Tähtivaeltaja on suomalainen science fictioniin, fantasiaan, kirjoihin, sarjakuviin, elokuviin ja ties mihin muuhun keskittynyt lehti. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa ja on Helsingin Science Fiction Seuran lehti, jonka päätoimittajana toimii Toni Jerrman. Joka kerta 100 sivua ja 26 euroa vuodessa!
Onko se sitten hyvä?(Juonipaljastus: tilaan lehteä itselleni.)
Tähtivaeltajan sisältö
Mitä kaikkea sen sivuilta löyty?
Ajankohtaista / uutiset
Alussa esitellään lyhyesti mitä maailmalla tapahtuu. Mahdollisia kirjallisia palkintoja, tulevia leffoja, tulevia sarjakuvia ja kirjoja.
Idea on ihan kiva ja aina se tulee läpi luettua, mutta vähän liian suppeasti tehty. Kaikki on ahdettu niin tiiviisti, että leffoistakin kerrotaan puolikkaan virkkeen verran. Siltikin, täältä löytää aina yllättävää jota ei ollut itse bongannut.
Kirja-arvostelut
Sitä itseään. Omasta mielestäni ehkäpä lehden tärkein osio. Esitellään ja arvostellaan julkaistuja kirjoja. Näitä on ylensä monta, monta aukeamaa joten luettavaa löytyy niin arvosteluista kuin kirjoista itsestään. Arvostelujen pituudet vaihtelevat varsin paljon, toisia hieman isompia kirjoja esitellään puoli sivua, toista vain muutama kappale. Kaikista saa onneksi kiinni sen, mistä on kyse. Joissain tosin on hieman liian paljon juonipaljastuksia minun makuuni. Täältä kuitenkin löytää aina kirjoja joita laittaa omallekin lukulistalle.
Haastattelu / kirjailijajuttu / esittely
Esitelyssä on jollain tavalla ajankohtainen kirjailija. Täällä on ollut muun muassa Finnconissa olleita vieraita tai kirjailijoita, joiden kirjoja on juuri suomennettu. Esitellään heitä itseään, heidän uraansa, mitä ovat ulkomaan kielellä julkaisseet ja jonkinlainen haastattelu. Hyvin mielenkiintoisia juttuja. On aina kiehtovaa kuulla kirjailijoista ja heidän teoksistaan. Toisinaan esitellään suomalaisille hyvinkin tuntemattomia kirjailijoita, mikä on sinänsä hauskaa, mutta kun heidän tuotannostaan on suomennettu vain yksi teos, niin... Mielellään heistä lukee, mutta näissä tapauksissa enemmän saavat ne jotka lukevat enemmän englanninkielistä kirjallisuutta ja voivat tutustua lehden luettuaan kirjailijan tuotantoon.
Sarjakuva-arvostelut
Tämä osio on puoliksi esittelyä, puoliksi arvostelua. Monen teoksen nimi nostetaan ylös, kerrotaan lyhyesti mistä on kyse ja sitten onko se arvostelijan mielestä kannattava hankinta. Mistä muualta tätä tietoa löytäisi? Mahtavaa!
DVD-arvostelut
Ei kuitenkaan sitä, mitä aluksi luulisi. Ei, täällä ei ole uusimpia DVD-julkaisuja, ei sinne päinkään. Tähtivaeltaja arvostelee nimittäin sellaista underground-tuotantoa josta ei koskaan ole kuullutkaan. Eikä välttämättä tarvitsisikaan.
Löytyy import elokuvia niin Jenkeistä kuin Aasiasta ja Euroopasta ja myös suomalaisia ale-laarin löytöjä. Hyvin kertoo se, että osalle elokuvista on annettu arvosana viisi viidestä tai yksi viidestä, riippuen siitä mistä tykkää. Vain todelliset elokuvanystävät ja ne, jotka haluavat etsiä jotain mitä katsoa päihtyneenä ja nauraa sitten, etsivät nämä elokuvat käsiinsä. Ehkä lehden oudoin osio, mutta samaan aikaan viehättävä. Arvostelut ovat usein kirjoitettu elokuvaa vastaavalla tyylillä, siitä plussaa.
Elokuva-arvostelut
Uusimmat elokuva-arvostelut. Tai uusimmat ja uusimmat. Lehti kun on, niin ainahan se on vähän myöhässä. Välillä ollaan hyvin myöhässä. Viime lehdessä taisi olla arvosteltuna leffa jota ei enää pyörinyt lehden julkaisu aikaan kuin pienimmissä saleissa yömyöhään. Hieman turha osio sillä netti on pullollaan tuoreempia elokuva-arvosteluja ja arvostelijoilla on hyvin, hyvin jyrkät mielipiteet. Heidän mukaan suurin osa mitä julkaistaan on kauheaa moskaa, mistään ei oikein tykätä.
Sarjakuva
Tähtivaeltajassa on ollut useampiakin sarjakuvia. Nyt loppui hyvin pitkään jatkunut suomalainen zombitarina, sen lisäksi on ollut Teräslilja, yhden kerran scifi-sarjakuvia ja muuta mukavaa.
Idea on mielestäni hauska, mutta olen kyllä miettinyt että tämä on enemmänkin sivujen tuhlausta. Haluaisin mieluummin tämän tilalle jotain konkreettista tekstiä ja uutta juttua. Sarjakuvat nimittäin lukee kerran läpi ja jättää sikseen. Osassa vielä on niin yksinkertainen tyyli, ettei niitä paljoa jaksa tuijotella tai palata niiden pariin. Huumorisarjakuva Teräslilja on ehdoton helmi, muuta ovat aika yhden tekeviä.
Englanninkielisten kirjojen esittely
Näitä on vaihdellen muutama erillistä osiota. Ensin esitellään aukeamman verran genrekirjallisuutta ylipäätänsä muutamalla virkkeellä per kirja, toisessa osiossa vähän syvemmin, usein jostain tietystä aiheesta. Kuten jo sanottu, itse kun en paljoa lue englanniksi, niin en hirveästi näistä ole saanut irti. On kuitenkin hauska nähdä minkälaista kirjallisuutta on tullut ja kehuttu, mutta sen enempää se ei minulle tarjoa. Toiset jotka lukevat englanniksi arvostanevat tätä vielä enemmän.
Novelli
Tähtivaeltajassa on usein vähintään yksi novelli, toisinaan enemmän, kahdesta kolmeen. Novellit voivat olla monestakin suunnasta. Yksi on esitellytä kirjailijalta itseltään. Toiseksi Tähtivaeltaja järjestää vuosittain novellikilpailun, jonka antia lehti myös esittää sivuillaan. Joskus taas novelli on jostain täysin toisesta suunnasta, suomalaiselta tai ulkomaalaiselta kirjailijalta.
Hienointa Tähtivaeltajan novelleissa on nämä ulkomaalaiset novellit. He suomentavat itse novelleja joita ei ole ennen suomennettu tai edes nähty suomalaisilla markkinoilla. Ne ovat antoisimpia luettavaa. En esimerkiksi edes tiennyt Lauren Beukesin kirjoittaneen novelleja, kun löysin yhden lehden kansien välistä. On jossain vanhassa versiossa ollut George R. R. Martininkin novelli! Ei näitä oikein muualta löydä.
Toisaalta taas en erityisesti pidä lehden novellien tyylistä. En tiedä olenko tässä yksin, mutta mielestäni lehteen on valittu hyvin sekavia, abstrakteja ja muutenkin, kummallisia, novelleja. Harva on mitään peruskauraa, vaan niissä lähdetään täysin uusille ja oudoille urille. Toisinaan ne ovat mielestäni raskaslukuisia ja muutenkin puuduttavia. Miten he ovat löytäneet tällä tavalla yhtä vinksahtaneita novelleja eri kirjailijoilta? Kaikki kuitenkin luetaan, on se sentään erilaista luettavaa ja olen löytänyt lehden sivuilta novellin, joka nousi heti yhdeksi kaikkien aikojen lempinovellikseni: Gene Wolfen Tohtori Kuoleman saari ja muita kertomuksia. Tämä on herra Wolfen yksi kolmesta suomennetusta novellista, kaksi niistä oli Tähtivaeltajassa, kolmas muualla. Että niin.
Sekä paljon muuta
Vähän vaihdellen löytyy kaikkea muuta. Pelejä on esitelty, mikä on ollut vaihdellen ihan hauska, toisaalta vähän tylsä (mikä johtuu lähinnä siitä, että tiesin jo kaiken mitä kerrottiin). Rakkautta ja anarkiaa elokuvafestivaalit ja toiset sen tyyppiset saavat usein oman osionsa, jossa esitellään paljon varsinkin aasialaista elokuvaa. Lehdestä löytyy vähän mitä vain, aina jännittää mitä nyt on tulossa.
Tähtivaeltajasta, siis se niin kun kutsuttu arvostelu
Kuten jo mainitsin, niin minä tilaan kyseistä lehteä. Sen verran hyvänä pidän sitä. Siinä on paljon mielenkiintoisia kirja, sarjakuva ja elokuva esittelyjä, arvosteluja ja täysin uusia juttujua kirjailijoista ja kirjoittamisesta. Itse en ole pahemmin tämänlaisiin törmännyt Suomessa, joten on pirun hienoa että tämmöinen lehti löytyy. (Portti olisi toinen, mutta siitä myöhemmin.)
Täytyy kuitenkin sanoa, että lehdellä on omanlainen tyylinsä. Tästä tuli jo vähän sanottua tuossa novelli-jutussa ylempänä, mutta tämä omaleimainen tyyli koskee koko lehteä. Paljon johtunee siitä, että lehden päätekijöitä on kourallinen ja Tähtivaeltahan vanhoista punk-henkisistä juurista. Sama koskee näitä DVD-arvosteluja. Täysin outoja elokuva arvostellaan ja ollaan niistä innoissaan, kun joku elokuva on niin päätön että nelivuotiaskin olisi voinut tehdä se paremmin. Elokuvateatterien tarjontaa taas mollataan, taas tätä moskaa.
Tyyliin on vain sopeuduttava ja mielestäni se on mukavan kepeä. Silti se ärsyttää toisinaan. Varsinkin kun toisinaan lähdetään lyttäämään jotain asiaa täysillä. Mikään ei arvostelijan mielestä ole hyvää ja kaikkia on sieltä ja syvältä. Ei sellaista paljoa jaksa lukea. Tähtivaeltajalla tuntuu olevan sellainen oma pieni jenginsä, lehtiä lukemalla on vain sulauduttava joukkoon.
Heikkohermoisemmat saattavat haluta kuulla, että lehdessä on jonkin verran rumaa kieltä. Samaten löytyy alastomuutta. Ei paljon, mutta vähän. Joskus on otettu kuvakaappaus elokuvasta jossa näkyy aasialainen nänni tai anime tissi. Aika mietoa kamaa, mutta silti. Kansien tyyli vaihtelee psykedeelisestä outoon, kummalliseen ja jopa häiritsevään. Joku ennakkoluuloisempi luuli minun lukevan hentaita lukiessani näitä armeijassa. Kaikki eivät välttämättä halua näyttää siis seinillä.
Lopputuloksena minä pidän Tähtivaeltajasta hyvin paljon. Neljä kertaa vuodessa ilmestyessään se piristää hyvin vuotta. Kaikkia joita genrekirjallisuus vähänkin kiinnostaa, kannattaa suunnata ja tutkia tämä galakseja halkova jättiläinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti