Itselleni tämä on hyvin ajankohtainen aihe nyt kun romaanin kirjoittaminen on töksähtänyt paikoilleen. Mutta en minä ole tullut keksimään tekosyit, jotka antaisivat armoa omalle tekemiselleni. Novellien kirjoittaminen voi olla ja onkin hyvin kannattavaa varsinkin aloittelevalle kirjoittajalle. Novellit voivat olla juuri se, minkä avulla hioo työtään. Alla on listattu syitä miksi asia on näin.
Toisinaan novelleja on kutsuttu kirjoittamisen kuninkuuslajiksi ja että niiden avulla kirjailija voi pitää kynänsä ja sanansa terävänä. Tärkein syy monille novellien hyville puolille on juuri novellin lyhyt muoto: miten pakata niin paljon niin pieneen tilaan? Sitä pitäisi kirjoittaa lukijaa koskettava tarina vain muutamilla sivuilla, luoda jännitys ja tunne hetkessä, kun romaanissa sinulla on siihen kaikkeen aikaa satoja sivuja.
Opi käyttämään sanoja
Kuten jo mainittua, novelli vaatii sinua ottamaan irti jokaisesta sanasta ja kappaleesta. Romaanissa on enemmän vapautta tämän suhteen ja muutama rönsyilevä tai sivuraiteille menevä kappale tai jopa kokonainen luku, voi olla ihan hyväksyttävissä. Se ei välttämättä riko vielä kokonaisuuta. Kun sanamäärät pyörivät monissa kymmenissä tuhansissa, joidenkin satojen harahdus ei ole iso homma.
Novellissa taas pienetkin mokat näkyvät. Vähimmillään sanoja on vain joitain satoja, pisimmilläänkin vain joitain tuhansia. Pienessä muodossa kaikki korostuu jopa liioitellusti. Lyhyt novellissa (englanniksi flash fiction) voi olla vain 300 sanaa jolloin oikeasti jokaisen sanan on oltava merkityksellinen. Yksikin ylimääräinen vie pois itse tarinasta.
Seurattuani kustannusalaa, olen saanut sen käsityksen että useimmat esikoiskirjaansa kirjoittavat tekevät virheen kertomalla ja selittämällä liikaa. Aloittelevilla kirjoittajilla on tarve kertoa kaikesta kaikki ja tämä ei todellakaan ole tarpeellista, usein ei edes toivottavaa. Päästäkseen tästä eroon, novelli on erinomainen harjoitus. Sinun on kirjoitettava eheä kokonaisuus ilman yhtään rönsyilyä, lopussa tulisi olla vain tarina.
Kirjan kirjoittamisen jälkeen on opittava poistamaan se ylimääräinen läski joka kirjaan on eittämättä päätynyt. Novellissa sitä tehdään kokoajan ja vielä enemmän. Sinun on opittava käyttämään jokaista sanaa tarkoitukselliseti ja mietittävä, onko tämä oikeasti oleellinen osa tarinaa? Pärjääkö tarina ilman tätä.
Novelli on lyhyt
Kun repii kaiken ylimääräisen pois, novelli ja romaani muuttuvat samaksi asiaksi, erona on vain pituus ja sen kautta miten laajasti tiettyä asiaa voidaan seurata ja tarkastella (okei onhan ne eri asiat, mutta). Novellissa on siis samat vaiheet, alku, keskivaihe ja loppu. Se vaatii samoja asioita, mielenkiintoisia hahmoja ja vetävän juonen. Novellia kirjoittamalla harjoitat sitä samaa lihasta kuin romaania kirjoittaessa: yrität kirjoittaa mahdollisimman hyvän kokonaisuuden, yhden tarinan alusta loppuun. Valmiiksi saaminen on vain huomattavasti helpompaa.
Loppu on aina lähellä
Keskustellessani kirjailija Mike Pohjolan kanssa (haastattelu pitäisi jossain kohti tulla), hän totesi parhaaksi neuvokseen sen, että kirjoita loppuun. Ennen kuin kirjoitat mitään tarinaa loppuun, sinulla ei ole mitään näytettävää. Ja kun ei ole mitään näytettävää, et voi saada palautetta teksteistäsi etkä kehity. Et myöskään voi tarjota tekstejäsi kellekään, koska keskeneräiset työt eivät ketään kiinnosta. Jokainen voi aloittaa tarina, mutta kuinka moni pysty kirjoittamaan sen loppuun?
Novelli auttaa tässä. Ota haaste, jonka pystyt viemään loppuun asti. Novelli on lyhyt ja se voi olla 2000 sanan jälkeen valmis. Nyt sinulla on jo jotain näytettävää ja jotain, mistä voit pyytää palautetta ja sen avulla kehittyä.
Ja vielä itse lopusta: useat kirjoittajat ovat sitä mieltä, että tarinan lopettaminen on vaikein osa. Miten saada kaikki yhteen ja tuoda tyydyttävä lopetus joka jättää lukijan tyytyväiseksi, ei ole aina järin yksinkertaista. Näin pääset harjoittelemaan tätäkin, sinne pääseminen kun on huomattavasti helpompaa.
Voit kokeilla
Osa kirjailijoista käyttää novellia yksinomaan tähän tarkoitukseen: kokeillaakseen erilaisia tyylejä ja rajojaan. Jos mielessä on jokin hyvin erikoinen tyyli, niin novelli on turvallinen tapa kokeilla toimiiko se, kiinnostaako ketään luketa tätä. Sillä voi myös kokeilla muitakin asioita, hahmoja, juonia, käytännössä mitä tahansa. Olisiko vihdoin aika koettaa osaatko kirjoittaa minä-kertojana? Vastakkaista sukupuolta päähenkilönä? Osaatko kirjoittaa dekkaria tai romanttista tarinaa? Koeta lyhyesti.
Novellin kirjoittaminen on nopeaa
Vinkki, jonka alunperin olen kuullut George R. R. Martinin sanovan: novelleissa epäonnistuminen ei ole niin murskaavaa. Ehkä hieman kyyninen näkökulma, mutta täysin totta. Jos lähdet suoraa päätä sen haaveilemasi romaanisarjan (tai ihan vain romaanin) kimppuun, voit käyttää siihen vuosia aikaasi ja energiaasi. Mitä sitten kun tajuat, että tämä ei toimikaan? Olet heittänyt ajan ja vaivan hukkaan. Novellin kanssa asia on taas eri. Epäonnistuminen ei ole läheskään yhtä järkyttävä asia, kun aikaasi on mennyt alle kuukausi. Et ole menettänyt paljoa.
Samaa juttua toisesta näkökulmasta: jos aloitat kirjoittamisen novelleista ja käytät vaikka kuukauden yhden novellin kirjoittamiseen (mikä sekin on yleisesti paljon, riippuen monista asioista, novellin voi kirjoittaa joskus jopa päivässä), jo vuodessa sinulla olisi yli kymmenen novellia verrattuna siihen kun sinulla olisi yksi keskeneräinen romaani. Novelleja kirjoittamalla sinulla on paljon enemmän tarjottavaa muille ja olet ehtinyt oppia kirjoittamisen taidon monesta eri näkökulmasta, etkä vain sitä, miten yksi tietty tarina kerrotaan.
Toisaalta taas jos jokin novelli osoittautuu erityisen hyväksi tarinaksi, miä estää sinua laajentamasta sitä romaaniksi? Muun muassa Stephen King on tehnyt tätä. Kirjoittanut ensin alle kymmensivuisen novellin ja tajuttuaan sen potentiaalin, laajentanut sen monta sataa sivua pitkäksi eepokseksi.
Aloittaminen kun on aina niin ihanaa ja toisinaan tuntuu, että nyt on vain pakko kirjoittaa tämä tarina ulos ennen kuin se timantti mielessä katoaa. Sen sijaan että aloittaisit uuden romaanin, kirjoita se novellina ulos ja anna se sitten olla. Jatka muita projekteja.
Se voi edistää uraasi
Myös ohje GRRM:ltä. Hän neuvoi kirjoittamaan novelleja kaikkialle, eri lehtiin, nettiin ja antologioihin jotta saisit itsellesi nimeä ja kustantajat tulisivat kysymään itse, koska sinulta saadaan jotain pidempää tekstiä. Näin herätät ennen uraasi niin lukijoiden kuin kirjallisuusalan huomion etkä aloita täysin kylmiltä tuntemattoman kirjoittajana.
Kuulostaa hienolta ohjeelta, jonka varmasti allekirjoittaisin, siis jos emme olisi Suomessa. Tämä vaikuttaa vain jotenkin mahdottomalta. Sitten tapasin Yöstoori tapahtumassa kirjailija Nina Hurman (haastattelu julkaistaan ensi keskiviikkona), jossa hän kertoi että kirjailijauransa alkaneen novelleilla. Hurma oli kirjoittanut Gummeruksen antologiaan novellinsa ja kun hän pääsi vierailemaan kustantamossa, hän kysyi josko tarvetta romaanille olisi ja nyt hänellä on esikoiskirja julkaistu.
Hyvällä työllä ja tuurilla novellit voivat olla ratkaiseva tekijä urasi kannalla ja toimia hyvänä ponnahduslautana. Ja jos ei näin suoraan pääse kustantajan puheille, niin saatekirjeessä on varmasti plussana eri novellikokoelmissa julkaistut tekstit ja mahdolliset palkinnot.
Opi kirjoittaminen prosessina
Kirjoita tarina alusta loppuun, kaikki sen eri vaiheet. Pidä tauko. Parantele sitä, tee uusia versioita. Oikolue se. Hanki palautetta, kirjoita sen perusteella uusi, parempi versio. Luetuta lisää.
Ja vielä: Valmiiksi saaminen on helpompaa
Mikä tuli jo mainittua, on syytä tuoda uudestaan esille: novellin valmiiksi vieminen on helppoa. Siihen voi mennä päivä, ehkä viikko tai pari. Saa tekstejä valmiiksi, näytä niille. Et ole kirjoittaja ennen kuin sinulla on jotain mitä näyttää muille ja mistä saada palautetta. Kirjailijat kirjoittavat valmiita tekstejä.
***
Ei siis ole yhtään huono ajatus palata novellien pariin. Moni kuuluisa kirjailija on aloittanut uransa niiden avulla, oli se sitten ihan vain julkisuuden ja nimen hankkimisessa tai sitten tekniikan kehittämisessä.
Koska sinä olet viimeksi kirjoittanut novellin? Pitäisikö siis jättää se romaani joka kasvaa ja laajenee eikä löydä koskaan loppua hetkeksi sivuun ja koettaa jokin pienempi projekti ja saattaa se kunnialla loppuun?
Jos novellin kirjoittaminen tuntuu täysin latistavalta ajatukselta, älä huoli. Mutta yritä edes. Aloita jokin lyhyt projekti ja katso mitä käy. Jos huomaat, ettei tämä formaatti sovi, sinä tarvit aikaa kertoa tapahtumista, niin kerro. Anna sen paisua romaaniksi. Miksi se olisi huono asia? Kyse on lyhyestä projektista syystä, sen voi keskeyttää ja jos menee pipariksi, niin menköön. Siihen ei pitäisi kulua niin paljoa aikaa.
Jos sinua kiinnostaa, niin tässä on viimeisin kirjoittamani novelli: Odotus. Palaute on enemmän kuin toivottua.
***
Kirjoitin tähän ikään kuin jatkojutun: "Miksi sinun pitäisi kirjoittaa romaani ja milloin." Käypäs lukemassa vasta-argumenttia tälle jutulle ja pohdi, missä kohti itse olet. Romaani vai novelli, on kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti