Aika vierähtää nopeasti ohitse ja päivitykset rullaavat kuin liukuhihnalta! Tämä tarkoittaa sitä, että nyt ollaan ylitetty niin puolen vuoden kuin myös sadan julkaisun rajat - joten sadasensimmäinen julkaisu saa kunnian olla kertausta edelliseen puoleen vuoteen (tämän piti olla sadas päivitys, kuten niin terävästi laskin sunnuntaina, mutta aina matikka ei toimi vaikka niin väittäisi). Ja tämähän toimii erittäin hyvänä ponnistuslautana uusille lukijoille: tästä siis Kirjailijan kellarissa on kyse!
Mitä siis on tullut tehtyä? Katsotaan!
Kirjoittamisesta - juttuja... kirjoittamisesta
Tämä oli alusta lähtien se mistä tästä blogista on kyse, tämän takia halusin aloittaa blogin. Kirjoittamisesta -jutut, artikkelit, mitä lievät, ovat siis tekstejä, joissa käsittelen jotain kirjoittamiseen liittyvää osa-aluetta ja jossa jaan neuvoja ja ohjeita, jotka itse olen kantapään kautta oppinut ja joita olen lukenut ja kuullut muualta. Haluan auttaa muita kirjailijoita ja jakaa heille mielipiteeni, oli lukijat sitten vasta aloittaneet kirjoittamisen tai tehneet sitä jo vuosikausia. Hyvän jakaminen ja auttaminen on ehdottomasti yksi syistäni, miksi näitä kirjoitan, muttei ainoa.
Toinen vahva syy on yksinkertaisesti se, miten intohimoisesti suhtaudun kirjoittamiseen. Vaikka toisinaan konkreetinen kirjoittaminen tuntuu vaikeammalta kuin mikään muu (kuten viime viikkoina olen kertonut Viikkoraporteissa), niin aina ajattelen kirjoittamista. Joko luen muiden blogeja, kuuntelen podcasteja ja seuraan videoita tai sitten suunnittelen omia tekstejäni. Jos en kirjoita, ajattelen sitä. Teen tätä siis hyvin mielelläni.
Jonkun verran näitä onkin näköjään luettu, ja tässä alla on kolme luetuinta päivitystä:
Kun katson näitä, en ole suurestikaan yllättynyt, että juuri nämä kolme ovat tässä. Kaikki käsittelevät kirjoittamista hyvin laajasti ja ovat yksiä tärkeimpiä kysymyksiä, jotka jokaisen on selvitettävä, mieluusti heti alkuun. Varsinkin ensimmäinen, miksi meidän kirjoittajien tulisi lukea, on oleellinen. Sanohaan Stephen Kingkin, että jos et kirjoita, sinun on luettava. Kaikki toistavat tuota käskyä, mutta harvoin sitä on selitettyä tarkemmin, mihin toivottavasti onnistuin tarjoamaan vastauksen.
- Miksi kirjoittajan pitää lukea?
- Koska tarina on valmis?
- Miksi aloittelevan kirjailijan tulisi aloittaa novelleista?
Mikä on yllättävää, on miten paljon suositumpia nuo ovat olleet, mihinkään muuhun verrattuna. Ei se mitään, hienoa vain että nämä ovat löytäneet lukijansa.
Jos näiden lisäksi nostaisin muutaman ylös, niin väittäisin lukemisen arvoiseksi ainakin seuraavat päivitykset:
- Miten paljon sinun tulee kirjoittaa (jotta siinä on mitään järkeä)?
- Naiset fiktiossa ja Bechdelin-testi
- Kohtauksen päättäminen jännittävästi (oikein ja väärin tehtynä)
Näille ei ole mitään sen erityisempää syytä kuin se, että tämä toimii hyvänä esimerkkinä, tekstejä on siis laidasta laitaan. Juttuja löytyy niin itse tarinaan, kirjoitusprosessiin ja asioihin sen ulkopuolellakin. Kaikesta pitäisi siis löytyä jotain, ja jos ei ole, niin mitä luultavammin tulossa on.
Suosittelenkin suuresti, että suuntaat seuraavaksi tuolla ylhäällä olevaan Julkaistut tekstit - Arkisto sivulle, sieltä nimittäin löydät kaikki julkaistut tekstit järjestyksessä. Käy katsomassa onko siellä jotain sinua kiinnostavasta aiheesta!
Haastattelut
Näistä jokainen on ollut lottovoitto, niin itselleni kuin toivottavasti myös muillekin. Sen sijaan, että minä, aloitteleva kirjoittaja, höpisisin omiani, olen saanut mahdollisuuden tarjota vuoroa toiselle, kenties sellaiselle joka todella tietää mitä tekee. Nämä haastattelut olivat mahdollisia, koska satuin pääsemään oikeaan tilaisuuteen jossa olin tarpeeksi lähellä näitä mahtavia ihmisiä, jotta saatoin kysyä onnistuisiko haastattelu. Kyllähän se onnistui, jokaisen kerran.
Haastattelut ovat tarjonneet erinomaisen tilaisuuden päästä kysymään asioita, jotka minua kirjoittajana kiinnostaa, kuten mllainen esikoiskirjan kirjoitusprosessi oli ja miten sait kustannussopimuksen ja miten onnistuit siinä kaikessa?
Näitä en pysty mitenkään ennustamaan, mutta voidaan kaikki laittaa sormet ristiin, että mahdollisuuksia tulisi jatkossakin.
- Kirjailija Nina HurmaLuettua
- Kirjailija Mike Pohjola
- Kirjailija Piia Kaikkonen
Kuten ylempänä kerroin, tarkoitukseni oli rakentaa blogini kirjoittamisen ympärille, mutta silti minulle oli heti selvää, että tulisin arvostelemaan myös kirjoja. Kuten kerrottua, lukeminen on kirjailijalle elintärkeää, joten miksen jakaisi suosituksia ja kehotuksia välttää tiettyjä kirjoja? Mitä en arvannut, oli miten vahvasti sarjakuvat tulevat mukaan ja sitä, miten usein tulisin arvosteluja julkaisemaan. Tällä hetkellähän tahti on sellainen, että joka viikko yksi kirja- ja sarjakuva-arvostelu.
Mutta parhaat lukemani kirjat? Tämä puolen vuoden parhaat lukuelämykset ovat tarjonneet turvallista suosikkini, omat esikuvani eli McCarthy, King ja Martin.
Cormac McCarthyn Menetetty maa on kiihkeä ja hermoja kiristävä jännitystarina joka ei päästä koskaan helpolla. Hänen pääteokseksi väitetty Veren ääriin on väkivaltainen kertomus Amerikasta lännen "sankareiden" aikaa.
Stephen Kingin kauhuklassikko Hohto tuli vihdoin nähtyä, niin kirjana kuin elokuvanakin, ja taivas varjele, kyse tosiaan oli kauhukirjasta. Tätä olen etsinyt. Olen pitkään halunnut selvittää, miten todella voi olla olemassa "kauhukirja", siis kirja joka pelottaa? Hohto näytti minulle, että kyllä, se on mahdollista. Tämä on jotain, mitä itse haluaisin saavuttaa. (Ja kyllähän minäkin Tohtori Unen luin, mutta eihän se päässyt lähellekään alkuperäisen voimaa ja kauhua.)
Ja viimeisin oli George R. R. Martinin lyhyt tarina, Nahanvaihtajat. Tämä on ainoa pidempi tarina, mitä Martinilta on Tulen ja Jään laulun lisäksi suomennettu, tämäkin vuodelta 1988 joltain pieneltä, oletettavasti jo kuolleelta kustantajalta. Hyvä, että kirjastot ovat olemassa! Ja nyt vieressäni lepää Lohikäärmetanssin ensimmäinen osa, eli pian saadaan lisää häneltäkin!
Muita, uusia, tuttavuuksia olivat Hugh Howeyn Siilo, kirja josta olin kuullut etukäteen paljon ja joka lunasti kaikki lupauksensa, Brandon Sandersonin Steelheart, nuorten kirja joka pisti hymyn huuliin niin huumorilla kuin eeppisillä supersankaritaisteluillaan, ja viime kesänä kuollut Richard Mathessonin Olen legenda, joka ei ollut kärsinyt yhtään ajassa, vaan toimi tänäkin päivänä erinomaisena visiona vampyyreistä ja toi kiehtovan näkökulman siihen, kuka ja mikä hirviö oikein on.
Sarjakuvista taas on vaikeampi sanoa, sillä sillä puolen taso on ollut todella kova. Lyhyehkönä listana mainittakoon Perkeros, erinomainen suomalainen huumorisarjakuva musiikinteosta, 300, todella kaunis visio sodasta ja sankaruudesta, I Kill Giants, tarina joka liikuttaa ja saa miettimään elämää suurempia asioita, Maus, joka antaa uuden näkökulman juutalaisten kokemille kauhuille toisen maailman sodan aikaan, Batman: Pöllöjen hovi, liki täydellinen viittasankaritarina jossa paha ja Batman itse saavat turpiin ja kovaa sekä Chew, sarjakuva agentista joka saa vision aina kun puraisee jotain, siis kun hän syö omenan, hän näkee miten se on kasvatettu,syödessään sikaa hän näkee miten se on teurastettu ja kun hän syö ihmistä... no. Lukekaa vain.
Oma kirjoittamiseni
Puoli vuotta on samaan aikaan todella pitkä, ja todella lyhyt aika. Kun kirjoittamisesta puhutaan, no, ollaan samassa vaiheessa: se on pitkä ja lyhyt aika. Paljon riippuu itse kirjoittajasta, onko hänellä aikaa ja miten nopea hän on kirjoittamaan. Toiset työstävät useita romaaneja vuodessa, toisella kestää neljä, kuusi, kymmenen vuotta saada yksi teksti valmiiksi.
Kun kunnolla tähän puuhaan ryhdyn ja saan itseni asennoitumaan, olen (mielestäni) nopea kirjoittaja. Mutta kun fiilis ei ole kohdallaan halujen kanssa, kirjoittaminen tyssää lähes kokonaan. Minulla onkin ollut kaksi selvää vaihetta tämän puolen vuoden aikana.
Blogi alkoi sopivasti NaNoWriMon aikaan, jonka tarkoituksena oli saada kirjoittajalle potku persauksille ja vauhtia kirjoittamiseen. Siinä se onnistuikin ja aloin käyttää NaNon myötä laskuria, johon listasin miten paljon ja miten pitkään olen joka päivä kirjoittanut. Tämä toimi todella hyvin ja sain sanoja todella suuria määriä.
Blogin aloitusviikkoina minulla vaihtui käsillä oleva teksti muutamaankin kertaan. Aloitin kirjoittamalla dekkaria, mutta luovuin siitä keskusteltuani asiasta kustannustoimittajan kanssa. Hän toi esille sen, etteivät suomalaiste halua kuin Suomeen sijoittuvia dekkareita suomalaisilta kirjailijoilta. Kuten jutussa totesin oudoksi, toimittaja väitti, etteivät ihmiset pidä siitä jos kirjoittaa esimerkiksi Amerikkoihin sijoittuvaa tarinaa, jos ei siellä ole ollut. Tähän lisäksi se, että tyylini oli varsin epäkaupallinen, joten syyt hylkäämiseen oli kasassa. Hän myös kertoi sen, mitä osittain pelkäsinkin, että jos kirjoitat dekkaria, olisi jatkossakin hyvä pysyä siinä - genrestä toiseen siirtyminen on siis huomattavasti hankalampaa, mitä itse ehdottomasti haluan tehdä.
Tämän jälkeen kirjoitin dystoopista nuorten aikuisten kirjaa. Minulla oli käytännössä koko tarina jo selvillä, olin kirjoittanut sen vuosi sitten lähes tulkoon alusta loppuun, mutta se vaati vielä hiomista ja tarinan paisuttamista. Ylimääräistä tuli niinkin paljon, että kun aloitin tekstin, en yksinkertaisesti keksinyt, miten se alkaa. Tiesin mitä tarinassa tapahtuu, mutten vain löytänyt oikeita sanoja. Kirjoitin alun vähintään kuuteen kertaan, mutta koskaan en päässyt eteenpäin vaan teksti töksähti aina seinään.
Oli aika hylätä tämäkin romaani.
Seuraava aloitukseni oli ehdottomasti tämän puolen vuoden onnistunein, joskaan sekään ei ole löytänyt vielä loppuuan. Alkoi Onnellinen mies, kauhutarina Kingin jäljillä. Kirjoitin tätä useamman kuukauden hurjalla tahdilla niin, että tarina oli jo käytännössä sanoen viittä vailla valmis. Sivuja tällä ensimmäisellä versiolla, josta puuttuu siis vielä loppukliimaksi, on noin 240. Vuoden vaihteen koittaessa koitti kuitenkin ensimmäinen lasku, ja jostain selittämättömästä syystä en osannut enää innostua tekstistä. Halusin päästä muiden tekstien pariin ja aloitinkin kirjoittamaan novelleja.
Tämän vuoden, 2014, aikana olenkin saanut valmiiksi viisi novellia, kolme kahdenkymmenen sivun ja kaksi viidenkymmenen sivun mittaista. Kaksi näistä teksteistä on uudelleen kirjoitettuja aiemmasta, kolme täysin uutta. Nämä tekstit ovat suurimmat saavutukseni tältä vuodelta ja lukijoiden palaute on antanut ymmärtää, että olen tosiaankin kehittynyt. Teksteistä pidettiin ja sain paljon kannustavaa palautetta. Ja olen itsekin samaa mieltä, taitoni kehittyvät jatkuvasti ja se näkyy näissä teksteissä (ja tässä blogissa).
Ja kaiken tämän keskellä on lukuisia, kenties kymmenen tai enemmänkin, novellia jotka ovat alkaneet, mutta eivät löytäneet loppuaan. Monia projekteja on kosketettu, mutta onneksi osa on myös onnistuneesti viety loppuun asti.
Itse olen samaan aikaan tyytyväinen, viisi (pitkähköä) novellia, on mielestäni hyvä saavutus, mutta olen myös pettynyt. Jos olisin ollut tuotteliaampi, romaani olisi hyvinkin voinut olla tälläkin hetkellä valmis ja odottamassa lukijoita. Enemmän olisin halunnut saada aikaan, ja toivottavasti myös saan. Se onkin ensimmäinen tavoitteeni tulevalle puolelle vuodelle.
Konkreettisemmin seuraavat puoli vuotta tulee mitä luultavammin koostumaan samanlaisista teoksista, niin novelleja kuin romaanejakin. Ensinäkin, seuraava kuukausi menee varmaankin novellien parissa. Minulla on tällä hetkellä yksi viidenkymmenen sivun teksti työn alla ja sen jälkeen tarkoitukseni on kirjoittaa muutamaan kilpailuun omat ehdokkaani.
Tämän jälkeen haluan palata romaanin pariin, ja vaikka Onnellinen mies olisikin erinomainen vaihtoehto, minulla on muistiinpanot ja ensimmäinen versio jo valmiina, en usko vielä palaavani sen luokse. Haluan nimittäin yrittää osallistumista Otavan nuortenromaanikilpailuun. Jos kilpailu olisi hyväksynyt fantasiaa sisältävät tekstit, tämä olisi ollut todella helppo kilpailu, mutta nyt etsitään realistisempaa tekstiä. Minulla kesti pitkän aikaa keksiä idea, mutta nyt olen saanut sellaisen ja haluan yrittää sen toteuttamista. Tiedän kilpailun olevan varmasti äärimmäisen tiukka ja siinä menestyminen liki mahdotonta, mutta pakko sitä on yrittää (palkinnot ovat todella huikeita). Toisaalta, minun kohdalla tässäkin ongelmaksi voi nousta se, että vaikka tekstini käsittelee nuoria, on näkökulma hieman kypsempi ja no, ei-kaupallinen, mutta tätä haluan yrittää.
Jos se ei onnistu, niin sitten keksin jotain muuta.
Tavoitteiksi haluan kuitenkin asettaa epämääräisesti muutaman novellin ja yhden romaanikäsikirjoituksen valmistumisen. Jos minulla on hyvä tahti, tämä on täysin mahdollinen tavoite, mutta kaikki on minusta kiinni. Puolen vuoden päästä nähdään ja katsotaan!
Sinun mielipiteesi
Viimeiseksi se tärkein: Nyt blogia on kirjoitettu puoli vuotta ja se on kehittynyt jo jonkin verran. Olen itse muokannut blogia oman makuni ja ajatuksieni mukaan, mutta se vie lopulta vain tiettyyn pisteeseen asti. Koskaan ei voi nähdä omaa tuotosta toisen näkökulmasta, joten nyt, rakkaat lukijat, pyytäisin teiltä kommenttia blogista ja sen sisällöstä.
Mitä haluatte lisää? Toimivatko Kirjoittamisesta-jutut, entä kirja- ja sarjakuva-arvostelut? Mitä haluaisitte kuulla Viikkoraportissa? Onko siellä turhanpäiväistä kertoa, mitä elokuvia olen katsonut ja mitä kirjoja nyt lukenut? Haluatteko kuulla lisää ja konkreettisemmin omasta kirjoittamisestani? Onko päivitystahti sopiva, onko selvästi jokin, joka kiinnostaa ja joku, joka ei. Tulisiko julkaisupäiviä muuttaa?
Sana on täysin vapaa ja toivoisinkin lukijoiden nyt kommentoivan ja kertovan, mitä ovat mieltä. Jos kaikki toimii, senkin voi sanoa. Onko joku, mistä on erityisesti pitänyt, jotain mihin voisi keskittyä enemmän?
Ja samaan hengenvetoon saa, nyt ja koska tahansa muutenkin, ehdottaa aiheita joita käsitellä tai vaikkapa kirjoja, sarjakuvia ja elokuvia, joita katsoa.
Halusin alusta alkaen kirjoittaa blogin niin itselleni, kuin myös muille kirjoittamisesta innostuneille, joten olkaa vain rohkeita ja osallistukaa mukaan! Tämä on yhtälailla meidän molempien juhlapäivä. Toivokaamme vain, että se jatkuu pitkään ja kasvaa suureksi!
Kiitos kaikille, jotka ovat kompastuneet raput alas ja jäänet tänne lonkka murtuneena! Kellarissa ei voi olla koskaan liikaa kettingeillä sidottuja kirjailijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti