Ennen tätä on hyvä käydä lukemassa aluperäinen juttuni NaNoWriMosta, jossa käyn läpi mikä Nano edes on ja onko siihen järkeä osallistua: NaNoWriMo.
Oma Nanoni
Olen kertonut tästä jo viikkoraporteissani, mutta kerrataan: Lähdin Nanoon vanhalla tekstilläni, joka kulkee nimellä Pysähtynyt taivas. Se on dystopia romaani jonka perusteet olen kirjoittanut reilu vuosi sitten. Kirjoitin tekstistä tällöin yli 80% valmiiksi ja halusin nyt viimeistellä tekstin. Koska olen kuitenkin kehittynyt kirjoittajan niin paljon, niin tiesin että alustahan se on aloitettava. Mutta eihän siinä ole ongelma eikä mikään, minulla kun on käytännössä koko juoni jo selvillä.
No ei se ihan niin mennytkään. Teksti on kirjoitettu neljään osaan, josta ensimmäinen on myös kirjoitettu ensin. Tästä on jo hieman enemmän aikaa ja kirjoittamisen tasoni on siitä noussut jo huomattavasti. Tämä oli juonellisesti kaikista heikoin osa. Tajusin heti alkuun, ettei tästä selviä vain hienompia sanoja käyttäen. Tähän on keksittävä jotain uutta.
Mitä se sitten olisi? Luulin että keksin sen. Lähdin kirjoittamaan. Kirjoitin kolmanteen lukuun, jonnekin sivulle 30 kun tajusin, että tämä ei toimi. Tämä tarina ei lähde näin. Aloitin alusta. Noin sivulle 30. Ei, tämäkään ei toimi. Sitten kirjoitinkin jo kuusi erilaista ensimmäistä lukua ja olin valmis repimään hiukseni irti ja heittämään kannettavani parvekkeelta alas. Miksi en vain keksi tätä?
Enkä keksinytkään. En vain keksinyt miten minun pitäisi aloittaa tarinani. No Nanon yksi tärkeimmistä opetuksista on, että älä jää nyt korjaamaan, mene vain eteenpäin. Itse en vain tässä kohdin voinut tehdä sitä. Koska kaikki alut olivat hyvinkin erilaisia ja suuntaisivat tarinan eri suuntiin, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää kirjoittamatta. Tällä hetkellä Pysähtynyt taivas odottaa että keksin sen oikean tavan, millä se kuuluu aloittaa. Sinänäsä tämä harmittaa todella paljon. Tiedän, että tarina on hyvä ja siinä on paljon potentiaalia. Kaikki muut osat toimivat juuri sellaisinaan ja minulla on jopa käsitys siitä, miten ensimmäinen osa menee. Tiedän sen alusta loppuun, mutta mistä se alkaa? Se pysyy yhä rasittavan mysteerinä.
Mutta itse kirjoittamisesta: Mielestäni minulla oli hyvä, tasainen vauhti. Kirjoitin ensimmäistä osaa tasaisen viikon ajan ja sitten seinä iski vastaan. Kirjoitin yhä, mutta koska aloitin aina alusta, niin en halunnut merkata niitä Nanoon laskettaviksi sanoiksi. Sillä sinänsä, enhän minä saanut samaa tarinaa jatkettua kun palasin aina alkuun. Painittuani ja hävittyäni tekstille, lähdin oikolukemaan jo kirjoitettuja novelleja. Sen jälkeen olen kirjoittanut nyt kaksi viikkoa uutta tekstiä (jossa myös idea on vanha). Tämä kauhuteksti, nimeltään Onnellinen mies, on mennyt varsin näppärästi. Olen päässyt kahdessa viikossa yli 30 000 sanan, joten tätä vauhtia saan kuukaudessa sen 50 000 sanaa kasaan.
En ehkä saanut sitä virtuaalibanneria joka julistaisi minut Nanon voittajaksi, mutta paljon muuta se antoi:
NaNoWriMon hyödyt
Kirjoita, nyt ja aina, vain kirjoittamisella on merkitystä
Nanon tärkein oppi: kirjoita. Aina kun pystyt ja ehdit, kirjoita, kirjoita. Vaikka tuntuisi siltä, ettet pysty, et jaksa tai aikaa ei ole, niin silti sinun on kirjoitettava. Ne ovat lopulta vain tekosyitä. Jos teksti ei etene, niin se ei etene. Nano tuo kirjoittamisen rutiiniisi, silloin on sopeuduttava siihen vaikka väkisin.
Ja sanamäärän saa täyteen vain kirjoittamalla. Luet sähköpostia koska se liittyy aiheeseen? Ei auta. Luet kirjaa ja etsit inspiraatiota? Ei. Etsit sopivaa musiikkia? Eip. Luet Wikipedia artikkelia joka sinun on pakko tietää tätä varten (tai oli pakko, nyt olet jo toisessa artikkelissa). Ei, ei.
Jos se ei ole kirjoittamista, et etene. Yksinkertaista ja totta. Vain kirjoittaminen vie romaania eteenpäin. Sinun on myös pidettävä kirjoittamisessa tasainen vauhti (tai viikonloppusina rykäyksinä, mutta kirjoitettava kuitenkin vähän väliä). Monelle Nano tuo juuri vauhtia kun kirjoittaminen on jäänyt laiskaksi. Kun on tavoite johon on päästävä, alkaa yllättäen keksiä tapoja saada lisää aikaa.
Kirjoita vain yhtä tekstiä
Se, että aloitat joka viikko uuden tekstin, oli se sitten romaani tai novelli, ei vie sinua mihinkään. Kirjailija joka on kirjoittanut yhden kokonaisen kirjan, oli se sitten Nano avulla tai ei, on saanut enemmän aikaan kuin kirjailija jolla on kaksikymmentä keskeneräistä romaania. Ensimmäisellä on jotain, mitä hän voi näyttää ja mistä saada palautetta. Vaikka kiinnostus lopahtaisi, jatka matkaa. Vaikka toinen teksti kiinnostaisi enemmän, niin jatka. Tässä kuussa keskityt tähän yhteen.
Tavoitteellinen kirjoittaminen
Marraskuun aikana ei ole tarkoitus vain kirjoittaa, vaan sinun on kirjoitettava tietty määrä: 50 000 sanaa. Et kirjoita vain jonkun verran, vaan sinulla on tavoite joka sinun on kirittävä. Se myös antaa tiettyjä vapauksia. Voit rykäistä hyvän alun ensimmäisellä viikonlopulla ja sitten ottaa viikolla rauhallisesti tai voit kirjoittaa tasaiseen tahtiin 1667 sanaa päivässä, kunhan vain loppuun päästään.
Minulle tämä on hienoin oli Nanon hyödyllisin oppi. Olen alkanut laskea paljon kirjoitan ja myös vähän sitä, missä ajassa kirjoitan. Joka päivä on tavoite jonne olisi jollain tavalla venyttävä. Toisinaan se menee leikiten, yhtäkkiä huomaa että on rykäissyt kaiken alle tuntiin, toisinaan sitä pitää käskeä itseä kirjoittamaan vaikka haluaisi jo nousta. Olen hyvin varma, että sanamääräni ovat nousseet. Ennen kirjoitin aina vain "jonkun verran". Istuin ja ehkä katsoin silmämääräisesti, että nyt tuli näin monta sivua. Nyt tiedän heti, jos en ole kirjoittanut tarpeeksi. Olen kokoajan tietoinen siitä missä menen, onko tasoni hyvä vai ei.
Toistepäin taas: heti kun jätin kirjoittamatta se tuntui todella pahalta. Jäin vajaaksi päivätavoitteesta tai en saanut ollenkaan aikaa. Heti alkaa miettiä, että pitäisikö edes vähän kirjoittaa, jottei päivä jäisi ihan nollille. Jos jää, niin seuraavina päivinä se on vain korvattava. Kirjoitan vähän enemmän. Mitä enemmän jään jälkeen, sitä pahemmalta se tuntuu ja sitä enemmän pitää korvata.
Älä välitä virheistä
Kirjoittaessasi tajuat yhtäkkiä että sinun on korjattava aiemmin tehty virhe tai sinun pitää lisätä alkuun idea tai pohjustettava jotain tulevaa. Mitä teet? Et ainakaan korjaa sitä. Kirjoitat sen itsellesi ylös ja jatkat matkaa. Nyt et enää hio niitä ensimmäisiä lukuja vaan kirjoitat loppuun.
