4/5 pistettä - young adult, dystopia, toiminta, huumori - noin 400 sivua, noin 12 tuntia äänikirjana - the Reckoners sarja, osa 1 - julkaistu vuonna 2013 - kustantanut Delacorte Press - EI suomennettu - kuunneltu äänikirjana
Brandon Sandersonilta ei ole suomennettu yhtäkään kirjaa, mutta se ei hänen suosiotaan hidasta: Amerikoissa Sanderson on yksi suurimmista fantasian kirjailijoista. Hänen nimensä räjähti kaikkien näkyville viimeistään siinä kohti, kun hänet palkattiin viimeistelemään Robert Jordanin Ajan pyörä fantasiasarja Jordanin kuoltua. Mutta osaa Sanderson omiakin bestsellerkirjoja kirjoittaa, joista muun muassa hänen Mistborn ja the Stormlight Archive sarjat. Stormlight Archivesta on ilmestynyt juuri toinen osa ja jo nyt se on noussut huippusuosioon. Yli tuhat sivuiset eepokset ovat Sandersonin leipätyö ja intohimo, mutta se ei tarkoita, että kevyemmät romaanit olisivat hänelle uutta, onhan hän kirjoittanut Steelheartin lisäksi lastenkirjoja.
Steelheart on kuitenkin Sandersonin ensimmäinen yritys ruuhkaiselle nuorten aikuisten markkinoille. Vaikka lähtökohta on turvallinen nuorten dystopia, on Sanderson selvästi tuonut jotain uutta ja merkittävää.
Kirjan minäkertoja, David, asuu Newcagossa, uudesti nimetyssä Chicagossa, mutta vain vähän on enää jäljellä tästä kaupungista. Calamityksi nimetty tapahtuma on muuttanut maailmaa. Tavallisista ihmisistä on tullut supersankareihin verrattavia olentoja ja he ovat saaneet mitä erikoisempia kykyjä. On muun muassa illuusion luojia, miehiä jotka saavat tulen syttymään sormenpäistään, sellaisia jotka osaavat ennakoida muutaman sekunnin päähän, luoda sähköä, ja sitten on Steelheart, mies joka on käytännössä kuolematon. Mikään ase tai räjähde ei lävistä hänen ihoaan ja hän kykenee lentämään ja ampumaan puhdasta energiaa käsistään. Steelheartin kaltaiset miehet ovat nousseet hallitsemaan muuttunutta maailmaa, sillä vaikka miten ihmiset haluavat uskoa, on jokainen erikoisvoimilla siunattu muuttunut kylmäksi raakalaiseksi. Yksikään ei ole käyttänyt voimiaan hyvään ja nyt erikoiskyvyn saaneet Epicit ovat ottaneet diktaattorimaisen hallinnan tavallisista ihmisistä, ja juuri Steelheart johtaa Newcagon kaupunkia.
Mutta David on nähnyt Steelheartin vuotavan verta. Hän on ainoa todiste siitä, että jopa Steelheart voidaan voittaa. Siksi Davidin on päästävä kapinallisryhmän Reckonersin joukkoihin, sillä he ovat ainoat ja viimeiset, jotka suostuvat enää taistelemaan Epicejä vastaan.
Steelheart alkaa perinteisen nuorten aikuisten romaanin tapaan. On minä-kertoja dystopisessa kaupungissa, jossa ihmisiä alistetaan. Minä-kertojan on noustava taistelemaan vastaan, kun kukaan muu ei uskalla ja muu jengi johon hän lyöttäytyy sisältää oman kastinsa erikoisia persoonia. Tarina, joka ollaan kuulut viime vuosina moneen kertaan.
Vaikka perusteet ovat kliseisiä, on kyse kaikesta muusta. Sanderson on onnistunut luomaan täysin omanlaatuisen tarinan ja maailman. Supersankareiden yhdistäminen dystopia romaaniin on hyvin mielenkiintoinen lähtökohta ja Sanderson ottaakin kaiken irti näistä "sankareista". Lähes niin paljon kun on Epicejä, niin paljon on myös erilaisia kykyjä. Kaupunki ja teknologia ovat samalla tapaa muuttuneet Epicien myötä, koko maailma on kokenut muutoksen tuntemattomaan, mutta silti tunnistettavaksi. Uuden maailman luominen on ehdottomasti Sanderson vahvuuksia.
Toinen Steelheartin erikoispiirre on sen huumori. Kertoja David on itse hieman kömpelö sosiaalisissa tapahtumissa ja hän käy omassa päässään vielä erikoisempaa monologia. Näissä on joitain aidosti hauskoja metaforia, kuten kun David vertaa itseään osaksi tiiliseinää sillä erotuksella, että olisi itse tehty puurosta. Päällisin puolin huumori rikastaa tarinaa ja tuo siihen keveyttä, mutta kaikille tämä ei varmastikaan kuitenkaan uppoa ja toisinaan se rikkoo muuten vakavampia tapahtumia. Tämä kiteytyy yhteen hahmoon, jonka tärkeimpänä tehtävänä on ladella huumoria. Hän joko piristää tai sitten rikkoo kirjan muuta tunnelmaa.
Itse kirjan juonessa on vauhtia ja toimintaa tasaisin väliajoin. Kohtauksista löytyy voimaa ja todellista tekemisen tuntua, mikä muistuttaa kesän toimintaelokuvia. Varsinkin äänikirjassa toimintakohtaukset muuttuvat hyvin eläviksi tapahtumiksi, joita on jännittävä seurata. Tasapaino on kuitenkin löydetty, eikä tarina ole jatkuvaa taistelua, mutta kun sitä on, on se jännittävää ja varsinkin tyylikästä.
Vaikka toimintaa löytyy, niin se ei tarkoita, että Steelheart olisi tyhmä kirja. Siinä on paljon nerokkaita ideoita ja Sanderson onnistuu varmasti yllättämään suurimman osan lukijoistaan loppuun mennessä. Huonoa tässä on lähinnä se, että kirjan suurin mysteeri on kysymys miten Steelheart ja muut Epicit voidaan tappaa. Tämä on samaan aikaan hauska, mutta myös epäreilu elementti, sillä käytännössä mikä tahansa voi olla Epicin heikkous. Tästä annetaan esimerkki, jossa Epic voidaan tappaa vain, jos tasan kuusi ihmistä yrittää tappaa hänet samaan aikaan. Lukijalle annetaan vinkkejä ja itsekin pystyy veikata, mutta lopulta vastaus kirjo on aivan liian laaja.
Äänikirja toimii hyvin, joskin osa luvuista on erittäin pitkiä, pelkkä prologi kestää vajaa puoli tuntia. Tätä ei voi siis kuunnella erityisen lyhyissä pätkissä. Kertojalla, MacLeod Andrewsilla, on erinomainen kertojaääni. Hän on monipuolinen siten, että suurimman osan hahmoista tunnistaa suoraa kun he alkavat puhua. Tarinaa on erittäin mielekästä kuunnella, ja äänikirjassa tapahtumat tulevat esille täysin uudella tapaa.
Brandon Sandersonin Steelheart on oiva lisäys ruuhkaiseen nuorten dystopia genreen. Se erottuu muista raikkaalla maailmallaan, huumorilla ja toiminnalla. Niille jotka kaipaavat elämäänsä enemmän haasteita, kuten tuhota supersankarit takaa-ajon aikana, Steelheart on oiva valinta.
Jälkikeskustelu - ei sisällä juonipaljastuksia
Vihdoin, ensimmäinen Brandon Sandersonin kirja, jonka pääsin lukemaan. Olen saattanut jo mainita, että hänen on yksi suurista esikuvistani. Hauskahan se on sanoa, kun vasta nyt olen lukenut häneltä mitään, mutta syitä on monia. Hän opettaa kirjoittamista, ja hyvin opettaakin, on äärimmäisen menestynyt ja kunnianhimoinen siinä, mitä tekee ja muiden kuuleman mukaan myös erittäin hyvä. Sen kaiken lisäksi hän on todella tuottelias. Häneltä on tietääkseni julkaistu jo useamman vuoden ajan kaksi kirjaa vuodessa. Toinen on usein "lyhyempi", eli esimerkiksi Steelheart, ja toinen pidempi fantasiakirja. Jopa dekkaristeilla, jotka kirjoittavat huomattavasti lyhyemmin, on vaikea pysyä vauhdissa.
Siinä on jotain jota tavoitella.
Ensimmäinen vaikutelmani myös oli, että Sanderson todella osaa kirjoittaa. Aina huumori ei maistunut, mutta muuten kirja veti minut mukaansa. Itse kun olen vielä heikkona supersankareihin, niin tässä oli selvä resepti voittoon. Osaa hän kuitenkin myös kirjoittaa, ja se juonenkäänne, oli todella hyvin tehty. Hieman harmittelen, etten keksinyt sitä ja taputan Sandersonille, todella hienosti piilotettu. Tässä juonenkäänne oli tehty sanalla sanoen oikein.
Nyt odottelenkin jo mahdollisuutta päästä seuraavan pariin. Voi olla, että myös äänikirjana, mutta esimerkiksi kehuttu Stormlight Archiven ensimmäinen äänikirja on pituudeltaan 46 tuntia, joten... saa nähdä mitä tässä tekee.
En ole itse Sandersonilta muuta lukenut kuin Ajanpyörän lopetusosat. Täytynee harkita tätä, sillä vaikuttaa arvostelun perusteella kiinnostavalta. Kunhan saisi vain jostain lisätunteja vuorokauteen.
VastaaPoistaTämä oli erittäin vauhdikas teksti, itse vakuutuin ainakin miehen kirjoituksesta. Itseä taas kiinnostaisi Ajan pyörä, mutten ole varma riittääkö itselläkään tunnit. Montako osaa siihenkin tuli? Neljätoista? Ehkä joskus luen ainakin alun, keskiosassa kuulemma vähän lässähtää.
PoistaJooh, neljätoista osaa yhteensä. Sarja kieltämättä jumahtaa aikalailla keskivaiheilla. Mikä korostuu entisestään suomennoksissa, joissa kirja on jaettu useaan osaan. Itse luin lähinä loppuun siksi, että nuorena tuli sarja aloitettua ja parinkymmenen suomenkielisen opuksen jälkeen ei tohtinut jättää keskenkään. Ei sillä Sanderson osasi hyvin hoitaa sarjan loppuun, juoni ryhdistyi kertaheitolla ja kerronta pysyi hyvin samankaltaisena alkuperäiseen verrattuna.
PoistaJoo, näin olen kuullut. Sinänsä kiinnostaisi nähdä mistä on kyse, mutta luulen aika monella muulla olevan sama: ollaan jo luettu niin monta osaa, että halutaan nähdä loppuun. Ehkä joku päivä!
Poista