maanantai 7. lokakuuta 2013

Esittely: Mikä tämä blogi on?

Hei ja tervetuloa Kirjailijan kellariin! Tämä on blogi kirjoittamisesta, kirjoista ja kaikesta joka liittyy kirjoittamiseen. Uusi blogi ja uusi blogin pitäjä, joten aloitetaan ihan alusta ja katsotaan mitä tästä oikein pitäisi tulla:

Aloitetaan ilmiselvästä: En ole "kirjailija". Kirjailijahan on yleensä sellainen joka on Kirjailijaliitossa ja tähän "hyväksyminen edellyttää, että hakija on julkaissut sellaisia suomenkielisiä, taiteellisesti korkeatasoisia teoksia, että häntä niiden perusteella voidaan pitää kirjailijana." Ja vielä erikseen Kirjailijaliiton sivuilta:

Vuosijäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän julkaisseen vähintään kaksi sellaista, itsenäisesti luotua alkuperäisistä suomenkielistä kaunokirjallista teosta, että häntä tuotantonsa taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana. 

 

Aina luotettava Wikipedia taasen antaa hieman armoa: "Kirjailija on henkilö, joka kirjoittaa tai on kirjoittanut kirjoja, varsinkin kaunokirjallisia teoksia." Tätä hieman vääntämällä ja sanoja täysin ymmärtämättä saa itsestäkin kirjailijan, joten sillä mennään.

Eihän kyse isosta jutusta ole, mutta sitten luin tämmöisen jutun. Siis kohu siitä, että muuan Henna Helmi Heinonen aloitti blogin jonka nimi oli Minusta tulee kirjailija (viimeinen päivitys näköjään vuonna 2011, ja sen jälkeen aloittanut uuden blogin). Uutisvyöry lähti eteenpäin ja eteenpäin kunnes alettiin kohista voiko joku todellakin vain kutsua itseään kirjailijaksi? Miten joku voi vain ryhtyä kirjailijaksi?


Hieman sivuraiteilla tässä mennään, myönnettäköön, mutta asiani: en ole kirjailija. 
Kyllä, blogi on Kirjailijan kellari.

Syitä:
Se kuulostaa kivalta. 
En keksinyt muuta. 
Kirjoittajan kellari ei tunnu niin kivalta.
Ketä oikeasti kiinnostaa? 
Sitten kun olen virallisesti menestynyt kirjailija, blogin nimeä ei tarvitse vaihtaa.


Ei täällä ketään heikkohermoista järkyttää haluta.  

Sen sijaan: Tämä blogi on tehty, jotta voisin käsitellä kirjoittamista ja sen monia osa-alueita, ilmiöitä, kirjoja ja kaikkea muuta mitä tähän nyt keksinkään. Siksi kirjoitan tänne. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi.


Toki tässä purkautuu myös turhautumiseni siitä, että en ole vastaavaa blogia aiemmin löytänyt. Olen minä tietenkin joitain kirjoitusblogeja löytänyt, mutta suurimmaksi osaksi niiden sisältö on jotain muuta mitä minä itse kaipaan. Joko ne eivät oikeasti käsittele kirjoittamista vaan kulttuuria, missä kirjoittaja oli matkalla ja mitä söi illalliseksi, tai sitten mennään jo liian runolliseksi ja korkeakulttuuriseksi. Liian aikuismaiseksi. Nämä harvatkin ovat olleet suuren etsimisen takana, yrittäkääpä vaikka etsiä hakusanoilla blogi ja kirjoittaminen, ja löydät vain miten kirjoittaa blogia.


Tässä yritän siis luoda sitä, mitä itsen olen etsinyt. Ajatuksenani olisi siis kirjoittaa viihdyttävästi kirjoittamisesta sortumatta tuohon runollisuuteen, symbolisuuteen tai raskaan harmaaksi korkeakulttuuriksi. Ihan vaan kirjoittamista kirjoittajille, sillä kirjoittamisen pitäisi olla hauskaa, rentoa. Viihdyttävää. Pyritään eroon kuivasta, sillä se on viimeinen asia mitä kirjoittaminen on.

Pyrin kirjoittamaan viikoittain, koska tämä on yksi niistä synneistä joita kirjoittamiseen liittyvät blogit harrastavat. Ensin kirjoitetaan useampi postaus, kahdeksan, kymmenen, ja sitten seuraavaa odotellaan kuukausia. Vielä jos on kiinnostunut kyseisestä blogista, tai kun blogeja ei ylipäätänsä ole paljoa, niin tämä turhauttaa todella paljon. Joten kunhan saan blogin pyörähtämään kunnolla käyntiin, katson miten saan jaettua viikon kivasti, jotta joka viikko olisi jotain luettavaa.

Tämän lisäksi tulen julkaisemaan kirja-arvosteluja. Nämä eivät ole blogin pääasia, enkä pyri aloittamaan kirjablogia. Kuitenkin kun kirjoittamisesta kirjoittaa niin siihen haluaa käyttää aikaa ja vaivaa ja jos pidän ne vain kerran viikossa julkaistavana, niin siltikin meno olisi varsin hidasta. Kirjat tulevat siis enemmänkin vain maustamaan blogia, ja kirjoittajan (huomaa: ei kirjailijan, he ovat ammattilaisia) tulisi lukea paljon ja hyvin erilaisia tekstejä jotta oppisi itsekin. Kuitenkin riippuen kirjoitus ja lukutahdistani, kirja-arvosteluja saattaa tulla enemmän kuin muuta sisältöä. Silti väitän, ettei tämä ole kirjablogi. Ettäs tiedätte.

En ole ennen pitänyt blogia, joten tämä on minulle täysin uutta. Kaikki palaute ja vinkit ovatkin erittäin tervetulleita. Jos sinulla on vinkkejä blogin pitämisestä, ulkoasusta tai mistä tahansa muusta, niin saa vinkata. Loin aluksi saman nimisen Wordpress blogin testimielellä ja siitä ei tullut yhtään mitään, ei ainakaan jos ei olisi maksanut jokaisesta erillisestä vaihtoehdosta. Blogger on ainakin näin ensi alkuun hieman lempeämpi kaveri, mutta silti, vinkit otetaan aina avosylein vastaan. (Toivottavasti kukaan ei koskaan löytänyt tai löydä tätä testiä).

Muutenkin toivoisin että lukijat olisivat aktiivisia, kommentoisivat ja kertoisivat mitä ovat itse mieltä. Onko ehdotuksia blogia varten? Mitä tehdä, mistä kirjoittaa? Oletko samaa tai eri mieltä? Ei tarvitse nimittäin pelkkää yksinpuhelua tämä blogikaan olla.

Minulla on paljon ideoita siitä, mitä tulen tällä blogilla tekemään, mutta vielä tähän mennessä ne ovat vasta idea tasolla. Kaikki riippuu ihan siitä miten saan blogin käyntiin, paljonko lukijoita tulee ja miten minun aikani antaa periksi, omia fiktiivisiä tekstejä kun pitäisi myös kirjoittaa. Jos lukijat ovat aktiivisia, niin otan heidät ehdottomasti enemmänkin mukaan tähän projektiin.

Mutta kuten sanottua, tämä on vasta alkua. Itse toivon tästä tulevan jotain suurta ja että mahdollisimman moni kirjoittaja ja kirjoittamisesta kiinnostunut löytäisi tämän blogin. Sitä ennen pitää tehdä paljon töitä, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on? Muistakaa vaan antaa mielipiteitä aina kun teillä on niitä: Mitä mieltä olet kirjoituksistani? Käsittelinkö jotain aihetta liian suppeasti, kirjoitanko liian pitkästi? Jotain enemmän tai vähemmän, ovatko mielipiteeni huonoja?

Tätä ja kaikkea muuta toivottavasti vielä paljon lisää, nyt kuitenkin

Tervetuloa kellariini!

1 kommentti:

  1. Tämä on lyhyt tarina:

    Lasse ja rosvot


    Lasse meni saunaan. Hän heitti runsaasti löylyä. Lasse lähti saunasta. Jokin vilahti niinkuin pensaassa. Kohta kuului pamaus. Lasse meni varoen katsomaan mikä pamaus oli ja ulkona seisoi mustaan pukeutunut mies.
    Mies osoitti Lassea kohti pyssyllä ja Lasse meni takaisin sisälle. Mies tuli sisällepäin ja Lasse otti puuteoksen ja mojautti kunnolla miestä. Mieheltä meni taju.


    Lasse hävitti miehen pyssyn ja vei miehen autollaan jonnekin ulkopuolille. Lasse asui maatilassa ja sinne ei niin vapaasti päässyt tulemaan. Lasse palasi kotitilalleen sitten. Harvemmin vieraita tuli Lassen
    kotitilalle. Seuraavana päivänä Lasse lähti kaupunkiin. Kaupungissa Lasse osti kaiken tarvittavan. Lasse ajatteli kuka oli se eilinen mies.


    Lasse pyöri metsämaaseutua sitten ja löysi niinkuin kaivoksen sieltä maametsätilalta. Lasse meni tutkimaan sitä ja ei löytänyt mitään sieltä. Lasse kuuli kohta joidenkuiden puhetta ja Lasse meni seinämän taakse nurkkaan. Sieltä tuli kolme miestä. Lasse ei näkynyt heille.


    Miehet kantoivat laukkuja. Lasse katsoi kun he avasivat luolan seinän jossa oli jokin kassakaapin aukenemismenetelmä. Sinne he laittoivat laukkunsa. Lasse juoksi äkkiä pois luolasta. Tänne ei ollut
    pitkää matkaa Lassen kodista. Yksi heistä oli tullut Lassen kodille. Nimittäin sitä miehen tuloa ennen Lasse oli kävellyt sen luolan lähellä.


    Kului puoli vuotta eikä yhtään rosvoa tullut Lassen luokse. Lassen luona kävi silloin yksi Tuomo. Lasse kertoi luolan oleva joidenkuiden rosvojen kätköpaikka minne he veivät omaisuuksia. Tuomo sanoi käydään katsomassa sitä. Lasse varoitti mutta kuitenkin lähti sinne Tuomon kanssa. Tuomo tiesi yhden jengin jolle soittaa ja Tuomo soitti sille jengille.


    Tunnin päästä Tuomon soittanut jengi saapui ja jengi ampui ilmaan. He pitivät aselepoa. Kukaan ei ampunut toisiaan. Mutta sitten he alkoivat tapella. Tuomo uskoi tämä jengi on hyvä. Mutta jengi hävisi taistelun ja Tuomon jengi ei mahtanut enää mitään. Lasse ja Tuomo poistuvat paikalta kun ei tullut mitään. Lassen kaveri Yrjö tuli käymään sitten.


    Lasse kertoi Yrjölle ja Yrjö naurahti ja sanoi tietää sellaisia taikureita. Hän soittaa sellaisia ja he katsovat paikan. Nämä taikurit pystyivät hämäämään heidät pois näiltä mailta mutta ne luolan
    aarteet jäivät näille taikureille.


    Kirjoittanut Kirjailija Hannu

    VastaaPoista