Kirjoittamisesta: Helsingin kirjamessut 2013 - Paneelit

Sisältää Helsingin messujen lauantaidekkaripaneeleista suurimman osan sekä muutaman muun mielenkiintoisen.

Kävin tämän vuoden Helsingin kirjamessuilla lauantaina (26.10). Päivän valitsin sen takia, että silloin oli eniten kiinnostavia paneeleita joita kuunnella. Kun sitten 10.30 istuin ensimmäistä paneelia kuuntelemaan, lopetinkin touhun vasta 16.30. Sen aikana tuli kuunneltua niin mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja, kuin suuria pettymyksiäkin.


Yksi paneeleita yhdistävä tekijä oli se, että aiheesta kuin aiheesta onnistuttiin karkaamaan sivupoluille joita joskus jatkettiin niin pitkään että unohdettiin mistä oli lähdetty liikkeelle. Ei se aina haitannutkaan, joskus päästiin paljon mehukkaampien juttujen äärelle, mutta toisinaan halusi oikeasti kuulla aiheesta mitä tuli (uskoi tulleensa) kuuntelemaan. Muutaman kerran nousin kokonaan pois, kun paneeli ei ollut mitenkään kuuntelemisen arvoinen.

Harmillista oli se, että aikaa oli vain 20 minuuttia per paneeli. Tässä ajassa ei hirveän syvällisesti ehditä mitään pohtia, varsinkin kun panelisteja oli neljä ja haastattelija halusi kertoa myös oman mielipiteensä. Myös paneelien yleistunnelma vaihteli kiusaantuneen hiljaisesta ratkiriemukkaaseen. Oli hauska päästä kuuntelemaan suomalaisten kirjailijoiden mietteitä kirjoista ja kirjoittamisesta, mutta toivoisin että aikaa olisi paljon enemmän.

Jos saisi järjestettyä oikeasti kunnon messut, jossa näihin keskityttäisiin niin paljon? Määrä ei aina nimittäin korvaa laatua, ja toisinaan pitää vähän aikaa jutella ennen kuin kunnolla pääse aiheen äärelle. Ymmärrän että kaikki haluavat mainostaa kirjojaan, mutta heidän mielipiteensä kirjoittamisesta ja siihen liittyvistä aiheista kiinnostaa myös hyvin paljon.


Joka tapauksessa, tässä on minun kuuntelemani paneelit ja niistä tehdyt muistiinpanot. Esiintyjätiedot on otettu Messulehdestä, joten jos joku kokoonpano on muuttunut, pahoittelen. Haluan myös muistuttaa, että kyse tosiaan on paikan päällä tehdyistä muistiinpanoista, joita olen puolen viikon jälkeen alkanut paisuttaa. Pahoittelen jos kerron jonkun jutun virheellisesti, toivottavasti en ainakaan laita vääriä sanoja kenenkään suuhun. Jos olit paikalla ja huomaat virheen, kertokaa toki.

Muuten haluan vain sanoa, että toivottavasti te saatte tästä jotain irti. Olen repinyt kaiken ylimääräisen ja yrittänyt kertoa vain sen, minkä koin tärkeäksi.

Helsingin Kirjamessujen 2013 lauantaipäivän (26.10) aikana kuunnellut paneelit:

10.30 Elämää ensimmäisen dekkarin jälkeen
- Haastattelijana Keijo Kettunen, kirjailijat Tommi Liimatta, Minna Lindgren, Pasi Luhtamäki, Kimmo Miettinen.
Ensimmäinen luento, ehkä kiinnostavin koska kyse on esikoiskirjailijoista ja olen itsekin kirjoittamassa dekkaria. Todellisuus iskee kuitenkin kasvoille. Nämä ovat täysin eri ihmisiä ja tekevät täysin eri asioita kuin minä. Paljon vanhempia, ja heidän dekkarinsa eivät muistuta mitenkään omaa käsitystäni dekkarista. Haastattelija on kuivahko ja koko esitystä leimaa pieni jäisyys ja kankeus. Kyllä tätä kuuntelee, muttei ollut sitä mitä halusin, ei oikein auttanut. Parhaat jutut olivat kirjoittamiseen liittyvät kommentit.
- Kirjailijoiden keski-ikä vaikuttaa olevan varsin korkea, kaikilla jollain tavalla aiempaa kokemusta. On, tai ollut toimittaja, kirjoittanut aiemmin toisia juttuja.
- Kaikki sanovat olevansa omaperäisiä, eikä heillä ole niin sanottua "perinteistä" dekkaria (onko se sitten enää omaperäistä olla omaperäinen?). Ei siis löydy poliisia tai etsivää. Kirjoista sanottiin myös, että rikos ei välttämättä selviä ollenkaan tai etteivät ne tunnu lukiessa dekkareilta.
-  Yksi kirjailijoista kertoi kirjoittamisestaan: Hän on toimittaja joka selvitti asiaa (miten vanhuksia kohdeltiin hoitokodeissa). Hänelle selvisi tämä kamala totuus, jonka hän halusi kirjoittaa ja tuoda esille. Ei kuitenkaan uskonut, että pystyy tuomaan sen esille toimittajana, joten siirtyi fiktiivisen kirjoittamiseen. Hän arvioi kirjoittamisen kestäneen vuoden, jonka aikana hän kirjoitti tekstin kolmesti läpi. Ensimmäisellä kierroksella loi hahmoja, toisella tyyliä, jonka jälkeen meni kustantajalle. Kustantaja sanoi että kirja tarvitsee jännitystä, siitä puuttuu se juoni, jonka kirjailija sitten lisäsi. Lopuksi jäi vielä siistiminen. Kustantaja halusi tästä trilogian, joten häntä erikseen kiellettiin tappamasta hahmoja.
- Toinen kirjailija kertoi kirjoittaneensa kaiken myös vuodessa. Kirjoitti tekstin kahdesti läpi saatuaan kelalta-apurahaa. Kirjoitettuaan kirjan kerran läpi, hän piti vuoden tauon jolloin ei koskenutkaan tekstiin. Jos sai ideoita, kirjoitti ne ylös itselleen, muttei koskaan katsonut tekstiä, vasta vuoden kuluttua kävi sen läpi. Oli saanut tekstin aloittavan idean vartissa.
- Kolmas kirjailija kertoi että hänellä on oltava deadline. Kirjoittaminen on työtä, jota hän tekee ja sillä on oltava tavoitteet. Juuret toimittajantyössä.
- Neljäs kirjailija kertoi kirjoituksen kestäneen noin neljä kuukautta. Kyse oli myös yhdestä ideasta jota oli muhinut pari vuotta.
- Yksi kirjailijoista myi Likelle suoraan yhdeksänosaisen sarjan.

11.00 Harmaa alue ja alamaailma dekkareissa
Haastattelijana Antti Turunen, kirjailijat Marko Leino, Matti Rönkä, Christian Rönnbacka, Jarkko Sipilä
Tässä tunnelma on jo paljon letkeämpi, miehet osaavat esiintyä ja heillä on mielenkiintoista sanottavaa. Kuuntelee mielellään, vaikka itse aihetta, alamaailmaa, ei oikeastaan käsitellä. Paneeli on kuitenkin hyvällä mielellä ja useaan kertaan saa nauraa ääneen.
- Ei ole absoluuttista hyvää tai pahaa. Kukaan ei ole vuorokauden ympäri paha. Kaikissa on molempia puolia. Ehkä on hyvä isä? Jokaisella rikollisellakin on äiti.
- Alamaailmassa kiinnostaa juuri ristiriita. Tietyssä mielessä sitä voi verrata täysin tavalliseen elämään ja työhön. Ei rikollisenkaan päivä välttämättä lähde käyntiin ilman aamukahvia. Voidaan tehdä hyvin järjestelmällistä työtä kun selvitetään miten seuraava keikka toteutetaan, joka voi muistuttaa hyvin paljon vaikka rakentajan projektia.
- Taustatyö mitä he tekivät rikollisuuteen liittyen koostui oikeista haastatteluista ja siitä, kun oli käyty kuuntelemassa oikeudenkäyntejä. Miten saatu haastatteluja rikollisilta, ei käyty läpi.
- Joskus motiivi voi olla täysin looginen ja järkevä. Kosto? Joutuu tehdä talousrikoksen perheensä puolesta? Toisaalta motiivi voi olla kaikkea muuta, kuten lapsenmurha, jossa ei ole mitään syytä, ei mitään järkeä.
- Kirjoittaja tuo oma tunteet tekstiin. Yksi kirjailijoista toi mielipiteensä esiin, ettei kirjoittaja voi koskaan tuoda mitään muuta kuin oman itsensä tekstiin, oman peilikuvansa.
- Sipilän vinkki: Älä koskaan lopeta kohtausta kokonaan, vaan jätä pari kappaletta kirjoittamatta. Näin teksti muhii takaraivossa vielä kirjoittamisen jälkeenkin.
- Matti Rönkä toi esille mielipiteensä kahdenlaisista kirjoittajista. On saksalaisia insinöörejä jotka tekevät kaiken tarkan suunnitelman mukaan, ja Jumalan käden ohjaavia, jotka päätyvät minne päätyvät. Hänen mielestä suunnitelmallisuus on tehokkaampaa
- Kellään kirjailijoista ei ollut mitään ongelmaa siirtyä kohtauksesta jossa ollaan rikollisen näkökulmassa, ja siitä suoraan poliisin näkökulmaan.
- Useat kertoivat, että poliisit ja rikolliset ovat kehuneet heidän tekstejään. Kehuttu hyvin realistisiksi.

