Yhteisen busismatkan aikana käsikirjoittaja Chris Claremont ja kuvittaja-käsikirjoittaja Frank Miller alkoivat luonnostella tarkempaa selvitystä siitä, kuka tai mikä Wolverine oikein hahmona on. Ennen tätä Wolverine oli nimittäin nähty vain muiden sarjoissa, joissa hän toimi tunteettomana tappokoneena. Suosittu hahmo kaipasi lisää syvyyttä, joten herrat lähtivät luomaan Wolverinen ensimmäistä omaa sarjakuvaa, jossa hahmo sai historiaan ja tarkoituksen ninjojen ja samuraiden maailmasta.
Heidän tekemä neliosainen sarja muovasi hahmon ja teki siitä sen, mitä hän tänä päivänä on, supersuositun sankarin jolla on kynnet käsissään. Sarjakuva on otettu nyt suomennettavaksi sillä uusin elokuva, kesällä tullut The Wolverine, perustuu tuohon neliosaiseen tarinaan.
Lausuttuaan legendaariset sanat: "Olen paras siinä, mitä teen. Mutta se mitä teen, ei ole kovin nättiä", ja esiteltyään taitonsa surmaamalla karhun, Wolverine suuntaa Japaniin rakastettunsa luokse. Hän on silmittömästi rakastunut yhden Japanin jaloimman, rikkaimman ja vaikutusvaltaisimman suvun tyttäreen. Tytöstä ei ole kuulunut mitään ja kun Wolverine yrittää soittaa hänelle, luuri lyödään korvaan. Karvainen peto ei sellaista loukkausta niele, ja sitten onkin jo aika suunnata Japaniin ja selvittää mitä siellä tapahtuu.
Japanissa rakkausdraama jatkuu ja Wolverinen tunteita ja kehoa revitään olan takaa. Esipuhe jo pohjustaa sitä, että tässä on kyse Wolverinen tunnepuolesta, siis siitä jossa hänelle luodaan tunnepuoli. Yksipuoliset hahmot ovat tylsiä, joten tämän ymmärtää. Silti sarjakuvasta särähtää tunteet hieman liiankin kovaa. Rakkaus ja kunnia ohjaa jokaista tekoa, mutta se ei tunnut välittyvän lukijalle asti. Johtuuko se sitten suomennoksesta, mielikuvasta joka Wolverinesta on jäänyt tai itse tekstistä, tuntuu teksti toisinaan hieman yksinkertaiselta ja väkinäiseltä.
Albumi sisältää ensimmäiset neljä osaa Wolverinen omasta sarjakuvasta, joten on ymmärrettävää että lukijoille on haluttu kertoa kuka ja mikä hahmo oikein on. Silti haluan tuoda esille, että on rasittava lukea jokaisen osan alussa Wolverinen tiivistelmä siitä kuka on, mitä tekee ja missä on. Muuten tarina liikkuu sujuvasti eteenpäin ja sillä on selvä tarinankaari, joka ei pahemmin jää kesken, kuten joissain sarjakuvissa.
Frank Miller on tunnettu kuvittajana hyvin omalaatuisesta tyylistään, mutta Wolverinessa kuvitus on varsin tavanomaista supersankari kuvitusta. Erikoiset valinnat tehdään enemmänkin sommituksen puolella, jossa ruutuja asetetaan sinne tänne. Useimmiten nämä ovat onnistuneita valintoja. Itse taide on keskinkertaista, joskin valitettavan usein se on jopa liian yksinkertaista, mikä on ominaista vanhalle supersankaritaiteelle. Rumia ja tylsiä kuvia löytyy, mutta onneksi siellä täällä on tyylikkäitä otoksia.
Wolverine on sarjakuva, joka sopii parhaiten niille, jotka nauttivat vanhojen sarjakuvien tyylistä, niin juonen kuin kuvituksen suhteen, mutta se sopii myös uusimmille faneille. Nyt on mahdollisuus nähdä mikä tarina oli se, joka teki Wolverinesta yhden suurimman supersankareista. Uusimman Wolverine elokuvan nähneille se tarjoaa taustoja elokuvalle.
Tänä keväänä Egmont suomentaa toisen Wolverine sarjakuvan, nyt vuodelta 2008.
Teos kantaa nimeä: Wolverine: Logan
Jälkikeskustelu - ei sisällä juonipaljastuksia
Itselle Wolverine oli hienoinen pettymys.
Claremont leikkittelee ajatuksella, että ehkä joidenkin mielestä Wolverine on nyt pilattu kun hänestä on tehty inhimillisempi. No, niin ei käynyt: kuten mainittu, suosio itse asiassa räjähti. Itselläni tuli kuitenkin hieman tämänlaisia ajatuksia. Eihän se nyt niin kovanaama olekaan. Itse asiassa verrattain... tylsä.
Ei hahmojen syventämisessä mitään vikaa ole, ei tietenkään, mutta itsellä löytyy heikko kohta sankareille jotka mätkivät turpaa ja sylkevät rakkaudelle (ja vielä kun ovat hieman katkeria siitä, että joutuvat uhrautumaan ja unohtamaan maallinen onne, niin uu-mama). Kuolemaa ja vihaa, synkkyyttä!
Toki tässä nitistettiin ninjoja, mutta liian paljon käsiteltiin tätä rakkaussuhdetta. Ja kuten sanoin, se tuntui jotenkin tökeröltä, ei niin toimivalta. Itse en vain saanut sovitettua hahmon sanomaa itse hahmoon.
Toinen joka jätti kylmäksi on se, että Miller on yksi suosikki käsikirjoittaja-kuvittaja. Oli se sitten kuvitus tai käsikirjoitus, niin minä pidän siitä miehestä. Se, että hän kuvitti tämän oli yksi suuri plussa, mutta valitettavasti hän ei ole vielä tässä kohti puhjennut täyteen kukoistuukseensa. Perusnättiä jälkeä, mutta ei mitään muuta.
Wolverine oli nopeasti luettu sarjakuva jonka kyydistä piti, mutta valitettavasti se ei jättänyt suurempaa jälkeä minuun.
Wolverine on kyllä julkaistu jo 1986 kertaalleen suomeksi.
VastaaPoistaTämä kyseinen sarjakuva vai?
Poista(Muistaakseni) googletin jonkin verran kun hain oikeita vuosia, mutta tähän tietoon en törmännyt. Mukava, että valaisit asiaa!