Viikkoraportti: 16 - Paljoa ei kirjoitettu, mutta ketä se haittaa?

Tämä on ollut varsin eriskummallinen viikko. Hirveä kiire on ollut kokoajan ja joka suuntaan on täytynyt revetä, aikaa kirjoittaa ei ole paljoakaan ollut. Mitään muutakaan ei erityisemmin ole tehty tekstien eteen ja romaani varsinkaan ei ole edennyt. Se ei siltikään ole oudointa.

Oudointa on, ettei se haittaa ollenkaan.


Viikon elokuva, onkin sarja - Breaking Bad, toinen tuotantokausi
Kehuin Breaking Badin ensimmäistä tuotantokautta joitain kuukausia sitten, ja nyt jatketaan. Siinä missä ensimmäinen kausi keskittyi alustamaan sarjan juonta ja hahmoja, syventää toinen tarinaa viedän sitä vähän kerralla pidemmälle. Viisikymmentä vuotias Walter White sairastuu keuhkosyöpään ja alkaa tehdä huumeita, jotta ei jättäisi perhettää velkavankeuteen, ja kuten odottaa saattaa, siitä riittää juttua.

Jotkut voivat pitää toista tuotantokautta hitaana, mutta sellaisena pidän siitä. Näyttelijöille on annettu aikaa esittää tunteita ja ajatuksiaan. Vaikka tarina kulkee hidastempoisemmin, on se huomattavasti jännittävämpi kuin sarjat, jotka kulkevat kuin suihkukone. Hahmoista välittää ja heidän haluaa onnistuvan ja selviävän seuraavaan päivään.

Sillä siitähän tästä on lopulta kyse: ihmisistä. Huumeet, väkivalta ja kaikki muu joka siihen liittyy ovat vain taustaa, kun tarina kuvaa ihmisten muutoksia ja tunteita. Itse asiassa olin jopa yllättynyt, miten vähän väkivaltaa tarinassa on (mikä voi toisia harmittaa), mutta mitä sarjaan on tuotu, on ihmeellistä. Todella monipuolisia ja luonnollisia suhteita, eläviä, hengittäviä ihmisiä tilanteissa, joissa heidän ei koskaan kuuluisi olla. Ja kyllä, sarjan lähtökohta on mielestäni nerokas.

Vasta toisessa kaudessa mennään, mutta jo nyt se on yksi suosikkisarjoistani pitkään aikaan. Toinen kausi astuu jo synkemmille vesille ja hyvä niin. Suosittelen lämpimästi.

Ilouutisia (ainakin supersankareiden ystäville)
Egmontilta tuli tämän kevään julkaisulistat ja siellä on aika makea kattaus. Muun muassa uusi Synder-Capullo Batman on tulossa. Tällä kertaa Jokeri pistää viittasankarin elämän sekaisin! Sitä on odotettu. Myös Teräsmies saa jatkoa, joskaan en ole lukenut vielä tämän ensimmäistä osaa, Teräsmies - Miehet Terästä. Se pitää vilkasta ehdottamasti, kuten myös muut.

Käy vilkaisemassa aiemmat Snyder-Capullo arvosteluni:
Batman: Pöllöjen hovi
Batman: Pöllöjen kaupunki

Tulevaa materiaalia
Ensi viikolla julkaistaan vihdoin ja viimein kirjailija Mike Pohjolan haastattelu! Tässä Pohjola avaa vähän kirjoittamistaustaansa ja omia tekniikoitaan. Erittäin mielenkiintoista ja kiehtovaa luettavaa.

Erikoisuutena tällä viikolla on Scott Turowin, amerikkalaisen lakimies-kirjailijan, haastattelu-juttu-asia. Turow oli puhumassa Pasilan kirjastossa, kertomassa niin itsestään, kirjoistaan kuin myös kirjan nykytilanteesta. Olin kuuntelemassa ja yritän saada hänen sanomisensa jäsenneltyä jollain tavalla esitettävään muotoon. Tämä siis huomenna. 

Perjantain kirja-arvosteluna on toinen pitkään lykätty teksti, nimittäin Philip K. Dickin On aika sijoiltaan. Kummaa scifiä vuosikymmenten takaa, mutta yllättävän hyvä. Tuskin moni on tätä lukenut.

Tällä viikolla 300 sarjakuva tuli luettua loppuun ja täytyy sanoa, että Frank Miller osaa kyllä kuvata sankaruutta. Melkein voin haistaa hien ja raivon spartalaisten ihoilta. Stepheng Kingin Hohto jatkaa vielä viimeisiään, mutta pian alkaa loppu näkyä. Kirja on todellakin mieleeni, hienoa hulluuden kuvausta. Sanotaanpa tässä vielä se, että luin puhelimellani Chuck Wendigin Blackbirds kirjan. Vaikka mielipiteeni on hieman vioittunut koska luin sitä niin pätkittäin, aion sen arvioida. Ensimmäinen englantilainen kirja jota täällä arvostellaan, ja jonka ylipäätänsä olen lukenut pitkään aikaan.

Tällä viikolla aloittelen Frank Millerin kuvittamaa ja Chris Claremontin käsikirjoittamaa Wolverine sarjakuvaa. Ensimmäinen huomioni oli se miten... tavanomaista Millerin tyyli oli. Hän kun usein räväyttää todella erikoisilla taiteellisia valinnoilla. Kun Hohto on selätetty, aion mitä luultavammin selättää jonkin nopean välipala kirjan, kenties Antti Tuomaisen Parantajan, ja sitten pääsenkin vihdoin Kingin Tohtori Uni kirjan pauloihin, tämähän on siis jatko-osaa Hohdolle.

Olen myös lukenut kahden suomalaisen nuoren tekemää Karim sarjakuvaa. Teos kuvaa 1990-luvun Turkua jossa käydään aikamoista valtataistelua. Taso näyttää olevan yllättävän korkealla pientekijöiksi. Tästä on nyt ilmestynyt kolme numeroa. Lisää sarjasta voi lukea heidän virallisilta nettisivuilta: Karim sarjakuvat.

Oma kirjoittamiseni
Kuten alussa jo mainitsin, en ole pahemmin ehtinyt kirjoittamaan. On ollut niin velvollisuuksia jotka ovat vieneet kaiken ajan ja silloin kun aikaa on ollut, niin rehellisesti kirjoittaminen ei ole niin paljoa maistunut. Olen löytänyt itseni taas siitä tilanteesta, että teen mitä vain paitsi kirjoitan. Yleensä se tarkoittaa jotain täysin turhaa netin selaamista. Ei hyvä.

Ja siltikin, minulla on yllättävän hyvä fiilis tästä viikosta. Katsoin muistiinpanojani paljon olen minäkin päivänä kirjoittanut, enkä ollut niitkään merkannut keskiviikon jälkeen.

Miksi sitten olen näin sujut sen kaiken kanssa? En ole ihan varma. Siis tämähän ehdottomasti hyvä homma, aiemmin kun minulla oli huonoa omatuntoa kun olin saanut vain vajaa 20 000 sanaa viikossa kirjoitettua, ja se on mielestäni todella paljon. Nyt en ole saanut siitä kuin murto-osan.

Luulen, että paljon on kyse siitä, kun olen lukenut muiden kirjailijoiden sanomisia. Mainitsemani Scott Turow kertoi kirjoittaneensa vain aamuisin ennen töitä, Chuck Wendig toi esille, että kirjoittamalla vain 350 sanaa voi saada vuodessa kirjan sekä muitakin. Totta kai haluan kirjoittaa nopeasti ja saada tekstiä ulos, mutten menetä mitään vaikka siinä hetki kestäisi. Hidasta puuhaahan tämä on.

Kuten koko postauksen alussa mainitsin, romaani ei varsinkaan ole edennyt. Siihen en ole nyt päässyt kiinni ja se vaatisi sitä, että lukisin uudelleen kirjoitetut luvut (näitä on vasta neljä) ja jatkaisin siitä. Huomioni on kuitenkin siirtynyt nyt novelleihin. Oikoluin ja laitoin maanataina J.H. Erkon kilpailuun kaksi novelliani ja olen saanut niistä paljon hyvää palautetta. Ehkä sen takia haluaisin nyt kirjoittaa uusia novelleja, saada teksti nyt alusta loppuun ja luetuttaa se muilla. Novellit ovat projekteja joissa ei kauaa kestä, saisi erilaisi kokemuksia nopeasti ja voisi siirtyä jo toisen pariin.  Kaiken lisäksi olen saanut tällä viikolla kolme-neljä uutta novelli ideaa. Mitä luultavammin seuraava viikko ainakin menee näiden parissa.

(Kerrottakoon vielä maanatain oikolukuprojektista: Oikolukeminen ei ole koskaan ollut lempipuuhaani joten en odottanut sitä innolla. En koskaan pysty ja jaksa keskittyä lukemiseen. Nyt käytin ensimmäistä kertaa sellaista taktiikka, että luin tekstin ääneen ja minun on myönnettävä, että se todella toimii. Luin tekstiä paljon hitaammin ja keskittyneemmin. Tavallisesti huomaan ennakoivani sanoja koska tiedän jo mitä on tulossa, joten suurin osa kielikukkaisista jää huomiotta. Kannattaa kokeilla, vaikka onkin paljon hitaampaa. Toisaalta, sehän on se idea tässä. (Joskin kuulemani mukaan sinne jäi vielä joitain virheitä ja novellin päähenkilö oli muuttunut virkkeen ajaksi romaanin päähenkilöksi - hups.))

Vaikka olen jostain syystä tyytyväinen tähän viikkoon, yritetään ensi viikolla tsempata taas! Jos saisi ainakin yhden aloittamani novellin valmiiksi?