11.30 Lisää naisia kehiin eli tekeekö kotimaisten naisdekkaristien buumi tuloaan?
- Haastattelijana Leena Korsumäki, kirjailijat Leena Lehtolainen, Outi Pakkanen ja Vera Vala
Ei ollut oikein oma juttu. Kerrottiin enemmänkin miten naisdekkaristeilla on mennyt ja kehuttiin toisia vuoronperään, varsinkin kun mukana oli kaksi suurinta naisdekkaristia. Vahvat esikuvat naisilla.
- Naisilla on aluksi ollut vaikea lyödä dekkareilla läpi, ala on selvästi miesvaltainen suomessa. Aina ollut vain kourallinen ihmisiä. Kymmenen vuotta sitten naisdekkaristeja Helsingin kirjamessuilla oli 4, miehiä 11. Tänä vuonna 9 naista ja 20 miestä.
- Tuodaan esille kuinka vaikea on tunkea ruotsinmarkkinoille. Kerrotaan myös, että se ei ole ainoastaan suomalaisten ongelma, myös muut pohjoismaat valittavat miten vaikeaa on saada kirja Ruotsiin.
- Kirjailijan oma ääni on tärkein ja siitä on pidettävä kiinni.
- Vaikka kyse onkin dekkarista, ei tarvitse olla mitkään verikekkerit. Voi myös näyttää kaunista elämää.
(- Yhden kirjailijan dekkareissa on oikeasti reseptejä. Mitäköhän tekstiä tämä on?)
- Lukijat vaativat sarjojen jatkamista, he haluavat palata samaan maailmaan ja hahmojen luo kerta toisensa jälkeen.

12.00 Miten vuoden johtolanka palkinto -palkinto vaikuttaa kirjailijan uraan?
- Haastattelijana Tiina Torpa, kirjailijat Marko Kilpi, Reijo Mäki, Harri Nykänen, Markku Ropponen
Jos jossain keskustelussa mentiin ohi aiheesta niin tässä. Ainoa asia, minkä kuulimme palkintojen, ei edes pelkästään johtolangan, voittamisesta, oli se, että hyvältähän se tuntui. Kivaa on. Silti tästä syntyi hedelmällinen keskustelu, jossa "uudet ja vanhat" kertoivat omia mielipiteitä. Ainoa jossa oli oikeasti vähän eriäviä mielipiteitä, siksi tuntui todella mielenkiintoiselta. Vuoden johtolanka -palkinto on siis Suomen dekkariseuran antama vuoden dekkari palkinto.
- Kaikilla tuntuu jälleen olevan ennestään jotain kokemusta. On toimittajia, Kilpi on itse poliisi, on kirja-alan miehiä, kirjastonhoitajaa ja käsikirjoittajaa.
- Kilpi: Kirjoittaminen on henkisesti rasittavaa. Se valvottaa häntä ja häiritsee pitkän aikaa koska käy juttua jatkuvasti mielessään läpi. Hän ei itse lue dekkareita, koska haluaa varjella omaa ääntään.
- Oman äänen saa lukemalla ja kirjoittamalla mahdollisimman paljon. Selvittämällä, mikä on ideaaliteksti, mitä se on sinulle. Pienet yksityiskohdat luovat sen oman äänen, kuten huumori. Lopulta ääni puskee väkisinkin esiin. Nykänen väitti, että jos lukija ei tietäisi, voisi hyvin luulla hänen kolmen kirjasarjan olevan eri kirjoittajien tekemiä. Ääni on kuulemma niin erilainen.
- Esitystapa on tärkein, ei pelkkä verellä ja väkivallalla mässäily.
- Sitten tuli eriäviä mielipiteitä. Toiset sanoivat, että tabut ovat syistä eikä niistä tarvitse kirjoittaa, on rajoja joita ei ylitetä. Nykänen sanoi itse, ettei kirjoita pedofiliasta, se on yksi henkilökohtainen raja. Tekstin mitä tekee ei tulisi ahdistaa itseä. Kirjoittaminen voi olla liian rankkaa koska kirjailija ei osaa ottaa tekstiin enää etäisyyttä. Kilpi taas on jo kirjoittanut pedofiliasta. Hän väittää että juuri pitää kirjoittaa siitä, mistä ei saisi kirjoittaa. Kun häneltä kysyttiin mistä et kirjoittaisi, hän vastasi kysymykseen, ja tajusi heti sen jälkeen, että juuri siitä hänen pitäisi kirjoittaa.
- Kaikessa on tärkeintä löytää ilmiöt, kysymykset miksi näin tapahtuu ja syyt niille. Oli kyse sitten tabusta, tai se, että kirjoittaa lähellä todellisuutta.
- Kilpi kommentoi sitä, että ihmiset reagoivat kirjoihin jo ennen sen lukemista. Aihe joka värisyttää heti alkuun.

12.30 Ruotsalainen dekkarikuningatar Helsingissä
- Haastattelee Marianne Peltomaa, kirjailija Liza Marklund
Yhtäkään rouvan teosta en ole lukenut. Haastattelu oli ruotsiksi (okei, oli siinä tulkki) ja käytiin läpi kirjoja, joita Marklund oli kirjoittanut. Enemmänkin faneille jotka näkevät idolinsa. Lähdin aiemmin pois. Marklund kyllä kertoi, että sai ideat teksteihin mitä nyt kirjoittaa jo aikoja sitten.

13.00 Kirjailijaksi alle 33-vuotiaana
- Haastattelee Terhi Rannela, kirjailija Nelli Hietala
Taas mielenkiintoinen lähtökohta joka petti täysin. Pointtina siis se, että esikoiskirjailijan keski-ikä on 33 vuotta (700 kirjailijaa kirjailijaliitossa), ja nyt haastatellaan yhtä joka "teki sen", ja tuli kirjailijaksi ennen maagista rajaa. Haastattelijan itsekin mainostettiin tulleen kirjailijaksi ennen tätä, mutta hän ei kertonut asiasta. Haastattelija muutenkin oli liian... persoonallinen. Joitain hyviä ideoita, mutta enemmänkin vain fanitetaan toista. Ei oikeasti käyty läpi tätä nuorena kirjoittajaksi, mikä on sääli, koska dekkariesikoiskirjailijat eivät vaikuttaneet olevan ihan 33 vuotta vanhoja, joten tämä olisi voinut paikata asian.
- Haastateltu halusi kuvataiteilijaksi. Lukiossa kuitenkin tajusi, ettei siitä tule mitään. Ulkomaanmatkalla kirjoitti paljon, josta ajatus lähti kytemään. Kirjoitti kaksi kirjaa ennen julkaisemaansa, tarjosi näistä ei-julkaistuista vain toista aiemmin.
- Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kirjallisuusoppia. Sanoi, ettei tästä kirjallisuusteoriasta liiemmin ollut hyötyä kirjoittamisessa. Kävi myös Oriveden kirjoituskurssin, jota kehui siten, että sai käyttää vuoden vain kirjoittamiseen. On itse ollut kirjoittajapiireissä, ja kokee ne hyödyllisiksi.
- Yleisimmät kysymykset kuulemma mitä kirjailijoilta kysytään on, mistä sait idean ja paljonko sai rahaa? (Kuulemma esitelmiä tekevät pojat kysyvät tätä).
- Tässä tapauksessa kirjoittaja oli saanut idean kirjoitusoppaasta. Hän kirjoitti rutiininomaisesti joka päivä ja aina jotain, halusi tai ei. Paljon ideoita oppaista. Kirjan idean antanut tehtävä oli seuraavanlainen: Etsi kaksi kuvaa ja yhdistä ne toisiinsa, kerro näistä tarina. Kirjoitti kirjaansa vuoden.

13.30 Kirjailija ja dekkarikilpailut
- Haastattelee Paula Arvas, kirjailijat Saara Kesävuori, Martti Linna, Milla Ollikainen
Jälleen kerran aivan erilaista kuin luuli. Oletin nuorekkaita, tai edes noviiseja kirjoittajia, jotka ovat lyöneet itsensä läpi kilpailuissa. Sen sijaan kirjailijat olivat jo aiemmin kokeneita joilla oli kirjoittajapohjaa. Toimittaja, joka halusi tehdä jotain muuta ja kerrankin oli aikaa. Kirjailija joka halusi koettaa pystyykö kirjoittamaan dekkaria ja yritys vaihtaa alaa. Kaiken kaikkiaan jopa puuduttava keskustelu. Omia yksinäisiä ja irrallisia monologeja, ja aihe jäi täysin käsittelemättä. Mikä merkitys kilpailulla oli, muukin kuin että "kyllähän se ohjasi ja sai julkaisemaan kirjani", jäi huomiotta.
- Kilpailuissa kehuttiin anonymiteettiä. Pelkkä tekstisi merkkaa, ei se tunteeko joku sinut, olet vain työsi armoilla joka joko toimii tai ei. Kilpailut myös motivoivat, antoivat aiheita ja niissä oli deadline, joka pakotti kirjoittamaan.
- Monella oli vankka lukupohja. Monet kertoivat että olivat lukeneet kaikki mahdolliset dekkarit, jotka oli koskaan saanut käsiinsä.

14.00 Näin pääset kirjailijaksi ja mitä sitten tapahtuu?
- Haastattelee Katja Leino, kirjailijat Katja Kallio ja Sami Rajakylä, sekä kustannuspäälliköt Antti Kasper ja Jaakko Pietiläinen
Pienen lavan ympärille oli kertynyt suuri yleisö, joista suurin osa on varmasti tulevia kirjailijoita. Hyväkin niin, sillä nyt puhuttiin asiaa ja mielenkiintoisesti. Kirjailijoiden omat asiat eivät niin sykähdyttäviä olleet, he enemmänkin kertoivat suhteestaan kustannustoimittajaan jota kuvailivat luottamukselliseksi ja tärkeäksi. Kustannuspäälliköt olivat oikeat tähdet tässä, hehän sen kaiken tekevät. Tällä kertaa myös kerrottiin oikeaa asiaa, jota kannattaa kuunnella. Ei tietenkään ollut mikään yhtä vinkkiä "näin kirjailijaksi", mutta paljon asioita. Ehkä esikoiskirjailijan elämää kirjan julkaisun jälkeen olisi voinut käydä enemmän läpi? Ehkäpä parhain keskustelu koko päivänä.
- Synopsis ja juoni eivät riitä loppujen lopuksi mihinkään. Käsikirjoituksen on oltava romaani. Siinä on oltava alku, keskiosa ja loppu, eheä kokonaisuus.
- Tuotiin esille, että kyllä, tausta voi auttaa. Se voi parantaa mahdollisuuksia. Tällä ei käsittääkseni tarkoitettu vain sitä, että sinulla on kirjoittamistaustaa, vaan myös sitä, että kustannustoimittaja / -päällikkö, tuntee sinut jollain tasolla.
- Tekstin on herätettävä mielenkiinto. Eri osa-alueita missä voi onnistua, on ääni, ilmaisu ja tarina. Kaikessa ei kuitenkaan tarvitse tai välttämättä voikaan itse onnistua. Lähtetyt tekstit otetaan sisään editoitavaksi yhdessä.
- Joskus tarina ei vain sovi tietylle kustantajalle, oli se hyvä tai ei.
- Kirjailijalta halutaan jatkuvuutta. Etsitään jota kuta, jolla on tulevaisuus. Vaikka lähetetty teksti ei olisikaan uusi Finlandia teksti, niin kirjailijasta voidaan nähdä, että kyllä tämä osaa sen ja hänessä on paljon potentiaalia.
- Tekstin on vedottava tunteisiin, sen on kouraistava lukijaa.
- Kustannustoimittajat käsittelevät tekstejä yhdessä. He viettävät viikottaisia kokouksia jossa päättävät kuka lähtee lukemaan pidemmälle ja mitä tekstiä.
- Tärkeintä on yhteinen näkemys kustantajan kuin kirjailijan kanssa. Loppujen lopuksi kustantaja on se hioja, kirjailija se timantti, joka täytyy saada säihkyväksi. Voi olla hyvinkin armoton, mutta se kuuluu asiaan. Toinen kirjailijoista kertoi, että kirjasta puuttui alku ja loppu, ja toimittaja pisti kirjoittamaan ne kerta toisensa jälkeen uudestaan, kunnes se oli hyvä. Kun kirjailija ei kirjoittanut "oikeaa" loppua, koska ei halunnut mennä niihin aiheisiin, toimittaja pisti sinne, mikä lopulta osoittautui oikeaksi suunnaksi.
- Kustantaja tarjoaa editointi palveluja. He kääntävät ja vääntävät toimittajan kanssa tekstiä, yksi isoin plussa kustantajalla (kun vaihtoehtona on julkaista itse). He välittävät ja auttavat näkemään tekstin, jolle sinä olet sokea ja puolueellinen. Luottamuksellinen, intiimi suhde toimittajan kanssa.
- Tärkeintä on kirjoittaa ja lukea. Löytää se oma ääni esikuvien kautta. Kehotettiin etsimään inspiraatiota muista ilmaisumuodoista, musiikista, elokuvista, sarjakuvista.
- Sinun on rakastettava sitä, mitä teet.

14.30 Käännöskuninkaalliset
- Haastattelijana Emma Alftan, kirjailijat Sofi Oksanen ja Antti Tuomainen
Haastattelussa on Suomen kultalapsi Oksanen ja toinen itsensä lujaa läpi lyönnyt Tuomainen, joiden kirjoja on käännetty viime aikoina hyvin paljon. Pääsin paikalle puoli tuntia myöhässä (tämä oli tunnin esitys, muihin 20 minuuttiin verrattuna), mikä harmittaa. Toisaalta koin suuren valaistuksen kustantamonedustajan keskustelussa jossa olin tätä ennen. Minulla jäi aika hatara kuva siitä, mitä täällä kerrottiin, mutta jotain sain ylös. Mielellään olisi nähnyt koko esityksen.
- Kun sinut lähetetään ulkomaille kirjamessuille ja edustustilaisuuksiin, se on viesti kustantajalta että sinuun halutaan panostaa, olet heille tärkeä kirjailija.
- Ulkomailla eteneminen on taktikointia ja suhteiden luomista. Oksanen kertoi esimerkin jossa menisi ulkomaille pieneen, jopa mitättömille messuille, vain jotta tapaisi yhden henkilön. Tämän henkilön tapaamisella hän lunastaisi paikan hyvältä paikalta paljon isommassa messussa.
- Suomalaiset ovat Pohjoismaista vähiten kansainvälisiä, me emme vie ja mene ulkomaille. (Oksanen väitti tämän johtuvan vähäisestä määrästä maahanmuuttajia, ei ole sitä kulttuuritieto-taitoa.)
- Kun lähetään myymään ulkomaille, kyse on lopulta tarinasta. Sitä pitää toki osata myydä, mutta se pitää ensin kiinnostaa, toisella pitää herätä mielikuva, että sen haluaa lukea ja kuulla lisää. Miten asiat esitetään ja kerrotaan on tärkeitä.
- Suomessa ei välttämättä osata sanoa mistä on kyse kun tulee uusi kirja. Esimerkiksi Oksasesta tai Tuomaisesta ei uskottu tulevan suuria, mutta missä he nyt ovat. Ei tiedä mikä on sitten hyvää ja voidaanko sitä myydä ulkomaille.
- On oltava tietoinen markkinoista maailmalla.
- Oksanen kertoi, ettei erityisesti oppinut kouluissa kirja-alasta, ja kirjailijaksi tullessaan hän joutui opettelemaan vaikka kuinka paljon uusia asioita kirjojen myyntiin ja näihin liittyvistä asioista.

***

Eli tässä oli kirjamessujeni paneeliosuudet. Toivottavasti näistä on jotain hyötyä teillekin! Tässä on käyty monta, monta aihetta, mitä tullaan käsittelemään blogissa vielä enemmän. Muun muassa nopeasti katsottuna omaa ääntä käsitellään ja miten se saadaan esille, minkälaisia eri kirjoittajia on ja kannattaako sinun lukea muiden tekstejä, ja kuinka paljon. Tämä on sen verran tiukka paketti, mutta samaan aikaan hyvin laaja, joten ei huolta. Kyllä tästä järkevämpää saadaan.

Tein kuitenkin muutakin, minä nimittäin sain tosiaan ajan Gummeruksen edustajalta, jotta pääsin vähän keskustelemaan heidän kanssaan. Samaan aikaan siitä opin todella paljon, mutta myös monet ajatukset murskattiin, mikä sinänsä on hyvä, että tapahtui nyt. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää, tässä on jo aivan tarpeeksi.

***

Vielä viimeinen muistutus: NaNoWriMo alkaa tänä perjantaina! Kai sinäkin osallistut?