Sillage on ranskalaista scifisarjakuvaa, jossa ainoaa laatuaan oleva ihmistyttö Navi seikkailee mitä erilaisimpien muukalaisrotujen kanssa. Sarjan aloitusosa, Tulta ja tuhkaa, oli kuvitukseltaan varsin näytti eikä juonessakaan ollut pahemmin vikaa, mutta vauhtia oli liikaa siinä määrin, ettei lukija ehtinyt solmia mitään sidettä tapahtumiin. Toiselta osalta on kuitenkin lupa odottaa paljoa, sillä tällä kertaa päästään todellisiin scifimaailmoihin.
Navi on joutunut hylkäämään viidakko planeettansa ja saapumaan Sillageen, lukemattomien avaruusalusten ja -olioiden saattueeseen joka matkaa ympäri galakseja. Uuden, ainutlaatuisen rodun edustajana Navi vetää huomiota itseensä, ja vaikka se imartelevaakin on, kaikki eivät halua hänelle vain hyvää. Uusi ympäristö tuo uudet vaarat, mutta villitytöstä muovautuu varsin vaivattomasti tähtilaivojen sankari.
Yksityiskokoelma alkaa muutaman askeleen edellisen osan jälkeen, eikä paljoakaan vaivauduta selittämään mitä aiemmin on tapahtunut. Ensimmäisen osan lukeminen ei tietyllä tapaa ole edes välttämätöntä, sillä juonta ei paljoakaan alusteta, vaan nyt ollaan täysin eri tapahtumissa. Vain muutamassa varsin irrallisessa kohdassa viitataan aiempaan sarjakuvaan, mikä on sääli, koska tässä oli paljon jota olisi voinut jatkaa. Tämä luo Sillgaelle hyvin episodimaisen tunnelman, eikä niin, että siinä olisi hyödynnetty tämän tyylin hyviä puolia.
Tälläkin kertaa vauhti on päätä huimaava, paljoa ei selitetä, kunhan vain tykitetään eteenpäin. Lukija pysyy juonessa kiinni, mutta minkäänlaista otetta siitä on vaikea saada. Tapahtumat nyt vain sattuvat tapahtumaan ja vaikka tapahtumat kasautuvat ja luovat tragedian, siitä on vaikea kauhistua. Juoni jää kokonaisuutena hämmentäväksi ja loppu sitoo muutamassa sivussa kaikki ongelmat jotka siihen mennessä on saatu luotua. Ratkaisu tuntuu hätäiseltä ja osittain huijaavan lukijaa joka on pysynyt matkassa mukana.
Sillagen toinenkin osa on painettu extra suurille sivuille joista on otettu kaikki ilo irti. Kuvia on paljon ja noin viidenkymmenen sivun selaamiseen menee hetki. Varsinkin sarjakuvan dialogiton alku on näyttävä omassa hämmentävyydessään, mutta sen jälkeen alkaa hienoinen alamäki, joka korjataan vain muutamassa kohdassa. Taide on suhteellisen simppeliä ja sarjakuvamaista, eikä taustoista löydy sen enempää yksityiskohtia. Suuria, yhden sivun kuvia ole eikä näitä muutenkaan sen enempää tarvitse toljottaa. Kauneimmat kuvat ovat visiot Sillagesta, tuhansista avaruusaluksista. Ja siinä missä ensimmäisessä osassa Navilla oli paljaat rinnat, löytyy tässä groteskia alien pervoilua. Eräälläkin elokuvien alienia muistuttavalla pedolla on stringit ja kuvakulmat sattuvat aivan liian usein valikoitumaan juuri tämän pedon takaa. Ja ei, tämä ei ole enää luonnollista eikä kyllä edes viehättävää.
Sillagen toinen osa on monin tavoin sama kirja kuin ensimmäinenkin. Siinä on samoja vahvuuksia, mutta myös ongelmia, kenties jopa enemmän kuin aiemmin. On Sillage silti perusviihdyttävää scifisarjakuvaa, jota ei paljoakaan, varsinkaan suomeksi, löydy. Sen suurempaa iloa se ei kuitenkaan tarjoa. Kyllä sen lukee läpi, ja kenties etsin vielä muutaman seuraavan osankin, ovathan osat lyhyitä. Tarina ei kuitenkaan vakuuta niin paljoa, että sen pariin voisi palata toiste.
Jälkikeskustelu - sisältää juonipaljastuksia
Saatuani tämän luettua, olen alkanut miettiä mitä seuraava osa oikein sisältää. Sama tarina eri vastustajalla? Vai mennäänkö eri maailmaan jossa toistetaan kaikki uudestaan? Okei, ei tässä nyt niin pahaa toistoa ole kuin annan ymmärtää, mutta silti.
Tai ehkä odotankin enemmän muutaman, vaikka viiden, osan päähän. Mitä siellä on? Molemmat osat nimittäin loppuivat siihen, että pahis saa rangaistuksen, tämä viedään pois ja viimeisellä sivulla tämä ajattelee mitä kaikkea jäi tekemättä ja mitä tekee Navikselle. Mieleeni heräsi, keräävätkö tekijät suuren pahisgallerian, jonka voivat heittää kerralla Naviksen kimppuun? Jos näin on, niin mahtavaa! Se olisi erittäin hauskaa ja varmasti nostaisi tarinan tasoa huimasti.
Mutta toisaalta, jos se tarkoittaa että tulevien osien kaava on jo valmiiksi tiedossa, no, sitten tapahtumat ennen sitä eivät välttämättä ole niin hyviä.
Toivoisin tähän enemmän yhtä suurta tarinaa, kuin tällaisia yksittäisiä väläyksiä. Ne tuntuvat hyvin irrallisilta, eikä niitä selvästikään saa kerrottua tyydyttävästi alusta loppuun viidessäkymmenessä sivussa. Pidempi tarina tuntuisi kokonaisemmalta, eeppisemmältä ja se antaisi enemmän eväitä luoda yhtenäinen tarina.
Jos kirjastossa näihin törmään, niin varmasti lainaan, mutta ei tässä mikään kiire ole. Katsotaan sitten joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti