eli mitkä nuo taidot tarkemmin ovat, miten niin kyse on kahdesta taidosta ja mitä hyötyä sinulle on tietää tämä asia?
Meihin fiktionluojiin viitataan aina sanalla "kirjoittaa": kirjoittaja, kirjailija. Syytäkin olisi, kirjoittaminen on se, mitä me kaiket päivät teemme, se on keino, jolla tuomme tarinat muiden eteen: me kirjoitamme ajatuksemme, tarinat, maailmat, henkilöt ja juonet. Se ei siltikään ole koko totuus. Itse asiassa se on vain yksi pieni osa kirjoittajien prosessista. Se ei myöskään kuvaa kirjailijoiden ainutlaatuisuutta: kaikkihan kirjoittavat, oli se sitten tekstiviestejä, esseitä tai muita tekstejä. Mikä erottaa kirjoittajan näistä, on se, että kyse on tarinankerronasta. Ja nämä kaksi, ovat täysin eri taitoja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
torstai 10. huhtikuuta 2014
Kirjoittamisesta: Kirjoittajatyypit - millainen sinä olet?
eli mitä kirjoittajatyypit ovat, montako niitä on, mitä niistä voidaan oppi ja miten löydät oman tyylisi
Niin monta kuin on kirjoittajia, on myös tapoja kirjoittaa eikä yksikään ole täysin samanlainen. Näin sanotaan usein ja mitä enemmän on tekemisissä muiden kanssa, sitä enemmän huomaa tämän olevan totta. Jokaisella on omia pikku juttuja, asioita mitä vain he tekevä ja jotka muiden mielestä vaikuttavat järjettömiltä.
Ja kaikesta huolimatta, voidaan sanoa olevan kaksi kirjoittajatyyppiä, joista sinäkin varmasti osut toiseen. Alla selvitetään miksi on hyvä olla tietoinen näistä tyypeistä ja miten niitä kannattaa hyödyntää.
Kirjoittajatyypit
Tämä on ensimmäinen suunnitellusta kolmen tekstin yhteisjutusta, ja nyt aion käydä vain lyhyesti läpi, mitä kirjoittajatyyppejä on. Myöhemmin tulen käymään yksityiskohtaisemmin molemmat tavat kirjoittaa ja selvittää tarkemmin, mitä ne tarkoittavat ja miten niitä kannattaa hyödyntää. Lähdetään kuitenkin siitä liikkeelle, mitkä kaksi tyyppiä meillä on:
Ensimmäinen on suunnittelija, englanniksi outliner.
Toinen tyyppi on seikkailija, englanniksi discovery writer.
Huomioikaa se, että rakkaalla lapsella on monta eri nimeä ja tässä on vain yhdet vaihtoehdot. Esimerkiksi George R. R. Martin käyttää nimitystä arkkitehti ja puutarhuri, nimitykset jotka antavat hyvin elävän kuvan siitä, mistä on kyse. Englanniksi outliner ja discovery writer ovat myöskin hyvin selkeitä tiivistelmiä. Yllä olevat suomennokset tuskin ovat parhaat, eivätkä ainakaan ainoat, mutta näillä nyt mennään. Toisen suomennoksen tarjosi Matti Rönkä vuoden 2013 Helsingin kirjamessuilla: hän puhui saksalaisista insinööreistä ja Jumalan käden ohjaamista.
Suunnittelijat
Kuten tämä antaa ymmärtää, tämän tyyppiset kirjoittajat suunnittelevat ennen kuin kirjoittavat. Ennen kuin he asettavat kynän paperille tai sormet näppäimistölle, heillä on jo selvä kuva siitä, mitä on tulossa. He tietävät miten tarina alkaa, mitä keskellä käy ja miten tarina päättyy. Kuten arkkitehdit ja saksalaiset insinöörit, heillä on valmiina piirustukset jotka kertovat, mitä mihinkin tulee ja miten kaikesta saadaan yksi, mahtava kokonaisuus.
Seikkailijat
Suomennos on hieman kömpelö, mutta antaa jonkinlaisen kuvan kirjailijasta, joka seikkailee omien hahmojensa rinnalla. Discovery writer tarkoittaa sitä, että selvittää itsekin matkalla, mikä juoni on, millaisia hahmot ovat ja niin edelleen. "Jumalan käsi" tulee ja ohjaa sinua ilman, että tietäisit valmiiksi lopputulosta tai edes seuraavaa välietappia. Tai vaihtoehtoisesti sinä olet puutarhuri joka asettaa ensimmäisen siemenen ja katsoo miten se kasvaa. Alkuun voi olla jonkinlainen luonnos siitä, miltä kaikki lopulta näyttää, mutta olet kuitenkin valmis antamaan kukillesi vapauden kasvaa juuri sellaiseksi, joksi ne kasvavat.
Mikä sinä olet?
Karkeasti jaoteltuna siinä on kaksi tapaa kirjoittaa, joista toiseen varmasti jokainen pystyy samaistumaan. Tässä kohti on hyvä selvittää, millainen kirjoittaja olet. Näillä muutamilla kysymyksillä pääset jo alkuun:
Voitko lähteä kirjoittamaan tarinaa vain yhdestä kohtauksesta? Jos tiedät vain yhden hahmon, voitko kirjoittaa ja saada siitä valmiiksi yhden, eheän kokonaisuuden? Saatko suunnittelematta valmista tarinaa?
Vai tarvitsetko sinä enemmän? Tiedätkö, että jos kirjoitat kuten yllä, päädyt pian umpikujaan? Pitääkö sinulla olla tarkempi käsitys tulevasta? Teetkö sinä jonkinlaisia muistiinpanoja? Pitääkö sinun tietää loppu, ennen kuin voit aloittaa tai edes uskot tekstistä tulevan yhtään mitään?
Näillä kysymyksillä pääset selville itsestäsi ja omasta kirjoittajatyypistäsi.
Mitä paremmin tunnet omat kykysi, sitä paremmin myös kirjoitat. Voit tällöin ottaa huomioon vahvuutesi ja heikkoutesi ja tehostaa kirjoittamisprosessiasi. Jos olet huomannut, ettet kykene kirjoittamaan ilman suunnitelmia, niin älä tuhlaa energiaasi projekteihin joiden tiedät kuolevan pian.
Itse olen selvästi seikkailija. Parhaat tarinani tulevat täysin yllättäen. Usein minulla on yksi lähtökohta, jota lähden selvittämään. Toisinaan en edes tiedä hahmoni nimeä tai miksi he ovat siellä, missä ovat. Kuljen heidän kanssaan eteenpäin ja samalla maailma maalautuu edessämme. Hiljalleen mennyt ja tuleva alkaa olla kirkkaampaa ja juonenkäänteet tulevat niin minulle kuin hahmoillenikin yllätyksenä. Kirjoittaminen on minulle raikasta ja jännittävää.
Viimeisimmät tarinat olen kirjoittanut juuri tuon yhden ajatuksen, kohtauksen perusteella. Tiedän, että näin tapahtuu, mutta miten päädyimme sinne, tai miksi ylipäätänsä olemme tässä kohtauksessa - sitä en vielä tiedä. Mitä tapahtuu sen jälkeen?
Monella tulee samanlaisia ideoita, mutta ero on siinä, miten tästä lähtee työskentelemään. Alatko hahmotella aikajanaa, vai teetkö kuten minä ja aloitat saman tien kirjoittamisen kohdasta, joka tuntuu hyvältä?
Vaikka yrittämällä yrittäisin, pystyn vain harvoin suunnittelemaan tarinaa muuten kuin kirjoittaessa. Monet kertovat saavansa suurimmat ja kirkkaimmat ideat tarinoihinsa lenkillä, salilla tai vaikkapa työssään. Itse en pysty siihen. Yritän keskittyä ajattelemaan tarinaa, mutta siitä ei tule mitään. Tarvitsen tekstin eteeni ja vasta silloin voimme yhdessä kasvaa, silloinkin vain jos kirjoitan tarinaa eteenpäin. Odottaminen ja tekstistä etääntyminen niin, että saisin tarinan hahmoteltua, ei minulta onnistu.
Mutta - minä olen myös suunnittelija. Nämä kaksi eri tapaa eivät nimittäin millään tavalla sulje toisiaan pois. Kyllä, minä olen suurimmaksi osaksi seikkailija niin novellien kuin romaanien kohdalla, mutta toisinaan suunnittelen, enemmän tai vähemmän. Usein suunnittelen siksi, että ajatukseni laukkaavat liian nopeasti, enkä kykene mitenkään pysymään perässä. Silloin minun on kirjoitettava ajatukseni ylös, jotten unohda niitä. Näin ollen minulla on joissain tarinoissa jo selvä suunnitelma siitä, mitä on tulossa. Toisinaan en tiedä yhtään mitä nurkan takana odottaa.
Toisaalla voidaan myös sanoa, että olen ajoittain äärimmäisen yksityiskohtainen suunnittelija. Viimeisimmän romaanikäsikirjoitukseni kanssa kävi niin, että päädyttyäni loppuun, aloitin tekstin kokonaan alusta, ajoittain jopa hyvin uudella tapaa. Ensimmäinen versioni toimi siis jonkinlaisena suunnitelmana jonka tarkoitus on tukea uutta tekstiä.
Se, millainen kirjoittaja olet, riippuu usein käsillä olevasta projektista. Toki jokaisella on ne omat varmoiksi todetut tavat, mutta toisinaan voi esimerkiksi kirjoittaa novellin ilman yhtään suunnittelua tai sen sijaan jo etukäteen päättää, miten kaikki päättyy. Jokainen tarina tarvitsee oman tapansa, kirjoittajalla voi olla esimerkiksi erilainen tapa työstää juurikin romaaneja ja novelleja. Romaaneja suunnitellusti, novelleja vapaasti. Tai sitten kyse riippuu ihan tekstistä. Yksi idea on valmiiksi niin selvä, ettei sitä tarvitse suunnitella, mutta seuraava vaatiikin huolellista aikajanan viilaamista.
Pointti on, että jokainen on jotain tältä väliltä. Kukaan ei kykene suunnittelemaan aivan kaikkea pienimmästä yksityiskohdasta lähtien, eikä kukaan voi olla ajattelematta etukäteen, mitä tulevassa voisi tapahtua. Nämä ovat kaksi ääripäätä, ja sinä olet siinä keskellä, enemmän tai vähemmän toista suosien.
Esimerkiksi kirjailija Brandon Sanderson on kertonut olevansa suunnittelija, hän aloittaa aina lopusta ja työskentelee siitä alkuun. Loput ovat hänelle se palkinto, minkä hän saa kirjoittamisesta. Hänellä on siis selvä suunnitelma, ennen kuin hän aloittaa kirjoittamisen. Kuitenkin kun hän aloittaa itse kirjoitusprosessin, hän ei vielä tiedä hahmojensa persoonallisuuksia. Niitä hän ei suunnittele etukäteen, vaan ne tulevat luontevasti osana tekstiä. Hahmoilla on tällöin vapaus tuntea omia tunteitaan, mutta heillä on silti selvä määränpää. Näin Sanderson on yhdistänyt kaksi tapaa omalla tavallaan.
George R. R. Martin taas on selittänyt, että vaikka hän tietää miten Tulen ja Jään laulu päättyy, on hän silti kirjoittajana seikkailija. Hän kuvasi tätä prosessia esimerkillä, jossa haluaisit ajaa Amerikan läpi. Ennen kuin aloitat matkan, suunnittelet reitin ja piirrät karttaan rasteja sinne, missä haluat käydä ja missä aiot pysähtyä. Tiedät siis minne tulet päätymään ja koska, mutta miten päädyt, minkä matkan teet pisteiden välillä, on mysteeri ja pysyykin sellaisena. Hän siis seikkailee matkansa tiettyjen kiintopisteiden, suurten juonenkäänteiden, välillä.
Ei kannatakaan ajatella olevasi pelkästään toinen näistä tyypeistä, koska harvoin näin on. Silloin myös suljet itseltäsi toisen puolen tarjoamat hyödyt. Ei ole mitään mitään "oikeaa" tai "parempaa" tapaa, on vain erilaisia tapoja ja kaikilla on omat hyödyt ja haitat. Yhdistämällä kahta, saat molempien parhaat puolet.
Löydä oma tyylisi
Jos et tunnista itseäsi kummastakaan leiristä tai sinusta tuntuu, ettet ole edes kokeillut toista, on syytä ottaa itselle harjoitustehtävä jossa testaat miten eri tyylit toimivat sinulla. Novelli on tähän erinomainen harjoitus, se on tarpeeksi lyhyt jotta se on helposti hoidettavissa, mutta on silti kokonainen tarina.
Jos siis koet tavallisesti olevasi suunnittelija, niin nyt tehtävänäsi on keksiä yksittäinen lähtökohta ja aloittaa kirjoittaminen suoraan siitä. Älä huoli, ettet tiedä mitä on luvassa. Käy rohkeasti kohti tuntematonta ja yrittää keksiä ratkaisuja ongelmiin sitä mukaan, kun ne koittavat.
Jos taas olet jo luonteeltasi seikkailija, yritä hillitä itseäsi ja käydä koko tarina läpi, ennen kuin kirjoitat itse tarinaa. Tyyli on vapaa. Kirjoitatko tiivistelmän, teetkö ajatuskartan vai pelkkiä ranskalaisia viivoja - se on sinun päätettävissäsi.
Ja vaikka kokisit olevasi jo valmiiksi toinen näistä, on syytä kokeilla molempia ja todeta, kumpi toimii sinulle paremmin. Ei kannata kuitenkaan ottaa suurempaa stressiä siitä, mihin kuulut - mitä luultavammin keksit täysin oman tyylin. Eikä kaikki sovi kaikille, kuten aiemmin mainitsin. Minulle suunnittelu tuntuu tuottavan enemmän vain päänvaivaa ja osa kirjoittajista sanoo, että jos he suunnittelevat liikaa, tarina menettää mielenkiinnon. Ja se on ihan ok, tärkeintä on, että pääset tarinan loppuun asti ja jatkat kirjoittamista. Muulla ei ole väliä.
Mitä on tulossa
Kahden viikon päästä käydään läpi seikkailija tyypin kirjoittajat, siis itseni kaltainen kirjoittaja, ja siitä kahden viikon päästä suunnittelijat. Näissä aion käydä tarkemmin sitä, mitä jokainen tyyppi oikein tarkoittaa, mitkä ovat heidän yleisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Näistä on hyvä olla tietoinen, vaikkei käyttäisikään tiettyä tyyliä.
Siihen mennessä, mikä on sinun tyylisi? Tunnistatko itsesi selvästi toisesta, vai oletko jotain siltä väliltä? Vai oletko koskaan edes ajatellut tätä, onko sinulla mitään käsitystä kumpi kirjoittaja olisit?
Tässä on linkit juttuihin, joissa käsittelen tarkemmin seikkailijoita ja suunnittelijoita:
- Seikkaileva kirjoittajatyyppi
- Suunnitteleva kirjoittajatyyppi
Niin monta kuin on kirjoittajia, on myös tapoja kirjoittaa eikä yksikään ole täysin samanlainen. Näin sanotaan usein ja mitä enemmän on tekemisissä muiden kanssa, sitä enemmän huomaa tämän olevan totta. Jokaisella on omia pikku juttuja, asioita mitä vain he tekevä ja jotka muiden mielestä vaikuttavat järjettömiltä.
Ja kaikesta huolimatta, voidaan sanoa olevan kaksi kirjoittajatyyppiä, joista sinäkin varmasti osut toiseen. Alla selvitetään miksi on hyvä olla tietoinen näistä tyypeistä ja miten niitä kannattaa hyödyntää.
Kirjoittajatyypit
Tämä on ensimmäinen suunnitellusta kolmen tekstin yhteisjutusta, ja nyt aion käydä vain lyhyesti läpi, mitä kirjoittajatyyppejä on. Myöhemmin tulen käymään yksityiskohtaisemmin molemmat tavat kirjoittaa ja selvittää tarkemmin, mitä ne tarkoittavat ja miten niitä kannattaa hyödyntää. Lähdetään kuitenkin siitä liikkeelle, mitkä kaksi tyyppiä meillä on:
Ensimmäinen on suunnittelija, englanniksi outliner.
Toinen tyyppi on seikkailija, englanniksi discovery writer.
Huomioikaa se, että rakkaalla lapsella on monta eri nimeä ja tässä on vain yhdet vaihtoehdot. Esimerkiksi George R. R. Martin käyttää nimitystä arkkitehti ja puutarhuri, nimitykset jotka antavat hyvin elävän kuvan siitä, mistä on kyse. Englanniksi outliner ja discovery writer ovat myöskin hyvin selkeitä tiivistelmiä. Yllä olevat suomennokset tuskin ovat parhaat, eivätkä ainakaan ainoat, mutta näillä nyt mennään. Toisen suomennoksen tarjosi Matti Rönkä vuoden 2013 Helsingin kirjamessuilla: hän puhui saksalaisista insinööreistä ja Jumalan käden ohjaamista.
Suunnittelijat
Kuten tämä antaa ymmärtää, tämän tyyppiset kirjoittajat suunnittelevat ennen kuin kirjoittavat. Ennen kuin he asettavat kynän paperille tai sormet näppäimistölle, heillä on jo selvä kuva siitä, mitä on tulossa. He tietävät miten tarina alkaa, mitä keskellä käy ja miten tarina päättyy. Kuten arkkitehdit ja saksalaiset insinöörit, heillä on valmiina piirustukset jotka kertovat, mitä mihinkin tulee ja miten kaikesta saadaan yksi, mahtava kokonaisuus.
Seikkailijat
Suomennos on hieman kömpelö, mutta antaa jonkinlaisen kuvan kirjailijasta, joka seikkailee omien hahmojensa rinnalla. Discovery writer tarkoittaa sitä, että selvittää itsekin matkalla, mikä juoni on, millaisia hahmot ovat ja niin edelleen. "Jumalan käsi" tulee ja ohjaa sinua ilman, että tietäisit valmiiksi lopputulosta tai edes seuraavaa välietappia. Tai vaihtoehtoisesti sinä olet puutarhuri joka asettaa ensimmäisen siemenen ja katsoo miten se kasvaa. Alkuun voi olla jonkinlainen luonnos siitä, miltä kaikki lopulta näyttää, mutta olet kuitenkin valmis antamaan kukillesi vapauden kasvaa juuri sellaiseksi, joksi ne kasvavat.
Mikä sinä olet?
Karkeasti jaoteltuna siinä on kaksi tapaa kirjoittaa, joista toiseen varmasti jokainen pystyy samaistumaan. Tässä kohti on hyvä selvittää, millainen kirjoittaja olet. Näillä muutamilla kysymyksillä pääset jo alkuun:
Voitko lähteä kirjoittamaan tarinaa vain yhdestä kohtauksesta? Jos tiedät vain yhden hahmon, voitko kirjoittaa ja saada siitä valmiiksi yhden, eheän kokonaisuuden? Saatko suunnittelematta valmista tarinaa?
Vai tarvitsetko sinä enemmän? Tiedätkö, että jos kirjoitat kuten yllä, päädyt pian umpikujaan? Pitääkö sinulla olla tarkempi käsitys tulevasta? Teetkö sinä jonkinlaisia muistiinpanoja? Pitääkö sinun tietää loppu, ennen kuin voit aloittaa tai edes uskot tekstistä tulevan yhtään mitään?
Näillä kysymyksillä pääset selville itsestäsi ja omasta kirjoittajatyypistäsi.
Mitä paremmin tunnet omat kykysi, sitä paremmin myös kirjoitat. Voit tällöin ottaa huomioon vahvuutesi ja heikkoutesi ja tehostaa kirjoittamisprosessiasi. Jos olet huomannut, ettet kykene kirjoittamaan ilman suunnitelmia, niin älä tuhlaa energiaasi projekteihin joiden tiedät kuolevan pian.
Itse olen selvästi seikkailija. Parhaat tarinani tulevat täysin yllättäen. Usein minulla on yksi lähtökohta, jota lähden selvittämään. Toisinaan en edes tiedä hahmoni nimeä tai miksi he ovat siellä, missä ovat. Kuljen heidän kanssaan eteenpäin ja samalla maailma maalautuu edessämme. Hiljalleen mennyt ja tuleva alkaa olla kirkkaampaa ja juonenkäänteet tulevat niin minulle kuin hahmoillenikin yllätyksenä. Kirjoittaminen on minulle raikasta ja jännittävää.
Viimeisimmät tarinat olen kirjoittanut juuri tuon yhden ajatuksen, kohtauksen perusteella. Tiedän, että näin tapahtuu, mutta miten päädyimme sinne, tai miksi ylipäätänsä olemme tässä kohtauksessa - sitä en vielä tiedä. Mitä tapahtuu sen jälkeen?
Monella tulee samanlaisia ideoita, mutta ero on siinä, miten tästä lähtee työskentelemään. Alatko hahmotella aikajanaa, vai teetkö kuten minä ja aloitat saman tien kirjoittamisen kohdasta, joka tuntuu hyvältä?
Vaikka yrittämällä yrittäisin, pystyn vain harvoin suunnittelemaan tarinaa muuten kuin kirjoittaessa. Monet kertovat saavansa suurimmat ja kirkkaimmat ideat tarinoihinsa lenkillä, salilla tai vaikkapa työssään. Itse en pysty siihen. Yritän keskittyä ajattelemaan tarinaa, mutta siitä ei tule mitään. Tarvitsen tekstin eteeni ja vasta silloin voimme yhdessä kasvaa, silloinkin vain jos kirjoitan tarinaa eteenpäin. Odottaminen ja tekstistä etääntyminen niin, että saisin tarinan hahmoteltua, ei minulta onnistu.
Mutta - minä olen myös suunnittelija. Nämä kaksi eri tapaa eivät nimittäin millään tavalla sulje toisiaan pois. Kyllä, minä olen suurimmaksi osaksi seikkailija niin novellien kuin romaanien kohdalla, mutta toisinaan suunnittelen, enemmän tai vähemmän. Usein suunnittelen siksi, että ajatukseni laukkaavat liian nopeasti, enkä kykene mitenkään pysymään perässä. Silloin minun on kirjoitettava ajatukseni ylös, jotten unohda niitä. Näin ollen minulla on joissain tarinoissa jo selvä suunnitelma siitä, mitä on tulossa. Toisinaan en tiedä yhtään mitä nurkan takana odottaa.
Toisaalla voidaan myös sanoa, että olen ajoittain äärimmäisen yksityiskohtainen suunnittelija. Viimeisimmän romaanikäsikirjoitukseni kanssa kävi niin, että päädyttyäni loppuun, aloitin tekstin kokonaan alusta, ajoittain jopa hyvin uudella tapaa. Ensimmäinen versioni toimi siis jonkinlaisena suunnitelmana jonka tarkoitus on tukea uutta tekstiä.
Se, millainen kirjoittaja olet, riippuu usein käsillä olevasta projektista. Toki jokaisella on ne omat varmoiksi todetut tavat, mutta toisinaan voi esimerkiksi kirjoittaa novellin ilman yhtään suunnittelua tai sen sijaan jo etukäteen päättää, miten kaikki päättyy. Jokainen tarina tarvitsee oman tapansa, kirjoittajalla voi olla esimerkiksi erilainen tapa työstää juurikin romaaneja ja novelleja. Romaaneja suunnitellusti, novelleja vapaasti. Tai sitten kyse riippuu ihan tekstistä. Yksi idea on valmiiksi niin selvä, ettei sitä tarvitse suunnitella, mutta seuraava vaatiikin huolellista aikajanan viilaamista.
Pointti on, että jokainen on jotain tältä väliltä. Kukaan ei kykene suunnittelemaan aivan kaikkea pienimmästä yksityiskohdasta lähtien, eikä kukaan voi olla ajattelematta etukäteen, mitä tulevassa voisi tapahtua. Nämä ovat kaksi ääripäätä, ja sinä olet siinä keskellä, enemmän tai vähemmän toista suosien.
Esimerkiksi kirjailija Brandon Sanderson on kertonut olevansa suunnittelija, hän aloittaa aina lopusta ja työskentelee siitä alkuun. Loput ovat hänelle se palkinto, minkä hän saa kirjoittamisesta. Hänellä on siis selvä suunnitelma, ennen kuin hän aloittaa kirjoittamisen. Kuitenkin kun hän aloittaa itse kirjoitusprosessin, hän ei vielä tiedä hahmojensa persoonallisuuksia. Niitä hän ei suunnittele etukäteen, vaan ne tulevat luontevasti osana tekstiä. Hahmoilla on tällöin vapaus tuntea omia tunteitaan, mutta heillä on silti selvä määränpää. Näin Sanderson on yhdistänyt kaksi tapaa omalla tavallaan.
George R. R. Martin taas on selittänyt, että vaikka hän tietää miten Tulen ja Jään laulu päättyy, on hän silti kirjoittajana seikkailija. Hän kuvasi tätä prosessia esimerkillä, jossa haluaisit ajaa Amerikan läpi. Ennen kuin aloitat matkan, suunnittelet reitin ja piirrät karttaan rasteja sinne, missä haluat käydä ja missä aiot pysähtyä. Tiedät siis minne tulet päätymään ja koska, mutta miten päädyt, minkä matkan teet pisteiden välillä, on mysteeri ja pysyykin sellaisena. Hän siis seikkailee matkansa tiettyjen kiintopisteiden, suurten juonenkäänteiden, välillä.
Ei kannatakaan ajatella olevasi pelkästään toinen näistä tyypeistä, koska harvoin näin on. Silloin myös suljet itseltäsi toisen puolen tarjoamat hyödyt. Ei ole mitään mitään "oikeaa" tai "parempaa" tapaa, on vain erilaisia tapoja ja kaikilla on omat hyödyt ja haitat. Yhdistämällä kahta, saat molempien parhaat puolet.
Löydä oma tyylisi
Jos et tunnista itseäsi kummastakaan leiristä tai sinusta tuntuu, ettet ole edes kokeillut toista, on syytä ottaa itselle harjoitustehtävä jossa testaat miten eri tyylit toimivat sinulla. Novelli on tähän erinomainen harjoitus, se on tarpeeksi lyhyt jotta se on helposti hoidettavissa, mutta on silti kokonainen tarina.
Jos siis koet tavallisesti olevasi suunnittelija, niin nyt tehtävänäsi on keksiä yksittäinen lähtökohta ja aloittaa kirjoittaminen suoraan siitä. Älä huoli, ettet tiedä mitä on luvassa. Käy rohkeasti kohti tuntematonta ja yrittää keksiä ratkaisuja ongelmiin sitä mukaan, kun ne koittavat.
Jos taas olet jo luonteeltasi seikkailija, yritä hillitä itseäsi ja käydä koko tarina läpi, ennen kuin kirjoitat itse tarinaa. Tyyli on vapaa. Kirjoitatko tiivistelmän, teetkö ajatuskartan vai pelkkiä ranskalaisia viivoja - se on sinun päätettävissäsi.
Ja vaikka kokisit olevasi jo valmiiksi toinen näistä, on syytä kokeilla molempia ja todeta, kumpi toimii sinulle paremmin. Ei kannata kuitenkaan ottaa suurempaa stressiä siitä, mihin kuulut - mitä luultavammin keksit täysin oman tyylin. Eikä kaikki sovi kaikille, kuten aiemmin mainitsin. Minulle suunnittelu tuntuu tuottavan enemmän vain päänvaivaa ja osa kirjoittajista sanoo, että jos he suunnittelevat liikaa, tarina menettää mielenkiinnon. Ja se on ihan ok, tärkeintä on, että pääset tarinan loppuun asti ja jatkat kirjoittamista. Muulla ei ole väliä.
Mitä on tulossa
Kahden viikon päästä käydään läpi seikkailija tyypin kirjoittajat, siis itseni kaltainen kirjoittaja, ja siitä kahden viikon päästä suunnittelijat. Näissä aion käydä tarkemmin sitä, mitä jokainen tyyppi oikein tarkoittaa, mitkä ovat heidän yleisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Näistä on hyvä olla tietoinen, vaikkei käyttäisikään tiettyä tyyliä.
Siihen mennessä, mikä on sinun tyylisi? Tunnistatko itsesi selvästi toisesta, vai oletko jotain siltä väliltä? Vai oletko koskaan edes ajatellut tätä, onko sinulla mitään käsitystä kumpi kirjoittaja olisit?
***
Tässä on linkit juttuihin, joissa käsittelen tarkemmin seikkailijoita ja suunnittelijoita:
- Seikkaileva kirjoittajatyyppi
- Suunnitteleva kirjoittajatyyppi
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Kirjoittamisesta: Musiikkia kirjoittaessa
eli miksi kukaan tekisi niin järjetöntä, mitä hän kuuntelisi, mitä vaaroja siihen liittyy ja miksi sade on täydellistä
Tapoja kirjoittaa on käytännössä niin paljon kuin on kirjoittajiakin. Toiset kirjoittavat lyhyissä erissä, toiset monen tunnin sessioissa. Toiset vaativat ehdotonta, rikkumatonta hiljaisuutta - ja toiset tarvitsevat melua ympärilleen. Siis musiikkia.
Toisille tämän mainitseminenkin on kirosana. Taivas varjele, ääntä kun minä olen luovassa tilassani? Ei! Näppäimmistönikin on pehmustettu, jotta kuulen vain äänet päässäni (kuten kunnon psykopaatti). Ideaa ei kannata kuitenkaan heti hylätä, sillä musiikin kuuntelu voi hyvin antaa kaivattua vauhtia kirjoittamiseen.
Tapoja kirjoittaa on käytännössä niin paljon kuin on kirjoittajiakin. Toiset kirjoittavat lyhyissä erissä, toiset monen tunnin sessioissa. Toiset vaativat ehdotonta, rikkumatonta hiljaisuutta - ja toiset tarvitsevat melua ympärilleen. Siis musiikkia.
Toisille tämän mainitseminenkin on kirosana. Taivas varjele, ääntä kun minä olen luovassa tilassani? Ei! Näppäimmistönikin on pehmustettu, jotta kuulen vain äänet päässäni (kuten kunnon psykopaatti). Ideaa ei kannata kuitenkaan heti hylätä, sillä musiikin kuuntelu voi hyvin antaa kaivattua vauhtia kirjoittamiseen.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Kirjoittamisesta: Inspiraatio (johon sinulla ei ole varaa)
Eli mitä inspiraatio on, miksi siihen ei voi luottaa, mitä sen sijaan pitäisi tehdä ja se kohta, jossa kiellän kaiken (jos niin haluat)
Inspiraatio, kirjailijan tärkein ja paras ystävä. Se on kuin Oscar-patsas, mutta vain elossa mutta yhtä kullasta tehty ja kun se laskee kätensä olallesi, kaikki on niin paljon helpompaa. Jokainen kirjailija rakastaa inspiraatiota. Mutta tällä kullasta ja täydellisistä ideoista tehdyllä ystävällä on paha tapa karata pois ja lähteä muiden luokse ja jättää tilalle tyhjä, kylmä aukko sydämeen. Kuka hän oikein luulee olevansa?
Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Hyvät uutiset koittavat: sinä et tarvitse häntä. Seuraavaksi koittaa, mikset.
Inspiraatio, kirjailijan tärkein ja paras ystävä. Se on kuin Oscar-patsas, mutta vain elossa mutta yhtä kullasta tehty ja kun se laskee kätensä olallesi, kaikki on niin paljon helpompaa. Jokainen kirjailija rakastaa inspiraatiota. Mutta tällä kullasta ja täydellisistä ideoista tehdyllä ystävällä on paha tapa karata pois ja lähteä muiden luokse ja jättää tilalle tyhjä, kylmä aukko sydämeen. Kuka hän oikein luulee olevansa?
Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Hyvät uutiset koittavat: sinä et tarvitse häntä. Seuraavaksi koittaa, mikset.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Kirjoittamisesta: Tulisiko sinun työstää montaa projektia samaan aikaan?
Eli miksi kokoajan pitäisi olla monta aktiivista projektia kesken ja miksi tätä tulisi välttää
Usein kirjoittajat hyökkäävät yhden tekstin kimppuun, ja fiksuahan se on. Ajatus mielessä on kuin ärhäkkä villipeto ja se pitää ensin ajaa nurkkaan jotta sitä voi tarkkailla ja tutkia. Seuraavaksi se tulee saada kiinni ja voi pojat, se pistää varmasti vastaan. Kaikkia keinoja on käytettävä ja jotenkin se on kiinni saatava. Sitten kun se on saatu kiinni ja taltioitua, se tulee kouluttaa sisäsiistiksi ja muille näyttämiskelpoiseksi. Lihotat pikkuista jotta se ei näyttäisi niin luiselta. Kun ajattelet, että se on iso ja valmis kohtaamaan maailmaa, niin saat pian huomata olevasi väärässä. Ystäväsi tuovat esille kaikki pienet virheet ja katsottuasi hetkeksi pois, tajuat että olet ollut itsekin sokea. Se on takkuinen ja pieni lihottamisesi on jossain kohti muuttunut sairaalloisen lihavaksi. Vielä pitäisi trimmata ja laihduttaa sieltä täältä ja antaa muiden näyttää, missä näkyy epämieluisia finnejä ja sisäänpäin kasvaneita karvoja. Ja jossain kohti, vihdoin ja viimein, olet valmis. Taideteoksesi voi lähteä valloittamaan viidakkoa.
Sitten, ehkä sitten voit katsoa ympärillesi josko näkisit toisia petoja.
Jotkut taas piirittävät yhtä petoa, trimmaavat toista ja lihottavat kolmatta, ja onnistuvat vielä jotenkin pitämään sen kaiken järkevänä ja toimivana. Tulisikohan sinunkin tehdä samoin?
Usein kirjoittajat hyökkäävät yhden tekstin kimppuun, ja fiksuahan se on. Ajatus mielessä on kuin ärhäkkä villipeto ja se pitää ensin ajaa nurkkaan jotta sitä voi tarkkailla ja tutkia. Seuraavaksi se tulee saada kiinni ja voi pojat, se pistää varmasti vastaan. Kaikkia keinoja on käytettävä ja jotenkin se on kiinni saatava. Sitten kun se on saatu kiinni ja taltioitua, se tulee kouluttaa sisäsiistiksi ja muille näyttämiskelpoiseksi. Lihotat pikkuista jotta se ei näyttäisi niin luiselta. Kun ajattelet, että se on iso ja valmis kohtaamaan maailmaa, niin saat pian huomata olevasi väärässä. Ystäväsi tuovat esille kaikki pienet virheet ja katsottuasi hetkeksi pois, tajuat että olet ollut itsekin sokea. Se on takkuinen ja pieni lihottamisesi on jossain kohti muuttunut sairaalloisen lihavaksi. Vielä pitäisi trimmata ja laihduttaa sieltä täältä ja antaa muiden näyttää, missä näkyy epämieluisia finnejä ja sisäänpäin kasvaneita karvoja. Ja jossain kohti, vihdoin ja viimein, olet valmis. Taideteoksesi voi lähteä valloittamaan viidakkoa.
Sitten, ehkä sitten voit katsoa ympärillesi josko näkisit toisia petoja.
Jotkut taas piirittävät yhtä petoa, trimmaavat toista ja lihottavat kolmatta, ja onnistuvat vielä jotenkin pitämään sen kaiken järkevänä ja toimivana. Tulisikohan sinunkin tehdä samoin?
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Kirjoittamisesta: NaNoWriMo analyysissa - hyödyt ja haitat
Eli miten se oma Nano nyt meni, miten Nanon opit tehostavat kirjoittamista ja miten ne tekevät todella suurta haittaa
Marraskuu on ohi ja NaNoWriMo on jäänyt taakse. Moni kirjoittaja huokaa kovaan ääneen ja kaivautuu sängyn pohjalle. Sormille on oma jääsanko ja koneen mainitseminenkin on kirosana. Sitten myöhemmin joulutohinalta ehtiessään voi käydä katsomassa mitä kaikkea on tullut kirjoittaneeksi. Mutta jos kirjoittaminen ei kaikille nyt maistu, niin jos kurkataan ja katsotaan miksi tähän hulluuteen tuli alun perin osallistuttua? Sillä kaikki tästä opittu on hyödynnettävissä ympäri vuoden, ei vain Nanon aikaan.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Kirjoittamisesta: Miksi aloittelevan kirjoittajan tulisi aloittaa novelleista
Eli mitä kaikkea novellien kirjoittamisesta voi oppia, miksi novelleista on hyvä lähteä liikkeelle ja miten se voi parhaassa tapauksessa edistää uraasi
Itselleni tämä on hyvin ajankohtainen aihe nyt kun romaanin kirjoittaminen on töksähtänyt paikoilleen. Mutta en minä ole tullut keksimään tekosyit, jotka antaisivat armoa omalle tekemiselleni. Novellien kirjoittaminen voi olla ja onkin hyvin kannattavaa varsinkin aloittelevalle kirjoittajalle. Novellit voivat olla juuri se, minkä avulla hioo työtään. Alla on listattu syitä miksi asia on näin.
Itselleni tämä on hyvin ajankohtainen aihe nyt kun romaanin kirjoittaminen on töksähtänyt paikoilleen. Mutta en minä ole tullut keksimään tekosyit, jotka antaisivat armoa omalle tekemiselleni. Novellien kirjoittaminen voi olla ja onkin hyvin kannattavaa varsinkin aloittelevalle kirjoittajalle. Novellit voivat olla juuri se, minkä avulla hioo työtään. Alla on listattu syitä miksi asia on näin.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Kirjoittamisesta: NaNoWriMo alkaa NYT!
Eli mitkä ovat odotukset tulevasta kuukaudesta ja mitä minä kirjoitan
Se on täällä, National Novel Writing Month, eli NaNoWriMo on alkanut. Miehet kasvattavat viiksiä ja kirjoittamisesta haaveilevat istuvat koneiden ääreen pitkiksi marraskuun illoiksi oli fiilis mikä tahansa. Nyt on siis aika kirjoittaa se kauan haaveilema romaani, tai ainakin sysätä se kunnolla liikkeelle pakottamalla itsensä kirjoittamaan 50 000 sanaa yhden kuukauden aikana. Heti on hyvä aloitella, sillä 50 000 tarkoittaa keskimäärin 1667 sanan kirjoittamista joka päivä. Paljon se on, mutta hyödyt ovat suuria, mitä käsittelin viime postauksessa.
Se on täällä, National Novel Writing Month, eli NaNoWriMo on alkanut. Miehet kasvattavat viiksiä ja kirjoittamisesta haaveilevat istuvat koneiden ääreen pitkiksi marraskuun illoiksi oli fiilis mikä tahansa. Nyt on siis aika kirjoittaa se kauan haaveilema romaani, tai ainakin sysätä se kunnolla liikkeelle pakottamalla itsensä kirjoittamaan 50 000 sanaa yhden kuukauden aikana. Heti on hyvä aloitella, sillä 50 000 tarkoittaa keskimäärin 1667 sanan kirjoittamista joka päivä. Paljon se on, mutta hyödyt ovat suuria, mitä käsittelin viime postauksessa.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Kirjoittamisesta: Mikä NaNoWriMo on?
Eli mikä Nano on, mitä järkeä siinä on ja tulisiko sinun osallistua siihen.
Marraskuu on pian täällä taas ja kirjoittajille se tarkoittaa yhtä asiaa: National Novel Writing Monthing (NaNoWriMo, tässä Nano) alkamista. Suomeksi kyse on siis kansallisesta romaaninkirjoittamiskuukaudesta. Joka marraskuu lähtee käyntiin Internetissä luotsattava kirjoitusprojekti joka on avoin kaikille kirjoittajille. Mitä sitten pitäisi tehdä? Vain yksi asia: Kirjoittaa kuukaudessa viisikymmentä tuhatta sanaa.
Marraskuu on pian täällä taas ja kirjoittajille se tarkoittaa yhtä asiaa: National Novel Writing Monthing (NaNoWriMo, tässä Nano) alkamista. Suomeksi kyse on siis kansallisesta romaaninkirjoittamiskuukaudesta. Joka marraskuu lähtee käyntiin Internetissä luotsattava kirjoitusprojekti joka on avoin kaikille kirjoittajille. Mitä sitten pitäisi tehdä? Vain yksi asia: Kirjoittaa kuukaudessa viisikymmentä tuhatta sanaa.
maanantai 21. lokakuuta 2013
Viikkoraportti: 1 - Ensimmäinen viikko blogittamista
Viikkoraportti on yksi suunnitelmistani jonka ajattelin laittaa nyt kokeiluasteelle. Tarkoitus olisi kirjoittaa joka viikko mitä edellisellä on tullut tehtyä. Näin voisin hieman raportoida omia tekemisiäni kirjoittamisen saralla, mitä tulen tänne kirjoittamaan, mitä kirjoitan omiin tiedostoihin, paljonko olen kirjoittanut, mitä fiiliksiä minulla on ollut ja niin edelleen. Sen sijaan että kirjoittaisin aina toisinaan päivitykisä menoistani, pitäisin sen viikottaisena. Ainakin sanamäärän kirjaaminen pitäisi itseni vauhdissa. Katsotaan nyt miten tämä muovautuu.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Kirjoittamisesta - Onnistunutta dialogia Se7en:ssä
Toisin sanoen: Esimerkillinen tapa aloittaa tarina selittävällä dialogilla
Katsoin joku aika sitten David Fincherin loistavan elokuvan, Se7enin (Sevenin yksinkertaisemmin, jos ei ollut vielä selvää). Elokuvassa Morgan Freemanin esittämä veteraanipoliisi on jäämässä eläkkeelle ja Brad Pittin esittämä nuorempi poliisi on saanut siirron Freemanin tilalle. Freemanin hahmon tehtävänä on opettaa Pitt kaupungin tavoille. Luonnollisesti se viimeinen tapaus jonka Freeman ja Pitt yhdessä kohtaavat on se suurin ja merkittävin.maanantai 7. lokakuuta 2013
Esittely: Mikä tämä blogi on?
Hei ja tervetuloa Kirjailijan kellariin! Tämä on blogi kirjoittamisesta, kirjoista ja kaikesta joka liittyy kirjoittamiseen. Uusi blogi ja uusi blogin pitäjä, joten aloitetaan ihan alusta ja katsotaan mitä tästä oikein pitäisi tulla:
Tilaa:
Kommentit (Atom)