Viikoraportti: 2 - Kirjamessut ja alkava hulluus

Toinen viikko on nyt takana ja aikamoista menoa onkin ollut. Pikku hiljaa alan oppia mistä tässä on kyse ja mitä pitäisi oikein tehdä. Ehkä. Muutama lukija oli myös löytänyt blogin, mistä suurkiitos kaikille niille jotka ovat laittaneet blogin luettavaksi ja / tai myös kommentoineet! Toivotaan, että teitä tulee viikkojen myötä vielä enemmän!

Blogin pitämistä ja muuta elämää:
Blogi on ollut tällä viikolla niin hyvä, kuin huonokin asia minulle. Toisaalta olen jumittanut aivan liian pitkään sen parissa, mutta samalla se on auttanut minua miettimään näitä kirjoitusasioita paljon enemmän ja motivoinut myös kirjoittamaan ja lukemaan enemmän. Silti taidetaan jäädä tällä viikolla blogin hyödyllisyydessä hieman miinuksen puolelle ihan vain niiden kertojen takia, kun olen täällä turhaan pyörinyt kun mitään syytä ei ole.

Kirjamessut olivat hieno kokemus. Seitsemän tuntia nettosivat kuitenkin vain yhden kirjan, Antti Tuomaisen Synkkä niin kuin sydämeni, ja sekin koska herra itse oli kirjoja signeeraamassa. Paljon olen miehestä kuullut, ja tämä ja aiemmat kirjat ovat pitkään odottaneet minua. Antikvariaateista en löytänyt kirjoja joita etsin, mikä harmittaa suuresti.

Muuten kirjamessuilla tuli koettua yli viisi tuntia eri aiheisia paneeleita ja juttu tuokio Gummeruksen edustajan kanssa. Näistä kaikista tuli hitosti asiaa, jota pitää lähteä pikku hiljaa avaamaan. Suurin juttu itselleni oli se, että tajusin etten voi kirjoittaa kirjaa mitä nyt kirjoitan. Tai toki voin, mutten voi yrittää aloittaa sillä kirjailijanuraani, joten toisiin juttuihin on siirryttävä.

Tulevaa materiaalia:
Tässä olisi nyt muutamakin juttu kisaamassa huomiosta. Keskiviikona laitetaan kuitenkin ensimmäinen laajempi postaus Kirjamessuista, mutta tätä joudutaan varmaan käsittelemään useamman viikon ajan. Asiaa on varsinkin niille jotka eivät olleet messuilla, mutta varmasti myös niille jotka eivät siellä olleet, sillä lähden käsittelemään näitä aika isosti.

Perjantaina alkaa virallisesti Nano, joten ehkä silloin tehdään muistuspostaus, jossa käyn kanssa läpi siitä mitä itse tulen tekemään. Pikkasen pelottaa mitä hulluutta sekin tulee olemaan. Siellä tullaan myös käsittelemään sitä, mitä kirjoitin aiemmin ja mitä nyt, ja varsinkin se, miksi.

Arvosteluista sen verran, että Metro 2033:n yritän saada täksi viikoksi luettua. Pitäisi saada, jotta pääsen toisten kirjojen pariin. Kirjoitan varmaan myös jonkinlaisen arvostelutyyppisen tekstin HS:n Teemasta, jossa oli aiheena Kirjoita ja lue paremmin.

Oma kirjoittaminen:
Kuten viime viikolla suunnittelin, niin lähdin tällä viikolla kirjaamaan ylös mitä ja kuinka paljon kirjoitan. Alla on viikon taulukkoni:

Ma: 700 sanaa keskellä olevaa romaania, yksi kohtaus loppuun.

Ti: 1500 yhteen tuntiin, kaksi kohtausta plus luku loppuun.

Ke: 2500 pakotettuna useamman tunnin ajan, yksi kokonainen luku, joka tosin kaipaa paljon työtä jälkeenpäin. Esimerkiksi yksi käänteen tekevä keskustelu jäi täysin kesken, paljon pohjustettavaa. Kirjoituksen aikana muutama pitempi tauko ja blogia kirjoitettu samalla.

To: 452 alkuun uusi intro, 901 lukuun jonka luulin jo eilen loppuneen, 734 sanan kohtaus aiempaan lukuun jossa pohjustetaan myöhemmin tapahtuvaa.

Pe: Unohdettu merkitä.

La: Ei tekstiä, mutta seitsemän tuntia kirjamessuilla. Eikö se ole sama?

Su: Tämä blogiteksti, 1180 sanan tiivistelmä tekstistä jota työstin, sekä 683 sanaa uutta tekstiä.

Viikon aikana fiktiivistä tekstiä: 8605 sanaa.

Sinänsä olen ihan tyytyväinen kirjoittamiseeni, vaikka paljon enemmänkin olisi voinut saada aikaan, ja oikeastaan olisi pitänyt jos Nanosta halutaan läpi päästä. Muutaman päivänä varsinkin minulla oli useampi tunti aikaa, mutta se kaikki aika meni johonkin aivan muuhun. Internet on yhä pahin viholliseni. Toisinaan aikaa kului siihen, että ei yksinkertaisesti osannut sanoa mitä seuraavaksi tapahtuu, itse kun olen kirjoittaja, joka keksii matkalla, mutta (tästäkin) lisää myöhemmin. Sitten kun nämä kulmat oli saatu hiottua, niin päästin aika vauhdilla eteenpäin. Siitä olen myös ylpeä, että jatkoin lähes kokoajan juonta eteenpäin. Toisinaan jään liiaksi hiomaan jo kirjoitettua ja lisäämään sinne kohtauksia, mutta nyt sorruin siihen vain muutaman kerran. Silloinkin koin sille olevan perusteltu syy. Perusteluita en nyt vain muista. Yksi kirjoittamaton päivä, joka helposti olisi voitu välttää, mutta ehkä sallin itselleni yhden hengähdystauon, varsinkin kun kirjamessut olivat alla? Perjantaista en muista mitään. Silloin tuli vähän kirjoitettua, mutta ei paljoa?

Tänäinen projekti onkin ollut tehdä selvät muistiinpanot siitä, mitä olin nyt kirjoittamassa jotta sen pariin on helpompi palata. Sitten aloitin jo kirjoittamaan uutta-vanhaa tekstiä.

Paremminkin viikko olisi voinut mennä, mutta tästä lähdetään liikkeelle. Toivotaan, että Nano antaa pysyvän sykäyksen jotta saadaan sanamäärät korkeammiksi, sillä varsinkin nyt kun kaiken kirjoittaa viivanalle, niin näkee paljon uupuu. Noin 12 000 sanaa olisi pitänyt saada, ja siitä puuttuu aika paljon nyt.

Ensi viikolla onkin uudet kujeet, jatketaan tätä samaa mutta paljon isommin! Hitosti on asiaa ja harmittaa jäädä kertomatta, mutta pakko jättää ensi kertoihin.