Karisto on ollut hereillä kustannusohjelmansa kanssa ja julkaissut jalkapallon MM-kisojen alla Kiekkomaailma-tarinan, joka käsittelee niin ikään tuota hullua lajia, jossa ihmiset säntäävät pallon perässä outojen sääntöjen mukaan. FC Akateemiset eroaa MM-kisoista siinä, että ammattiurheilijoiden sijaan se heittää pallon Ankh-Morporkin velhoille. Eikä aina ole aivan selvää, miten säännöt menevät ja onko toista sallittua surmata kesken ottelun.
Näkymättömän Yliopiston velhot löytävät kauan kateissa olleen jalkapalloperinteen ja sen mukana pienellä präntillä painetun lisäyksen, jonka mukaan heidän rahoituksensa lakkaa, jollei yliopistolla ole omaa jalkapallojoukkuetta. Tämä aiheuttaa jos jonkinlaista hämminkiä velhoissa, jotka ovat kaikkea muuta kuin urheilullisia, mutta myös rahvaassa, jotka ovat oppineet aivan erilaisen lajin.
Jalkapallo on kirjassa keskeisessä osassa, vaikkei se aina olekaan juonen pääasia. Mukana on yliopiston palvelusväki ja varsinkin mystinen herra Nutt, jonka menneestä kukaan ei ole aivan varma. Kuka Nutt on ja mitä hänestä halutaan, ovat kysymyksiä, joita käsitellään suuri osa kirjasta.
Kuten muutkin Kiekkomaailma-kirjat, FC Akateemiset on taattua Pratchettia. Mukana on mitä eriskummallisimpia hahmoja ja rutkasti huumoria. Kirjassa pohditaan niin ihmisen arvoa, muotia kuin sitä urheiluhulluuttakin. Kiekkomaailman väestöstä velhot viettävät eniten aikaa parrasvaloissa, mutta myös katala tyranni Vetinari saa omat hetkensä.
FC Akateemiset osaa olla hauska ja nokkela, mutta se ei kuitenkaan ole kaikkein terävintä Pratchettia. Valitettavia puutteita löytyy myös tarinankerronnassa, joka jää toisinaan junnaamaan samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. Myös tarinan pääjuoni tuntuu toisinaan olevan hakusessa. Kun kaikki osuu kohdalleen, luvassa on hienoja hetkiä eriskummallisten hahmojen kanssa.
Harva varmaan uskoi jalkapallon ja fantasian kohtaavan, mutta tässä ne lyöttäytyvät yhteen hienolla tavalla. Jos Kiekkomaailma ja eriskummallinen urheilu kiinnostavat, on FC Akateemiset oiva lukuvalinta. Kirja toimii myös Kiekkomaailma-sarjaa tuntemattomille, sillä vaikka kirjassa onkin aiemmista osista tuttuja hahmoja, niitä ei ole niin paljon, että lukija putoaisi kärryiltä.
Jälkikeskustelu - Sisältää lieviä juonipaljastuksia
Tämä oli itselleni kolmas Kiekkomaailman kirja, aiemmin olen lukenut Posti kulkee ja sen jatko-osan Lyödään rahoiksi. Näistä tämä oli mielestäni heikoin, mikä ei tarkoita huonoa, mutta niin... ei niin terävää kuin olisi voinut olla.
Itselleni närää aiheutti juonen epäselvyys. Nutt oli alkuun kysymysmerkki, mutten mitenkään arvannut, miten oleelliseksi hän muuttui. Jossain kohti pääjuoni, jalkapallo, tunnuttiin unohtavan pitkiksi ajoiksi ja keskittyvän pelkästään tähän oheiseen. Tästä olisi omasta mielestä saanut paljon tiukemman paketin, jos olisi keskitytty vain siihen yhteen aiheeseen.
Toinen oli se toisto. Nutt kysyy jatkuvasti "Onko minulla nyt arvoa?" ja hän toverinsa sanoo kerta toisensa jälkeen, ettei tule pelaamaan jalkapalloa. Molemmat toistetaan uudestaan ja uudestaan, joskus samoilla sivuilla moneen kertaan. Kyllä se selväksi tuli.
Itse en ole mitenkään jalkapallon perään, mutta kyllähän tämä toisinaan hymyilytti. Yhä edelleen suosittelisin noiden kahden muun kirjan pariin, mutta ei tämän lukemisella mitään menetäkään. Pratchett nyt kuitenkin on aina Pratchett.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti