Kirja-arvostelu: Tähtiin kirjoitettu virhe - John Green

4/5 pistettä - nuortenkirja - noin 340 sivua - alkuperäinen nimi: The Fault in Our Stars - julkaistu vuonna 2012, suomennettu 2013 - kustantanut WSOY - kirjastolaina

 Nuortenkirjailija John Green on kerännyt Amerikassa suosiota jo jonkin aikaan, mutta vasta hänen viimeisin, Tähtiin kirjoitettu virhe, löi hänet todella läpi. Kirjasta on tulossa tänä kesänä samanniminen elokuvaversio. Greenin muita kirjoja ovat muun muassa Paper Towns ja Looking For Alaska, Tähtiin kirjoitettu virhe on hänen ainoa suomennoksensa.

Hazel on kuusitoistavuotias ja hän sairastaa kilpirauhassyöpää. Niin hän itse kuin hänen perheensäkin haluaisivat Hazelin olevan "normaali" nuori, mutta syövällä on ikäviä sivuvaikutuksia ja yksi niistä on se, ettei tavallisuuteen ole mahdollisuutta. Hazelin elämä junnaa eteenpäin syöpäkokousten ja kotona istumisen välillä aina siihen asti, kunnes hän kokouksessa tapaa Augustuksen, nuoren ja komean pojan, joka päättää tehdä kaikkensa hurmatakseen Hazelin.

Minä-kertoja Hazel on sympaattinen kertoja. Kirjan suuri elementti, nuori jolla on syöpä, on toteutettu todella hienosti. Sen sijaan, että Green mässäilisi tällä, hän onnistuu luomaan hahmoon todellista tunnetta. Totta kai syöpä on iso osa kirjaa ja muutaman kerran sitä tuntuu olevan liiankin paljon, mutta tätä näiden ihmisten elämä on. Syöpä tuntuu todellakin koskettavalta ja epäreilulta hahmoa kohtaan, ei kenenkään tulisi kohdata tällaista elämää. Muihinkin hahmoihin on saatu hienoa eloa, eivätkä ne ole aina sellaisia, mitä luulisivat olevan.

Green on tunnettu nokkelasta kirjoittamisesta, ja vaikka sitä on hauska lukea, tuntuu se toisinaan hieman liian kasvoille käyvältä. Hahmojen ironinen symbolien käyttö tuntuu älyttömältä, vaikka onkin ah-niin-nerokasta. Toisinaan Green heittäytyy todella luovaksi ja irrottaa lukijan, mutta aina hän osaa napata heidät mukaan. Vaikka Hazelin kohtaloa tuskin itse kohtaa, on hänen tekemisissään useita samastuttavia asioita. Nuoret tuntuvat pääosin todellisilta nuorilta, oli heillä minkälaisia ääritekoja vain.

Itse kirjoitus on sulavaa ja luvut menevät hurahtaen läpi. Suomennos on hyvää tasoa, muutamaa poikkeusta huolimatta, varsinkin näiden "nuortensanojen" kanssa, kuten "spoilausvaroitus".

Hazelin ja Augustuksen tarina on hurmannut koko maailman, mutta sille on myös syy. Green on kirjoittanut erinomaisen nuoren romaanin, johon genren ulkopuolisetkin voivat tutustua. Se on koskettava tarina, joka onnistuu erinomaisesti luomaan aitoja suhteita niin hahmojen kuin lukijankin välille.

Jälkikeskustelu - Sisältää lieviä juonipaljastuksia
Olen lukenut viime aikoina muutamia nuortenkirjoja, genre josta en erityisesti pidä. En mitenkään halveksi tai vihaa, se ei vain sytytä minua sen enempää. Luin Greeniltä aiemmin Paper Townsin, arvostelu on tulossa myöhemmin, eikä se oikeastaan ollut edes mitenkään ihmeellinen. Tätä oli kuitenkin kehuttu niin paljon, että pakko sekin oli lukea. Pelkäsin kyllä, että ennakko-odotukset olivat liian korkeita ja siksi kirja tuntuisi pettymykseltä.

Ei se täydellinen napakymppi ollut, mutta todella hyvä kirja silti. Onnistui se saamaan minutkin hieman liikuttuneeksi, mikä on saavutus jo itsessään, itse kun olen aika kivikasvoinen kaveri. Kyllä, mielestäni tätä on hieman liioiteltu, kaikki kun nostavat tämän maailman parhaaksi kirjaksi, mutta on se silti hyvä.

(Hauska huomio: luin kirjaston kirjan ja huomasin eräiden sivujen olevan rypistyneitä, sitten tajusin, että ihmiset ovat itkeneet juuri tässä kohtaa. Tämä oli mielestäni todella suloista ja kertoo kirjojen voimasta. Minun mielestä on mahtavaa, että tätä vielä viedään eteenpäin, muut näkevät toisten tunteet suoraan sivuilta. Missä tällaista muka tapahtuu?)

Mistä en tosiaan pitänyt oli esimerkiksi Augustuksen ironisesta tupakan pitämisestä. Mielikuva siitä tuntui vain äärimmäisen typerältä. Mikä taas oli yllättävää ja hienoa, oli se, miten konservatiivisessa Amerikassa isä ja äiti vaihtoivat paikkoja, siis isä oli tunteellisempi. Tämä oli mielestäni koskettavaa.

Kirjassa oli paljon hyvää, joskin oletin (halusin) sen loppuvan eri tavalla. Onhan tämä yhdellä tapaa 2000-luvun Romeo ja Julia.