Kirjoittamisesta: Musiikkia kirjoittaessa

eli miksi kukaan tekisi niin järjetöntä, mitä hän kuuntelisi, mitä vaaroja siihen liittyy ja miksi sade on täydellistä

Tapoja kirjoittaa on käytännössä niin paljon kuin on kirjoittajiakin. Toiset kirjoittavat lyhyissä erissä, toiset monen tunnin sessioissa. Toiset vaativat ehdotonta, rikkumatonta hiljaisuutta - ja toiset tarvitsevat melua ympärilleen. Siis musiikkia.

Toisille tämän mainitseminenkin on kirosana. Taivas varjele, ääntä kun minä olen luovassa tilassani? Ei! Näppäimmistönikin on pehmustettu, jotta kuulen vain äänet päässäni (kuten kunnon psykopaatti). Ideaa ei kannata kuitenkaan heti hylätä, sillä musiikin kuuntelu voi hyvin antaa kaivattua vauhtia kirjoittamiseen.

Miksi kuunnella musiikkia kirjoittaessa?
Olettaen, että henkilö pystyy keskittymään ajatuksiinsa myös silloin, kun maailma ei ole täysin vaiennut hänen ympärillään, on musiikin kuuntelu varteen otettava vaihtoehto.

Toisille musiikki toimii ideoiden lähteenä ja inspiraationa. Tällöin ei ole välttämätöntä kuunnella musiikkia juuri kirjoittaessa, vaan ideat voi saada muulloinkin. Kappaleiden sanat voivat toimina lähtölaukauksena jollekin idealle jota lähdet kasvattamaan. Yksi laulettu sana voi saada kokonaisen tarinan aikaan. Kirjoittaessa laulu voi toimia jonkinlaisena kannustimena, tämän tunteen ja idean haluan, mitä laulussa nyt on.

Minulle itselleni on käynyt näin, itse asiassa täysin vahingossa. Kirjoitin huoneessa jossa soi radio ja minä kuulin Linkin Parkin Glass House kappaleen. Kuuntelin biisiä ja aloin miettiä sitä, mitä tuo glass house, lasitalo, voisi oikein tarkoittaa. Aloin heti kirjoittaa ajatusta ylös ja lopputuloksena oli yksi lyhyt tarinoistani, Mies joka asui lasitalossa. Koko idea lähti tuosta yhdestä hetkestä, muutamasta lauletusta sanasta jota halusin tutkia lisää. (Myöhemmin tajusin, ettei kappale edes ollut soinut radiosta, olin vain keksinyt sen jostain syystä päästä, joten kyllä, kannattaa kuulla niitä ääniä päässäsi.)

Toinen vahva syy kuunnella musiikkia on se, että se vie sinut suoraan tarinan tunnelmaan ja auttaa antautumaan sille helpommin. Omat kokemukset kertovat, että varsinkin fantasiakirjoittajat käyttävät tätä keinoa, mikä ei kylläkään yllätä. Fantasiakirjallisuutta varten on valtavasti elokuvien ja pelien soundtrackeja, joita kuunnella. Kun taustalla soi sotaan lähtö musiikkia, on itsekin helppo kävellä hahmon kanssa pois leiristä kohti tuntematonta.

Ennen kaikkia musiikin on tarkoitus toimia kannustavana voimana. Se ajaa kirjoittamaan paremmin ja selventää kohtauksen hämärästä ideasta konkreettiseksi kuvaksi. Paljon tällä on tekemistä itse musiikilla, eikä mikä tahansa musiikki toimi mihin vaan.

Mitä kuunnella?
Soundtrackit ovat monille se oikea valinta. Elokuvien tai pelien taustamusiikki, joka on valmiiksi luotu tiettyjä kohtauksia varten oli se sitten taisteluun tai rauhallisempaan oloon, sopii mainiosti kirjoittamiseenkin. Soundrackit ovat siitä erinomaista musiikkia, että ne on erikseen luotu vahvistamaan tiettyä kohtausta, tunnelmaa ja tunnetta. Kun musiikki pauhaa taustalla, saattaa sanat irrota paljon helpommin, yhtäkkiä on paikan päällä kun ennen tätä kyse on ollut vain etäisestä ajatuksesta.

Siksi juuri elokuvat ja pelit toimivat. Jos ei tiedä vielä mitä haluaa tai ei muista yhtäkään elokuvaa, jossa olisi erityisen hyvää musiikkia, on hyvä etsiä genrellä. Jos kirjoitat kauhua, löydät varmasti etsimäsi kauhuelokuvan tai -pelin soundtrackista. Mutta ei kannata rajoittua ja etsiä musiikkia vain siitä kategoriasta, mitä itse kirjoitat. Fantasiatarinan jännittävä kohtaus voi vaatia sen kauhumusiikin taustalle, mutta sen jälkeen voikin palata maailman tuhoa rytmittämään orkesteripauhuun.

Eikä tosiaankaan kannata vieroksua videopelien soundtrackeja, jos niitä vain sattuu löytämään. Niissä on usein ihan yhtä voimakasta ja monipuolista musiikkia, kuin elokuvienkin.

Toinen vaihtoehto on "oikeat kappaleet", siis ne joissa on oikeita sanoja. Toisille tämä ei toimi, koska vaarana on se, että alkaa erikseen kuunnella kappaletta. Laulunsanat voi sotkeutua omiin sanoihin ja pian huomaat keskittyväsi johonkin täysin muuhun. Kun taas oikean kappaleen on löytänyt, avautuu teksti suoraan eteen. Näin kävi esimerkiksi Elinalle, joka kuunteli tiettyä kappaletta kirjoittaessaan loppukohtausta. Hänellä musiikki auttoi eläytymään tekstiin vahvemmin.

Kirjailija Mike Pohjola on myös kertonut haastattelussani, että hän luo omat soittolistat jokaiselle teokselleen. Hän asettaa kappaleet tiettyyn järjestykseen ja aloittaessaan kirjoittamisen, lähtee soittolistan alusta. Näin hän pääsee takuuvarmasti heti tekstiin kiinni. (Joskin hän itse varoitti, että liian hyvät biisit on otettava pois. Se vähän niin kuin syö kirjoittamista, jos laulaa kokoajan mukana.)

On ehdottomasti kokeilemisen arvoista etsiä itselleen jonkinlaista musiikkia kirjoittamisen taustalle. Jos tuntuu, että sinulla menee liikaa energiaa kun keskityt itse musiikkiin, niin sulje se. On kuitenkin mahdollisuus, että pääset nopeammin ja vahvemmin tekstiin, kuin tavallisesti. Jos sinulla on jokin tietty musiikkirutiini, kuten Pohjolalla, voi jo ensimmäinen kappale viedä sinut tekstin maailmaan.

Varo (musiikin) vaaraa!
Haluan vielä tuoda sen esille, että aina musiikin kuuntelu ei ole hyvä idea. Totta kai toisinaan tuntuu, ettei pääse musiikin tunnelmaan, se ei ole oikea tähän kohtaukseen ja näin edelleen. Sitten vain kaiuttimet kiinni ja keksi toinen keino. Se ei ole ongelma josta puhun.

Minä tarkoitan sitä, kun huomaat käyttäneesi puolituntia sen tyylisen musiikin valitsemiseen. Mssä kohtauksessa nyt olen, aloittaa selailun ja se päättyy siihen, että haluat käydä kaiken läpi. Tämä on todella helppo sudenkuoppa johon voi pudota, eikä sitä aina edes huomaa. Käytännössähän sinä jo kirjoitat, valmistelet kirjoittamishetkeäsi! Tämä on pakko käydä läpi, pahoittelen.

Ei se kuitenkaan ole. Valitse etukäteen mitä laitat ja jos se ei nappaa, koeta jotain toista, mutta muista palata sitten tekemään sitä, mitä varten aiot kuunnella musiikkia.

Sade tuo parhaat puolesi
Ja jos musiikki ei maistu, niin aina on Rainy Mood, sivusto josta tulee sateen ääntä ja ajoittainen salama. Aidon kuullosta ja tunnelmallista.

Jos musiikki ei nappaa, niin tätä on ainakin kokeiltava. Se voi olla juuri se rauhoittava tekijä jota tarvitset aktivoimaan mielesi. Eikä kukaan estä kuuntelemasta tätä musiikin kanssa. Hieman savuista jazzia, sadetta ja sinulla on täydellinen yhdistelmä johonkin romanttiseen (mutta sen sijaan sinä kirjoitat. Mikä on paljon parempi vaihtoehto.).

***

 Miten on, kuunteletko itse musiikkia kirjoittaessasi? Onko se sinulle elintärkeää vai ajoittaista, vai oletko vastakohta joka ei pysty keskittymään musiikin kanssa ollenkaan?

Itse olen kuunnellut paljon musiikkia kirjoittaessani, mutta viime kuukausina olen jättänyt sen kokonaan. Itselle tuli huono tapa etsiä musiikkia liian pitkään ja sen myötä koko kuuntelu on jäänyt kyydistä, mutta itse asiassa nyt kun tätä kirjoitan, minun tekisi mieli laittaa taustalle jotain tunnelmallista.

Toisinaan toimii, toisinaan ei. Se riippuu itselläni ihan hetkestä. Useimmiten musiikin on oltava orkestraalista, siis sellaista jossa laulua ei ole. Itse ajaudun liian helposti miettimään sitä, mistä kappaleesta on kyse, ja sitten menee ajatukset ristiin. Puhdas soitinmusiikki pitää ajatukset kirkkaana.