Viikkoraportti: 41 - Ei jumalauta kun on kuu-ma!

Lehdet väittävät, että eletään lämpimintä viikkoa viiteenkymmeneen vuoteen ja kotona tehdyn empiirisen tutkimuksen mukaan täällä on aivan laittoman kuuma. Sisällä paahtuu, ulkona paahtuu. Vaatteet päällä on hiki, ilman vaatteita on hiki. Ei ole mikään ihme, että aivotkin sulaa ja kaiken tyylinen ajatusmassa sen mukana.

Viikon elokuva: Frozen - Huurteinen (tahi Huurtehinen) seikkailu
Disneyn Frozen on ollut kiistatta yksi suurimmista hiteistä niin animaatio, kuin "oikeidenkin" elokuvien osalla. Elokuvan tilastoilla noussut nopeasti katsotuimmaksi animaatioelokuvaksi sekä maailman yhdeksänneksi katsotuimmaksi elokuvaksi. Koskaan. Elokuva on tienannut yli miljardin, ja Yhdysvalloissa lisenssituotteet, siis tähän liittyvät lasten lelut, on viety kaupoista vain silmän räpäyksessä. Että sellainen elokuva. Niin ja jos et ole kuullut Let it go:ta ja sen kymmeniä eri versioita, no, olet elänyt jossain ihan omassa maailmassasi.

Prinsessa Elsalla on outoja kykyjä, joilla hän kykenee hallitsemaan jäätä. Lapsena hän ei ymmärrä tätä kykyä ja pitää sen kanssa hauskaa siskonsa Annan kanssa. Eräänä yönä he livahtavat suureen saliin leikkimään, mutta Elsa loitsii vahingossa Annan. Sisko käy lähellä kuolemaa, ja kuningaspariskunta vannottaa Elsan pitämään kykynsä piilossa. Ja niin hän pitääkin vuosien ajan kuihduttaen samalla linnan, koska kaikki on pidettävä kaukana Elsasta. Sitten tulee kruunajaisten aika, ja portit avataan, Elsan kauhuksi ja yksinäisyydessä elävän Annan suureksi iloksi.

Siinä missä en odottanut Tangled - Kaksin karkuteillä -elokuvalta mitään, ja joka siksi onnistui olemaan niin erinomainen, niin Frozenille oli asetettu valmiiksi "suhteellisesti" paineita olla erinomainen elokuva. Ja kyllähän se oli. Mies, joka ei tavallisesti välitä musikaaleista juuri lainkaan, oli ihan mukana tarttuvissa ja humoristisissa poplauluissa.

Paljon on nostettu myös sitä esille, miten perinteistä satutarinaa on muutettu modernimpaan versioon. Tämä ei ole pelkkää hölynpölyä, vaan tässä todellakin on onnistuttu keksimään jotain uutta. Prinssien sijaan tarinassa ovat kaksi prinsessaa eivätkä konnatkaan ole niitä, keiden heidän olettaisi olevan.

Frozen on, kuten luvuista saattaisi uskoa, hyvä ja viihdyttävä elokuva aikuisille ja nuorille. Siinä on jotain kaikille, eikä ole yhtään huono idea viilentää kesän kuumuutta pienellä reissulla kylmälle saarelle.

Tulevaa materiaalia
Pari viikkoa sitten käytiin läpi, mitä (tai miten vähän) palautteen antaminen vaatii, joten nyt on aika katsoa asiaa toiselta kannalta: Miten ottaa vastaan palautetta. Ensimmäinen ajatus saattaa olla, että kunhan lukee tai kuuntelee, mitä on sanottu, mutta siinäkin on yllättävän monta asiaa, jotka pitää huomioida. Näitä siis lisää.

Perjantaina kirja-arvostelussa on John Greenin Paper Towns nuorten romaani. Tämänkin olen lukenut jo ties kuinka monta kuukautta sitten, mutta vielä en ole sitä ehtinyt julkaista. John Greeniltähän olen jo arvostellut Tähtiin kirjoitettu virhe romaanin, joka pyörii nytkin elokuvateatterissa.

Pitkästä aikaan saadaan sarjakuva-arvostelua, tällä kertaa hieman eri muodossa! Olen nimittäin lukenut ensimmäisen strippikokoelman, asiaan ei liity alastomuutta, valitettavasti, joka on kaikista ennakkoluuloista huolimatta ollut erinomainen menestys nauruosastolla. Ja toisaalta, onko ihmekään kun kyse on Bill Wattersonin Lassista ja Leevistä, tai koska itse luen tätä englanniksi, niin Calvin and Hobbesista. Tätä maanantaina!

Omaa kirjoittamista
Pidän lämmöstä siinä missä seuraavakin kaverin, mutta liika on liikaa. Liialla lämmöllä on paha tapa lamauttaa ja saada sekaisin. Mitään ei jaksa tehdä, mitään ei halua tehdä, mitään ei voi tehdä. Kuumuus pakottaa piiloon, eikä auta vaikka avaisi kaikki ikkunat ja sulkisi verhot. Kyllä sitä koneelle on yrittänyt vetäytyä, mutta kun se on aivan ikkunan vieressä... Pimennysverho auttaa häikäisyyn, mutta kun aurinko paistaa valtaosan päivästä suoraan siihen, muuttuu verho kiukaaksi. Huh-uh.

No ei tämä mitään, tai ainakaan pelkästään, kärsimystä ole ollut. On hienoa, että mekin pääsemme nauttimaan kunnon kesästä (vaikka olenkin valtaosan ajasta töissä enkä pääse mökille, koska minulla on aina vain yksittäisiä vapaapäiviä, jumalau-!). Kone ongelmakin ratkeaa kun tulee parvekkeelle, jossa on varjoisaa, viileää ja silti niin kesäistä. Kyllähän tässä kelpaa.

Siltikin kesä on imenyt minusta mehut ja lamaannuttanut aika pahasti kirjoittamisen suhteen. On tässä paljon tekemistä myös itsekurin kanssa. Saisin aikaan, kun tarpeeksi paljon vain haluaisin ja tekisin töitä sen eteen, mutta kun ei vain löydä sitä intoa. Turhauttavaa, ja jälkeenpäin yhtä ahdistavaa.

 Stepanin koodeksin toinen kirjoittamiskerta on edennyt hitaanlaisesti. Olen muutaman kerran saanut itseni työstämään sitä, mutten vain tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Minulla on hyvät ideat, mutta miten sana tästä tarinasta sellaisen, että se kiinnostaa heti ensimmäiseltä riviltä, ja pitää mukana loppuun asti? Tähän auttaisi todella paljon, jos saisi kysyttyä palautetta, mutta kun aikaa on neljä päivää, niin sellaiseen ei ole varaa.

Yritän vielä ideoida sen kanssa jonkinlaista vastausta, mutta näyttää siltä, etten tähän hätään keksi sille loistavaa versiota kymmenen sivun mitalle. Jos näin käy, niin ei se sinänsä haittaa. Tämä idea toimisikin parhaiten koko pitkänä tarinana.

Toinen kysymys, joka on noussut ylös, mitä olen täälläkin jo jonkun verran pohtinut, on se mitä minä oikein kirjoittaisin. Olen alkanut tiedostaa, että vaikka potentiaalisesti kaikki hyvä myy, niin Suomessa markkinat ovat kuitenkin hyvin rajoittuneet. Ihmiset haluavat tiettyä tavaraa, ja muulla on paha mennä kilpailemaan. Käännöskirjallisuutena kaikki fantastinen menee, mutta suomeksi suomalaiselta on ihan eri asia, ja toisaalta ymmärrän tämän, enkä siltikään.

Mitä minulla on tarjota, mitä voin kirjoittaa, on kysymys, joka pyörii mielessäni. Ideoita minulla on, mutta ei halua kirjoittaa romaaneja, joilla ei ole toivoa genren ja tyylinsä vuoksi. Englantilaiset harjoitukset vetävät yhä enemmän puoleensa, mutten koe olevani kyvykäs kirjoittamaan oikeaa, pitkää tekstiä englanniksi, joten jotain tulisi luoda myös suomeksi. Mutta mitä?

Novellit ovat tämän hetken vastaus, vaikka tiedän, ettei niilläkään tee mitään.

Hieman synkeä kuva, tiedän, mutta sellaiset fiilikseni Suomen kirja-alasta tällä hetkellä on. Ehkä löydän jonkinlaisen vastauksen. Toivon.

(Ooh mikä tuuli. Parvekkeella on ihana kirjoittaa.)