Viikkoraportti: 35-37 - Takaisin ruotuun, suunnitelmia tulevasta

eli Tunnustuksia; miten aiemmat suunnitelmat tulevasta menivät päin mäntyä

Alkaahan se olla selvää, ettei se nuorten romaani tule valmistumaan. Tästä ja kaikesta muusta lisää alempana. (PS. Näistä syistä olo on kuin MacFarlanella viereisessä kuvassa: häkeltynyt ja lammas käsissä.)

Viikkoraportti: 30 - Teatteri, Star Wars ja scifinovelli, joka ei löydä muotoaan

Kuten viime viikollakin, tuli tällä viikolla käytyä teatterissa. Tällä kertaa oli vuorossa hieman vakavampaa touhua, eli Ian McEwanin Lauantai. Muu viikko on mennyt kirjoitellessa novellia, joka muovautuu jatkuvasti uuteen muotoon niin, että itsekään en oikein tiedä, mitä siitä ajatella. Ja se lupaamani romaanikin vaatisi huomiota. Tai jos edes aloittaisin sen. Kiireistä on, mutta on jotain myös saatu aikaan.

Viikkoraportti: 29 - Teatteriin, mä matkaan niin

Jälleen kerran ollaan koettu epätavallinen viikko: vappu toi mukanaan vapaapäivän, joka tuntui erehdyttävän paljon sunnuntailta - ja sitten tulikin perjantai. Ja taas on sunnuntai. Eihän tässä mies pysy ollenkaan mukana, mutta tällä mennään. Tästä on hyvä siirtyä seuraavaan viikkoon, joka tuo mukanaan toivottavasti lisää vapaa-aikaa, sillä deadlinet lähestyvät yhä uhkaavammin (miten joka viikko voi olla aina vain vähemmän aikaa?).

Niin, ja tulihan sitä teatterissakin käytyä.

Viikkoraportti: 26 - Pelkkää työtä eikä huvia tekee kirjoittajasta tylsän miehen

Hullu työviikko on vihdoin päättynyt ja huomenna alkaa jo seuraava, ei onneksi yhtä vaativa kuin tämä, mutta kuitenkin. Työtä riittää eikä työ tekemällä lopu. Samaan aikaan kirjoitushommat kasaantuvat uhkaavasti, muutamat deadlinet jotka olivat niin kaukana ovat taas lähempänä ja ihan vain itseäkin harmittaa. Jostain sitä aikaa ja intoa olisi revittävä.

Jotain on kuitenkin tullut kirjoitettua, nimittäin tätä blogia! Puoli vuotta alkaa olla täynnä ja vielä ollaan elossa ja virkeinä. Mitäs siihen sanotte?

Viikkoraportti: 23 - Ei se helpota

Suoraan sanottuna? Minulla on tällä hetkellä pahemman luokan stoppi kirjoittamisen suhteen. Olen yrittänyt kieltää sitä itseltäni ja osittain myös muilta. Enhän minä nyt voi olla kirjoittamatta. Se ei ole minä. Sitä minä haluan. Kaikki tuo on totta. Miksi sitten kirjoittamisesta ei tule mitään?

Viikkoraportti: 19 - Viikko jolloin laitetaan tekosyille luu kurkkuun

Tässä on jo muutaman viikon saanut päivitellä, kun tekstiä ei synny tarpeeksi ja viikko tuntuu jälkeenpäin katsottuna ajanhukalta. Tarpeeksi ei ole saanut aikaa, eikä touhu muutenkaan kiinnostanut. Kokoajan on ollut jotain muuta kiinnostavampaa. Vastausta olen yrittänyt löytää sille, mikä ongelma on, tai enemmänkin mikä olisi vastaus.

Nyt on löytynyt niin ongelma kuin vastauskin. Ja tietenkin se oli se sama ongelma, joka minua, ja varmasti monia muitakin, on taas vaivannut.

Viikkoraportti: 17 - Harhaillen novellien virrassa

Tällä viikolla palasin takaisin novellien maailmaan, vaihtelevalla menestyksellä. Uutta on luvassa monellakin rintamalla, mutta tällä kertaa olen sotkeutunut yhteen kirjailijoiden perisynneistä: aloitan tarinoita, mutten lopeta niitä. Ei ole mitenkään erityisen suotuisaa aloittaa viikolla kolmea novellia ja tehdä kaikkia reilu kolmannes. Mutta jos nyt aloittamani näkisi myös lopun?

Viikkoraportti: 12 - Toiset projektit kutsuvat, koska itse halusin

Tällä viikolla kirjoittaminen on kuin onkin mennyt varsin hyvin. Tarkkoja lukuja en ole pitänyt, mutta kirjoittamista on tullut varsin reippaasti (vaikken niin haluasikaan myöntää (eikö ole outoa että aina pitää, ja on, fiilis että enemmän olisi voinut tehdä?)). Tällä kertaa olen kuitenkin keskittynyt toisiin novelleihin, en romaaniini. Eikä se haittaa, näillä on syy ja tarkoitus.

Ja leffoja tuli katsottua kolmin kappalein, mukana myös herran-jestas-tämä-on-mahtava Wolf of Wall Street!

Viikkoraportti: 10 - Hiljainen viikko saa epäröimään

Kuten oletinkin, tästä tuli huono kirjoitus viikko. Aikaa ei ollut paljoa, mutta se ei ollut ainoa syy. Toisinaan minulla oli vähän reilu tunti käytettävänä, mutta jostain syystä siitä ei vain tullut mitään. Olen jo kauan sitten huomannut, että aloittaminen on vaikeinta. Kun aloitan, niin tekstiä alkaa tulla kuin itsestään, kaikki ennen sitä... no, siinä voi kestää.