Yhteistyöllä tehty dialogiromaani, Revitään rikki se rakkaus, on Jaana Seppäsen ja Johanna Venhon tulosta. Seppänen on tunnettu aiemmin esseistä ja romaaneista, kun taas Venho on kirjoittanut runoja, lastenkirjoja ja romaaneja. Nämä kokemukset voi helposti aistia tekstistä, joka pyrkii selvittämään rakkauden monia kysymyksiä.
Nelikymppinen homomies Veli on rakastunut kampaajapoikaan ja lähtee yöllä tämän asunnolle odottamaan tämän paluuta. Rappukäytävällä istumasta löytyy myös Meeri, viisikymppinen elämän kovettama nainen, joka on unohtanut avaimensa. Molemmat jumissa rappukäytävässä, alkavat nämä kaksi keskustella rakkaudesta ja omista kokemuksistaan.
Dialogiromaani kun on, niin tarinassa ei ole mitään muuta, kuin ihmisten puhetta. Missään kohti ei kuvata ympäristöä tai tapahtumia, joita ei muutenkaan ole. Ainoat viittaukset ympäristöön tai tähän hetkeen ovat ne harvinaiset kohtaukset, kun toinen pyytää ojentamaan viinitonkkaa eteenpäin. Muuten kyse on puhtaasta keskustelusta.
Tämä saattaakin olla se tekijä, joka työntää useimmat pois tekstin luota: dialogi ei ole millään tavalla realistista. Se on jopa astetta hienompaa kirjakieltä ja sisältää niin korkealentoisia ajatuksia ja sanontoja, ettei lukija voi kun ihmetellä, keitä nämä kaksi ovat. Hahmot viittavat välillä muihin klassisiin taiteenlajeihin, maalaukseen, musiikkiin, filosofiaan, ja luovat omia pohdintoja. He luovat itse viittauksen antiikin filosofi Platoniin, joka tuntuukin olevan kaikista lähimpänä näitä kahta: hahmot vaikuttavatkin nykypäivän filosofeilta, jotka keskustelevat muka arkisesti, mutta silti itselleen niin tyypillisellä, korkeakoulutetulla tavalla. Teksistä löytyy juuri se esseistinen analyyttisyys, kuin myös runollinen kerronta.
Kyse ei siis ole romanttisesta kirjasta, vaikka aihe sen tyyppinenkin onkin. Hahmoilla on omia rakkaushuolia ja kertomuksia, Veljellä kaipuuta rakastamansa luokse, mutta ehkä juuri sen puhetavan vuoksi tekstiin ei kykene uppoutumaan tunnetasolla. Tekstissä on jatkuvasti se filosofinen ote, kuin kaikki olisi vain esimerkkejä, joita voidaan analysoida.
Kirjassa on näiden kahden välisen dialogin lisäksi aina väliluvut, jossa rappukäytävällä asuva Nyyssönen tuijottaa heitä postiluukun välistä. Tämä ylimääräinen kertoja hämmentää eikä onnistu kertomaan omaan tarkoitustaan. Aluksi Nyyssösen värikästä, herjaavaa kieltä kestää koska odottaa siitä löytyvän jonkinlainen käänne tai tarkoitusta, mutta kun sitä ei ole, teksti alkaa kuvottamaan. Jokaisen luvun välissä Nyyssönen laukoo oksettavia haukkuja kahden puheille. Tämä ei herätä sympatiaa kirjan hahmojen puolesta, vaan saa haluamaan heittämään kirjan pois.
Revitään rikki se rakkaus ei ole viihdekirja, ja siksi siihen on helppo pettyä. Kirja ei todellakaan ole kaikille, mutta sen kiehtovan kummallinen kieli vetää puoleensa, vaikka kaikki raskastekoinen analysointi ei aina uppoaisikaan suoraan sieluun. Seppänen ja Venho saavat aikaan joitain hienoja ideoita tästä kaikkia riivavasta taudista, mutta jos tämä pohdiskelu ei lähtökohtaisesti kiinnosta, kannattaa kirja suosiolla jättää hyllyyn.
Jälkikeskustelu - Ei sisällä juonipaljastuksia
Törmäsin kirjaan ensimmäisen kerran Helsingin Sanomien arvostelusta. Dialogiromaani kuulosti todella kiehtovalta idealta näin kirjoittajan näkökulmasta: miten kirjoittaa viihdyttävä ja mielenkiintoinen kirja, jossa ei ole mitään muuta kuin dialogia?
Sainko siihen vastauksen? Osittain kyllä, osittain ei. Tämä ei nimittäin ollut ihan sitä, mitä ajattelin itse. Oli tämä paikoittain viihdyttävä, mutta se ei ollut kirjan tärkein tehtävä.
Vaikka ylifilosofinen pohdinta ei minusta saanutkaan kiinni, oli kirjan lukeminen hauska kokemus. Kaikki eivät välttämättä samaistu tähän, mutta juurikin se epärealistinen kieli viehätti minua. Siinä oli jotain vinoutunutta: samaa aikaa se ei ollut mitenkään sulavaa, mutta silti se soljui hyvin eteenpäin. Kummallista.
Mutta. Nyssönen. Ei jumalauta. Kirjassa tosiaan on "lukujen" väleissä lyhyt väliluvut, joissa tämä mummo kyttää ja kuuntelee näitä kahta. Ja miten raivostuttavaa joku voikaan olla. Nyssöseen on tiivistetty kaikki suomenkielen kauheimmat ja hirveimmät kirosanat ja haukut, eikä hänellä ole mitään muuta tarkoitusta kuin haukkua näitä kahta hahmoa. Joo, keksin tälle muutaman "syyn", miksi hän on mukana, mutta ei. EI. Koska se ei kehittynyt mihinkään, niin tätä ei voi oikeuttaa. Ei mitään järkeä.
Erilainen kirja, ehdottomasti. Ei varmaankaan suurelle yleisölle, mutta kokeilemisen arvoinen kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti