Frank Millerin eeppinen ja adrenaalin täyteinen sotatarina 300:sta spartalaisesta on käännetty monelle tutuksi tulleeksi elokuvaksi Zack Snyderin toimesta. Tänä vuonna elokuva on saamassa esiosan, 300: Rise of an Empire. Tarina kertoo Persiasta, jolla on suurin koskaan koottu armeija, jolla he pyrkivät orjuuttamaan koko maailman, mutta yllättäen pieni, ja merkityksettömältä vaikuttava valtio, Sparta, päättääkin taistella vastaan.
Vaikka 300:n tarina ei häkellytä nerokkuudellaan, se täyttää tehtävänsä täydellisesti. Spartalaiset ovat liikkeellä ja persialaisia on loputtomasti, mutta perhettä ja kunniaa on puolustettava. Spartalaiselle se on suurin kunnia kuolla taistellen, ja se jo riittä syyksi väkivallalle, verelle ja kuolemalle. Juoni antaa juuri tarpeeksi eväitä jotta Miller saa tuotua nämä soturit taisteluun toisiaan vastaan, spartalaiset sankarillisesti ilman pelkoa. Eeppiset kohtaukset saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoa.
Millerin oma taide on todella kaunista. Parhaimmillaan se hiljentää lukijan täysin, toisaalla se on todella yksinkertaisesti, lähes luolamaalaustyyppistä. Silti tämä toimii ja ne luovat yhdessä kokonaisuuden joka tukee toisiaan. Kaikesta huokuu antiikin aika ja tunnelma. Eeppisyys on kaikkialla mukana.
Taiteesta on myös nostettava Lynn Varleyn taustakuvitus. Taustat ovat kauniin pahaenteisiä vesiväri maalauksia jotka sopivat erinomaisesti kuvitukseen. Taustat luovat oikeanlaisen tunnelman, oli se sitten kuiva, pysähtynyt taivas tai myrskyävä meri, tunnelma välittyy vahvasti lukijaan itseensä.
Sarjakuva 300 miellyttää varmasti samaa yleisöä kuin elokuvakin, kenties jopa laajempaa. Juoni ei ole kummoinen, mutta on tarpeeksi vahva viemään tarinaa eteenpäin. Se on täysin hyväksyttävää, koska 300 luetaan pitkälti taiteen vuoksi. Joka sivu on yksi aukeama kauniita ja karuja maisemia Spartasta ja spartalaisista. Taiteellisesti 300 on ehdoton valinta, ja vaikka juoni itsessään ei yllätä, sivuilta välittyvä raivokas tunnelma välittyy lukijalle.
Jälkikeskustelu - ei sisällä juonipaljastuksia
Olin lukenut 300:n kauan, kauan sitten, varmaankin viisi-kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen elokuva on tullut nähtyä pari kertaa, mikä kyllä on tämän hetkisten muistojeni mukaan kaunista menoa. Opinpa hieman sarjakuvan taustoja etsiessä, että Varley on ollut myös elokuvan taustoja tekemässä! Jos jotain ongelmaa elokuvassa oli, niin veren vähäisyys, aina tuli vain tippa tai pari ja toisinaan se näytti tosiaankin greenscreeniltä, pelkkää tyhjyyttä ja miehiä. Ei siinä mitään, ei sen tarkoitus ole liikuttaa miestä kyyneliin vaan vertajanoavaan himoon. Kuten Watchmenin kohdalla, alkuperäisteoksen kuvat on saatu hyvin tarkasti välitettyä elokuvaruudulle. Tämä on ehdoton plussa Snyderille.
Mutta itse tästä teoksesta: pidin erittäin paljon. Ja minä tosiaankin tunsin useamman kerran kylmien väreiden menevän kehoani pitkin kun tarina ja taide iskivät yhteen. Kohtausten voimakkuudesta kertoo se, että vaikka olin jo "paljastanut" itselleni mitä edessä on (sarjakuvassa kun näkee aina koko aukeaman kerralla jos ei ole tarkkana), niin silti kohdalle päästessäni tunsin kylmien väreiden ottavan minusta kiinni.
Miller on onnistunut siinä mitä lähti tekemään hiton hyvin. Ei se kenenkään aivoja mutkauta sijoiltaan, mutta ei tarvitsekaan. Hienoa, hienoa sarjakuvatyötä. Todellakin pysyy kirjahyllyssäni.
Sankarillisuutta, ärr!
Lisäksi: Onneksi lähdin nyt googlettamaan tätä koska löysin uutta tietoa. Sen lisäksi, että 300 on saamassa esiosan, Miller on tekemässä uutta, viiden osan sarjakuvaa Xerxestä, Persian Jumalkuninkaasta. Tarina kuulemma kattaa tapahtumia niin ennen kuin jälkeen alkuperäisen sarjan. Johan pomppasi! Minua tämä tieto ainakin miellyttää. Se, koska se on tulossa, ei ole tietoa, Miller kun on nyt jumissa Hollywoodissa eikä halua asettaa itselleen tiukkoja aikatauluja. Ja olkoonkin siellä, itse odotan Sin City: a Dame to Kill For. Alkuperäinen Sin City elokuva kun on yksi suosikeistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti