maanantai 12. toukokuuta 2014

Sarjakuva-arvostelu: Godspeed - the Kurt Cobain Graphic

4/5 pistettä - elämänkerta, draama - noin 70 sivua - käsikirjoittanut Barnaby Legg ja Jim McCarthy, kuvittanut Flameboy - ilmestynyt vuonna 2003 - kustantanut Omnibus Press - EI suomennettu - lainakirja

Kurt Cobain, X-sukupolven suurin ikoni ja Nirvanan kärkimies, on kaikille tuttu hahmo, eikä vähiten karmivan loppunsa vuoksi. Vuonna 1994 itsemurhan tehnyt Cobain on aikanaan ja myöhemmin inspiroinut lukemattomia ihmisiä musiikillaan. Perässä on tullut kasoittain kirjoja ja dokumentteja miehen elämästä, ja vuonna 2003 myös sarjakuva. Taiteellisia vapauksia hyödyntävä Godspeed: the Kurt Cobain Graphic kertoo Cobainin elämän alusta loppuun hänen omin sanoin.

Kirja alkaa esipuheella, jossa pohjustetaan kenestä on kyse ja miten merkittävä Cobain on. Tämän jälkeen siirrytään itse tarinaan, Cobainin uneen. Hän on juuri tehnyt itsemurhan ja uneksii nyt elämästään, lapsuudestaan, vanhempien erosta, musiikin löytämisestä ja suosiosta. Huumeista ja kuuluisuuden ahdistavasta varjosta, aina katkeraan loppuun asti.

Kurtin ääni kuljettaa tarinaa läpi, hän on jatkuvasti läsnä ja kertoo tapahtumista, kuvaile niiden merkitystä itselleen. Tarina itse menee kronologisesti eteenpäin eikä koe suurempia hyppyjä. Missään kohti ei tunnu, että putoaisi kärryiltä, vaikka ennakkotiedot koostuisivat siitä, että tietää kuka henkilö on. Musiikki on jatkuvasti läsnä ja ohjaa miehen elämää, muttei kuitenkaan ole aina avainasemassa. Se vaikuttaa taustalla, mutta ihmissuhteet ja kasvava pahoinvointi nousee esille, lopulta suurempana kuin mikään muu. Pieni määrä fantasiaa sekoittuu sujuvasti mukaan, Cobainin lapsuuden mielikuvitusystävä on todellinen ja fanit muuttuvat helvetin demoneiksi.

Unenomaisuus kuvaa tarinaa hyvin. On lumoavaa seurata tarinan etenemistä ja kuunnella kuinka Kurt selittää tapahtumia, kertoo omaa kuvitelmaansa ja elämäänsä. Tarinan huomaa selaavan kerralla läpi, sillä tarinan äänen imaistua mukaan, on vaikea enää pysähtyä. Vaikka tarinan periaatteessa tietää, on se kuultava loppuun asti. Tarinaan on onnistuttu luomaan aitoa jännitettä, eikä se koskaan tunnu itsestäänselvältä siten, että tietäisi, mitä seuraavalla sivulla tulee tapahtumaan.

Suurin ongelma on teoksen kuvitus. Hahmot on piirretty paksuilla viivoilla ilman yksityiskohtia. Monesti hahmot näyttävät epäluonnollislta tai vain kömpelöiltä. Kuvitus tuntuu tulleen vuosikymmenten takaa: paljon paremmin tämän olisi voinut tehdä. Osa kuvista ovat vain järkyttäviä, varsinkin naishahmot on onnistuttu vääntämään niin kuvottavaan muotoon, että haluaa kääntää sivun nopeasti. Onneksi seassa on myös tukku onnistuneita kuvia, varsinkin monet fantasiaa ja todellisuutta sekoittavat kuvat. Kuvitus onkin tasaisen epätasaista.

Godspeed kertoo kiehtovalla tavalla Kurt Cobainin elämästä, se ottaa vapauksia juuri oikeassa määrin luoden mielenkiintoisen tarinan, mutta pitää sen siitä huolimatta vankasti todellisuudessa. Vaikka Kurt Cobain ei henkilönä merkitsisi itselle mitään, sillä ei ole merkitystä, koska kyse on hienosta tarinasta, muusikosta, joka oli alusta asti tuomittu tuhoon. Tarina ei menetä mitään, vaikka nimet vaihdettaisiinkin fiktiivisiksi hahmoiksi - tarina kantaa mukanaan ihan sellaisenaan ja se on hieno saavutus.

Jälkikeskustelu - Ei sisällä juonipaljastuksia
Sain kirjan lainaksi siskoltani, joka on valtava Nirvana ja Cobain fani. Hän on useampaan otteesen yrittänyt tyrkyttää näistä kumpaakin, mutta jostain syystä musiikki tai muu oheismateriaalia ei ole koskaan napannut. Vaikka siskolleni mielellään kerronkin, miten huvittavaa tuo fanittaminen onkin, en itse halveksi bändiä tai sen laulajaa. Ne eivät vain herätä minussa mitään tunnetta.

Itselle Kurtin tarina olikin tuttu, tai niin ainakin luulin. Jos tähän teokseen on luottaminen, sain kuulla tarinan jossa oli paljon enemmän syvyyttä, kun uskoin. Tässä vajoamisessa kohti epätoivoista ratkaisua oli yllättävän monta käännettä ja huomasin lopussa olevani jopa hieman pahoillaan siitä, miten asioissa kävi. Teksti on hienosti kirjoitettu ja välittää aidosti kivun, jota Cobain tuntee.

Olen siis positiivisesti yllättynyt. Ei yhtään hassumpi teos, itse asiassa aika hyvä! Ja kuten arvostelussa mainitsin, kirjan voi hyvin lukea, vaikkei koko hahmosta välittäisi. Jos haluaa nähdä mitä suosio voi tehdä, niin mielenkiinnosta kuin omia tekstejä ajatellen, kannattaa tämä vilkaista läpi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti