Viikkoraportti 8 - Romaani se on, mutta toimiiko se?

Onnellinen mies tekstini on paisunut taas ja vahvasti näyttää, että kyllä se romaani mittoihin yltää. Nyt on kirjoitettua tekstiä jo yli 130 liuskaa ja lisää on jatkuvasti tulossa. Muuten on ollut varsin kiireistä. Selvä merkki siitä, että tämä on ollut kiireinen viikko on se, etten ole katsonut yhtään elokuvaa. Tämä on todellakin hämmentävää, en tiedä koska näin olisi käynyt. Siksi tällä viikolla ei ole elokuvasuositusta, mutta kirjoittamisestani taas on vähän laajempi stoori

Tulevaa materiaalia
Itse asiassa ensi viikon pääjuttua en ole miettinyt lainkaan. Tätä ongelmaa minulla ei aiemmin ole ollut, nyt on ollut niin paljon kaikenlaista erikoisohjelmaa, että minun on pitänyt hätyyttää ideoita nurkkiin odottamaan. Nyt sieltä pitäisi nostaa uusi asia esiin. Haluan kirjoittaa jostain ajankohtaisesti ja ajattelin, että mikä olisikaan ajankohtaisempi kuin romaani. Sitähän minä tällä hetkellä teen. Minun piti julkaista juttu vasta paljon myöhemmin kun alan oikeasti kirjoittaa romaania, mutta yllätys, yllätys, se hetki on jo täällä.

Joten, ensi keskiviikon Kirjoittamisesta -juttu on: Miksi sinun pitäisi lopettaa novellien kirjoittaminen ja siirtyä romaaniin.

Jep, ihan tarkoituksella suora vastaisku parin viikon takaiseen Miksi aloittelevan kirjoittajan pitäisi kirjoittaa ensin novelleja. Mutta näin se kirjoittamisessa vain menee, kun kuulet säännön tai ohjeen, joku on jossain kumoamassa sitä päinvastaisella ohjeella. Kannattaa lukea novelli juttu ensin ja pohtia sitä!
 
Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa julkaistiinkin vasta tänään sunnuntaina Risingin sivuilla. Julkaisen tästä laajemman jutun sitten maanantaina.

Batman: Pöllöjen kaupunki sarjakuvaa varten kirjoitan arvostelun lähipäivinä ja laitan sen Risingiin, saattanee ilmestyä siis siitäkin täksi viikoksi arvostelua.

Laura Gustaffsonin Huorasatu saa myös arvostelunsa tälle viikolle.

Tällä hetkellä luen Piia Kaikkosen Kuoleman varjo dekkaria. En ollut kuullutkaan kirjailijasta tai kirjasta, enkä varmaan olisikaan jos en olisi käynyt lähikirjastossani Tikkurilassa. Siellä oli ilmoitus, että kirjailija itse tulee torstaina kertomaan kirjasta ja tällöin järjestetään lukupiiri. Lyhytkin kun kirja oli, niin pakko se oli napata mukaan. Aion pyytää Kaikkoselta lupaa tulla haastatelluksi ja vaikka se ei onnistuisi, niin ainakin jonkinlaista juttua kirjoittanen tapahtumasta. Tähän mennessä itse kirja on ollut hieman hämmentävä, kyse on dekkarista jossa päähenkilö ja rikoksen selvittäjä ei ole poliisi vaan tavallinen toimistotyöntekijä. Sinänsä hauska idea, mutta toteuttamisessa on mielestäni parannettavaa.

Alan Mooren Vartijat sarjakuva lähenee puolta väliä. Ja voi pojat mitä neroutta. Sarjakuvakerrontaa aivan parhaimmillaan. Herranjestas. Kun tämä on luettu, aloitan Vartijat Ennen: Minuuttimiehet ja Silkkiaave, mutta tuskin ehdin aloittaa tulevalla viikolla.

Kun Kaikkosen dekkari on saatu selätettyä aloitan Richard Mathesonin Olen legenda. Olen nähnyt Will Smithin tähdittämän elokuvan josta pidin todella paljon. Se, että kyse onkin kirjasta, kuulin vasta kun Matheson kuoli aiemmin tänä kesänä. Kuulin myös, että kirja on monta, monta kertaa parempi kuin elokuva. Pakkohan se sitten oli lukea, eikä kirjalla ole edes paljoa pituutta (alle 200 sivua). (Niin ja ajattelin että saisin tästä ideoita omaa tekstiäni varten, vaikka nopeasti katsottuna hyvin erilainen teos onkin kyseessä).

Oma kirjoittamiseni
Tällä viikolla kokeilen taas jotain uutta. Olen ehkä maininnutkin, mutta Nanossa rakastuin eniten siihen statistiikka tauluun, joka näytti paljon olet kirjoittanut, paljon on tehtävää ja kaikkea muuta ylimääräistä ja oikeastaan turhaa nippelitietoa. Ei siitä mitään ole pakko tietää, mutta niitä on hauska katsoa ja nähdä oma taso. Valitettavasti se oli vain olemassa Nanoa varten. Mutta ei hätää! Ratkaisu löytyy fanien luota!

Menin ja latasin erään fanin tekemän oman taulukon, jonka hän on laskenut Exceliin (linkki). Turhahan se sinänsä on, mutta hauska ja uskon sen motivoivan minua, joten sillä tavalla oikeutan sen itselleni. Alla on kuva siitä mitä olen saanut aikaan ja miltä ohjelma näyttää:

Tämä toimii siis Nanon periaatteella. 50 000 sanaa 30 päivässä. Olen vaihtanut päivämäärän joulukuuhun ja kirjoittanut muuten alusta. Päivän päätteeksi kirjoitan paljon olen saanut sanoja ja monta tuntia kirjoitin. Excel laskee sitten automaattisesti missä kohti olen, paljon kirjoitan tunnissa, monta prosenttia etenin, paljon on jäljelle, monta päivää jäljelle, paljon kirjoitan keskimääräisesti ja koska olen valmis tavoitteessani. Mahtavaa! (Niin ja nyt kun olen jäljessä, yläreunassa lukee kehotus: kirjoita tämä määrä päivässä jotta voitat.)

Tulen mitä luultavammin kirjoittamaan tästä enemmän jossain kohti ja kertomaan ohjeita sen käyttöön, jos jotain sellainen kiinnostaa. Miten muuten pidätte tästä? Onko tästä kivempi nähdä miten olen kirjoittanut, vai jatkanko samalla pelkällä tekstityylillä?

No, mitä tästä sitten näkee: Ihan hyvin saatu aikaan, mutta jäljessä ollaan. Siellä kummitteleen nuo pari täysin tyhjää päivää jotka minua itseänikin ärsyttävät todella paljon. Tällä viikolla olen kirjoittanut "vain" 9 000 sanaa. Onhan sekin paljon, mutta verrattuna edellisiin, niin siitä puuttuu monta tuhatta lisää. Kun taas olen kirjoittanut, olen saanut vähän yli päivätavoitteen (sen 1667), mikä on hyvä. En kuitenkaan niin paljoa, että olisin saanut kurottua menetettyjä päiviä.

Ensi viikolla minulla onneksi pitäisi olla hyvin aikaa ja silloin on otettava kaikki hyöty irti. Sitä seuraavalla viikolla taas teen koko viikon täyttä päivää, joten saa nähdä tuleeko yhtään kirjoitettua.

Sitten itse tekstistä: Teksti on liikkunut hyvin eteenpäin, kuten jo sanoin, sivuja on se 130 ja sanoja 39 000. Ja tämä kaikki on mitä, kolmessa viikossa vai? Ei mielestäni paha! Vieläkään en tiedä missä loppu on. Se tuntuu itse asiassa pakenevan kokoajan kauemmas, mutta se ei ole yhtään huono asia.

Tällä viikolla on tullut todella paljon hyviä ideoita, joiden tulisi korvata kirjoittamattomuus. Olen saanut paisutettua tekstiä mielenkiintoisilla ideoilla, en vain sen takia, että tekstiä pitäisi pidentää. Nyt se on jo pitkä, mutta sille on syynsä. Ja niin, romaani se on. Mitä olen ymmärtänyt, niin liuskat mitä itse kirjoittaa koneella, on melkein tuplat kirjan sivuilla. Eräässä haastattelussa todettiin, että 80 liuskaa olisi noin 150 kirjan sivua. Kyllä tälle pituutta löytyy.

Paljon on luotetaan toiseen kirjoitus kertaan, mutta vähän kyllä jännittää toimiiko tekstini. Siinä on hyvin paljon toimintaa ja jännitystä, taukoja tulee vain vähän, mikä huolestuttaa minua. Puhuin tästä jo viimeksi ja olen tälläkin viikolla joutunut rauhoittamaan tekstiä tietoisesti, jotta sen tempo ei olisi niin nopea. Ei kukaan jaksa olla jännityksessä loputtomiin. Toinen asia mikä huolestuttaa on se, ettei tämä päädy pelkäksi sarjaksi toimintakohtauksia. Kaikki selittyy sitä mukaa kun tarina etenee, mutta jaksaako lukija kavuta sinne asti? Tuntuuko selitys toimivalta? Tämä kaikki selviää vasta lukiessa sen läpi.

Toinen pelko tässä on se, että jos kyse ei ole toisistaan irrallisista toimintakohtauksista, onko se muuten yhtenäinen tarina? Siinä on paljon liikkuvia hahmoja ja tapahtumia jotka tulevat paikalle ja katoavat sitten. Olen yrittänyt keksiä jotain yhdistävää hahmoa tai lankaa, joka olisi enemmänkin mukana ja tekisi tästä kiinteämmän, mutta hyvää ratkaisua en ole vielä keksinyt.

Onneksi näissä minun "hyvissä ideoissa" on tarkoitus tehdä juonesta selkeämpi ja no, tuoda tarinaan enemmän juonta. Yllättäviä juonenkäänteitä yritetään ujuttaa sinne tänne, mutta niitä pitäisi alustaa enemmän. En vain tiedä miten, koska ne voisivat paljastaa tulevan liian helposti.

Kaiken kaikkiaan viikko on ollut kohtalainen. Toisaalta saatu hyvin aikaan ja ideoita, mutta tyhjät päivät harmittavat. Ensi viikolla yritetään ottaa kiriä!