Uusrahvaanomaisenfiktion pojat ja tytöt ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja luoneet täysin oman mytologian, hieman Cthulun hengessä. Stepanin koodeksi, tuo myyttinen kirja jota kukaan ei osaa kunnolla tulkita ja jonka lukijat vajoavat hulluuteen, on täällä. Miehet ovat yrittäneet hävittää ja pelastaa kirjaa, mutta tekivät he mitä tahansa, luvassa on vain ruumiita, sillä koodeksin kuviin ja vieraaseen kirjoitukseen on levinnyt pahuus, jota ihmismieli ei kykene käsittämänä.
Kirja on erityisen ajankohtainen nyt, kun kirjan voi ladata netistä täysin ilmaiseksi! Vaikka ei omistaisi e-lukijaa, kirjan voi lukea koneelta tai älypuhelimelta. Huomioikaa toki, että kyseinen tarjous on voimassa vain tämän kuukauden, huhtikuun, ajan! Toimikaa siis nopeasti!
Kirjoittajille varsinkin kirja on lukemisen arvoinen, sillä käynnissä on kisa jossa voit ottaa osaa Stepanin koodeksin jatko-osaan. Onko sinun kauhukuvasi tästä koodeksista taltioitavan arvoinen?
Mutta miten itse kirja? Onko sillä muuta lukuarvoa?
Novellikokoelma alkaa aiheen esittelyllä, tässä kerrotaan missä olosuhteissa Stepanin koodeksi keksittiin ja miten se kasvoi suuremmaksi kokonaisuudeksi ja siitä novellikokoelmaksi. Tämän jälkeen päästään suoraan asiaan.
Kokoelman tunnusmerkkeinä on kammottava Stepanin koodeksi, joka on tarinan liikkeellepanevavoima ja se, että jokainen tarina on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa. Muutamat ensimmäiset novellit ovat sidottu vahvasti yhteen, vaikka kaikissa novelleissa on sama aihe, on näissä se vahvemmin ja tapaamme samoja henkilöitä. Nämä kertovat suurempaa, yksittäistä tarinaa ja toimivat siten erityisen hyvin. Tarina jatkuu eri näkökulmahenkilön kertomana. Tämä tuo mieleen miten helposti tästä olisi saatu romaani.
Myöhemmät tarinat lähtevät tutkimaan asiaa laajemmin niin ajassa kuin paikassa. Yhdessä novellissa ollaan 1400-luvulla koodeksin synnyinhetkillä, toisessa nykypäivänä geokätköilyn lomassa. Kymmenessä novellissa ehditään käydä läpi hyvinkin laajasti koodeksin vaikutusta maailman menoon.
Yliluonnollinen kauhu ja jännitys ovat kokoelman kattava tunnelma. Toiset ovat suorempia, on uhkaa niistä, jotka haluavat varastaa koodeksin, ja toisissa rauhallisempi, jossa seurataan koodeksin tekemään tuhoa.
Stepanin koodeksi, hölmöstä nimestä huolimattaan, toimii erityisen hyvin. Vahvat yhdistävät tekijät toimivat aasinsiltana seuraavaan tarinaan, aihetta kuitenkin tutkiaan tarpeeksi laajasti, eikä liiallista toistua ehdi syntyä. Varsinaisesti huonoja novelleja kokoelmassa ei ole, muutama notkahdus ja muutama erinomainen, kaiken kaikkiaan taso on vakaa.
Stepanin koodeksi ei tarjoa mitään maailma mullistavaa eikä se nouse suosikkikirjojen hyllylle, mutta se tarjoaa vahvan kokoelman mielenkiintoisesta maailmasta. Kokoelman vahvuuksia on ehdottomasti sen lyhyys ja se, että uuteen asiaan voidaan siirtyä hyvin sujuvasti, eikä vauhti hiljene kun seuraavien tekijöiden ei tarvitse opastaa taas alusta, mistä tarinan kauhu kumpuaa. Kuten kirjan luojat toivoivatkin, koodeksi alkaa elää omaa elämäänsä myös lukijan mielessä. Tämän takia kirjaa voi hyvin suositella muillekin.
