaa kirjoituspistettään, ja mikä olisikaan sopivampi aika jakaa siihen liittyviä vinkkejä. Kirjoituspiste on monelle tärkeä paikka, josta muovataan oman näköisensä vähä kerralla, oli se sitten kirjojen, mietelauseiden tai teekuppien muodossa. Luvassa lyhyt yhteenveto omasta pöydästä ja ajatuksia kirjoituspisteestä.

Oma kirjoituspisteeni
Kuten kuvasta näkyy, työpöytäni ei ole kummoinen. Siihen ei oikeastaan kuulu mitään muuta kuin pöytä ja tietokone. Ainoa asia, jonka voi kokea tähän tarkoitukseen hankituksi, on työtuolini. Kirjoitin pitkään ruokapöydän äärellä kannettavalla, mutta puiset ruokailutuolit eivät helli selkää kun tunteja alkaa karttua. Tämä on ihan tätä varten hankittu tuoli, joskaan ei mikään erikoinen. Nyt kun sillä on tullut istuttua useamman kuukauden, niin olen ajatellut, että voisihan se parempikin olla ergonomian kannalta. Kehitystä tämä kuitenkin on, ja "oikeat" työtuolit  taas maksavat maltaita.

Pöytääni ei ole siivottu erityisesti tätä varten vaan se tosiaankin on juuri näin tyhjä. Toisinaan sillä voi olla note-it lappuja, joihin olen tehnyt To do -listoja (jotka sisältävät usein niinkin ihania asioita kuten imuroi, varaa hammaslääkäri aika ja tee kurssitehtäviä). Muutama kirja saattaa majailla pöydällä, mutta nekin sen takia, että luen niitä sillä hetkellä.

Kuten tästä vähän näkee, niin pöytäni tosiaan sijaitsee makuuhuoneessa. Minulla ei ole erillistä työhuonetta tai muuta nurkkausta, johon voisin vetäytyä, ja se onkin ainoa asia jota todella kaipaisin.
Muutenhan tällä pärjää oikein mainiosti. Teekuppi saattaa usein olla pöydällä, kuten niin monella muullakin, mutta minulle sillä ei ole mitään tekemistä kirjoittamisen kanssa. Kunhan pidän juomasta. (Itse asiassa usein jätän teen keittämisen jos kirjoittaminen on lähtenyt kunnolla liitämään. Sen valmistaminen tuntuu sillä hetkellä olevan liian hidas prosessi.)

Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan, tässä se on. Toki sinne voisi saada lisääkin: kirjoja kasoittain tai jonkinlainen taulu johon voisi kirjoittaa suunnitelmia ja muistiinpanoja, mutta näillä pärjää. Suurin syy miksi pöytä on siellä missä on (sen lisäksi, että talossa ei sille montakaan paikkaa ole), johtuu siitä, että makuuhuoneessa on ovi. Nyt minulla on ovi, jonka voin sulkea ja keskittyä kokonaan kirjoittamiseen. Se on minulle kenties se tärkein asia.

Kirjoituspiste ei saa olla alttari
Uskoisin, että useimmalla kirjoittajalla on jonkinlainen unelma siitä, minkälainen hänen täydellinen kirjoituspiste olisi. Itselläni ainakin on.

Itse ottaisin mieluusti hieman kuvan tapaisen klassisen työhuoneen täynnä tummaa puunväriä, vankkoja kirjahyllyjä ja pehmeää valoa. Nurkasta löytyisi suuri tumma nahkanojatuoli, johon voisi uppoutua lukemaan jotakin mahtavaa romaania ja siemailla hyviä viskejä ja polttaa kalliita sikareita. Kun koen jälleen olevani inspiroitunut ja valmis, istuisin massiivisen työpöydän taakse ja näpyttelisin mainion romaanin kunnes kello kahden hieronta alkaisi.

Ja mikäs siinä. Jos tämänlaista tarjottaisi niin ei minun tarvitsisi edes harkita. Olisin (olen) valmis tekemään jopa työtä tämänkaltaisen huoneen eteen, oli se miten kallis ja epäkäytännöllinen tahansa.

Mutta tärkeintä on huomioida, että se on vain unelma. (Enhän minä edes polta tai juo viskiä!)

Unelmat ovat hyviä asioita, ne motivoivat työskentelemään ankarammin saavuttaakseen itselle asetetut tavoitteet, mutta on muistettava, että se on vain sitä. Minun pitää pystyä kirjoittamaan, vaikka en olisikaan tuollaisessa huoneessa. Se, että en pääse täydelliseen kirjoituspisteeni ei voi olla kirjoittamisen este.

Valitsemani esimerkki on äärimmäinen tapaus, mutta tämä koskee myös joka päiväistä elämäämme. Minä toivon, että voin kirjoittaa rauhassa ja pitkän aikaa, mutta aina se ei ole mahdollista. Toisinaan aikaa ei ole tai rauhan saaminen voi olla vaikeaa. Ehkä tyypillinen kirjoituspisteeni ei ole juuri nyt käytössä tai minulla on kiireinen päivä. Minun sen hetkinen haaveni täydellisestä kirjoituspisteestä saattaa toisinaan olla saavutettavissa, mutta aina se ei ole.

Unelmien kirjoitustilanteessa kirjoittaminen sujuu varmasti tavallista paremmin, mutta kun se ei ole saatavilla, kirjoittaminen ei voi pysähtyä kokonaan. Rutiinit ovat hyviä, ne voivat lujittaa ja helpottaa toimintoja, mutta niiden särkyessä täytyy kyetä jatkamaan.

Loppujen lopuksi kirjoitupiste on vain sitä - paikka jossa kirjoitat. Eikä sillä pitäisi olla merkitystä itse kirjoittamisen kannalta. Totta kai on optimaalisia paikkoja, ne joissa voi olla rauhassa ja jotka inspiroivat itseä, mutta aina ei ole mahdollista päästä sellaiseen paikkaan, ja siltikin olisi kirjoitettava ja saatava aikaan.

Eikä tämä ole mitään utopiaa, se on täysin mahdollista. Ensin täytyy vain hyväksyä, että kirjoituspisteellä ei ole, eikä saa olla, mitään merkitystä.

Vaihda kirjoituspistettäsi
Toisille se tuntuu jo ajatuksena mahdottomalta (ja joillekin se on mahdotonta, koska omistaa vain pöytäkoneen), mutta kirjoituspisteen vaihtamista kannattaa harkita vapaaehtoisesti. Yksittäinenkin kerta voi riittää, vaikka ihan oman talon sisällä. Kirjoittaminen ruokapöydän äärellä voi tuntua alkuun kankealta, mutta se voi myös tuoda raikkaita ajatuksia esiin. Kirjoittaminen itsessään tuntuu erilaiselta eri paikassa ja toisinaan se on se piristys, jota tarvitsee. Uudet ärsykkeet vaativat sopeutumaan ja toisinaan ympäristö havainnoi eri tavalla saaden uusia ajatuksia.

Jos on mahdollista, niin kannattaa myös kokeilla kodin ulkopuolella kirjoittamista. Mahdollisia paikkoja on monia: kahvilat ja kirjastot ovat hyviä paikkoja kirjoittaa. Jos rauha on enemmän se mitä tarvitsee, ja kenties internetin puute, kirjasto sopii paremmin. Kahvila taas voi olla kokemuksena virkistävä. Taustamöly voi kauhistuttaa, mutta toisia se voi rauhoittaa. Ennen kokeilemista ei tätäkään voi tietää.

Kokemus kannattaa myös siinä mielessä hyödyntää, että vaikka kirjoitustulos ei paranisi sillä kerralla, on takaisin palaaminen varmasti hieno kokemus.

Nämä ovat pieniä juttuja, joita kannattaa aina toisinaan kokeilla. Ne eivät välttämättä tarjoa suurta valaistumista, mutta harvoin niissä mitään häviääkään. Suosittelen.

Vielä lopuksi: Mitä tarvitset
Kirjoittaaksesi tarvitset aidosti vain jotain, mihin kirjoittaa, oli se sitten muistivihko, tietokone tai puhelin. Tänä päivänä monelle tietokone on välttämättömyys ja syystäkin, niin minullekin.

Mutta sen lisäksi ei oikeasti pitäisi tarvita mitään muuta. Ei omaa työpistettä, ei teekuppia ja inspiroivia lauseita, ei edes suljettavaa ovea tai työpöytää.

Näitä ei tarvitse, eikä kannata, kieltää itseltä, jos niillä on huomannut olevan selvää hyötyä. Siinä tapauksessa anna totta kai mennä, turha sitä on lattialla istua jos vieressä on pöytä ja jos tekee mieli teetä, niin juo.

Mitä pitää muistaa on se, että aina ne eivät ole mahdollisia, ja silloin näiden esteiden ei saa pysäyttää omaa kirjoittamista. Osa kirjailijoista on kirjoittanut ensimmäisen romaaninsa junamatkoilla töihin, osa ruokatauoilla tai siellä missä ikinä ehtii ja kykenee. Tälläkin hetkellä lukuisat suuret kirjailijat kirjoittavat hotelleissa ja lentokoneissa mainostuskiertueilla ympäri maailmaa. Heillä ei välttämättä ole mahdollisuutta palata oman rakkaan työpöydän ääreen viikkoihin ja heidän aikataulunsa ovat aivan varmasti hyvin kiireisiä.

He varmasti haluaisivat kirjoittaa jossain rauhassa, jossain mitä voisi kutsua omaksi paikakseen ja jossa voisi vain olla paikallaan, mutta se ei aina toteutudu.

Joten mitä he tekevät?

Kirjoittavat, koska kirjoituspisteellä ei saa olla mitään väliä, ja kun he kykenevät kirjoittamaan missä vain, tulee se heistä itsestään.

7 kommenttia:

  1. Pitäisi tehdä omakin postaus.

    Mun yleisin kirjoituspiste on sohvalla. Lojun käytännössä vaakatasossa jalat ylhäällä ja läppäri sylissä. Aamuisin tulee naputeltua sängyllä kun ei jaksa nousta, mutta kone on ulottuvilla. Junat ja hotskut ovat täydellisiä paikkoja kirjoittamiseen. Aina inspaa. Ja jos sään puolesta uskaltaa, puistoissa tai kaupungilla on aika jees.

    Vaihtelu on äärimmäisen virkistävää. Ergonomisen työtuolin hankkiminen kiinnostaa vähän, mutta tuskinpa pyydän joululahjaksi mitään, mitä käytän vain sen kerran kahdestakymmenestäviidestä kerrasta.

    Allekirjoitan tän postauksen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo junissa (ja missä??) kirjoittaminen on sellainen, mitä todellakin haluaisin kokeilla. Mielestäni juna kuulostaa kirjoitusympäristönä niin mielenkiintoiselta, että haluaisin kokeilla sitä! Harmillisesti junamatkoja ei ole tullut tehtyä juuri lainkaan (tai hyvähän se kai on, hinnat kun ovat niin tähtitieteellisiä).

      Itse olen yrittänyt monesti sohvalla kirjoittamista ja vieläkin enemmän sängyssä ennen nukkumaan menoa (istun sängyssä seinää vasten nojaten ja läppäri sylissä), mutta minua ei ole tehty sitä varten. Raajat puutuu ja tulee epämukava olo...

      Kiitos allekirjoituksesta!

      Poista
    2. Hotsku tarkoittaa mun murteella hotellia. ;)

      Poista
    3. Ahaa! Nyt kun sen sanoo ääneen niin sen tajuaa (ja nyt kun toistan sen kerta toisensa jälkeen, alan miettiä olenko itsekin sanonut joskus niin?) Taas on sanavarasto vähän rikkaampi!

      Poista
  2. Minä olen aina halunnut unelmatyöhuoneesi kaltaisen kirjastohuoneen! Isot hyllyt täynnä kirjoja, paljon nojatuoleja ja tikkaat. Erityisesti tikkaat. Haluan kiivetä ylös hakemaan jonkun kirjan katonrajasta. Mielellään vielä sellaiset tikkaat joissa on ne pyörät ja joita voi liikutella hyllyn reunaa pitkin... Ah, ainahan sitä voi unelmoida.

    Kiva postaus, täytyy nostaa hattua työpöytäsi siisteydelle, itsellä kaikki tavara kasaantuu aina pöydälle... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikkaat olisivat kyllä se kirsikka päälle. (Toisaalta en tiedä miten koskaan saisin täytettyä hyllyjä, itse kun ostan kirjan vain jos olen sitä mieltä, että se on huippuhyvä ja todennäköisesti tulen lukemaan sen uudestaan. Haluan kirjahyllyn kuvastavan omaa lukumakuani, en pitää sitä hautausmaana.)

      Kiitos, että puhuit siisteydestä, ystäväni puhuvat enemmänkin minimalistisuudesta (ja usein samaan yskäisyyn tyhjyydestä). Sitä minä hainkin!

      Poista
  3. Kerran viikossa pöytäni on suhteellisen tyhjä ja väliajan vallitsee kaaos. Ihanan minimalistinen näky.

    VastaaPoista