Niin monta kuin on kirjoittajia, on myös tapoja kirjoittaa eikä yksikään ole täysin samanlainen. Näin sanotaan usein ja mitä enemmän on tekemisissä muiden kanssa, sitä enemmän huomaa tämän olevan totta. Jokaisella on omia pikku juttuja, asioita mitä vain he tekevä ja jotka muiden mielestä vaikuttavat järjettömiltä.
Ja kaikesta huolimatta, voidaan sanoa olevan kaksi kirjoittajatyyppiä, joista sinäkin varmasti osut toiseen. Alla selvitetään miksi on hyvä olla tietoinen näistä tyypeistä ja miten niitä kannattaa hyödyntää.
Kirjoittajatyypit
Tämä on ensimmäinen suunnitellusta kolmen tekstin yhteisjutusta, ja nyt aion käydä vain lyhyesti läpi, mitä kirjoittajatyyppejä on. Myöhemmin tulen käymään yksityiskohtaisemmin molemmat tavat kirjoittaa ja selvittää tarkemmin, mitä ne tarkoittavat ja miten niitä kannattaa hyödyntää. Lähdetään kuitenkin siitä liikkeelle, mitkä kaksi tyyppiä meillä on:
Ensimmäinen on suunnittelija, englanniksi outliner.
Toinen tyyppi on seikkailija, englanniksi discovery writer.
Huomioikaa se, että rakkaalla lapsella on monta eri nimeä ja tässä on vain yhdet vaihtoehdot. Esimerkiksi George R. R. Martin käyttää nimitystä arkkitehti ja puutarhuri, nimitykset jotka antavat hyvin elävän kuvan siitä, mistä on kyse. Englanniksi outliner ja discovery writer ovat myöskin hyvin selkeitä tiivistelmiä. Yllä olevat suomennokset tuskin ovat parhaat, eivätkä ainakaan ainoat, mutta näillä nyt mennään. Toisen suomennoksen tarjosi Matti Rönkä vuoden 2013 Helsingin kirjamessuilla: hän puhui saksalaisista insinööreistä ja Jumalan käden ohjaamista.
Suunnittelijat
Kuten tämä antaa ymmärtää, tämän tyyppiset kirjoittajat suunnittelevat ennen kuin kirjoittavat. Ennen kuin he asettavat kynän paperille tai sormet näppäimistölle, heillä on jo selvä kuva siitä, mitä on tulossa. He tietävät miten tarina alkaa, mitä keskellä käy ja miten tarina päättyy. Kuten arkkitehdit ja saksalaiset insinöörit, heillä on valmiina piirustukset jotka kertovat, mitä mihinkin tulee ja miten kaikesta saadaan yksi, mahtava kokonaisuus.
Seikkailijat
Suomennos on hieman kömpelö, mutta antaa jonkinlaisen kuvan kirjailijasta, joka seikkailee omien hahmojensa rinnalla. Discovery writer tarkoittaa sitä, että selvittää itsekin matkalla, mikä juoni on, millaisia hahmot ovat ja niin edelleen. "Jumalan käsi" tulee ja ohjaa sinua ilman, että tietäisit valmiiksi lopputulosta tai edes seuraavaa välietappia. Tai vaihtoehtoisesti sinä olet puutarhuri joka asettaa ensimmäisen siemenen ja katsoo miten se kasvaa. Alkuun voi olla jonkinlainen luonnos siitä, miltä kaikki lopulta näyttää, mutta olet kuitenkin valmis antamaan kukillesi vapauden kasvaa juuri sellaiseksi, joksi ne kasvavat.
Mikä sinä olet?
Karkeasti jaoteltuna siinä on kaksi tapaa kirjoittaa, joista toiseen varmasti jokainen pystyy samaistumaan. Tässä kohti on hyvä selvittää, millainen kirjoittaja olet. Näillä muutamilla kysymyksillä pääset jo alkuun:
Voitko lähteä kirjoittamaan tarinaa vain yhdestä kohtauksesta? Jos tiedät vain yhden hahmon, voitko kirjoittaa ja saada siitä valmiiksi yhden, eheän kokonaisuuden? Saatko suunnittelematta valmista tarinaa?
Vai tarvitsetko sinä enemmän? Tiedätkö, että jos kirjoitat kuten yllä, päädyt pian umpikujaan? Pitääkö sinulla olla tarkempi käsitys tulevasta? Teetkö sinä jonkinlaisia muistiinpanoja? Pitääkö sinun tietää loppu, ennen kuin voit aloittaa tai edes uskot tekstistä tulevan yhtään mitään?
Näillä kysymyksillä pääset selville itsestäsi ja omasta kirjoittajatyypistäsi.
Mitä paremmin tunnet omat kykysi, sitä paremmin myös kirjoitat. Voit tällöin ottaa huomioon vahvuutesi ja heikkoutesi ja tehostaa kirjoittamisprosessiasi. Jos olet huomannut, ettet kykene kirjoittamaan ilman suunnitelmia, niin älä tuhlaa energiaasi projekteihin joiden tiedät kuolevan pian.
Itse olen selvästi seikkailija. Parhaat tarinani tulevat täysin yllättäen. Usein minulla on yksi lähtökohta, jota lähden selvittämään. Toisinaan en edes tiedä hahmoni nimeä tai miksi he ovat siellä, missä ovat. Kuljen heidän kanssaan eteenpäin ja samalla maailma maalautuu edessämme. Hiljalleen mennyt ja tuleva alkaa olla kirkkaampaa ja juonenkäänteet tulevat niin minulle kuin hahmoillenikin yllätyksenä. Kirjoittaminen on minulle raikasta ja jännittävää.
Viimeisimmät tarinat olen kirjoittanut juuri tuon yhden ajatuksen, kohtauksen perusteella. Tiedän, että näin tapahtuu, mutta miten päädyimme sinne, tai miksi ylipäätänsä olemme tässä kohtauksessa - sitä en vielä tiedä. Mitä tapahtuu sen jälkeen?
Monella tulee samanlaisia ideoita, mutta ero on siinä, miten tästä lähtee työskentelemään. Alatko hahmotella aikajanaa, vai teetkö kuten minä ja aloitat saman tien kirjoittamisen kohdasta, joka tuntuu hyvältä?
Vaikka yrittämällä yrittäisin, pystyn vain harvoin suunnittelemaan tarinaa muuten kuin kirjoittaessa. Monet kertovat saavansa suurimmat ja kirkkaimmat ideat tarinoihinsa lenkillä, salilla tai vaikkapa työssään. Itse en pysty siihen. Yritän keskittyä ajattelemaan tarinaa, mutta siitä ei tule mitään. Tarvitsen tekstin eteeni ja vasta silloin voimme yhdessä kasvaa, silloinkin vain jos kirjoitan tarinaa eteenpäin. Odottaminen ja tekstistä etääntyminen niin, että saisin tarinan hahmoteltua, ei minulta onnistu.
Mutta - minä olen myös suunnittelija. Nämä kaksi eri tapaa eivät nimittäin millään tavalla sulje toisiaan pois. Kyllä, minä olen suurimmaksi osaksi seikkailija niin novellien kuin romaanien kohdalla, mutta toisinaan suunnittelen, enemmän tai vähemmän. Usein suunnittelen siksi, että ajatukseni laukkaavat liian nopeasti, enkä kykene mitenkään pysymään perässä. Silloin minun on kirjoitettava ajatukseni ylös, jotten unohda niitä. Näin ollen minulla on joissain tarinoissa jo selvä suunnitelma siitä, mitä on tulossa. Toisinaan en tiedä yhtään mitä nurkan takana odottaa.
Toisaalla voidaan myös sanoa, että olen ajoittain äärimmäisen yksityiskohtainen suunnittelija. Viimeisimmän romaanikäsikirjoitukseni kanssa kävi niin, että päädyttyäni loppuun, aloitin tekstin kokonaan alusta, ajoittain jopa hyvin uudella tapaa. Ensimmäinen versioni toimi siis jonkinlaisena suunnitelmana jonka tarkoitus on tukea uutta tekstiä.
Se, millainen kirjoittaja olet, riippuu usein käsillä olevasta projektista. Toki jokaisella on ne omat varmoiksi todetut tavat, mutta toisinaan voi esimerkiksi kirjoittaa novellin ilman yhtään suunnittelua tai sen sijaan jo etukäteen päättää, miten kaikki päättyy. Jokainen tarina tarvitsee oman tapansa, kirjoittajalla voi olla esimerkiksi erilainen tapa työstää juurikin romaaneja ja novelleja. Romaaneja suunnitellusti, novelleja vapaasti. Tai sitten kyse riippuu ihan tekstistä. Yksi idea on valmiiksi niin selvä, ettei sitä tarvitse suunnitella, mutta seuraava vaatiikin huolellista aikajanan viilaamista.
Pointti on, että jokainen on jotain tältä väliltä. Kukaan ei kykene suunnittelemaan aivan kaikkea pienimmästä yksityiskohdasta lähtien, eikä kukaan voi olla ajattelematta etukäteen, mitä tulevassa voisi tapahtua. Nämä ovat kaksi ääripäätä, ja sinä olet siinä keskellä, enemmän tai vähemmän toista suosien.
Esimerkiksi kirjailija Brandon Sanderson on kertonut olevansa suunnittelija, hän aloittaa aina lopusta ja työskentelee siitä alkuun. Loput ovat hänelle se palkinto, minkä hän saa kirjoittamisesta. Hänellä on siis selvä suunnitelma, ennen kuin hän aloittaa kirjoittamisen. Kuitenkin kun hän aloittaa itse kirjoitusprosessin, hän ei vielä tiedä hahmojensa persoonallisuuksia. Niitä hän ei suunnittele etukäteen, vaan ne tulevat luontevasti osana tekstiä. Hahmoilla on tällöin vapaus tuntea omia tunteitaan, mutta heillä on silti selvä määränpää. Näin Sanderson on yhdistänyt kaksi tapaa omalla tavallaan.
George R. R. Martin taas on selittänyt, että vaikka hän tietää miten Tulen ja Jään laulu päättyy, on hän silti kirjoittajana seikkailija. Hän kuvasi tätä prosessia esimerkillä, jossa haluaisit ajaa Amerikan läpi. Ennen kuin aloitat matkan, suunnittelet reitin ja piirrät karttaan rasteja sinne, missä haluat käydä ja missä aiot pysähtyä. Tiedät siis minne tulet päätymään ja koska, mutta miten päädyt, minkä matkan teet pisteiden välillä, on mysteeri ja pysyykin sellaisena. Hän siis seikkailee matkansa tiettyjen kiintopisteiden, suurten juonenkäänteiden, välillä.
Ei kannatakaan ajatella olevasi pelkästään toinen näistä tyypeistä, koska harvoin näin on. Silloin myös suljet itseltäsi toisen puolen tarjoamat hyödyt. Ei ole mitään mitään "oikeaa" tai "parempaa" tapaa, on vain erilaisia tapoja ja kaikilla on omat hyödyt ja haitat. Yhdistämällä kahta, saat molempien parhaat puolet.
Löydä oma tyylisi
Jos et tunnista itseäsi kummastakaan leiristä tai sinusta tuntuu, ettet ole edes kokeillut toista, on syytä ottaa itselle harjoitustehtävä jossa testaat miten eri tyylit toimivat sinulla. Novelli on tähän erinomainen harjoitus, se on tarpeeksi lyhyt jotta se on helposti hoidettavissa, mutta on silti kokonainen tarina.
Jos siis koet tavallisesti olevasi suunnittelija, niin nyt tehtävänäsi on keksiä yksittäinen lähtökohta ja aloittaa kirjoittaminen suoraan siitä. Älä huoli, ettet tiedä mitä on luvassa. Käy rohkeasti kohti tuntematonta ja yrittää keksiä ratkaisuja ongelmiin sitä mukaan, kun ne koittavat.
Jos taas olet jo luonteeltasi seikkailija, yritä hillitä itseäsi ja käydä koko tarina läpi, ennen kuin kirjoitat itse tarinaa. Tyyli on vapaa. Kirjoitatko tiivistelmän, teetkö ajatuskartan vai pelkkiä ranskalaisia viivoja - se on sinun päätettävissäsi.
Ja vaikka kokisit olevasi jo valmiiksi toinen näistä, on syytä kokeilla molempia ja todeta, kumpi toimii sinulle paremmin. Ei kannata kuitenkaan ottaa suurempaa stressiä siitä, mihin kuulut - mitä luultavammin keksit täysin oman tyylin. Eikä kaikki sovi kaikille, kuten aiemmin mainitsin. Minulle suunnittelu tuntuu tuottavan enemmän vain päänvaivaa ja osa kirjoittajista sanoo, että jos he suunnittelevat liikaa, tarina menettää mielenkiinnon. Ja se on ihan ok, tärkeintä on, että pääset tarinan loppuun asti ja jatkat kirjoittamista. Muulla ei ole väliä.
Mitä on tulossa
Kahden viikon päästä käydään läpi seikkailija tyypin kirjoittajat, siis itseni kaltainen kirjoittaja, ja siitä kahden viikon päästä suunnittelijat. Näissä aion käydä tarkemmin sitä, mitä jokainen tyyppi oikein tarkoittaa, mitkä ovat heidän yleisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Näistä on hyvä olla tietoinen, vaikkei käyttäisikään tiettyä tyyliä.
Siihen mennessä, mikä on sinun tyylisi? Tunnistatko itsesi selvästi toisesta, vai oletko jotain siltä väliltä? Vai oletko koskaan edes ajatellut tätä, onko sinulla mitään käsitystä kumpi kirjoittaja olisit?
***
Tässä on linkit juttuihin, joissa käsittelen tarkemmin seikkailijoita ja suunnittelijoita:
- Seikkaileva kirjoittajatyyppi
- Suunnitteleva kirjoittajatyyppi
