Viikkoraportti: 9 - Ideoita tulee, mutta kirjoittaminen tökkii

Vähän ollut hankala viikko kirjoittamisen suhteen, mikä on todella suuri harmi. Okei, koska ei ärsyttäisi ettei saa kirjoitettua. Nyt se vain ärsyttää kahta kauheammin koska ensi viikkoni on niin täynnä ohjelmaa, että taitaa jäädä aika monta tyhjää päivää. Tässä on nyt ollut tasainen lasku viikon saldossa. Onneksi ideoita on tullut.

Jotain hyvää sentään: sain sen haastattelun Piia Kaikkoselta.

Viikon elokuva: Itse Ilkimys 2
Tällä viikolla tuli katsottua vain yksi elokuva, ja jostain syystä se sattui olemaan lapsille tarkoitettu Itse Ilkimys kaksi. Olen nähnyt hitiksi nousseen ensimmäisen osan ja täytyy sanoa, että siitä jäi paremmat fiilikset. Se oli jopa aikuisille aika hauska (tai näin muistelen). Tämä oli taas enemmän tällaista tasapaksua. Muutaman naurahduksen se sai irti, mutta ei sen enempää. Ei tässä ollut sitä animaatioiden nerokkuutta joka naurattaa aikuisia ja lapsia eri syistä. Steve Carrelin ääninäyttelemä Gru oli kyllä valloittava ja minionit hauskoja, joskin niitäkin olisi voinut olla enemmän. Jotain mahtavia ideoita siinä oli, mutta olisivat voineet saman tien lyödä tarinan vielä enemmän yli. Lapsille varmasti uppoaa.

Tulevaa materiaalia
Ensi viikolla käsitellään aihetta Kirjoita siitä, mistä itse haluat. Miksi ei tulisi kytätä sitä mitä muut haluavat, tai paremminkin muka haluavat, vaan kirjoittaa siitä mikä sytyttää itsessä halun kirjoittaa.

Tulevaisuudessa on tulossa tosiaan kirjailija Piia Kaikkosen haastattelu. Tai haastattelu muotoon sen varmaan kirjoitan, vaikka olikin kirjaston järjestämä lukupiiri jossa kaikki "haastattelivat" Kaikkosta. Ihan hauska tapaus ja jos siellä olisi enemmän kirjailija vieraita, niin ehdottomasti osallistuisin. Tai omaa ikäluokkaa, muut kun olivat vähintään 25 vuotta itseäni vanhempia. Koska haastattelu julkaistaan ja vielä mysteeriksi, samoin kuin se Mike Pohjolan haastattelu. Teen haastatteluni niin, että minä kirjoitan haastattelun puhtaaksi ja lähetän sitten kirjailijalle hyväksyttäväksi, jotta teksti olisi kirjailijan itsensä näköinen. Eli tehtyäni sille omat temppuni, odotamme vain mestarin hyväksyntää. Katsotaan miten nopeasti Piia saa sitten tehtyä, parin kolme viikon päästä aikaisintaan. Mikeä odottelemme yhä, mutta hei, kun vain joskus saataiisiin niin hieno homma!

Ensi viikon arvosteluksi lätkäistään Risingshadowille tehty Batman: Pöllöjen kaupunki. Olettaen tietenkin, että se päätyy myös sille sivustolle.

Omasta lukemistani sen verran, että olen Vartijat sarjakuvaromaanin lopussa, viimeisiä lukuja vedellään. Ja kyllä se loppuun asti saakka jaksaa hämmästyttää. Hieno teos, aivan ällistyttävää. Se tekee joitakin niin hienoja temppuja ettei voi muuta kuin seurata vierestä suu ammollaan. Kerrassaan mahtavaa. Tämä loppuun ja Vartijat Ennen: Minuuttimiehet ja Silkkiaave luettavaksi.

Aloitin Richard Mathesonin Olen legenda romaanin. Se on varsin lyhyt kirja, vain parisataa sivua. Olen lukenut joitain kymmeniä sivuja jo ja kyllä se hyvältä vaikuttaa. Muutama todella jännittävä kohtaus saatu rakennettua. On ainakin täysin erilainen kuin Will Smithin I Am Legend elokuva. Tässä kirjassa todellakin kyse on vampyyreista, kun elokuvassa vain oli... no, otuksia.

Oma kirjoittaminen
Onnellinen mies kauhuromaanin kirjoittaminen jatkuu, mutta yhä hidastuvalla vauhdilla. Vasta nyt tajusin, miten vähän olen kirjoittanut tällä viikolla. Tekstiä on nyt yhteensä 45 000 sanaa, mikä on viime viikon sunnuntaiseen 39 000 sanaan todella pieni nousu. Miksi en ole kirjoittanut? Vaikea sanoa. Jostain syystä minä en vain ole jaksanut. Kiinnostus taso on lähennellyt nollaa monena päivänä. Toisinaan minulla on ollut hiton jännittävä kohtaus kirjoitettavana josta luulisin olevani täpinöissäni, mutta ei. Ei vain kiinnosta. Yksi syy lienee se, että olen ollut sijaisopettajan tällä viikolla joka päivä ja se on henkisesti hyvin kuluttavaa. Kotiin päästyä haluaa vain maata sängyssä ja nollata aivonsa, ei alkaa keksiä jotain uutta.

Mutta hyviäkin uutisia: tuo 45 000 sanaa on kerätty neljän viikon aikana. Mikä taas tarkoittaa sitä, että suhteellisen normaalilla vauhdilla sain lähes 50 000 sanaa kuukauteen, eli NaNoWriMon joka kuukautinen tavoite on minulle mahdollinen. Mahtavaa! Kaikki toivo ei siis ole menetty. (Tosin se saanko kirjan ensimmäisen version valmiiksi vuoden loppuun mennessä jää vielä hämäräksi, riippuu ihan onko minulla pyhinä aikaa kirjoittaa.)

Toisaalta taas olen ollut ennennäkemättömän laiska, mutta toisaalta taas hyvin ahkera. Olen aamuisin todella huono käynnistymään ja minulla voi mennä hyvin puolitoista tuntia ihan ohi kun selaan puhelinta, katson televisiota ja ylipäätänsä kuolaan pöydälle väsymyksestä. Kuitenkin kun minulla oli nyt lauantaina ja sunnuntaina aamuvuorot, heräsin reilu tunnin aikaisemmin ja aloin vain raa'asti kirjoittamaan. Ja katso ja hämmästy: sain hyvin aikaan. Jos tästä ottaisi tavan?

Tämän viikon kirjoitukseni, siis päivät 8-14

Sanoja on tullut vähän, mutta osa niistä sanoista on korvannut sen moninkertaisesti. Olen nimittäin keksinyt jälleen loistavia ideoita jatkoa varten. Enkä ainoastaan Onnelliseen mieheen, vaikka sinnekin on keksitty jälleen uusi loppu ja viimeinen kolmasosa. Ehei, minä olen jo suunnitellut minun kolmen ensimmäisen kirjani kustannussuunnitelman. Hupsista vaan.

En edes muista mistä sain idean, mutta olin junassa ja jostain syystä, jollain tavalla yhdistin yhtäkkiä nyt kirjoittamani romaanin kahteen romaani-ideaan. Sain mieleeni yhden nerokkaan virkkeen jolla sidoin ne kaikki yhteen. Toisin sanoen keksin kauhutrilogialle nimen. Okei, jokainen näistä kirjoista tulee olemaan itsenäinen teos ja se on vain nimellinen trilogia genren mukaan, mutta silti ne on hauska yhdistää näin toisiinsa.

Kaksi muuta tarinaa ovat tällä hetkellä siinä vaiheessa, että toisesta on synopsis ja testiluku, toisesta yksi puolikas luku. Molempia lähdin kirjoittamaan vähän matkaa, mutta kun tajusin niistä tulevan jotain isompaa, jätin kesken. Kun aloin yhdistää niitä tähän löyhään muottiin jonka keksin, niin sain niihinkin jo ideoita. Kun saan joskus vihdoin tämän valmiiksi, voin toivottavasti siirtyä nopeasti seuraavan kimppuun.

Jokainen näistä tulee joka tapauksessa olemaan itsenäinen romaani. Uskon, että on helpompi myydä omia, itsenäisiä teoksia kuin sarjaa. Itsenäisissä teoksissa myös pääsee heti seuraavan hauskan projektin kimppuun, enkä haluaisikaan venyttää näitä sarjoiksi. Ei niistä sellaisia tulisikaan. Sarjojen aika tulee joskus myöhemmin. Ja jos käy niin huonosti ettei Onnellisesta miehestä tule mitään, niin sitten vain seuraavaa kehiin, kokoajan jotain uutta.

Tämän viikon eteneminen oli siis pitkälti tulevaisuuden suunnittelua (hyvin hämärän ja epävarman sellaisen). Näillä eväillä olisi parasta saada tekstiä aikaa ja myös joskus julkaistavaksi. On nimittäin sen verran isot haaveet. Toivotaan vain että ehtisin edes vähän kirjoittaa ensi viikolla, jotta jouluviikolla voisi käyttää enemmän aikaa yleiseen löhöämiseen.