Niille, jotka päätyvät hiomaan lukujaan loputtomasti tämä on mullistava käsky. Tavoitteesi ei ole saada niistä kolmesta ensimmäisestä luvusta täydellistä, vaan sinun pitää päästä loppuun asti. Sen jälkeen voidaan katsoa ja korjata.
Tiedän: hyvä minun sanoa kun tein juuri tätä (minulla oli syyni), mutta Onnellisessa miehessä tämä on ollut kokoajan mielessä. Olen viime päivinä tajunnut, että minun pitää muuttaa yli puolet alustani. Lisättävä uusi hahmo, muutettava vanhaa, istutettava viittauksia tulevaan ja niin edelleen. Yleensä haluan palata heti niiden luokse ja korjata ne, mutta nyt? Nyt kaikki lukee siistisi muistiinpanoina ja odottaa, että saan muun tekstin valmiiksi. Vasta sitten korjataan. Sen takia olenkin rikkonut jo sadan sivun rajan varmasti ennätysajassa.
Sitten: Mitä haittaa NaNoWriMo tekee
Minulla ei ole montaa asiaa ylhäällä, mutta nämä ovatkin liian isoja, jotta ne voisi sivuutta:
Vain kirjoittamisella on merkitystä
Kirjoita 50 000 sanaa. Se on tavoite ja jos et kirjoita, niin jäät jälkeen ja tavoite jää täyttymättä. Kuten jo kerrottu, tämä on hyvä oppi. Ja silti se ei ole hyvä oppi, ei kokonaan.
Mitä kun sinun on oikeasti tiedettävä jotain tekstiäsi varten? Sinun pitää etsiä tietoa jotta pystyt kirjoittamaan siitä kunnolla tai yksinkertaisesti oikoluet jo kirjoitettua. Oli se mitä tahansa, sillä ei ole merkitystä. Et etene sanoissa. Kaikki mikä ei ole rakaa kirjoittamista on Nanon mukaan turhaa. Et voi edetä muulla tavoin. Tämä on totta ja valetta. Romaania ei saada aikaa kirjoittamatta sitä, mutta on sinun silti tehtävä taustatyötä ja hiottava sitä mitä teet.
Kun minä esimerkiksi oikoluin novellejani jätettyäni romaanin kesken, minulle tuli sellainen olo etten saanut mitään aikaa. Kävin monia kymmeniä sivuja läpi, mutta loppujen lopuksi saatoin vain merkitä, että luin ja korjasin sanan tai kaksi. Oikolukeminen ja hiominen on romaanin kirjoittamisen yksi tärkeimmistä asioista (siitä alempana lisää) ja se on tehtävä. Nanon tavoitteet vain väittävät muuta. Toisinaan on annettava itselle armoa ja päästävä tekemään muitakin kuin kirjoittamaan, oli se miten oleellinen osa tahansa.
Turha kirjoittaminen
En ole antanut itseni sortua tähän, mutta toisilla Nano aiheuttaa väistämättä tämän reaktion. Tällöin unohdetaan sisältö ja keskitytään vain sanojen tuottamiseen. Sitten ei olla edes kirjoittamassa romaania vaan ainoastaan sitä 50 000 sanaa. Olen nähnyt pariinkiin kertaan Nanoon liittyvän kannustuslauseen: Don't get it right, get it written.
Mitä sitten käy? Silloin kirjoitetaan ihan mitä sattuu. Aletaan tahallaan keksiä keinoja saada lisää sanoja tekstiin. Netti on täynnä esimerkkejä surkuhupaisista yrityksistä. Toiset keksivät mahdollisimman pitkän nimen, mieluiten kolme tai neljä osaisen, jota sitten toistavat joka kappaleessa. Kuvaillaan kaikkea ja mahdollisimman monisanaisesti, keinoja kyllä löytyy. Eikä tämä auta sinua mitenkään. Kun lähdet hiomaan tekstiäsi, niin sinulla on yksinkertainen tehtävä edessäsi: sinun pitää poistaa kaikki tämä turha.
Älä lankea Nanon vaatimuksiin liiaksi. Paniikki on turhaa. Nanon opetus on se, että et editoi liiaksi sitä mitä teet ja annat itsellesi vapauden edetä. Silti sinun on kirjoitettava romaani, ei vain tiedostoa jossa on mahdollisimman paljon sanoja. Jos 50 000 sanaa on yksinkertaisesti liikaa, ota ensin pienempi tavoite. Sata hyvää, hyödyllistä sana voittaa tuhat, jotka tulet kuitenkin poistamaan myöhemmin.
Sinä et kirjoita romaania
Kansainvälinen romaanin kirjoittamiskuukausi on harhaanjohtava nimitys. Ei, sitä sinä et tee. Sinä et kirjoita romaania. Sinä kirjoitat romaanin rungon, ensimmäisen version. Pohjan. Ja tämä sinun on tiedettävä. Kuukauden loputtua kun sinulla on 50 000 sanaa täynnä, sinulla ei ole romaania käsissäsi.
Ensinäkin, 50 000 sanaa ei välttämättä ole aina edes tarpeeksi pitkä romaaniksi, mutta tärkeimmäksi: sinun pitää käydä koko teksti läpi, hioa ja siistiä sitä. Korjata virheet, leikata ylimääräinen, lihottaa sieltä mistä on tarvetta. Kuukauden jälkeen sinulla on vielä vähintään yhtä paljon tehtävää jäljellä. Sillä eihän kukaan kirjoita romaania ensimmäisellä kerralla läpi. Vaikka kuukaudessa loppuun pääsisi, niin kaipaa se silti hiomista, olit minkä tason kirjailija tahansa.
Liian monelta tuntuu tämä unohtuvan. He kirjoittavat ja sanovat, että se oli siinä. Sori, mutta paljon on vielä tehtävänä. Vielä jos kirjoitat nopeammin kuin koskaan ennen, niin sitten siistimistä on luultavasti myös paljon enemmän kuin ennen.
Nano kestää vain kuukauden
Ja niin. Olet pusertanut 50 000 sanaa ja nyt saa riittää. Jäät sängyn pohjalle, välttelet konetta: "Minä olen oman osani jo tehnyt." Välttelet konetta. Välttelet. Unohdat. Jätät. Kynnys koneen ääreen istumiseen kasvaa ja sitten ei enää edes kiinnosta.
Jos näin käy, niin sinulta on mennyt ohi se oleellisen: kirjoittamisen tulisi olla osa rutiinia. Vaikka Nano on marraskuussa, sen tavoite ei ole "kirjoita marraskuussa". Sinun pitäisi kirjoittaa ympäri vuoden. Nano tarjoaa ulkoisen motivaation jota ei voi lahjoa, jotta kirjoittaisit. Se todistaa, että ehkä sinäkin pystyt siihen. Sitten olet tehnyt sen, tiedät ja pystyt tekemään sen uudestaan ja uudestaan.
Se, että huilaa marraskuun jälkeen on okei. Monelle tuo määrä tekstiä kuukauteen on järjetön ponnistus tavallisesta. Silti jossain kohti olisi palattava takaisin koneen ääreen ja jatkettava siihen mihin jäi, ja jos se teksti ei kiinnosta, niin sitten toisen projektin pariin. Älä odota vuotta jotta Nano alkaisi taas alusta. Lataa akkusi ja palaa sitten takaisin, sillä ei sitä opi muuta kuin jatkuvalla työllä.
***
Siinä kohti Nano on onnistunut kun opit hyödyntämään näitä kokemuksia ja tietotaitoja jatkuvasti. On hyvä koettaa kerran oikeaa Nanoa ja yrittää kirjoittaa yhtä tekstiä kuukauden aikana oikein paljon. Monelle 50 000 ei kuitenkaan ole järkevä kuukausi tavoite, koska siihen ei vain ole mahdollisuuksia ympäri vuoden. On turha uuvuttaa itseään jatkuvalla stressillä. Se on kuitenkin hieno kokemus joka voi antaa todella paljon vauhtia kirjoittamiseesi.Tämän jälkeen, tai miksei ilmankin, käy läpi kaikki yllä kirjoitettu. Mitä voit oppia, mitä sinun pitäisi tehdä. Keskity yhteen tekstiin, kirjoita sitä niin usein kuin pystyt ja kirjaa vähän ylös paljon saat päivässä aikaan. Aseta itsellesi tavotteita ja pyri niihin.
Lähdin Nanoon alusta lähtien vain saadakseni lisää vauhtia kirjoittamiseen ja siinä onnistuin paremmin kuin hyvin. Mitä Nano toi sinulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti