Kirjoittamisesta: Maanjäristykset ja armeijat tarvitsevat kasvonsa!

tai, Tiivistä suuri asia yhdeksi hahmoksi

Viime kerralla keskusteltiin siitä, miksi asiat tehdään henkilökohtaiseksi. Juttussa käytiin läpi sitä, miten jännitys kiristyy silloin, kun asioilla on todellista merkitystä tarinan hahmoille. Tällä kertaa jatkamme hieman samalla linjalle: perehdymme nimittäin hahmoihin ja siihen, miksi meidän lukijoina on päästävä heidän lähelle ja nähtävä heidän tunteensa. Miksi yhden henkilön selkeä kokemus on niin paljon voimakkaampi kuin tuhannen ihmisen?

Kaikki pyörii hahmojen ympärillä
Tarina tarvitsee aina konfliktin, kuten sen viimeksi totesimme. On oltava kaksi voimaa, jotka ovat toisiaan vastaan. Nämä voivat olla konkreettisia, kuten kaksi henkilöä, tai sitten hieman epäselvempiä, kuten mies vastaan luonto tai kaksi eri uskomusta. Kun kaksi tekijää asetetaan vastakkain niin, että he haluavat joko samaa asiaa tai vastakkaisia, syntyy jännitettä ja konflikteja, tapahtumia, jotka muodostavat juonen. Sitä me haluamme lukijana.

Mutta saadaksemme aikaan tämänlaisen tilanteen, tarvitsemme hahmoja.

Hahmot kuljettavat tarinaa eteenpäin ja tekevät siitä kokemisen arvoisen. Aina on oltava joku, jolle tapahtumat tapahtuvat ja joiden kautta lukija voi sen välillisesti kokea. Mitä pidempään seuraamme yksittäistä hahmoa, sitä vahvemman siteen me häneen muodostamme, mutta toisinaan hahmo, joka on mukana vaikka vain yhden luvun ajan, voi tuoda jotain paljon kaivattua mukaan. Jos hahmon tunne ja kokemus on aito, välittyy se myös lukijalle.

Yleistäminen heikentää vaikutusta
Mitä lähempänä me olemme hahmoa, sitä voimakkaammin me voimme tuntea olevamme tapahtumissa läsnä. Oli kertojaäänesi miten hurmaava tahansa, ei ulkopuolinen asioiden kuvaaminen voi tuoda asiaa samalla tavalla, kuin hahmon omat kokemukset.

Sen sijaan, että kertoisit yhdestä tapahtumasta laajasta näkökulmasta kauempaa, on sinun parempi siirtyä niin lähellä kuin pystyt. Jos haluat luoda kuvaa traagisesta sodasta, älä kerro sodan kauheuksista ja luettele yksittäisiä tapahtumia joissa taistellaan elämästä ja kuolemasta. Olivat nämä kohtaukset miten kiehtovia tahansa, tuntuvat ne aina jollain tavalla etäisiltä luettelomaisuutensa takia, se on ikään kuin uutinen.

Jos todella haluat luoda vahvan kuvan, vie meidät yhden hahmon sisälle, näytä miten hiki valuu hänen otsaltaan ja hämärtää katsetta. Miten pöly käy silmiin ja tuntuu keuhkoissa, kuinka räjähdykset järisyttävät maata, jatkuvat laukaisut saavat vainoharhaiseksi ja uskomaan, että uhka on aina takana.  Näytä miten raskasta on juosta täysvarustus päällä, kuinka portaiden ylös nouseminen ase edessä kohti tuntematonta kerrosta pelottaa, miltä tuntuu painaa liipaisinta ja tuntea aseen tärähtävän olkaa vasten.

Tämänlaisella kuvauksella voi lukija tuntea olevansa paikalla ja uskoa hahmon tunteisiin. Vaikka kerrot vain yhden hahmon kokemuksia, ymmärtää lukija, että jokaikinen käy näitä samoja asioita läpi sillä samalla hetkellä. Mitä yksityiskohtaisempi olet yhden kanssa, sitä paremmin kuvaat suurta yleisöä.

Tätä samaa tapaa kannattaa hyödyntää myös muissa tapauksissa, joissa haluat välittää suuren ihmismassan tuntemuksia. Sen sijaan, että kirjoittaisit kuinka hurrikaani tuhosi kaupungin ja kertoisit tapahtuneista vahingoista, vie meidät niiden luokse, jotka kyykistyvät suojiinsa ja pelkäävät joka hetki henkensä puolesta. Anna meidän kuulla, kuinka laudat räsähtävät ja pelätä, että pian ne murtuvat laudat ovat juuri heidän yläpuolellaan. Tai jos luomallasi yhteiskunnalla menee vaihtoehtoisesti loistavasti, kuljeta meidät kullattujen käytävien läpi jossa peilit toistavat rikkaan bisnesmiehen kuvajaisen tuhansia kertoja. Näytä meille hänen loistava hymynsä ja anna tuntea tuhansien eurojen puku omaa ihoa vasten.

Vaikka samassa tilanteessa olisi tuhansia ja taas tuhansia, riittää yhden hahmon kokemukset välittämään sen tunteen huomattavasti paremmin, kuin kertojaäänen selvitys näistä tapahtumista. Elävä esimerkki ylettyy myös muihin hahmoin tehden heistä samalal elävämpiä.

Ainot tapaukset joissa sinun kannattaa kertoa tapahtumista kertojaäänen avulla etäisesti, on jos sitä käytetään tietoisesti tehokeinona. Jokin äärimmäisen traaginen tapahtuma saattaa toimia erinomaisesti, jos lukijalle ei anneta mahdollisuutta kokea sitä itse, aivan kuin tapaus olisi merkityksetön.

Tämänlainen voisi olla esimerkiksi hahmon yllättävä kuolema. Sen sijaan, että tähän uppoudutaan ja kerrotaan ja yritetään selittää kaikki se, mitä nyt tapahtuu, voidaan se sivutta yksinkertaisella toteamisella. Oikein toteutettuna tämä toimii kuin lekan isku nivusiin, eivätkä lukijat voi enää lopettaa lukemista.

Iso paha kaikkien kasvottomien joukossa
Elokuvilla on tapana yksinkertaistaa asioita, mutta toisinaan Hollywoodissa tehdään myös hyviä valintoja. Yksi näistä hyvistä tavoista on nimittäin luoda tarinalle yksi merkittävä vastus. Tällaisia ovat esimerkiksi I Am Legend ja Hobitti, joissa kummassakaan kirjassa ei ole yhtä tiettyä vastusta, mutta joiden elokuvaversioista löytyy tämä "päävastus". Näissä elokuvissa kasvottomien vastusten joukosta on nostettu yksi muita korkeammalle tavallista tärkeämmäksi viholliseksi, heidän päälliköksi.

Ja tällä on yllättävän paljon merkitystä tarinan kannalta:

Sen sijaan, että meillä olisi joukko nimettömiä vastuksia, on meillä nyt yksi johon keskittyä erikseen. Tämä antaa mahdollisuuden niin tarinasi hahmolle kuin lukijallekin luoda erillinen suhde vastustajaan. Tämän kohtaamista pelätään enemmän kuin muita, ja kun tätä taistelusuhdetta on jatkettu tarpeeksi pitkään, muodostuvat kohtaamiset entistä kohtalokkaammiksi. Päähenkilön ja vihollisen suhteen syventyessä, kohoaa myös konfliktin jännittävyys.

Armeijan kasvo antaa persoonan joukoilleen ja antaa lukijalle mahdollisuuden kohdistaa tuntemansa pelon ja vihan yhteen tiettyyn hahmoon.

Joissain tapauksissa tämä luo myös vahvistaa tarinan punaista lankaa. Hobitti kirjassa ei ole sen ihmeellisempää juonta, onhan se lastenkirja, vaan siinä enemmänkin kohelletaan ja seikkaillaan, kuten Bilbolla on tapana sanoa. Kirjan vastukset ovat joka kerta erillinen joukko, joka kohdataan aina huonojen sattumusten kohdatessa.

Elokuva on kuitenkin tutustuttanut mukaan Valkoisen örkin, Azogin. Tämä vihollinen johtaa Bilboa ja kääpiöitä metsästävää joukkoa. Muutos ottaa Azog mukaan luo tarinaan selkeämmän punaisen langan, joka yhdistää tapahtumat ja taistelut toisiinsa. Yksittäiset, näennäisesti sattumanvaraiset taistelut muuttuvat Azogin myötä yhdeksi tapahtumien ketjuksi. Kun seuraava taistelu kohtaa, ei se ole joka kerta uusi örkkikomppania, joka hyökkää heidän kimppuunsa, vaan Azog, joka on päässyt heidän jäljilleen.

Mitä pidemmälle tämä kissa ja hiiri -leikki jatkuu, sitä jännittävämmäksi se muuttuu. Lopussa kun hahmot sitten kohtaavat toisensa lopullisessa taistossa, tuntuu se huomattavasti merkityksellisemmältä.

Kaiken takana on joku
Muista, että jokainen tapahtuma tapahtuu jollekin. Oli kyse sitten pienestä tai isosta tapahtumasta, niin jos haluat tehdä siitä merkityksellisen, anna meidän nähdä ja tuntea se hahmon kautta. Suuretkin massat voidaan tiivistää yhdeksi hahmoksi, eikä mikään ulkoisesti, yläpuolelta kuvattu taistelu voita sitä kokemusta, kun asetat lukijan yhdeksi jalkamieheksi päässään kuuma ja hiostava kypärä ja kädessä miekka ja kilpi, vastassaan tuhansien barbaarien lauma.

Sinun on löydettävä jokaiseen kohtaukseen oikea hahmo, jolla kuvata tapahtumia, ja kun se löydät, on tarinasi huomattavasti voimakkaampi.