Kirjailija Scott Turow Pasilan kirjastossa

Scott Turow Pasilan kirjastossa
Torstaina 30. tammikuuta, amerikkalainen lakimies-kirjailija ja Yhdysvaltojen kirjailijaliiton puheenjohtaja ja asianajaja, kävi Pasilan kirjastossa kertomassa itsestään ja uudesta kirjastaan, Identtiset, jonka Art House on kääntänyt. Varsinkin Amerikoissa Turow on hyvin suosittu oikeussalikirjoistaan.

Itselleni tämä oli ensimmäinen käynti Pasilan kirjastossa. Pidin hyvin paljon kirjaston rauhallisesta ja avoimesta tunnelmasta. Mielelläni olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa sinne, ja kuten minun oli tarkoitus, olisin halunut kirjoittaa siellä. Se on yksi tulevista asioista, joita minun pitää testa. Kirjoittaminen muualla kuin kotona voi olla raikas virkistys, mutta siitä myöhemmin.

Itse haastattelussa olin yleisön ainoa miesedustaja, mutta tällä kertaa keski-ikä ei ollut yli neljänkymmennen puolella, vaan siellä näkyi muutama muukin nuorempi. Tilaisuudessa oli harmillisen vähän ihmisiä, sillä päällimmäinen ajatukseni oli miten mukava ja ystävällinen Turow, 65, oli. Hänellä oli miellyttävä ääni jota olisi voinut jäädä kuuntelmaan pitkäksi aikaa, ja sen lisäksi hänellä oli paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Tarkoitukseni oli kirjoittaa muistiinpanoja Turowin puhuessa, mutta huomasin ensimmäisen kysymyksen jälkeen että olin lopettanut kirjoittamisen. Vaikka ymmärsin täysin mitä Turow puhuu, kirjoittaminen perässä oli astetta hankalampaa kun jokainen sana piti kääntää vielä manuaalisesti päässä. Niin, ja sen lisäksi olin lumoutunut Turowin äänestä.

Tämän vuoksi tarjoankin sen mitä muistiini jäi. Pahoittelen mahdollisista virheistä.

Aina pystyy kirjoittamaan
Turowin puheet tulivat hyvään aikaan. Kirjoitin viime keskiviikkona Kirjoittamisesta jutussani Kuinka paljon sinun tulee kirjoittaa?, ja Turowin kokemukset tukivat vain sitä, että jos haluat kirjoittaa, sinä myös löydät sille aikaa. Omien sanojensa mukaan Turowin elämä koki yllättävän käänteen, kun hän halusikin harjoittaa lakia työkseen. Se ei silti estänyt hänen unelmaa kirjailijuudesta.

Turow kertoi omista kokemuksistaan ja kuinka joutui kirjoittamaan aamuisin junassa matkallaan töihin. Se oli ainoa hetki kun hän ehti kirjoittaa. Tämänkin jälkeen hän kirjoitti mitä töiden oheella ehti, ja lakimiehellä varmasti työtä on. Siinä jos jossain on hyvä esimerkki, miten kirjoittamisaikaa saa, jos vain sellaista haluaa.

Tänä päivänä hän kuulemma kirjoittaa noin 8.30-13 välisenä aikana, tällöinkin hän arveli kirjoittavansa kolme varttia jokaisesta tunnista. Kun kirjoittaminen vaatii taukoa, hän vastaa muun muassa lukuisiin sähköposteihin. Toisinaan hän vannoo palaavansa kirjoittamaan yhdeltä alkavan ruokatauon jälkeen, mutta harvoin sitä todella tekee.

Taustatyöstä ja ideoista
Turow kertoi saaneensa ideoita kirjoihinsa joka päiväisestä elämästään ja oikeustapauksista, jotka olivat jääneet mietityttämään häntä jälkeenpäin. Uusimman kirjansa, Identtiset, idean hän sai miettiessään oliko identtisten kaksosten DNA myös identtinen. Toisia esimerkkejä olivat hänen isänsä sotahistoria ja kokemukset sekä isoisä joka oli hänelle todella tärkeä, mutta josta muut eivät pitäneet. Nämä sinänsä yksittäiset ja iralliset ajatukset toimivat lähtölaukauksena romaanin mittaisen juonen aloittamiselle.

Itselleni taustatyö on aina ollut vaikeaa ja puuduttavaa, mutta mitä Turow sanoi on totta: taustatyö inspiroi kirjoittamaan. Olen itse kuullut tämän monesti. Mitä enemmän taustatyötä tekee, sitä enemmän saa uusia hyviä ideoita ja teksti alkaa elää lähes huomaamatta. Vaikka taustatyö siis toisinaan on rankkaa ja mielestäni pitkäveteistä eikä vie tarinaa eteenpäin, se voi itse asiassa vain vauhdittaa kirjoittamista.

Amazon ja kirjojen asema
Kenties kaikista mielenkiintoisin aihe tuli yleisöltä. Turowin asema kirjailijaliitossa toimi sopivana aasinsiltan jolla päästiin kuulemaan kirja-alasta ja siitä, miten kirjailijoilla menee. Tämän aseman takia olen myös valmis uskomaan Turowia. (Luin kyllä netistä, linkkiä en enää löydä, että Turowia pidettäisiin e-kirjan vastustajana, mikä on outoa, koska tässä tilaisuudessa Turow esitti e-kirjan varsin neutraalissa, jopa hyvässä asemassa. Hän toi esille sen, että on vaikea arvioida kuka oikein on kirjailija nyt kun e-kirja on markkinoilla, mutta että hän haluaisi ottaa heidät mukaan päättämään, tosin kuin monet muut.)

Tilannehan on se, että niin Jenkeissä kuin muuallakin maailmassa kirjoja on kohdannut notkahdus huonompaan. Suomi ei ole tässä mitenkään erilainen, joskin Suomessa lohduttaudutaan sillä, että viime vuonna pudotuksen oletettiin olevan kymmenissä prosenteissa, mutta se oli vain joitain prosentteja.  Ja toisaalta taas viikonlopun Helsingin Sanomissa oli juttu siitä, ettei kirja-ala todella tiedä miten sillä menee. Osa kustantajista ovat nimittäin sitä mieltä, että pudotus olisi suurempi. Jo saadut tiedot eivät siis välttämättä pitäisi paikkansa.

Karmaisevaa oli kuulla Amazonin tilanteesta, tai tilanteesta jonka Amazon on luonut. Kysehän on siis maailman suurimmasta nettikaupasta, joka keskittyy varsinkin kirjoihin. Aloittaessaan toimintansa Amazon laski heti aluksi hinnat niin alas, ettei perinteisillä kirjakaupoilla ollut varaa kilpailla. Amazon itsekin teki tappiota, mutta koska heillä ei ole samoja ylläpito kustannuksia kuin perinteisillä kirjakaupoilla, heidän kun pitää huolehtia konkreettisesta kaupasta, sai Amazon jo horjutettua heidän asemaa.

Tästä Amazon jatkoi kasvamalla yhä suuremmaksi ja laajentamalla osa-alueitaan.

Netissä on hienolta vaikuttava Goodreads sivusto, jossa voi arvostella lukemiaan kirjoja jonka jälkeen sivusto ehdottaa sinulle muuta luettavaa. Näppärä yhteisö lukijoille, joten Amazon osti sen. Amazon omistaa myös Audiblen, maailman suurimman äänikirjakaupan. Heillä on myös suurin print on demand tehdas (print on demand tarkoittaa sitä, että kun kirjasta on painos loppunut, voit yhä ostaa kirjan joka painetaan vain sinua varten).

Ja erikoisinta tässä on se, ettei Amazon Turowin mukaan tuota vieläkään rahaa. He myyvät yhä tappiolla, mutta he pysyvät pystyssä koska Wall Streetin sijoittajat heittävät rahaa Amazonille, koska uskovat sen tienaavan hetkenä minä hyvänsä.

Tällä kaikella Amazon on onnistunut jo horjuttamaan perinteisen kustantajan roolia, kuka tahansa kun voi itse julkaista kirjansa netissä, ja jos Amazon saa vielä suuremman myyntiosuuden, niin kustantajien tilanne näyttää hyvin huonolta. (Tosin taustalla tässä on se, että kustantajilta ei saada enää samalla tavalla tukea ja editointi apua. Silloin monella on syytä lähteäkin itsekustantajaksi.)

E-kirja sinänsä ei ole ongelma, vaan ongelma syntyy myyjästä. Amazon on saanut itselleen aseman, jossa se lähentelee ainoaa varteenotettavaa kirjakauppaa.

Mitä tässä käy, on vaikea sanoa, mutta Amazonin asema alkaa lähennellä jo monopolia. 

Amerikoissa kirja-ala on täysin eri bisnes
Suomessa varotetaan viimeiseen asti, että älä missään nimessä ala kirjailijaksi. Et selviä taloudellisesti, koskaan, ikinä. Vain Sofi Oksanen elättää itsensä.

No ehkei se ole aivan niin, mutta totta se on: suomessa kirjailijuus ei ole oikotie onneen vaan kyse on enemmänkin rahojen kadottamisesta ja köyhästä erakkoelämästä. Kirjoittamisella ei itseä elätetä, jollet ole yksi suurista ja sinne pääseminen on surkea alkoholinhöyryinen haave.

Ainhan se olen tiennyt, mutta nyt kun kuulin suoraa Turowilta, sain taas todeta miten erilainen maailma rapakon takana on.

Kaupatessaan esikoistaan, Turow ei uskonut mahdollisuuksiinsa. (Huomaa, että tarkoitan kirjaa, joka julkaistiin ja josta tuli virallisesti Turowin esikoinen. Jos muistan oikein, hänkin oli kirjoittanut kuusi kirjaa ennen tämän myymistä.)

Hän yritti kysyä agentiltaan miltä tilanne vaikutti, mutta tämä myhäili vain antamatta minkäänlaista suoraa vastausta. Agentilla oli nimittäin muut suunnitelmat: kun Amerikassa on jokin todella haluttu kirja, suoritetaan kustantajien kesken huutokauppa jossa kirjaa myydään. Se toimii juuri kuten ajatella saattaa, kustantajat kilpailevat siitä, kuka kirjan saa. Agentti soitti pian Turowille ja luetteli käsittämättömiä lukuja joita Turow olisi tienaamassa. Hän saisi yhdestä kirjasta enemmän kuin oli yli viitenä vuotena tienannut asianajan työstään.

Turow ei kuitenkaan valinnut isointa ja rahakkainta sopimusta, vaan otti kauan haaveilemansa pienemmän sopimuksen. Hän sai vähemmän rahaa ja siinä samassa uutisotsikoita koska ei valinnut suurinta summaa. Oletetusi kirja myi näiden uutisten jälkeen todella paljon, eikä sekään haitannut, että Turow ei valinnut suurinta rahasummaa: vielä samana vuonna kirjan elokuvaoikeudet ostettiin miljoonalla dollarilla.

On toki huomioitava, että tilanne oli täysin erilainen kuin tänä päivänä, niin kirjan myyntien kuin rahankin kannalta, mutta tämä on totisinta totta. Turow on myynyt yli 30 miljoonaa kirjaa eikä loppua näy, kuten herra itse sen sanoi.

Tietenkin Amerikoissa on kovempi kilpailu kirjailijoista kuin Suomessa, paljon tiukempi, mutta samaan aikaan se avaa mahdollisuuksia. Toki löytyy Turowin kaltaisia voittajia, mutta myös niitä, jotka myyvät hieman vähemmän, ja heille kirjoittaminen on täysin järkeenkäypä elintulo. Tätä minä kadehdin kenties eniten. Sinun ei tarvitse olla myyntilistojen ykkönen niin kuin Suomessa, jotta kirjailijan olo olisi järkevää. Kun markkinat ovat isommat, niin myös tuotanto on suurempaa.

Siellä kirjailijana olo ei ole täysin järjetöntä. Siellä jopa ne pienemmät voivat tehdä sitä työkseen ja elääkseen.

***

Oli todella mukava kuunnella Scott Turowin puheita, ja olisin toivonut kuulla enemmänkin. Hänen asemansa kirjailijoiden keskuudessa, niin bestseller-kirjailija kuin Kirjailijaliiton kauttakin, on vakuuttava ja antaa paljon aiheita keskusteluille. Turow mielellään avasi myös muiden kirjojensa taustoja.

Tällä hetkellä lukulistani on hyvin pitkä, mutta laitan sinne jonnekin Turowin nimen ylös. Myyntien lisäksi se fakta, että hänellä on niin monen vuoden kokemus aiheesta josta kirjoittaa ja on muun muassa vapauttanut vangin joka on syyttömänä odottanut kuolemantuomiota, vakuuttaa, että hän varmasti tietää mistä kirjoittaa.