Jälkikeskustelu (jolla ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa vaan sen sijaan aiheesta blogin päivittäminen ja miten sitä ei tehdä):
Nopeimmat huomasivat jälleen kerran, että kellarissa ollaan vedetty sieniä ja päivitys tulikin vuorokauden etuajassa. Ei siinä mitään, se joka ehti nähdä päivityksen sai todistaa pelkän ylhäällä olevan perustiedon ja linkin ja caps lockilla kirjoitetun tekstin ILIMASEKS. Sen sitä saa kun ei näe päivänvaloa kolmeen vuorokauteen - pitäisiköhän tänne nikkaroida jostain ikkuna?
Tämä on jo toinen kerta ja pahoittelen siitä. Itse olen huomannut minulle hyväksi keinoksi kirjoittaa jutut etukäteen jonkinlaiseksi luonnokseksi, jotta sen voi julkaista oikeana päivänä. Tällöin on vain pidettävä huoli, että tosiaan luot luonnoksen etkä julkaise.
No, sain tälläkin kertaan revittyä jutun nopeasti pois täältä, mutta rasittavaa se on niille, jotka käyttävät jotain bloginseuraamista helpottavaa laitetta, kuten Bloglovin jota itse käytän. (Pirun kätevä sivu, kaikki blogit siististi päivitysjärjestyksessä, itse ei tarvitse tehdä muuta kuin valita minkä haluat lukea. Toinen on Googlen-Bloggerin oma, mutta joka tapauksessa, asiani:) Itsellä ainakin näkyy vielä senkin jälkeen kun juttu on otettu, että sellainen muka löytyisi. Mutta kun ei ole.
Pahoittelut siis tästä, yritetään olla täsmällisempiä.
Ja sitten jälkikeskustelu aiheesta kirja, ei sisällä juonipaljastuksia:
Itse törmäsin tähän kirjaan juuri mainitsemani kilpailun takia. Kilpailu, oletettavasti, vaatii kirjan lukemisen, joten mikäs siinä, onneksi luin. Minulla oli hieman kylmiä odotuksia kirjasta, mielestäni kansi on jotenkin... amatöörimäinen, mutta kun avasin sen, se onnistui yllättämään.
Muutama juttu pitää kyllä sanoa:
Mielestäni Stepanin koodeksi on nimenä hölmö, tai koodeksi toimii, mutta Stepan ei. Se on juuri tuollainen kankea suomennos, joka vain töksähtää p-kirjaimen kohdalla. Myös sen historia alkoi jossain kohti tökkimään, kun muutama kerta liikaa muistutettiin, että "Stepanin koodeksi löydettiin böömiläisestä hopeakaivoksesta hussilaissotien aikaan ja josta se vietiin jesuiittakollegiolle, jossa koodeksi alkoi kylvää tuhoa."
Tä.
Siinä on nyt siis Stepan, böömiläinen, hussilaissota ja jesuiittakollegio, kaikki pirun outoja sanoja peräkkäin. Historian sijaan tämä kuullostaa joltain harjoitellulta, kuin tähän olisi varta vasten haluttu änkeä mahdollisimman paljon eriskummallisuutta kerralla. Ei. Kömpelöä, tökeröä... ei.
Muuten varsin toimiva kokoelma. Siellä oli muutama mistä en pitänyt, mainittu viimeinen geokätkeily joka tuntui liiankin modernin aiheensa takia oudolta sekä muutama liiankin hidas tempoinen teksti. Silti, nämäkin luki mielellään. Kelpo kokoelma, siksi suosittelen!
Stepan -> Stepanin, ei Stepani. Tsekkiläinen nimi.
VastaaPoistaOnpas tehty hölmö virhe, heti on hieman fiksumman kuuloinen. Kiitos tarkennuksesta! (Silti olen sitä mieltä, ettei oikein suomalaisen suuhun taivu, kyllä se yhä kuulostaa köyhän miehen Stephanilta.)
PoistaEli mielestäsi myös Kristian varmaan kuulostaa köyhän miehen Christianilta jne. Kannattaa taivuttaa korvansa siihen, miltä muiden kielten nimet kuulostavat. Satunnaisesti niissä on yhtenäisyyksiä.
PoistaEi kuulosta D:
PoistaPyydän, älä ota tätä liian vakavasti, tämä ei ole mikään hyökkäys Stepaneja tai Kuoriaskirjoja tai URS:ää tai tsekkiläisiä tai ketään muutakaan kohtaan. Minun mielestäni Stepan vain kuulostaa hieman hölmöltä, se p-kirjain iskee liian kovaa, kun ei ole h-kirjainta pehmentämässä.
Ja siinä se. Sillä ei ole mitään tekemistä koko kirjan kanssa. Kuten sanoin, pidin kirjasta ja maailmasta. Tämä nyt oli vain pienen pieni yksityiskohta, jolla ei oikeastaan ole mitään tekemiä minkään kanssa, kunhan toin ilmi, mitä itse ajattelen. Tuskin sinäkään pidät kaikesta tässä suuressa ja ihmeellisessä maailmassa ja kenties jokin särähtää sinun korvaasi? Mutta sillä taas ei ole mitään väliä. Ei takerruta pieniin asioihin, käykö?
Kiitoksia arvostelusta! Millään muotoa ei ole tarkoitus puuttua siihen, miten te lukijat minkäkin kirjan koette. Pari seikkaa jälkikeskusteluksi otsikoidussa osiossa kuitenkin herätti hienoista hämmennystä.
VastaaPoistaEnsinnäkin nämä niin kutsutut oudot sanat. Toki se, millainen sanasto on kenellekin tuttua, on kiinni monesta asiasta - koulutuspohjasta ja alasta, harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista, ja saattaapa tässä tulla vastaan ihan sukupolvikysymyksiäkin. Tästä huolimatta minulle 70-luvun lopussa syntyneenä, lukiopohjalta lähinnä kaupan kassalla työskennelleenä ja satunnaisesti eri tyyppistä kirjallisuutta harrastaneena sellaiset sanat kuin "böömiläinen", "jesuiitta" tai "kollegio" ovat itsestäänselviä, enkä oikein osaa hahmottaa, miten ne voisi kokea tarkoitushakuiseksi eriskummallisuudeksi. (Hussilaissodista kieltämättä kuulin itsekin vasta kun tätä kirjaa työstettiin.) Toiseksi en hahmota sitäkään, mitä häiritsevää on nimessä Stepan. Asia näyttäisi jollain tapaa liittyvän siihen, että ko. nimi herättää mielikuvan kehnosti suomalaistetusta englanninkielisestä nimestä. Jokaisella on tietysti oikeus kokea asiat niin kuin kokee, mutta kirjailijaksi aikovalle antaisin ihan kaikella kunnioituksella sellaisen ystävällisen neuvon, että maailmankuvaansa kannattaa laajentaa angloamerikkalaisen populaarikulttuurin ulkopuolelle. Maailmassa on muitakin kieliä kuin englanti, ja perustason yleissivistys vaikkapa Euroopan historiasta ja kulttuureista on myös paikallaan, vaikka ei sen tyyppisistä aiheista itse koskaan kirjoittaisi.
Vielä on puututtava sellaiseen pikkuseikkaan, että... no, blogit ovat tietysti vapaa-ajan kirjoittelua eikä niitä pidä lukea punakynän kanssa, eikä tarkoitukseni millään muotoa ole lyödä vyön alle nipottamalla blogin kieliasusta. Tekstissä esiintyy kuitenkin lainausmerkkeihin laitettu virke "Stepanin koodeksi löydettiin böömiläisestä hopeakaivoksesta hussilaissotien aikaan ja josta se vietiin jesuiittakollegiolle, jossa koodeksi alkoi kylvää tuhoa", ja asiayhteydestä saattaa syntyä käsitys, että tämä on suora lainaus Stepanin koodeksi -kirjasta. Näin asia ei kuitenkaan ole. Vaikka Kuoriaiskirjat onkin hyvin pienimuotoinen kustantamo, noin pahat kielioppivirheet eivät seulaa läpäise.
Toivottavasti en kuulosta vihamieliseltä, koska se ei ole tarkoitukseni. Jos olet mainittuun kirjoituskilpailuun osallistumassa, niin onnea matkaan! Kielioppijutut on helppo hioa sitten editointivaiheessa, jos teksti muuten potkii. :)
Kuten on jo mainittu, kaikki kokevat kirjat omalla tavallaan, ei tästä toki hämmentyä tarvitse, mutta koska jäi ihmetyttämään, niin jatketaanpa vielä:
PoistaOlen kuullut kaikki mainitut sanat, onko se sitten lukiossa vai muussa yhteydessä, en muista. Silti, ne ovat minulle harvinaisempia, eivätkä ole tulleet monesti vastaan. Syy, miksi ne tuntuivat herättävän niin paljon ihmetystä, saattaa myös johtua siitä, että halutaan olla niin tarkka siitä, missä ja mitä. Ehkä mielestäni tähän olisi sopinut paremmin hieman epämääräisempi historiikki. Nyt tähän on laitettu liiankin monta tarkkaa määritelmää. Olisinko pitänyt paremmin, jos tässä olisi eri sanat, mutta muuten samoin? Ehkä, mutta tuskin. Paljon on tekemistä sillä, että kaikki tuli peräkkäin.
Aiempi kommentoija toi jo ilmi minun sivistymättömyyteni nimien suhteen, joten tästä vain lyhyesti: vaikka ei pidä Stepanista, ja vaikka olisikin sitä mieltä, että se näyttää suomalaistetulta ja siksi köyhältä, ei tarkoita, etteikö pitäisi mistään muusta ei-englantilaisesta nimestä. Et pidä omenoista, minä en hunajamelonista, onko tällä merkitystä?
Olen kirjoittanut lukiossa niin yhteiskunnan kuin historiankin, jotain siis olen myös muusta maailmasta saanut selville. Mukava kuulla, että tarkoitus ole olla vihamielinen, en itsekään sellaista halua, mutta täytyy myöntää että hieman hämmentää miten päädyit suosittelemaan yleissivistystä?
Koska en pitänyt Stepan nimestä ja siitä, että jesuuiitta, kollegio ja böömiläinen oli laitettu kaikki YHTEEN (missään kohti en sanonut, että nämä erikseen olisivat jotenkin häiritseviä). Kyllä, lukemiseni koostuu suurilta osin suomalaisten, brittiläisten ja amerikkalaisten kirjoittamista kirjoista, ja kenties kun saan kirjapinoani syötyä, otan sinne laajemminkin maailmalla kirjoitettuja kirjoja. Mutta kellä ei saisi olla suosikkeja ja kun aikaa on niin vähän ja kirjoja paljon, no, valintoja on tehtävä.
Kehotus on toki paikallaan ja olen samaa mieltä, mitä laajemmin maailmaa tuntee, sitä laajemmin voi kirjoittaa. Syitä miksi tähän päästiin, en nyt aivan ymmärtänyt, ja haluaisin mielelläni kuulla tästä lisää.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa mahdollisimman rehellinen ja lukijaa informoiva arvostelu, joka tässä tapauksessa päätyi olemaan varsin positiivinen, koska Stepanin koodeksista pidin. Jälkikeskustelussa on asioita, jotka eivät tuo mitään lisää arvosteluun, muita ajatuksia ja turinoita, tässä tapauksessa se, miten itselläni tökki nämä nimet. Lisäsin ne sinne kuitenkin ja siksi niitä voi kommentoida. Silti, toivon, ettette keskity asiaan, joka loppujen lopuksi on äärimmäisen triviaali kokonaisuutta katsoen. Tämä nimenomainen eurooppalaisuus taisi aiheuttaa näitä ongelmia, vai olisiko amerikkalainen tai suomalainen herättänyt samanlaista keskustelua?
Niin, ja pahoittelut vielä kirjoitusvirheistä. Olen tietoinen, että blogini, ja tekstini ylipäätänsä, sisältävät niitä paljon. Pyrin tekemään kaikkeni, että niitä jäisi mahdollisimman vähän, se saa tekstin näyttämään amatöörimäiseltä, mikä on viimeinen vaikutelma jonka haluan antaa. Valitettavasti vain harvoin onnistumaan löytämään niistä jokaista. (Läheisteni kanssa olemme pohtineet jonkin sortin lukihäiriön mahdollisuutta, mutta se ei liity nyt tähän.) Suuret pahoittelut siis siitä, että sain Kuoriaskirjat näyttämään huonolta, otan lainausmerkit pois. Lie mikä aivopieru, en tässä ajatellut sen viittavan suoraan lainaukseen (mitä se siis ei ole, vaan ominsanoin kirjoitettu).
Kiitos kattavasta kommentista (ja pahoittelut, että teksti on antanut sille syyn) ja kiitos myös onnen toivotuksesta!
Kenties kirjoitan novellini niin, ettei kyseisiä kauhua herättäviä sanoja tarvitse (ainakaan peräkkäin) mainita?