perjantai 28. helmikuuta 2014

Kirja-arvostelu: Steampunk! Koneita ja korsetteja - toimittanut J.S. Meresmaa ja Markus Harju

3/5 pistettä - novellikokoelma, steampunk, seikkailu - noin 310 sivua - julkaistu vuonna 2012 - kustantanut Osuuskumma - kirjastolaina

Steampunk on vaihtoehtoishistorian ja scifin alalaji, jossa höyrykoneet ja kellokoneistot ovat nousseet maailmaa muokkaavaksi teknologiaksi. Usein 1800-luvun viktorianiseen Englantiin sijoitetut tarinat voivat sisältää esimerkiksi rataksilla toimivia tietokoneita, höyryllä kulkevia ilmalaivoja ja eriskummallisia tankkeja. Tämä alalaji on laajentanut viime vuosina jalansijaansa muualla maailmassa niin videopelien kuin kirjojen maailmassa, mutta Suomessa se on yhä pientä. Pienkustantamo Osuuskumma pyrkii kuitenkin muuttamaan tilannetta julkaisemalla kokoelman steampunk henkisiä novelleja.

Steampunk! Koneita ja korsetteja alkaa novellin toimittaneiden Meresmaan ja Harjun esipuheella jossa valotetaan hieman mistä steampunkista on kyse ja mistä se on lähtenyt liikkeelle. Kun aihe on pohjustettu ja mielikuvitus saatu liikkeelle, alkaa yhdeksän eri kirjoittajan novellit. Osa kirjoittajista on kokoelman julkaisuaikaan tai myöhemmin tulleet tunnetuiksi genrepiireissä, mutta pääosin kirjoittajat ovat yksittäisiä, pieniä nimiä. Novellien pituudet vaihtelevat muutamasta kymmenestä sivusta viiteenkymmeneen sivuun.


Kokoelmaa tuntuu vahvalta juuri genrensä takia. Vaikka juonet ja kirjoitustyylit vaihtelevat laajasti, niin aina löytyy jotain samaa maailmaa muokkaavista koneista. Koskaan tämä jokin ei ole kuitenkaan liian samanlainen aiempiin novelleihin, joten lukija ei joudu lukemaan samaa tarinaa moneen kertaan. Tämä on myös kirjan suurin vahvuus: steampunk on mieltä kutkuttavaa ja monet ideat ja kuvitelmat saavat virnuilemaan tekstille. Kaikki putkeen luettuna samaa voi olla liikaa, mutta pienissä osissa steampunk maistuu erittäin hyvin. Ei olekaan yllättävää, että kaikissa tarinoissa maailmanluonti on hyvin vahvaa.

Itse novellit vaihtelevat tyyliltään laidasta laitaan. Taiteellisia novelleja ei ole, vaan kaikki ovat varsin suoraviivaisia ja juonivetoisia. Seasta löytyy useita keskinkertaisia novelleja, joiden suurin ongelma on se, ettei niissä tunnu olevan tyydyttävää tarinankaarta. Ne ovat pieniä seikkailuja, jotka eivät lopulta kerro mitään, ja jättävät loppuessaan hieman tyhjän olon.

Oikeasti hyviä novellejakin löytyy. Magdaleena Hain Vaskimorsian kertoo karmivan tarinan siitä, kun ei voi päästä itselleen rakkaasta irti, Shimo Suntilan Kruunun vihollinen on jännittävä kertomus kostosta ja Anni Nupposen Atorox-palkittu, vuoden paras genrenovelli, Joka ratasta pyörittää, yllättää inhimillisyyden tutkimuksella. Parhaimmillaan tarinat voittavat lukijan puolelleen jo juonella ja steampunk elementit ovat siihen vain ylimääräinen, hauska lisä joka mahdollistaa juonen.

Kokoelma steampunk novelleista on oiva lukuvalinta niille kaikille, jotka haluavat vauhdikkaan matkan mielikuvitukselliseen menneeseen. Kuten niin monissa muissakin kokoelmissa, seassa on niin hyvää kuin huonoa, mutta paljon annetaan anteeksi mielenkiintoisella, ja valitettavan harvinaisella, genrellä. Steampunk on genre, jota mielellään lukisi enemmänkin.

Kokoelma on saanut myös henkisen jatko-osan: Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita.

Jälkikeskustelu - sisältää lieviä juonipaljastuksia
Ennen tätä kokoelmaa, fiilikseni steampunkia kohtaan olivat varsin neutraalit,:hauskalta vaikuttaa, mutten tiedä onko siinä mitään niin hienoa.

Tämä kokoelma vakuutti minut yhdestä asiasta: Steampunk rulettaa. Ehdottomasti täytyy nostaa silinteriä novellisteille hienoista ideoista joita olivat keksineet. Todella mielikuvituksellista ja ihanan erilaisia myös. Löytyy niin ilmalaivoja, koppakuoriaisautoja, lentokojeita, vaihtoraajoja, elinikää pidentäviä kojeistoja kuin tietokoneita. Jo pienet vihjaukset miltä ne näyttivät saivat minut tuntemaan pientä iloa.

Missään kohti nämä elementit eivät tuntuneet tulevan liian esille. Tasapaino toimi hyvin, ja itse asiassa pidin miten lähes kaikki tarinat pitivät näitä keksintöjä täysin tavallisina, eikä niille annettu liikaa huomiota. Niin se on tehtävä: käsiteltävä kuin se olisi arkipäivää, niinhän se hahmoille onkin. Silloin ei käydä liiaksi läpi ja kyllästytä niihin kojeisiin, ja lukija alkaa himoita lisätietoa. Kertokaa!

Yksi syy miksi valitsin kokoelman, oli Nupposen Atorox-palkinnon voittanut novellin. Atorox on siis palkinto, johon kaikki saavat vaikuttaa. Luetaan kasa novelleja ja äänestetään paras. Omia lukemiaan novelleja saa ehdottaa ympäri vuoden. Valitettavasti olin hieman pettynyt tähän tarinaan. Se ei ollut niin aivoja mullistava, kuin oletin sen olevan. Novelli eteni hitaahkosti eteenpäin, ja vaikka tarina olikin mielenkiintoinen, oli se minulle ehkä liiankin hidas. Itse pidin jopa enemmän kahdesta mainitusta, Suntilan ja Hain novelleista.

Steampunk! yllätti minut sen verran hyvin, että varmasti tulee jossain kohti luettua myös sen jatko. Mielellään palaan uudestaan näihin maisemiin tutkimaan mitä kellokoneet nyt tekevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti